Hell in a Cell - 2.10.2011

[Goblet]

Olipahan PPV!

Oli kyllä mukava katsella showta kahden painifanin kanssa, jotka ymmärtävät lajin saloja. Tuli kyllä monta kertaa huudettua ja naurettua shown aikana. Mutta sitten mietteisiin.

PPV:n avaajana Sheamus vs. Christian toimi erinomaisesti. Heidän ottelunsa ovat viihdyttävää katsottavaa, Christian kun on kehäotteidensa puolesta tämän hetken parhaimmistoa, ja Sheamus on faceksi käännyttyään saanut aivan uudenlaisen draivin päälle. Isosta Valkoisesta on kyllä tehty melkoinen supermies, eihän hän kaatunut edes kahteen Speariin, mutta toisaalta hyvä näin. Christian pysyy edelleen korkealla kortissa, ehkä tämä feudi jatkuu vielä.

Seuraavaksi nähtiin sitten odotettu Sin Carojen kohtaaminen. Ottelu lähti menevästi käyntiin, tykkäsin Hunicon ihmeasennoista. Hienoa luchailua, mutta sitten tapahtui jotain. Yhtäkkiä kaverit alkoivat hidastamaan tahtiaan ja botchailemaan. Yleisö huusi Booringia ja pojat sen kuin jatkoivat katastrofia. Nauroimme aivan kippurassa, eihän tämä ole mahdollista. No, pääsivät sentään loppuun. Uskon, että miehet pystyvät paljon parempaan, onhan heidän taitonsa tiedossa. He vain tarvitsisivat enemmän harjoittelua ja kokemusta, varsinkin Mistico. Jatkoa seuraa...

Tag Team -matsi oli jälleen askel parempaan suuntaan sillä rintamalla. Nyt, ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin olin havaitsevinani oikeaa Tag Team -henkeä. AirBoomin lennokas tyyli yhdistettynä Zwiggerin upeaan taktiseen osaamiseen on ehdottoman viihdyttävää katsottavaa. Plussat myöskin vöiden säilytyksestä.

Henryn ja Ortonin kohtaamiseen oli kaksijakoiset odotukset. Toisaalta en odottanut mitään kovin huikaisevaa kehätyöskentelyä, mutta toisaalta taas odotin jotain hienoa spottia ja järkevää kuvion rakentelua. No, kehätyöskentelyä tai spottia ei nähty, mutta kuvio rakentui silti hienosti. Henry ei ollut enää niin dominoiva kun viimeksi, mutta hoiti silti voiton kotiin saaden lopussa maistaa supermies-Ortonilta omaa lääkettään. Tämäkin kuvio jatkuu, hyvähyvä.

Sitten yksi illan kohokohdista. Uusvanha IC-vyö! Olin jo miltei unohtanut kuinka hieno tuo on. Toivottavasti jää nyt pysyvästi kuvioihin. Cody oli taas tavallisen ärsyttävä, mutta koska hänellä on niin mielenkiintoisia vastustajia, jaksaa segmenttejä ja matseja katsoa. Tällä kertaa Morrison pääsi testailemaan Disfiguredia. Voittoa ei tullut, mutta loistava matsi saatiin! Pohdittiin tuossa matsin aikana, että kyllä se Morrison on aina hyvä, ellei jopa loistava. Aivan sama kuinka kauan hän on ollut pois kuvioistsa, voidaan hänet nostaa vaikka ME:hen ja hän loistaa. Nyt äkkiä kunnon pushia miehelle! Siinähän ne mikkitaidot kehittyy.

Divojen matsi kelattiin ajan säästämiseksi. Jos oli yhtä hyvä kuin aikasemmat, täytyy tsekkailla jälkeenpäin. Mutta Bethin voitolle silti plussaa.

Sitten ME. Matsi oli juuri sellainen kuin Triple Threatin täytyykin olla. Välillä kolmoisspotteja, mutta suurimman osan ajasta yksi lepäilee kun toiset hakkaavat toisiaan. Näin pysyy nopea tempo yllä ja laatu hyvänä. Siinähän hakkasivat, pari hienoa spottia nähtiin, eniten pumppia taisi ottaa Punk. Ainakin lento häkin seinään sekä tippuminen pöydän läpi.

Matsin lopun käänne oli jopa shokeeraava. Ricardo on käynyt yhä rohkeammaksi ja nyt jo tyrmäsi tuomarin. Tämä oli nerokas tapa viedä Cenalta mestaruus, muuten se olisi kyllä ollut melko vaikeaa. Näinkö väärin, vai lensikö Rodrigues suoraan jonkin laatikon kulmaan selkä edellä? AU!

Loppu olikin sitten aivan täydellistä. Ensin Cena yritti epätoivoisesti päässä sisälle, mutta ei onnistunut. Alberto voitti, se hänelle suotakoon. MizTruth hakkaa kaikki kanveisiin metalliputkilla, loistavaa! Mr. COO:n raivostunut olemus on juuri omiaan tälle kuviolle. Hän ei kertakaikkiaan pysty hillitsemään itseään, kuinka kauan kestää ennen kuin koko firma romahtaa? Vielä lopun poliisihässäkät ja Hunterin kimppuun hyökäämiset, niin olipas täydellistä!

Olipa ainakin oikea Hell in a Cell.

