TULOKSET: WrestlingAwards 2011

[Goblet]

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
Tähän ei voi kyllä mitään muuta laittaa kuin JR & Lawler vs. Cole & Swagger @Extreme Rules. Ottelu oli uskomattoman tylsä ja hidas ja erittäin typerästi bookattu.

2. Vuoden huonoin feudi
Vaikka Cole vs. Lawler olikin hirveää, niin kyllä Cole vs. JR on vielä aivan omalla planeetalla kauheudessaan. Sitä ei osata koskaan lopettaa ja heidän kohtaamisensa ovat aina saman toistoa. Äkkiä se JR sieltä takaisin selostamoon.

3. Vuoden huonoin segmentti
Huhhuh, kylläpäs Cole ja Jim Ross vetävät näitä pystejä nyt urakalla. Heidän segmenttinsä SlammyAwardseissa oli aivan idioottimaista ja noloa.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Jinder Mahalin tunnari. Hyi. Ei voi sietää tuollaista renkutusta.

5. Vuoden huonoin gimmick
Vaihtoehtoina todellakin olisi ollut esimerkiksi Michael Cole joka on niin tyhmä ettei tottakaan, Robbie E jonka gimmickissä ei ole hiventäkään järkeä, tai joku muu yhtä huono. Mutta palkinto täytyy myöntää munattomalle, tylsälle, suurta kärsimystä korvakäytäville ja korvaluille joka kerta suunsa avatessa aiheuttavalle aristokraatille nimeltä Alberto Del Rio. C'moon, voiko tylsempää keksiä?

6. Vuoden pettymys
Vaikka hänestä pidänkin, ja hänen otteitaan hyvillä mielin seurasin, niin palkinto kuuluu jokatapauksessa Sin Caralle. Hänestä olisi pitänyt leipoa nyt järjettömän iso supertähti myös WWE:ssä. Syitä hänen epäonnistumiseen ovat tietenkin vähäinen kokemus ison E:n painityylistä ja harmiteltavat loukkaantumiset.

7. Vuoden huonontunein painija -

8. Big Daddy V -palkinto
Surkein painija koko vuonna oli ehdottomasti Michael Cole, mikä ei sinänsä ole kovin suuri yllätys. Kaikki varmasti osaavat odottaa heikkoa matsia kun ilmoitetaan Colen siinä ottelevan. Hän on HUONO.


Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki
R-Truthin yksinkertaiset lausahdukset "Truth shall set you free"/"Truth has set me free" ovat erittäin toimivia ja Mizin kanssa toteutettu "YOU SUCK" -biisi oli loistava. CM Punkin "Cult of Personality" on huikea ja sille melkein ääneni annoin. Mutta vuoden viime hetkillä kuvaan astui eräs monsteri joka palasi ehkäpä kaikkien aikojen parhaan sisääntulobiisin kera, eli Kane ja Slow Chemical. Ai niin, SE paras on kuitenkin tietenkin tottakai sydämet pysäyttävä ja sisintä järkäyttävä The Undetakerin Ain't No Grave.

10. Vuoden lopetusliike
Great Whiten Brogue Kick on tehokas ja näyttävä, Kevin Nashin Jackknifea markitan ja Sin Caran Moonsault Side Slam on kaunis, mutta voiton vie ehdottomasti The Undertaker ja hänen Hell's Gate. Tuo kirjaimellisesti h**vetin porteille vievä lukko on niin naurettavan uskomaton liike että moista ole koskaan ennen nähty. Sitä ei tarvi nähdä kuin kerran vuodessa, se jo riittää häikäisemään.

11. Vuoden turn
Itsekin mietin että eihän vuonna 2011 mitään kovin isoja turneja nähty, ainoana ehkä R-Truthin kantapäämutka. Toisena voisi mainita Christianin pelkurimaisen kääntymisen. Mutta hei haloo, näimmehän me sentään ehkä suurimman ja hienoimman turnin kymmeneen vuoteen, eli CM Punkin naamapyörähdyksen. Tämä käännös, sen syyt ja seurauksethan tullaan muistamaan vuodesta 2011 vielä pitkään.

12. Vuoden face
CM Punk, ehdottomasti. Hän valloitti yleisön sydämet persoonallaan ja puhelahjoillaan, taitaapi hän olla suurin face sitten John Cenan. Tämän varaan voimme alkaa rakentamaan WWE:n tulevaisuutta.

13. Vuoden heel
Tämä onkin vaikeampi, sillä vuonna 2011 näimme monia hyviä pahiksia. Kuitenkin yksi pahis joka onnistui tehtävässään paremmin ja keräsi enemmän heattia kuin muut oli Christian. Tämä jankuttava kanukki muuttui yleisön suosikista, ehkäpäs suurimmaksi inhokiksi.

14. Vuoden paluu
The Rock. Ei tarvitse selittelyjä. Yksi vuoden suurimmista hetkistä, joka vielä kaiken lisäksi osattiin pitää kohtuullisen hyvin salassa.