ME: 5/5
PPV kokonaisuudessaan 4½/5



PS. Nyt pisteitä laskemaan

[Merovingi]

That new title =

[Reno Hex]

Olihan se kokonaisuudessaan aika mahtava PPV. Plussia ja vähän miinuksia:
+ Molemmat Hell in a Cell -ottelut tuntuivat merkityksellisiltä, eivätkä olleet mukana pelkästään PPV:n nimen takia.
+ New old Intercontinental title belt is made of love and win.
+ Otteluista ei tarvinnut skippailla ainuttakaan,
+ Varsinkin Henry - Orton yllätti positiivisesti.
+ Beth voitti viimein (olen ihan vakuuttunut että dominoivan heelin voitto fanien suosikista ei kuuluisi saada aikaan moisia tunteita)
+ Con Caran (idiooteille: Sin = ilman, Con = kanssa) attire ja entree toimii Sin Caran pimeänä puolena paremmin kuin hyvin.
+ Kuva Sin Carasta tuulettamassa, taustanaan kyltti WHO DAT?
+ Uskokaa tai älkää, Mark Henryn säilytys. Nyt kun vielä saataisiin se pudottamaan se hienon feudin päätteeksi jollekin nousevalle suuruudelle joka voisi sitten hehkuttaa olevansa mies joka pysäytti Mark Henryn... hah.
+ Main event oli paikkansa arvoinen, Cena pelattiin ulos ihan loistavasti.
+ Loppukuvio ja HHH:n Berserk-moodi.

- Sin Caran ja Sin Tacónin (kantapää) ottelu ei lunastanut odotuksia
- Boring -chantti em. matsin aikana
- Tällaiseen otteluun olisin odottanut Sin Cara! -chanttia ja kovaa sellaista.
- ADR on kaksinkertainen WWE-mestari. Jos tämänpäiväisen RAWn alkusegmentissä kuullaan sana Destiny jätän koko ohjelman katsomatta. Take that, WWE!
- Melkein hirvittää että entä jos Sin Caran ja Sans Visagen (Sin Cara ranskaksi) koko feudi oli tässä, eikä miehet pääse tarjoamaan sitä orgastista hyppypapufestiä johon miesten tulisi pystyä. No joo, have faith.

[C2W]

Random-kommentteja:

- Sheamus vs. Christian oli hyvä ottelu kahden intensiivisen painijan kesken. Olisin melkein toivonut Christianin huijausvoittoa tähän väliin, mutta eipä tuo Sheamuksen voittokaan haitannut noin hyvän taistelun jälkeen.

- Hunico ja Mistico olisivat voineet pistää hyvän ottelunkin aikaan, mutta ei. Oli vähän sellaista "tee sinä spotti niin sitten minä teen"-fiilistä, ja yleisökin osoitti mielipiteensä. Olisi tämä toki paremmalta tuntunut, jos yleisö olisi ollut edes vähän enemmän mukana.

- Tag team ottelu oli erittäin mukavaa seurattavaa, varsinkin kun Ziggler ja Bourne ottivat yhteen. Kaksi ehkä aliarvostetuinta kaveria rosterissa, vaikka molemmat mestaruusvyötä kantavatkin. Todella kaunista painia. Lisää hyviä tag team -matseja, kiitos!

- Orton vs. Henry oli yllättäen tylsähkö. Yllätyin kyllä suhteellisen paljon Henryn tyylipuhtaasta voitosta. Lopultakin kunnon monster heel, joka pieksee isoimmatkin facet kun on vain niin kova. I like it.

- Vanha IC-vyö on ihan nostalgista, mutta uusi IC-vyö on ollut suosikkejani jo pitkään. Oikeastaan ainoa vyö mistä pidän World Heavyweight-vyön ohella. Muut näyttävät ihan roskalta. Codyn puhetyyli ärsyttää edelleen, mutta mies on selvästi ottanut askeleen eteenpäin kehässä. Ja näköjään johtoporraskin pitää Codysta, kun mies nappailee puhtaita voittoja peräjälkeen.

- Triple Threat oli ihan hyvä ME, jossa oli hyvä tunnelmakin. Rodriguez toi oman lisänsä otteluun, ja toki loppuun uskalsi taas odottaa kunnon clusterfuckia sekaantumisten myötä. Del Rion voitto yllätti, ja ei oikein innostakaan. Ei miestä oikein kunnolla voi uskoa päämestariksi vieläkään. Kun taas Mizistä ja Truthista tulee kyllä niin overi tag team tämän jälkeen...

[enska]

Christian vs. Sheamus
Nappivalinta avausmatsiksi. Tiukkaa, paikoittain jopa melko stiffiä brawlausta muutamalla mehukkaalla spotilla höystettynä. Matsi oli viihdyttävä, sitä oli helppo seurata, se piti otteessaan ja se toimi tehtävässään moitteettomasti. Tämän vedon perusteella Christianista ja Sheamuksesta olisi keskenään erittäinkin hyviin matseihin, joten jään innolla odottamaan, mihin suuntaan keltin ja kristityn kuvio etenee.
* * * ¼

Sin Cara vs. Sin Cara
Markitin pahan Sin Caran tunnaria. Muutoinkin paha Sin Cara vaikuttaa huomattavasti paremmalta hahmolta ja painijalta kuin hyvä Cara, joten lopputulos jäi vähän harmittamaan. Matsi itsessään tarjosi varsin mallikasta äksöniä, jonka viihdyttävyyttä sakotti kuitenkin se, ettei ottelu napannut yleisöön juuri lainkaan. Tuntui siltä kuin olisi katsellut niitä 1990-luvun outoja kääpiöluchadorematseja, joissa esiteltiin kyllä kuvankauniita manöövereitä mutta joista yleisö ei välittänyt alkuunkaan.
* * ½

Dolph Ziggler & Jack Swagger (w/ Vickie Guerrero) vs. Air Boom (c) – WWE Tag Team Championship
Tämä oli kuin köyhän miehen vastine 2003-vuoden ikimuistettavasta Chris Benoit & Kurt Angle vs. Edge & Rey Mysterio -saagasta. (Eikä se ole siis ollenkaan huono juttu, että jäätiin vain "köyhän miehen" tasolle; tokkopa varsinkaan Anglen, Benoit'n tai Mysterion kaltaisia kehävelhoja tullaan vähään aikaan WWE:n tuotannossa näkemään.) Mukavaa tag team -toimintaa, joka pysyi hyvin koossa ja joka sisälsi innovatiivisen loppuratkaisun. Olisiko mahdollista, WWE, että Swagger ja Ziggler saisivat seuraavassa PPV:ssä revanssiottelun, joka oteltaisiin "paras kolmesta" -sääntömenetelmällä? Näissä sälleissä saattaa nimittäin piileä ainesosa, jolla joukkuepainin voisi kyetä pelastamaan.
* * *

Randy Orton vs. Mark Henry (c) – Hell in a Cell Match – World Heavyweight Championship
Olihan tämä huomattavasti parempi ottelu verrattuna Night of Championsin Henry–Ortoniin, mutta en minä siitä huolimatta tahdo tällaista PPV:issäni katsella. Ottelu ei myöskään vaikuttanut missään vaiheessa oikealta Hell in a Cell -matsilta, mikä sai sisälläni yhä asuvan pikkupoikamaisen fanin nielemään katkeria kyyneleitään. Muistan nimittäin vielä sen ajan, kun Hell in a Cell -otteluitten häkki oli paikka, johon kukaan tai mikään ei tahtonut henkensä edestä mennä. Toivottavasti se on joku muu kuin Orton, joka saa kunnian olla Markon mestaruuskauden katkaisija.
* * ½

John Morrison vs. Cody Rhodes (c) – WWE Intercontinental Championship
Olen aina liputtanut tämän ottelijaparin puolesta. Aiemmin vertasin Air Boom vs. Ziggler & Swaggeria Edge & Mysterio vs. Benoit & Angleen, ja tämän tapauksen voisi rinnastaa Shawn Michaels vs. Rick Marteliin. Kaksi osaavaa nuorukaista taistelemassa Intercontinental-mestaruudesta puhtaassa 1 vs. 1 -kamppailussa on aina hyvä juttu.

Ottelun paras (ja nerokkain) hetki oli se, kun Rhodes liimautui kehätolppaan kiinni ja koetti täten säilyttää tittelinsä uloslaskusäännön myötä itsellään. Muutenkin Cody oli rajussa tulessa – mies ilmeilee ja elehtii ihan ilmiömäisen hienosti. Vanhan IC-vyön paluu oli myös varsin positiivinen seikka. Toivottavasti nämä kaksi taituria ottaisi toisistaan mittaa tulevaisuudessakin.
* * *

Beth Phoenix (w/ Natalya) vs. Kelly Kelly (c) (w/ Eve) – WWE Divas Championship
Olipa jotenkin... outo ottelu. Natalyan "Kilju lisää, Kelly!" -käskyt herättivät kummastelua. Ja onko todellakin niin, että ennen niin suvereenisti naisten divisioonaa dominoinut Phoenix tarvitsee nykyään ulkopuolisen henkilön ja vieläpä kielletyn esineen apua peitotakseen Kelly Kellyn kaltaisen pikku barbien? Mielenkiintoista buukkausta, etten sanoisi. Kelly onkin tällä hetkellä äärimmäisen uskottava painija ja Kharman jälkeen sitkein naisdivarista löytyvä sissi. No, ei siinä mitään – onpahan ainakin jotain uutta ja mielenkiintoista. Otteluna Kelly–Beth III oli heikompi kuin edeltäjänsä, mutta naisten standardeilla kiva veto yhtä kaikki.
* *

Alberto Del Rio (w/ Ricardo Rodriguez) vs. CM Punk vs. John Cena (c) – Triple Threat Hell in a Cell Match – WWE Championship
Hyvää settiä, muttei kuitenkaan lähelläkään parhaiden HIAC-otteluiden kastia. Verettömän aikakauden Häkkihelvettien kärkikolmikkoon tämän kuitenkin nimeäisin (paras on tietysti Edge vs. Undertaker, jonka jälkeen Cena vs. Orton; Sheamus vs. Orton oli myös loistava, muttei kuitenkaan ihan niin hyvä kuin tämä tämän vuoden WWE:n-mestaruusmatsi), sillä meno oli koko ottelun ajan päällä. Ekstrapisteet nerokkaasta tempauksesta, jossa yksi ottelijoista lukittiin häkin ulkopuolelle – loistavaa! Pidin myös voittajavalinnasta, joten pullat olivat hyvin uunissa. Matsinjälkeinen sekasorto toi kovasti mieleen viimevuotiset Nexus-segmentit, mutta mitäs siitä. Toimii yhä. Mizin ja Truthin antautuminen tuntui jollain lailla ikoniselta hetkeltä.
* * * ¾

Hell in a Cellin arvosana: * * *

Toivoin Night of Champions -arvostelussani, että Hell in a Cell olisi edeltäjäänsä vähän parempi show, ja toivomukseni täytettiin. Edelleenkin jäätiin valovuosien päähän Money in the Bankin mahtavuudesta, mutta MITB onkin uskomattomassa loistavuudessaan hieman epäreilu vertailukohde.

[Saimou]

Dolph Ziggler & Jack Swagger (w/ Vickie Guerrero) vs. Air Boom (c) – WWE Tag Team Championship
Tämä oli kuin köyhän miehen vastine 2003-vuoden ikimuistettavasta Chris Benoit & Kurt Angle vs. Edge & Rey Mysterio -saagasta.

Tämänköhän kunniaksi Jack Swagger oli myös kaivanut jostain WWE-museosta Anglen vanhat painitrikoot ylleen... "anglemainen" logon lisääminen jo valmiiksi anglemaisiin trikoisiin ei nyt olisi ollut niin suuri synti, mutta koko ottelun ajan ihmettelin mistä valtava A-kirjain tähtipohjalla Jaakon tapauksessa tulee. Nyt tajusin että tupla-a taisi tarkoittaa "All Americania". Tai sitten graafikoilla oli laiska päivä, eivätkä jaksaneet tehdä mitään uutta JS-viritelmää.

PPV:stä on jo oleelliset asiat sanottu, se oli melko hyvä. Lähtökohdat eivät olleet otollisimmat, sillä kahden viikon välillä show ei jaksanut kiinnostaa ennakkoon about yhtään, ja "HIAC koska kalenteri sanoo niin" on edelleen mielestäni väärin.