15. Vuoden gimmick
Kaiken tämän hypetyksen jälkeen olisi ehkä oikeutettua äänestää CM Punkia. Mutta on myös muita vaihtoehtoja kuten uskomaton WooWooKid Zack Ryder ja itseäni niin koukuttava John Cenan raastava rooli. Kun tarkemmin mietin, niin kyllä ääni menee kuitenkin CM Punkille, oli se vain äijä.

16. Vuoden uutinen
The Rockin paluu painikehiin oli huikea, se on myönnettävä, vaikka olikin todella odotettavaa. Myös WrestleManian pääottelun bookkaaminen heti edellisen WM:n jälkeen oli jotain uskomatonta. Savagen kuolema oli valitettavaa ja rauha hänen muistolleen, uskomaton persoona oli, mutta itse kuitenkin niin vähän hänen uraa seuranneena ei aiheuta samanlaista reaktiota kuin Edgen eläköitymisuutinen. Hädin tuskin sitä voi vieläkään ilman kyyneleitä muistelemaan. Se oli shokki, se oli aivan kauhea kokemus, toisaalta myös erittäin kaunis hetki. Hänellä oli vielä vuosia jäljellä ja olisi taitojensa puolesta varmasti pystynyt vielä vaikka millaisiin ikimuistettaviin otteluihin ja segmentteihin, mutta nyt kävi niin kuin kävi. Adios, Rated-R Superstar!

17. Vuoden spotti
Tässä ääneni menee yksimielisesti (....) (?) Big Shown ja Mark Henryn Vengeancen kohtaamisessa tapahtuneelle kehän hajoamiselle. Vaikka se on kerran tapahtunut aikaisemmin ja jotkut sitä ehdottivat taas tapahtuvaksi, niin oli se silti muikea! Spotissa on jotain niin mielipuolisen brutaalia, varsinkin kun kyseessä on kaksi jättiä. Koko areena sekosi ja minä myös. Tällaisia hetkiä lisää, kiitos. Kunniamaininnan ansaitsee Ricardo Rodriguez huimasta lennostaan TLC-PPV:ssä. On miehellä rohkeutta.

18. Vuoden "mark out moment"
Vuonna 2011 oli monia hetkiä jolloin tajusin sen miksi rakastan tätä lajia. The Rockin paluu oli yksi sellainen, Kanen paluu oli sitä, Dieselin ja Bookerin paluut Royal Rumblessa olivat niitä, Christianin mestaruusvoitto oli ehdottomasti sitä, Daniel Bryanin MitB-voitto ja sitä seurannut cäshäys olivat niitä, mutta silti tästä pokaalista voi realistisesti taistella vain kaksi leuanloksauttajaa. Kumpikin on yhden uskomattoman painijan käsialaa (vaikka toki taustavaikuttajana on ehkä ollut muitakin:)). Kyseessä ovat siis CM Punkin shootpromo ja mestaruusvoitto Money in the Bankissa herran kotikaupungissa Chicagossa. Tällä kertaa ääneni menee mestaruusvoitolle. Huusin ja kiljuin, hypin ja pompin, riehuin ja kiehuin silloin kun tuomari löi 1...2....3!!!!!!! Mark out moment of the century.


Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Tämä on helppo. John Cena. Hän hoitaa roolinsa erittäin miehekkäästi ja on kaikinpuolin loistava painija. Toki itsekin toivoisin hänelle heelturnia tai todella selvää hahmonmuutosta koska nykyinen on niin nähty. Mutta vuonna 2011 hän onnistui kuitenkin tekemään niin huikeita asioita ilman että häntä kukaan arvosti, joten ääneni menee hänelle.

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Viime vuonna onneksi ymmärrettiin että ADR ei todellakaan ole kummoinen, tai ainakaan hän ei tuo sitä esille. Siksi äänestänkin Cody Rhodesia. Vaikka lähes kaikki häntä hehkuttavatkin ja hän paljon ruutuaikaa saa, en millään syty hänelle tai hänen hahmolleen. Nyt feudi Bookerin kanssa ja värkkäilyt veljensa kanssa ovat tuoneet vähän mielenkiintoa hahmoon, mutta ei tarpeeksi. Kehässä hän ei ainakaan vielä ole mikään velho. Näppärä uikkari kyllä.

21. Vuoden kehittynein painija
Dolph Ziggler on säväyttänyt, mutta ei päihitä Zack Ryderia. Hän on kehittynyt paitsi kehässä, myös mikissä ja karismassa häikäisevästi. Ennen en hänestä juuri välittänyt mutta nyt hän on yksi suosikkiPAINIJOISTANI. Vielä on paljon kehittämisen varaa, mutta silti muistettavia otteluita on jo sadellut, kiitos siitä myös Porolle.

22. Vuoden debytantti
Tämän categorian voittaja on Sin Cara. Vaikka alku isossa 'E:ssä onkin ollut kivikkoinen, ei silti ole epäilystäkään etteikö hän olisi ollut se, joka nousi lupaavasta luchadorista todelliseksi supertähdeksi (vaikka Vuoden pettymys -palkinnon kohdalla väitänkin muuta ). Nyt vain isompaa vaihdetta silmään niin seuraava Mysterio on käsissämme.