Carojen kohtaamisessa oli tosiaan asetelmat hieman nurinkuriset, sillä heelinä yritettiin syöttää sitä vähemmän botchailevaa ja "länsimaalaisemmin" painivaa mehikaanoa. Tykkään lucha-ottelijoista osana laajempaa cruiser-divaria, mutta tässä nähtiin malliesimerkki siitä miksei kahden luchadoren iskeminen vastakkain välttämättä ole niin hyvä idea kuin aluksi vaikuttaa: yleisölle ei aukea, ja ei suoraan sanottuna auennut oikein minullekaan. Hunicolle nyt ainakin jatkopaperia kouraan ja midcardiin vääntämään, Misticosta en ole enää lainkaan niin varma.

Henry vs. Orton oli minusta ensimmäistä osaa parempi, mutta Hell in a Celliä se ei kyllä tarvinnut mihinkään. Ottelun jälkeinen beatdown vahvisti tunnetta - wanhoina hyvinä aikoina itse HiaC oli niin brutaali koettelemus, ettei edes ottelun voittaja ollut paljoa beatdown-tuulella, vaan kumpikin ottelija työnnettiin seuraavaan Rawhon rullatuolissa. Ortonin pelastaminen kauhean Henryn kynsistä olisi ollut hyvä overiusboosti seuraavalle haastajalle, mutta se pelastaja ja seuraava haastaja olikin Orton itse. No, kyllä tätä vielä kolmannenkin kerran katselee, ja jokin Last Man Standing voisi olla omiaan tälle otteluparille.

Triple threatia en sitäkään pitänyt paperilla "HiaCiksi oikeutettuna": Hell in a Cellin kuuluisi vain olla sellainen äärimmäisen henkilökohtaisten ja pitkäksi venyneiden kaunojen viimeinen näyttämö, ei väli-PPV:n väli-ME:n täytestipulaatio. Entisestään asiaa pahensi se, että tällaisia, tai ainakin paremmin häkkiin sopivia feudeja, olisi ollut tässä lähimenneisyydessäkin tarjolla (Cena vs. Punk, Orton vs. Christian, Punk vs. HHH). Iloiseksi yllätykseksi ottelu kuitenkin onnistui voittamaan minut puolelleen nyrpeästä ennakkosuhtautumisestani huolimatta.

Häkkiä käytettiin fiksusti, Del Rio saatettiin näyttämään vahvalta kun vei vyön "omin avuin" (Rodriguez lasketaan samaksi yksiköksi Alberton kanssa) eikä esim. Mizin ja Truthin avulla, kaaosmeininki säästettiin ottelun jälkeiseksi häppeningiksi ja se kaiken lisäksi toimi erittäin hyvin. Häkillä oli tarkoituksensa sekä ottelussa (piti shown pilaamiseen pyrkineet ilkimykset poissa), ottelun kulussa (Cena teljettiin ulos), että sen jälkeisissä tapahtumissa (ainut tapa jolla koko rosterin vainoamat Miz ja Truth pääsevät dominoimaan). Nappisuoritus kaiken kaikkiaan.

Viihdyttävä paketti joka palautti WWE:n takaisin oikealle tielle NoC:n pienen reitiltä harhautumisen jälkeen. Jos ei kokonaisuutena ihan gotta love this, niin like nyt ainakin.

[Darien Fawks]

Hyvä show, mutta jotenkin en innostunut oikein missään vaiheessa. Saattaa johtua siitä, että päivä on ollut elämäni huonoimpia hetkeen.

[The Rocker]

Main Event oli hyvä. Oikein hyvää actionia ja jälkimeiningit olivat todella hyviä. Nyt kiinnostaa seuraava RAW muutenkin kuin sen takia että näkee mitä Punk tekee.

[DonEmilio]

Joo-o, parannusta NOTCiin. Bookkauskin oli järkevää ja disbelief pysyi suspendedina. Lopun tapahtumat varsinkin olivat loogisia eivätkä herättäne samanlaista väittelyä kuin edellisen PPV:n. Paljon on jo sanottu, mutta jotain omia kommentteja vielä.

-Kerrankin taisi olla jokaisessa matsissa toivomani voittaja. Merovingin kanssa olen kyllä samaa mieltä diivojen kuviosta. Vaikka Beth voittikin, se tuli huijauksella. Siis miten wnb-stripparibimbosta, jolla on persoonallisutta yhtä paljon kuin keitetyllä perunalla, on tehty naisten John Cena? Koko kuvio, jossa Beth ja Natalya ovat heelejä, koska he osaavat painia eivätkä ole tyhjäpäisesti hymyileviä malleja, mutta häviävät silti toistuvasti tyhjäpäisesti hymyileville malleille jotka eivät osaa painia, ja joutuvat siksi huijaamaan, on omituinen. Hitto kun Kharma pamahti paksuksi.

-Yllättävän paljon heel-voittoja. Tai no, 4-3, mutta viimeiset 4 matsia putkeen menivät pahiksille. Tällä hetkellä vain joukkuemestarit ovat faceja, minusta tällainen tilanne on kiinnostavampi kuin facejen valtakausi.

-Arvostan Codya päivä päivältä enemmän. No joo, eihän hän sitä varmaankaan päättänyt, että kaivetaan vanha vyö naftaliinista, mutta silti. Oivia tempauksia matsissa, mikissä ja eleissä ja ilmeissä petraa jatkuvasti, ja diggaan jostain syystä erityisen paljon Alabama Slammia liikearsenaalissa, vaikken HC Hollysta oikein koskaan innostunut. Old school -meininki on hienoa, mutta kananjalka voisi kyllä laittaa polvisuojat ettei ura jää liian lyhyeksi polvien teloutumisen takia.

-Morrisonin laitto Codyn vastustajaksi oli erikoinen ratkaisu. Hänhän on vain hävinnyt viimeiset ajat. Silti ei sekään niin kummallista ole kuin se, että hän on ollut Rawin painijoita. Eihän näillä jaoilla juuri painoarvoa ole, mutta silti olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos hänet siirrettäisiin pysyvästi SD:iin.