23. Vuoden promottaja
CM Punk on häikäissyt, ja hän tämän palkinnon myös saa. Kukaan ei ole vetänyt yhtä kovaa settiä pitkiin aikoihin, hän sai kaikki puolelleen haukkumalla heitä. Hän teki jotain niin mullistavaa, että tuskin tulemme koskaan enää sellaista kokemaan.

24. Vuoden manageri
WWE:ssä manageriosasto on ollut melko köyhää, enkä TNA:ta ole tarpeeksi seurannut jotta sieltä voisin jonkun poimia, joten valitsen Vickie Guerreron. Hän ärsyttää, ketuttaa, vihastuttaa ja aiheuttaa henkistä, fyysistä ja kaikenlaista muutakin jota itse en osaa selittää eikä luultavasti kukaan muukaan pahoinvointia, eli toimii.

25. Vuoden selostaja
Michael Cole oli ärsyttävä, Lawler ok, mutta hiukan tylsä ja Booker ok, välillä hiukan ylimenevä. Josh Mathews piti Smackdownia pystyssä, siitä propsit hänelle. Mutta, sen minkä tämä legenda sai olla äänessä, hän todellakin omisti. Harmittavasti emme saaneet häntä koko vuotta kuunella, vaan pienissä pätkissä silloin tällöin. Hän on tietenkin Good Ol' Jim Ross. Äkkiä takaisin.

26. Vuoden segmentti
Näitä on ollut paljon. Esimerkiksi Christianin, R-Truthin ja The Mizin sanailut, Underakerin ja Triple H:n paluut, Edgen jäähyväispuhe, The Rockin ja Cenan kaikki segmentit... Tätä listaa voisi vielä jatkaa todella pitkään, mutta koska yksi pitää valita niin.. ääh tämä on vaikeaa. Hmm.. öö, no The Rockin paluu, se se oli jotakin.

27. Vuoden tv-show
RAW. En usko että mikään show tulee koskaan viemään siltä sen oikeutettua asemaa parhaana viikottaisena. Se oli, se on ja on aina oleva. Supershowidea muutti ohjelmaa mielestäni parempaan suuntaan, eli oikein onnistunut veto. Parasta viihdettä miesmuistiin.

28. Vuoden tv-matsi
The Miz vs. John Morrison (RAW, 3.1.). Poijjaat vetivät heti alkuvuodesta niin hyvää settiä ettei sitä parempaa löytynyt koko vuonna, vaikka Christian ja Randy Orton sitä kovasti yrittivät.


Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable
Olisi suorastaan rikos äänestää Nexusta, vaikka se on parasta mitä WWE:ssä nähtiin stablerintamalla vuonna 2011. En voi kuitenkaan äänestää esimerkiksi Immortalia, niin vähän olen TNA:ta seurannut. Siksipä jätän äänestämäti, eli äänestän tyhjää.

30. Vuoden tag team
Tässäkään WWE ei varsinaisesti kunnostautunut, mutta pientä yritystä oli kuitenkin havaittavissa. AirBoom on oikein käypä tiimi, mutta vielä parempi oli kuitenkin Awesome Truth. Heille ei voinut kuin nauraa, niin hyvää settiä vetivät. Saivat jopa kasvatettua jotain uskottavuuttakin lopulta.

31. Vuoden promootio
Heh, mikä kysymys. WWE.

32. Vuoden feudi
The Rock vs. John Cena oli toki mieleenpainuvaa ja innolla odotan millaisia kohtaamisia saavat aikaiseksi tänä vuonna, mutta tämän palkinnon vie CM Punk vs. John Cena. Se oli vuoden muistettavin feudi reippahasti. Parhaat ottelut ja parhaat segmentit. That's it.

33. Vuoden show
WWE:n Money In The Bank oli parasta mitä mikään promootio sai aikaiseksi. Lähes kaikki tässä PPV:ssä oli täydellistä.

34. Vuoden ottelu
Paikka oli täydellinen, yleisö oli täydellinen, ajoitus oli täydellinen, lähtökohdat olivat täydelliset, ottelu oli täydellinen ja seuraamukset olivat täydelliset. Noista on vuoden paras ottelu tehty. CM Punk vs. John Cena for the WWE Championship at Money in the Bank -PPV!

35. Vuoden naispainija
Ei ehkä tekniseltä osaamiseltaan paras, mutta kuitenkin se, jonka tästä vuodesta muistan parhaiten. Se, joka voitti ensimmäisen mestaruutensa vuonna 2011. Kelly Kelly.

36. Vuoden painija
Jos painija voittaa seitsemän 27:stä ns. hyvästä palkinnosta, on hänellä oikeus voittaa se suurinkin. Vuoden painija, teh wresteler of the year......

CM PUNK

[Rico]

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu: Jerry Lawler vs. Michael Cole @ Wrestlemania 27
Toisena vuonna peräkkäin näemmä Wrestlemaniassa järkyttävää kuraa. Liian pitkä ja huonosti bookattu matsi.

2. Vuoden huonoin feudi: Jerry Lawler vs. Michael Cole
Tässä ei ollut mitään hyvää. Liian pitkä feudi, jonka ansiosta saatiin herrojen huonoja matseja kolmeen PPV:hen.