-Oikein paljon pidän siitä, että nyt on menossa jokin suurempi kuvio, joka vaikuttaa useamman painijan elämään. Tästä on hyvä jatkaa Survivor Seriesiin.

[What]

Syvempää analyysia lienee turha tehdä, kun aika tyhjentävästi otteluista on jo kaikki sanottu. Ehkä sitten jälkeenpäin, jos katselen kaikki vuoden ppv:t uusiksi. Erinäisten pienien ongelmien vuoksi missasin Henry-Ortonin lopun ja Rhodes-Morrisonin kokonaisuudessaan. Olin ladannut kahteen jaetun version ppv:stä, ja osa 2 olikin korruptoitunut, jolloin hätäpäissäni latasin toisesta paikasta tuon osa 2:n, joka olikin leikattu huomattavasti myöhemmin poikki. Äärimmäisen lyhyesti niistä matseista mitä näin.

Christian - Sheamus
Sin Cara - Sin Cara
Tag Titles
Beth - Kelly
Main Event

Lopun anarkia oli paras ppv:n päätös sitten.... noh, ehkäpä Jeff Hardyn heelturnin viime vuoden Bound For Gloryssa. Tykkäsin tuosta hullunmyllystä, Hunterin raivoamisesta ja kuinka nerokasta Miziltä ja Truthilta antautua poliiseille. Tämän ppv:n loppumähinät tulen kyllä muistamaan vielä pitkään.

[eldomo]

Koska kaikki mainitsemisen arvoinen jo otteluista sanottu, en tarinoi sen pitempään.

Sheamus vs Christian ***-
Sin Cara vs Sin Cara *½
Tag team ***
Orton vs Henry **
Morrison vs Rhodes **+
Phoenix vs Kelly **
Triple Threat ****

Loppusanoiksi ihan OK tapahtuma. Ihan hyviä matseja mutta kiinnostus suurinta osaa kohtaan oli aika nollassa. Loppuhälinät olikin parasta koko tapahtumassa, tiedä sitten miten kuvio jatkuu (viimeisin raw on vielä katsomatta). Niin ja se uusi (vai vanha) IC-vyö

[Myhvatte]

No jaa, en tiedä sitten paranisiko tähän mitään kommentoida, kun ei ole oikein mitään hyvää sanottavaa. Mielenkiinto WWE:n nykyistä tuotetta kohtaan on itelläni ihan pohjalukemissa; ainoa valopilkku on CM Punk ja kesän kuviot saivat taas hetkellisesti innostumaan. Mutta nyt iskee taas pitkästyminen niin että huhhuh. Ollaan jo sen verran kaukana siitä WWE:stä mihin kilahti vajaa vuosikymmen sitten.

Voisivat ihan rehellisesti pistää HIAC:n matsimuotona eläkkeelle. Nämä nykyiset PG-versiothan ovat vain varjo niistä originaaleista. Ja ne ovat ennen kaikkea tylsiä. Ei ole mitään mitä sinänsä odottaa itse matsilta, mitään kreisejä spotteja ei tulla näkemään ja häkkiä tuskin käytetään juuri mihinkään ihmeelliseen. Häkissä voidaan käydä katsottava matsi, kuten tämänkertainen ME, mutta onko itse HIAC:llä siinä juuri mitään virkaa. No ei. Kehtaavatkin vielä promottaa matsia samoilla vanhoilla clipeillä Foleystä.

Punkin takia tämäkin tuli nyt lähinnä pläräiltyä läpi, mutta kun koko firmassa ei ole tällä hetkellä juurikaan muita painijoita jotka kiinnostaisivat, niin ei lähde. Joskohan SuSe:ä kokeilisi seuraavaksi; sinne nyt saattaa jotain jänskää tulla.

[What]

Häkissä voidaan käydä katsottava matsi, kuten tämänkertainen ME, mutta onko itse HIAC:llä siinä juuri mitään virkaa. No ei. Kehtaavatkin vielä promottaa matsia samoilla vanhoilla clipeillä Foleystä.

Jep. Hell in a Cell ja Cage Match ovat melko lailla synonyymeja toisilleen nykypäivänä. Pääottelu oli toki hyvä, mutta eipä siinä mitään nähty, mitä ei oltaisi tavallisessa häkissä voitu nähdä. Joten kyllä ottelutyyppi on inflaation kokenut Summerslam 2008:n jälkeen.

[Merovingi]

Häkissä voidaan käydä katsottava matsi, kuten tämänkertainen ME, mutta onko itse HIAC:llä siinä juuri mitään virkaa. No ei. Kehtaavatkin vielä promottaa matsia samoilla vanhoilla clipeillä Foleystä.

Jep. Hell in a Cell ja Cage Match ovat melko lailla synonyymeja toisilleen nykypäivänä. Pääottelu oli toki hyvä, mutta eipä siinä mitään nähty, mitä ei oltaisi tavallisessa häkissä voitu nähdä. Joten kyllä ottelutyyppi on inflaation kokenut Summerslam 2008:n jälkeen.

En menisi ihan murskaamaan tuota Main Eventiä, sillä oli se jopa Hell In A Celliksi hemmetin hyvä ottelu. Toki se veren puute harmittaa ja henkilökohtaisuuksien puuttuminen, mutta hyvä HIAC-matsi minun kirjoissani. WHC-HIAC ottelu oli taas täyttä ottelumuodon raiskaamista ja päälle paskomista..

Ongelmahan ei ole HIAC-ottelussa ja PG:ssä vaan siinä, että sille on oma PPV. HIAC pitäisi käyttää silloin, kun sille on feudissa paras mahdollisuus eli on ylitetty kaiken järjen rajat siinä miten kaksikko toisiaan vihaa. Edge Vs. Cena olisi muutaman vuoden takaa ollut melko kova HIAC-ottelu, sillä se vihan määrä kaksikon välillä oli melko valtava.

Tuokaa vaikka No Mercy takaisin ja HIAC-PPV roskakoriin. Hell In a Cell -ottelut silloin, kun juonikuvio oikeasti saavuttaa sen kliimaksin, jotta ottelu on aiheellinen.