3. Vuoden huonoin segmentti: Michael Colen ja Jim Rossin rap-kilpailu
Tämä latisti Slammy Awards-jakson tunnelman heti alkuunsa. Surullista katsottavaa.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki: Hornswoggle
Verisuonet alkavat katkeilla päästä aina kun tämän kuulee.

5. Vuoden huonoin gimmick: Hornswoggle
Painiva irlantilainen kääpiö.

6. Vuoden pettymys: Sin Cara
Tästä lienee kaikki olla jo sanottu. Mies tulee WWE:hen suurin odotuksin, mutta ensin joutuu hyllytetyksi ja sitten loukkaantuu. Jatkuvat botchit eivät edistä asiaa.

7. Vuoden huonontunein painija

8. Big Daddy V -palkinto: Ezekiel Jackson
Hidas ja kankea lihaskimppu. Khalin sijaan ääni menee Jacksonille, koska häntä on enemmän syötetty viikoittaisissa ohjelmissa sekä PPV:eissä.

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki: Epico & Primo
Tämä vain on sattunut olemaan eniten mieleen

10. Vuoden lopetusliike: Brogue Kick
Brutaali ja tyylikäs.

11. Vuoden turn: R-Truth
Hieman heikohko vuosi oli turnien suhteen. R-Truthin heel turn painui parhaiten mieleen, ja teki miehestä kertaheitolla kiinnostavamman mitä oli facena.

12. Vuoden face: John Cena
Sympaattinen naisten ja lasten rakastama sankari. Mielestäni selvä valinta.

13. Vuoden heel

14. Vuoden paluu: The Rock
Rockin paluu oli ainut, jolla oli jotain merkitystä.

15. Vuoden gimmick: CM Punk "Voice of the Voiceless"
Hieno gimmick. Nosti Punkin huipulle ja tarjosi vaihtelua WWE:hen.

16. Vuoden uutinen: Edgen eläköityminen
Tämä uutinen tuli aivan yllätyksenä. Edge kuitenkin oli tuolloin Smackdownin ykkös face.

17. Vuoden spotti: Ring collapse @ Vengeance
Isojen miesten näyttävä superplex ja sitä seurannut kehän romahdus. Samanlaista ei ole WWE:ssä nähty useampaan vuoteen.

18. Vuoden "mark out moment": Daniel Bryanin MITB-voitto
Bryan on eniten markittamani painija tällä hetkellä. Hänen voittonsa tuli täytenä yllätyksenä ja herätti tuolloin toivon, että hän olisi enemmänkin saanut pushia tulevaisuudessa.

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija

20. Vuoden yliarvostetuin painija

21. Vuoden kehittynein painija: Cody Rhodes
Cody on kehittynyt hurjasti. Roolinsa vetää hyvin ja kehässäkin parantanut otteitaan. Hän vetää joka viikko Smackdownissa hyviä matseja.

22. Vuoden debytantti: Sin Cara
Ääni menee Sin Caralle vaikka äänestinkin häntä myös vuoden pettymykseksi. Kharmaa jätän äänestämättä, koska häneltä ei nähty yhtäkään ottelua. Hunico ja Epico jäivät Sin Caran varjoon.

23. Vuoden promottaja: CM Punk
En muista Punkilta yhtäkään huonoa promoa viime vuodelta. Mikin varressa omaa luokkaansa.

24. Vuoden manageri: Vickie Guerrero
Ainut kunnon manageri WWE:ssä. Vickie kerää uskomattomat heatit Zigglerille ja Swaggerille.

25. Vuoden selostaja

26. Vuoden segmentti: CM Punkin "worked shoot"
Punkin kyseinen rajoja rikkova promo oli huikea.

27. Vuoden tv-show: RAW
Smackdown on ehkä painillisesti tarjonnut enemmän, mutta RAW vie feudeissa ja kaikessa muussa.

28. Vuoden tv-matsi: The Miz vs. John Morrison @ RAW 1.3.11
Loistava matsi vuoden ensimmäisessä RAW-jaksossa. Ottelu oli nopeatempoinen ja täynnä toimintaa. Kuten moni on sanonut, tämä matsi olisi kelvannut mihin tahansa PPV:hen.

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable:

30. Vuoden tag team: Air Boom
Joukkue on hienosti kantanut tag-vöitä viimevuonna. Mieleen tulee Londonin ja Kendrickin muutaman vuoden takainen tiimi. Hienoa high flying menoa.

31. Vuoden promootio

32. Vuoden feudi: CM Punk vs. John Cena
Tämä feudi oli ehdottomasti kuuminta hottia kesällä. Hienoja promoja ja kaksi upeaa kohtaamista Money in the Bankissa ja Summerslamissa.

33. Vuoden show: Money in the Bank
Cena vs. Punk, sekä kaksi MITB-matsia. Ikimuistoinen tapahtuma, jossa ei yksikään matsi ollut sysipaska.

34. Vuoden ottelu: John Cena vs CM Punk @ MITB
Tästä matsista on kaikki sanottu. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tästä.

35. Vuoden naispainija

36. Vuoden painija: CM Punk
Selvä tapaus. 2011 oli huikea vuosi Punkilta. Alkuvuoden Orton feudin jälkeen nousu WWE:n huipulle. Punk tarjosi vuoden parhaat promot ja matsit.

[Ultimate]

Äänet on postattu aikarajan puitteissa ja mahdolliset muokkaukset äänestysajan jälkeen koskevat vain ja ainoastaan viestin kieli- ja ulkoasua. Mahdolliset virheet siis laitan suurimmaksi osaksi säälimättä tikittäneen kellon piikkiin.

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
Puhtaasti huonoimmasta ottelusta puhuttaessa löytyy kenties viikoittaistarjonnasta parikin WrestleManian Michael Cole vs Jerry Lawler kamppailua huonompaa koitosta. Mutta otettaessa huomioon sen, että Colen ja Lawlerin välinen ottelu käytiin itse tapahtumista suurimmassa, WrestleManiassa, jossa se vei otteluna ja jälkipyykkeineen tuhottomasti aikaa oikeasti laadukkailta otteluilta, on valinta vuoden ensimmäinen crap-palkinnon saajaksi selvä. Totaalisen järjettömästi bookattu ja täysin ylipitkä mittelö menetti kiinnostavuutensa hyvin nopeasti ja vaipui lopulta sille ei-edes-hauskalle wrestlecrap-tasolle.

”Kunniamaininta” myös mm. The Great Khalin (pienestä ruutuajasta huolimatta), Bella Twinsien ja Alixia Foxin kaltaisille tähtösille, joiden tuikinta ei painikehissä ollut tänä vuonna erityisen kirkasta. Yhtä kaikki, kaksikon Cole & Lawler eripurasta siinneet ottelut vievät kuitenkin tämän kategorian kärkisijat.

1st. Runner Up: Michael Cole vs Jim Ross @ Draft RAW 25.4
2nd. Runner Up: Country Whipping Tag Team Match: Jerry Lawler & Jim Ross vs Michael Cole & Jack Swagger @ Extreme Rules

2. Vuoden huonoin feudi
Vuosi 2011 ei itse asiassa tarjonnut kovinkaan isoa kasaa täydeksi roskaksi luettavia feudeja. Michael Colen ja Jerry Lawlerin, Ezekiel Jacksonin ja Wade Barrettin sekä Corren ja Big Show’n väliset kiistat olivat kuitenkin pahimmillaan unilääkkeeseen verrattavaa tavaraa. Kolmikon surkeimmalla feudille löytyy kuitenkin pidempi perustelulista kuin muille: Cole vs Lawler tarjosi segmenttipuolella hyviäkin hetkiä ja oli oikeasti pitkään rakennuttu vihanpito – harmi vain, että feudi suolsi sisuksistaan toinen toistaan huonompia otteluita, joita saatiin todistaa peräti kolmessa PPV-tapahtumassakin asti. Tässä samalla siis toinenkin syy: simppelillä ja ytimekkäällä ottelulla täysin hyvin WrestleManiassa päätettävissä ollut feudi sen kuin jatkui ja jatkui, menettäen viimeisetkin kiinnostavuuden rippeensä varsin pian. Lisäksi taistelupari veti lokaan myös Jack Swaggerin kaltaisen lupaavan nuorukaisen, sekä alensi Jim Rossin mukaan tähän typerään pelleilyyn.

Liiemmälti hyvää mainittavaa ei löydy myöskään kahdesta muusta edellisessä kappaleessa mainitusta tapauksesta. Corren ja Big Show’n feudi johti lopulta täysin turhaan, lyhyeen ja merkityksettömään WrestleManian fillerimatsiin ja Ezekiel Jacksonin sekä Wade Barrettin feudi tarjosi totaalisen tylsää ja mielikuvituksetonta menoa kesän aikana. Silti nämäkin kammotukset jäävät kirkkaasti ykkössijan vievän Cole vs Lawlerin jalkoihin.

1st. Runner Up: Ezekiel Jackson vs Wade Barrett
2nd. Runner Up: The Corre vs Big Show

3. Vuoden huonoin segmentti
Slammy Awardsien avaussegmentti Michael Cole –haasteineen olisi kenties voinut toimia, mutta sen toteutus jätti lähinnä vaivautuneen fiiliksen. Jim Ross nolaamassa itseään ei ollut mikään kaunis näky, siksi tämä farssi kuuluikin vuoden heikoimpien esitysten joukkoon. Alberto Del Rion eläkejuhlat Edgellä tuottivat teennäisyydellään ja täydellisellä muka-hauskuudellaan vain myötähäpeän tunteen ja paikan yhtenä vuoden huonoimmista segmenteistä. Myöskään muuten mainiosti tänä vuonna esiintyneen The Rockin satelliitti-esitys John Cenaksi pukeutuneen lapsen kanssa tuntui rimanalitukselta.

Yksi oli kuitenkin tänäkin vuonna yli muiden, sillä Hornswogglen hassuttelut eivät jaksaneet naurattaa tänäkään vuonna. Kaikeksi onneksi ’wogglen esiintymisistä saatiin nauttia suurimmaksi osaksi vain kuivuneessa NXT-konseptissa, mutta ”väläytykset” RAW’ssa ja SmackDownissa aiheuttivat silti harmaita hiuksia. Ollos siis hyvä palkinnostasi, Little Bastard!