[What]

En menisi ihan murskaamaan tuota Main Eventiä, sillä oli se jopa Hell In A Celliksi hemmetin hyvä ottelu. Toki se veren puute harmittaa ja henkilökohtaisuuksien puuttuminen, mutta hyvä HIAC-matsi minun kirjoissani.

Joo, ei ollut tarkoituskaan haukkua ottelua. Todella kova matsi, ei siinä. Kyse oli kuitenkin ottelutyypin yleisestä inflaatiosta, mistä taidatkin olla samaa mieltä.

Ongelmahan ei ole HIAC-ottelussa ja PG:ssä vaan siinä, että sille on oma PPV. HIAC pitäisi käyttää silloin, kun sille on feudissa paras mahdollisuus eli on ylitetty kaiken järjen rajat siinä miten kaksikko toisiaan vihaa. Edge Vs. Cena olisi muutaman vuoden takaa ollut melko kova HIAC-ottelu, sillä se vihan määrä kaksikon välillä oli melko valtava.

Eipä sitä paremmin voi sanoa.

[Merovingi]

En menisi ihan murskaamaan tuota Main Eventiä, sillä oli se jopa Hell In A Celliksi hemmetin hyvä ottelu. Toki se veren puute harmittaa ja henkilökohtaisuuksien puuttuminen, mutta hyvä HIAC-matsi minun kirjoissani.

Joo, ei ollut tarkoituskaan haukkua ottelua. Todella kova matsi, ei siinä. Kyse oli kuitenkin ottelutyypin yleisestä inflaatiosta, mistä taidatkin olla samaa mieltä.

Samaa mieltä olen, kyllä nuo Henry Vs. Orton ottelut laskevat arvostusta ihan hemmetisti ja muutama vuosi sitten nähty CM Punk Vs. Undertaker PPV:n openerissa ja ottelulla oli kestoa 10:24 ei ollut yhtään parempi HIAC:in brutaalille imagolle. Kyllä tuon ottelun voi "brändätä" uudelleen, mutta se vaatisi parin vuoden sisälle pari brutaalia ja henkilökohtaista ottelua veren kanssa kunnon kestolla. Sellainen 20-30 minuutin verinen ja raaka ottelu joka vuosi Hell In a Cellissä tekisi ottelusta oikeasti uskottavan ja pelottavan. Veri vielä alleviivaisi sitä bleidauksen ollessa kiellettyä, mutta HIACin kanssa tehtäisiin poikkeus.

Tuo CM Punk Vs. Undertaker kuuluu kyllä vihalistalleni otteluiden joukossa, tappoi aivan täysin CM Punkin kuuman heel-kauden, jonka aikana lähetti Jeff Hardyn pois WWE:stä ja veti ihan tajuttoman kovaa heattia. Tämä sitten pilattiin ihan totaalisesti muka-screwjobilla Breaking Pointissa Teddy Longin tehdessä heel turnin ilman mitään järkevää syytä, josta sitten päästiin tähän otteluun. Otteluhan oli aivan tajuttoman naurettava, sillä Undertakerin liikkuminen oli hemmetin kankeaa ja kivualista, mutta hän voitti silti Punkin vajaassa kymmenessä minuutissa. Vertauksena Intercontinental-ottelu samalta illalta kesti 16 minuuttia, Tag Team -ottelu 14 minuuttia ja vielä United States -mestaruusottelu lähes minuutin pidempään. Melkoista ottelumuodon halveeraamista.. Ja hei come on.. Opener?

Nyt muistui huvittavasti mieleen, kuinka menin vittuuntuneena bashaaman Undertakerin asemaa ja kuntoa painija-topiciin, mistä seurasi perhosvaikutuksena Undertakerin arvostuksen lasku. Ihan aiheesta kyllä, sillä Undertakerin kunto oli silloin todella surkea. Lonkat ihan rämänä ja liikkuminen kehässä aika huonoa.

[Saimou]

Tuohon "kalenteriin merkittyyn HiaCiin" vielä lisäpointti, miksi ihmeessä oman PPV:n pitää tarkoittaa että niitä nähdään kaksi? Uskallan väittää, että Henry vs. Orton HiaC ei myynyt yhtäkään lähetystä enempää verrattuna johonkin muuhun Henry vs. Ortoniin, kunhan vain ME:n stipulaatio olisi pidetty. Yksi matsi tuntuisi spesiaalilta ja toisi ne ostoluvut, ja samalla ottelumuotokaan ei kärsisi niin paljon, kun pahimmat kököt karsittaisiin (tänä vuonna Henry vs. Orton, viime vuonna tarinansa puolesta Orton vs. Sheamus vaikka tuhannesti Taker vs. Kanea parempi ottelu olikin).

[Myhvatte]

Ongelmahan ei ole HIAC-ottelussa ja PG:ssä vaan siinä, että sille on oma PPV. HIAC pitäisi käyttää silloin, kun sille on feudissa paras mahdollisuus eli on ylitetty kaiken järjen rajat siinä miten kaksikko toisiaan vihaa. Edge Vs. Cena olisi muutaman vuoden takaa ollut melko kova HIAC-ottelu, sillä se vihan määrä kaksikon välillä oli melko valtava.

Tuokaa vaikka No Mercy takaisin ja HIAC-PPV roskakoriin. Hell In a Cell -ottelut silloin, kun juonikuvio oikeasti saavuttaa sen kliimaksin, jotta ottelu on aiheellinen.

IMO ongelma on vähän noissa kaikissa. Hohto katosi matsi matsilta siinä vaiheessa kun HIAC:stä poistettiin veri, hoocee-aseet ja häkki isonnettiin. Eli siitä hävisi ahtauden tunne, arvaamattomuus ja brutaalius. Muuten täysin samaa mieltä. Silloin kun aloitin painin vahtauksen ja into sitä kohtaan oli suurimmillaan, oli HIAC maineensa veroinen; pitkän ja kitkerän feudin päätös, josta tiesi jo ennalta että nyt sattuu. Mutta tästä tuli aikanaan itkettyä jo painifoorumilla. Joku sanoikin että nyttemmin matsista on jäljellä lähinnä maine.