1st. Runner Up: Slammy Awards: Michael Cole Challenge
2nd. Runner Up: Alberto Del Rio’s Retirement Party to Edge

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Hornswogglen tunnari on jokavuotinen kestovaihtoehto, Yoshi Tatsun musiikki ei luo miehestä kovin uskottavaa kuvaa, Jinder Mahalin sisääntulomusiikki on geneerisyydessään tylsä, diivojen vastaavat tuppaavat usein jäämään kovin muovisiksi…

Voittajaksi on kuitenkin äänestettävä Hornswogglen iki-iloista renkutusta, joka ei ole vielä tänäkään vuonna kohdannut voittajaansa surkeiden sisääntulomusiikkiviritysten taistelutantereella. Ollos siis hyvä palkinnostasi, Little Bastard!

5. Vuoden huonoin gimmick
Minusta tämä vuosi ei ole tarjonnut loppujen lopuksi kovinkaan paljon huonoja gimmickejä. Tylsiä ja samasta muotista muovattuja face- ja heel-hahmoja on tosin löytynyt tarpeeksi – lukisin moisen kuitenkin keskinkertaisuudeksi, en huonoudeksi. Toki rimanalituksiakin löytyy. Michael Cole on onnistunut olemaan myös puhtaasti huono, vaikka miehestä pidänkin. Jinder Mahalin kaltaisia ilkeitä ulkomaalaisia on historian sivu täynnä. Hornswogglen hahmo hassuna kääpiönä ei ole löytänyt vielä toimivaa ulottuvuutta. Myös isommissa nimissä on ollut nähtävissä huonoja gimmickratkaisuja – esimerkiksi Sheamuksen face-rooli kävi hyvin pian tylsäksi vihastuvana ja alati voittoja ottavana kelttisoturina.

Tiedän, Hornswogglen dissaaminen alkaa olla vanha juttu. Se ei silti muuta faktaa, ettei kyseisestä hahmosta saatu vuoden 2011 aikanakaan oikein mitään hyvää irti. Tosin PG-era tarvitsee myös omat suosikkinsa lapsikatsojille – harmi vain, että kyseiset suosikit eivät herätä positiivisia tunteita vanhemmassa katsojakunnassa. Varsinkin jos kyseessä tämän kaltainen hahmo. Ollos siis hyvä palkinnostasi, Little Bastard!

1st. Runner Up: Jinder Mahal
2nd. Runner Up: Sheamus

6. Vuoden pettymys
Beth Phoenixin ja Natalyan ympärille rakentumassa olleesta kuviosta olisi voitu tehdä erittäin kiinnostavaa materiaalia naistendivarin nousua ajatellen. Sin Cara tuotti botchailuillaan ja hurjaan hypeensä nähden vaisuilla esityksillään ison pettymyksen. Nämäkään harmittavuudet eivät kuitenkaan ihan yllä seuraavien kolmen tasolle: Sheamuksen face-turnin jälkeinen bookkaus, Edgen eläköityminen sekä flopannut WrestleMania.

Moni on tuntunut kehuvan Sheamusta, eikä toki syyttä, sillä kyseessä on kokoisekseen oikein taitava kaveri. Minun Sheamus-fanitukseni on ollut kuitenkin kokolailla päinvastaista mitä muulla nettiväellä – minä kun pidin nopeasti WWE-mestariksi nousseesta kelttisoturista tämän RAW-kauden alkuajoilta, kuten myös vuoden 2010 puolella. Viime vuosikin tarjosi mukavan Bryan-feudin, mutta siirto sinibrändiin ja kääntö naamaksi on laskenut minun Sheamus-kannatustani. Ja ei, hyvikseksi siirtyminen ei sinänsä ollut huono ratkaisu. Sheamusta on vaan onnistuttu käsikirjoittajien toimesta latistamaan hyvin paljon. SummerSlamin aikainen Mark Henryä vastaan nähty irkku vielä toimi, mutta sen jälkeen on tultu rytinällä alaspäin. Kiinnostamattomat kuviot ja tylsä bookkaus voittamattomana naamanpotkijana ei vain toimi. Edgen uran päättyminen tavalla, jolla se päättyi, oli henkilökohtaisesti iso pettymys – miehen pitkäaikaisena fanina äkkipikaa tullut uran lopetus pisti harmittamaan. Kanadalaista olisi mieluusti katsonut vielä pidempäänkin, kaikesta miehen saamasta kritiikistä huolimatta. Toki, Edgen terveyttä ajatellen vammojen diagnosoiminen tässä vaiheessa uraa oli vain ja ainoastaan positiivinen asia.