[Merovingi]

Ongelmahan ei ole HIAC-ottelussa ja PG:ssä vaan siinä, että sille on oma PPV. HIAC pitäisi käyttää silloin, kun sille on feudissa paras mahdollisuus eli on ylitetty kaiken järjen rajat siinä miten kaksikko toisiaan vihaa. Edge Vs. Cena olisi muutaman vuoden takaa ollut melko kova HIAC-ottelu, sillä se vihan määrä kaksikon välillä oli melko valtava.

Tuokaa vaikka No Mercy takaisin ja HIAC-PPV roskakoriin. Hell In a Cell -ottelut silloin, kun juonikuvio oikeasti saavuttaa sen kliimaksin, jotta ottelu on aiheellinen.

IMO ongelma on vähän noissa kaikissa. Hohto katosi matsi matsilta siinä vaiheessa kun HIAC:stä poistettiin veri, hoocee-aseet ja häkki isonnettiin. Eli siitä hävisi ahtauden tunne, arvaamattomuus ja brutaalius. Muuten täysin samaa mieltä. Silloin kun aloitin painin vahtauksen ja into sitä kohtaan oli suurimmillaan, oli HIAC maineensa veroinen; pitkän ja kitkerän feudin päätös, josta tiesi jo ennalta että nyt sattuu. Mutta tästä tuli aikanaan itkettyä jo painifoorumilla. Joku sanoikin että nyttemmin matsista on jäljellä lähinnä maine.

Veren takaisin tuominen auttaisi hemmetisti, se on jo sanottu monta kertaa. Aseet tuovat toki oman hohtonsa, mutta kyllä sunnuntain Main Eventissä aseita käytettiin: löytyi tuolia, rautaputkea, pöytää.. Toivoohan sitä tietysti lisää, vaikka Mick Foleyn "Barbie" olisi tuollaisessa ottelussa melko hyvän mausteen tuova ase. Häkin laajuudesta en olisi ihan varma, sillä tuo nykyinen koko mahdollistaa paremmin tietyt spotit, mutta ahtaus toisi oman psykologisen jännitteensä otteluun, joten häkin kattoa sopisi laskea alemmaksi ehdottomasti. Tiedä sitten haluavatko tuolla korkeudella mahdollistaa esimerkiksi tikapuiden käytön ottelussa.

Samoja muistoja minulla myös, sillä mark-vuosina 2005-06 se HIAC oikeasti merkitsi jotain. DX Vs. McMahons & Big Show Hell In a Cellissä kun julistettiin Vincen rääkyvällä äänellä maanantain RAW:n viime minuuteilla, DX:n maatessa kanveessissa, tuli juuri sellainen "Shit just got real" -fiilis.

[Myhvatte]

IMO ongelma on vähän noissa kaikissa. Hohto katosi matsi matsilta siinä vaiheessa kun HIAC:stä poistettiin veri, hoocee-aseet ja häkki isonnettiin. Eli siitä hävisi ahtauden tunne, arvaamattomuus ja brutaalius. Muuten täysin samaa mieltä. Silloin kun aloitin painin vahtauksen ja into sitä kohtaan oli suurimmillaan, oli HIAC maineensa veroinen; pitkän ja kitkerän feudin päätös, josta tiesi jo ennalta että nyt sattuu. Mutta tästä tuli aikanaan itkettyä jo painifoorumilla. Joku sanoikin että nyttemmin matsista on jäljellä lähinnä maine.

Veren takaisin tuominen auttaisi hemmetisti, se on jo sanottu monta kertaa. Aseet tuovat toki oman hohtonsa, mutta kyllä sunnuntain Main Eventissä aseita käytettiin: löytyi tuolia, rautaputkea, pöytää.. Toivoohan sitä tietysti lisää, vaikka Mick Foleyn "Barbie" olisi tuollaisessa ottelussa melko hyvän mausteen tuova ase. Häkin laajuudesta en olisi ihan varma, sillä tuo nykyinen koko mahdollistaa paremmin tietyt spotit, mutta ahtaus toisi oman psykologisen jännitteensä otteluun, joten häkin kattoa sopisi laskea alemmaksi ehdottomasti. Tiedä sitten haluavatko tuolla korkeudella mahdollistaa esimerkiksi tikapuiden käytön ottelussa.

Samoja muistoja minulla myös, sillä mark-vuosina 2005-06 se HIAC oikeasti merkitsi jotain. DX Vs. McMahons & Big Show Hell In a Cellissä kun julistettiin Vincen rääkyvällä äänellä maanantain RAW:n viime minuuteilla, DX:n maatessa kanveessissa, tuli juuri sellainen "Shit just got real" -fiilis.

Joo, vähän tuntuu että tuon häkin koon kasvettua sitä on käytetty lähinnä sellaisessa eristävässä tarkoituksessa, mikä tietysti on se HIAC:n alkuperäinen idea, mutta EI se mistä matsi on tunnettu. Itte asiassahan matsi tuli kultakautenaan tunnetuksi lähinnä siitä että sen periaate kusi aina, heh. Eli ukot rähinöi ulos ja muut sekaantui matsiin.

Mutta tosiasiahan kuitenkin taitaa olla se että nykyisessä WWE:ssä HIAC on Attitude-eran reliikki, joka ei vaan toimi. Kuten nyt vaikka joku Infernomatsikin. Kun lähtökohtana on jo alkajaisiksi että edes tuolilla ei saa lasauttaa kaaliin, niin ei tuo HC-puoli tule toimimaan. Mahtaako WWE:stä edes nykyisellään löytyä yhtä bumppihaluista porukkaa? Eikä sillä, onhan se hyvä että firma pitää nykyisin parempaa huolta työntekijöistään (ei ainakaan tule Armageddon '05:n kaltaisia vammailuja). Mutta saisi myös miettiä tuotettaan. Veri tuskin palaa, kuten myöskään hoocee, joten mielestäni järkevintä olisi jättää HIAC menneisyyteen kun sen maine on vielä ehkä osaksi tallella. Saman voisi sanoa Last Man Standingeista ja I Quiteistakin, jotka ovat ilman entisaikojen hulluja bumppeja lähinnä perussettiä loputtomalla kysymisellä tai laskemisella. Ladder ja TLC ovat mielestäni ne harvat vielä toimivat stipulaatiot ja tietyllä tapaa myös Elimination Chamber. Lähinnä koska ne saadaan näyttämään häijyiltä pelkällä teräksen päälle lentelyllä ja EC:ssa eliminointisäännöt tuovat oman mielenkiintonsa.

Meikän kohdalla Lesnarin ja Takerin HIAC oli aikanaan kuumottava paikka ja on se vieläkin.

[ViiZei]

Hifistelin tuota loppua vielä tuossa äsken, ja Morrison pisti vähän silmään. Mitä helvettiä se kaveri luulee saavuttavansa kiipeämällä pitkin häkin seinää????

[Merovingi]

Hifistelin tuota loppua vielä tuossa äsken, ja Morrison pisti vähän silmään. Mitä helvettiä se kaveri luulee saavuttavansa kiipeämällä pitkin häkin seinää????

Ainakin ennen häkin katolla oli luukku, josta pystyi pääsemään sisään.

[ViiZei]

Hifistelin tuota loppua vielä tuossa äsken, ja Morrison pisti vähän silmään. Mitä helvettiä se kaveri luulee saavuttavansa kiipeämällä pitkin häkin seinää????

Ainakin ennen häkin katolla oli luukku, josta pystyi pääsemään sisään.

Ei ollut Morrisonin tavoite. Kiipesi siis häkin seinää johonki puoleen väliin ehkä, kunnes meni muiden kanssa alas. Tajusi kai kuinka typerältä näytti.

[Coca]

Hell In A Cell oli mielestäni melko tasaista, joskin tasaisen ''ihankivaa'' main eventiin saakka. Valopilkkuja vilahteli siellä täällä, eikä meno päässyt puuduttamaan oikein missään vaiheessa. Meno jopa pääsi paikoin yllättämään minut. Esimerkiksi kuivaakin kuivempi Air Boom räjäytti pankin upealla, vauhdikkaalla toiminnallaan. Käsi sydämellä voin sanoa nauttineeni näiden keittiörättien otteista ensi kertaa sitten Bournen yksilöpushin. Toiminta näytti viihdyttävän muitakin kuin minua, sillä yleisö antoi duolle uskomattomia kunnianosoituksia. Propseja PPV:n alkupuolelta on pakko lähettää myös Cody Rhodesin ja Dolph Zigglerin suuntaan!

Illan päämittelö olikin aivan oma lukunsa. Odotukseni kolminottelua kohtaan olivat laimeahkon pohjustuksen vuoksi matalat, mutta pikku hiljaa ottelun edetessä sitä muisti ketkä kaksi tässä ottelussa olivatkaan Cenan lisäksi osallisina. Huhhuh. En muista MITB:n main eventin lisäksi lähiaikoina oteltua ottelua, jonka sisältö on viestinyt verenmakua suussa ja epätoivon partailla kiikkumista yhtä vahvasti kuin tämä mittelö. Kaikki mitä häkin sisällä tapahtui, tuntui brutaalilta ja helvetilliseltä. Yksikään painija ei tulisi palaamaan häkistä entisellään. h****tti oli irti!
Mieltälämmittävää oli painijoiden eleiden lisäksi seurata, kuinka rankkoja keinoja voiton tavoittelemiseen näin PG-eralla käytettiin. Ehkäpä tämä olikin yksi syy, jonka takija katsojatkin saivat purra hampaitaan yhteen.
En tiedä miksi, mutta heti kun näin Cenan poistuvan metallihäkkyrän sisältä, toivoin että hänet suljettaisiin pihalle toiminnasta. Kun Del Rio kiskaisi oven kiinni, kasvoilleni levisi leveä hymy. Takaraivossa kuumotteli kuitenkin pelottava ajatus esimerkiksi ketjun pettämisestä. Siitä huolimatta tempun toteutus oli sopan hämmentämisen ja ottelun itsensä takia todella nerokas veto. Tämän ottelunhan piti päättää kiistanalaisuudet, mutta kaikkia odotuksia vastaan niin ei käynytkään. Alberto nimittäin huijasi voiton nimiinsä. Brilliant!

Ja vielä main eventin tuoksintaa enemmän innostuin Mizin ja Truthin nostattamasta mellakasta. Kuinka mahtavaa olikaan nähdä kaikki ne karismattomat paskakasat suorittamassa taidoilleen sopivaa tehtävää rynkyttäen häkin ovea samaan aikaan kun Miz esittelee apinalaumalle tajutonta saalistaan! Kaikki tuosta hetkestä eteenpäin oli niin tunteiden täyttämää ja revittelevää materiaalia, että oksat pois! Tästä ei PPV:n lopetus paljoa parane.

[Juge]

Jouu sain viimeinkin tämän katsottua. Rustailen tässä tähdet ihan vain omaksi ilokseni.

Sheamus def. Christian ***-
Sin Cara def. Imposter Sin Cara ***-
AirBoom def. Dolph Ziggler & Jack Swagger /with Vickie Guerrero ***-
Mark Henry (c) def. Randy Orton ***-
Beth Phoenix def. Kelly Kelly (c) **
Alberto Del Rio def. John Cena (c) & CM Punk ****+

Yhteenveto: Tasainen PPV, josta kuitenkin löytyi se yksi helmi, Main Event. ME:n jälkeiset tapahtumat jäävät myös varmasti mieleen pitkäksi aikaa. WHC-HiaC oli paskin HäkkiHelvetti mitä olen nähnyt.

WWE Hell in a Cell: 2.875 ~ ***-