Vuoden massiivisin pettymys oli kuitenkin WrestleMania. Vuoden isoin tapahtuma osoittautui huonon rakentelun jälkeen myös itse show'na heikoksi. Vuoden huonoin ottelu, liian lyhyt maailmanmestaruus-ottelu openerina, turha kahdeksan miehen joukkueottelu, pettänyt ja huonosti bookattu Main Event… Kokonaisuutena perinteisesti vuoden isoin tapahtuma jätti siis karvaan maun suuhun – ei WrestleManian pitäisi olla tämän kaltainen murhenäytelmä. Kenties vuoden 2012 ’Mania palauttaa jälleen tapahtuman erityisen maineen takaisin.

1st. Runner Up: Edgen eläköityminen
2nd. Runner Up: Sheamuksen bookkaus facena

7. Vuoden huonontunein painija
Matt Hardy on ajanut itsensä sellaiseen alennustilaan, että moista on jo surullista katsoa. Vaikka mies oli jo 2010 kaukana entisestä loistostaan, niin 2011 oli totaalista alamäkeä. Tämä palkinto on kuin luotu vanhemmalle Hardyn veljeksistä.

8. Big Daddy V –palkinto
Huonoja painijoita löytyi vuoden 2011 aikana harmittavan paljon. Tosin kaikki tämän palkinnon saajaksi ehdotetut eivät ole olleet siellä painikehien puolella välttämättä sitä aivan taidottominta kastia – sen sijaan värittömyys ja tylsyys on iskenyt vasten kasvoja monen tapauksen kohdalla. Tällaisista tapauksista parhaita esimerkkejä ovat Ezekiel Jackson, Mason Ryan ja Michael McGillicutty. Kerrasta toiseen puuduttavaa katsottavaa tarjonneesta kolmikosta kenties heikointa settiä tarjoili tänä vuonna Ezekiel Jackson, joka sai aivan liian paljon ruutuaikaa ja palkittiin lisäksi Intercontinental-mestaruudella.

Toiseen kategoriaan kuuluvat ne rinkiin painimaan astelleet henkilöt, jotka ovat puhtaasti taidoiltaan aivan alinta luokkaa. Hornswoggle, The Great Khali ja Michael Cole käyvät mainiosti esimerkistä kuvailtaessa kyseisiä tapauksia. Hornswoggle on kuitenkin esiintynyt tänä vuonna (NXT:tä lukuun ottamatta) kovin vähän, vaikka tekikin debyyttinsä Royal Rumble –ottelussa. Sama koskee myös Great Khalia, joka on ollut sivussa ison osan vuotta. Michael Colekaan ei ole turhan montaa ottelua tähdittänyt, mutta Colen turhista otteluista on jouduttu kärsimään peräti kolmessa eri PPV-tapahtumassa. Otteluiden laatu (tai pikemminkin laaduttomuus) korvaa siis tässä tapauksessa otteluiden määrän. Vuoden huonoimman painijan palkinto menee siis tänä vuonna Michael Colen suuntaan.

1st. Runner Up: Ezekiel Jackson
2nd. Runner Up: Hornswoggle

[center]Pronssinen kategoria:[/center]

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Huh, vuosi on ollut loistavia sisääntulomusiikkeja täynnä! Kunniamaininta Zigglerin musiikin eri sovituksille, Kanen uudistuneelle tunnarille, The Mizin aina toimivalle biisille, Rileyn mainiolle ensimmäiselle musiikille, Ryderin ja McIntyren vanhoille tutuille sisääntulokipaleille, sekä Booker T:n klassikkotunnarille. Silti kärkikolmikoksi omalla listallani kohoavat seuraavat sisääntulomusiikit: Cody Rhodesin loistavat gimmickiä tukeneet musiikit (sekä nykyinen, että vanha), CM Punkin ”Cult Of Personality” ja The Undertakerin suorastaan myyttinen ”Ain’t No Grave”.

Voittajaksi kyseisestä triosta valikoituu jälkimmäisin ehdotus. Undertakerin uusi sisääntulomusiikki täytti kaikki entrancekappaleelta vaadittavat asiat – se loi jo pelkkänä musiikkina uutta kiinnostusta hahmoa kohtaan, vangitsi kuulijansa täydellisesti ja mikä tärkeintä, sai WrestleManiassa koko areenan täyttymään maagisesta tunnelmasta. Se, jos mikä ansaitsee minun kirjoissani paikan vuoden sisääntulomusiikkina.

1st. Runner Up: CM Punk
2nd. Runner Up: Cody Rhodes

10. Vuoden lopetusliike
Toimivan lopetusliikkeen pitää olla ennen kaikkea uskottava ja jollain tasolla sykähdyttävä. Daniel Bryanin tarjoilema LeBell Lock on toimiva lukotus, jonka hohtoa lisää myös se, että Bryan taitaa luovutusotteen lukitsemisen useista erilaisista tilanteista. Randy Ortonin RKO on parhaimmillaan juurikin sykähdyttävä – täydellisesti onnistuessaan ja yllättäessään liike on nimittäin yksi parhaiten tuolin reunalle saavista liikkeistä. Uskottavuudessaan yksi liike on kuitenkin vuoden 2011 osalta ylitse muiden – The Undertakerin Hell’s Gate. Liike nimittäin omaa äärimmäisen tuhoisan maineen myös kayfabessa, sillä kukaan ei ole onnistunut vielä pakenemaan kuolettavan kuristuksen kynsistä. Lisäksi liike luo oikeasti suuria tunteita, raastavan tunteen myös katsojan sisuksiin, kun Hell’s Gaten uhrit rimpuilevat viimeisillä tajunnanhetkillään kyseisen luovutusotteen kynsissä. Vai voiko joku sanoa muuta viime keväisen WrestleManian jälkeen, jossa itse Triple H joutui kokemaan kohtalonsa h**vetin Portilla? Liikkeen mystistä tuhovoimaa lisää myös se, että liikettä nähdään omistajansa epäaktiivisuuden vuoksi hyvin harvoin – siksi Hell’s Gate tuntuu joka kerta äärimmäisen vangitsevalta manööveriltä. Tällaisia, jopa tavallista finisheriä tehokkaampia ja harvinaisempia, liikkeitä kun ei painimaailmassa juurikaan enää näe.

1st. Runner Up: LeBell Lock
2nd. Runner Up: RKO

11. Vuoden turn
Isomman luokan käännöksiä nähtiin tänä vuonna suhteellisen paljon. Kaikki niistä eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla (Sheamus, Christian...), kun taas toiset nostivat painijoiden uria täysiin uuteen nousuun. Juuri sen seikan katsonkin tärkeäksi mietittäessä tämän palkinnon saajaa – jos turn on onnistunut nostamaan jonkun hahmon osakkeita huomattavia määriä ja luonut tästä jälleen kiinnostavan, on turn ollut täysin onnistunut. Kaksi nimeä, R-Truth ja Mark Henry, ovat juuri tällaisia tapauksia. Kummankin ura facena oli alkanut suorastaan tympiä, mutta käännökset pahikseksi nostivat kummatkin uriensa lakipisteeseen. R-Truth oli sekopäisenä heelinä parhaita hahmoja koko vuonna ja nousi taistelemaan aina WWE-mestaruudesta itseään John Cenaa vastaan. Mark Henryn turnin seuraukset olivat vieläkin massiivisemmat, miehen noustessa SmackDownissa yhdeksi viime vuosien dominoivimmista monstereista. Push huipentui lopulta maailmanmestaruusvoittoon ja kyseistä World Heavyweight –vyötä Henry pitikin hallussaan tasan tarkkaa kolme kuukautta. Tämä kaikki ei olisi onnistunut ilman kääntämistä heeliksi. Ja kun tähän lisätään se, että mies on ollut viihdyttävimmillään juuri tuoreimpana heel-aikanaan, ei voi kuin sanoa kyseessä olevan yksi vuoden hienoimmista käännöksistä.

Silti tänä vuonna yksi turn on ollut ylitse muiden. Turn, joka käänsi koko WWE:n päälaelleen. Kenestäkö on kyse? Tietenkin CM Punkista. Punkin kesän rajoja rikkovat, kohahduttavat, promot saivat yleisön kuin yleisön kääntymään kuin väkisin chicagolaisen puolelle. Punksterin puheet muutoksesta ja WWE:n epäkohtien esiintuominen olivat jotain uutta – ja yleisö suorastaan rakasti moista paatosta mitä Punk heille tarjosi. Tuloksena syntyi yksi suosituimmista face-hahmoista miesmuistiin. Eikä homma tyssännyt siihen, sillä vaikka monet ovat kritisoineet miehen bookkausta loppuvuodesta, on streittarimme suosio sen kuin säilynyt isojen yleisömassojen keskuudessa show’sta toiseen. CM Punk, naamakäännös ja Vuoden turn -palkinto, ansaitusti.

1st. Runner Up: R-Truth
2nd. Runner Up: Mart Henry

12. Vuoden face
John Cena on ollut käytöksensä puolesta kenties yksi puhtaimmista face-hahmoista jälleen koko vuoden ajan, mutta (yksittäisistä hienoista hetkistä huolimatta) hahmon paras särmä on ollut kadoksissa. Daniel Bryan on ollut aivan vuoden viimeisiä hetkiä lukuun ottamatta helposti samaistuttava, puhtoinen, hyvis. Todellinen kamppailu tästä palkinnosta käydään kuitenkin miesten nimeltä CM Punk, The Rock ja Zack Ryder välillä. Mikä mielenkiintoisinta, kaikki ovat verrattain erilaisia hyviksiä. CM Punk on ollut filtteritön totuuden torvi, jonka kesäiset promot eivät sinänsä olleet edes täysin puhdasta face-kamaa. The Rock taas on ollut naamaksi ylimielinen ja esim. John Cenan sortaminen ei ole ollut myöskään aina sitä kaikkein perinteisintä hyvistelyä. Triosta Zack Ryder on taas ollut se kaikkein pehmein, kenties rakastettavinkin, face. Vuoden alun täydestä nollasta yhdeksi WWE:n suosituimmaksi painijaksi ja United States –mestariksi nouseminen oli todellinen ”ryysyistä rikkauksiin” tarina. Ja mikä tärkeintä, yleisön oli helppo samaistua Ryderin periksi antamattomaan hahmoon ja asettua sen taakse. Miehen uskomaton nousu massiiviseen suosioon oli yksi vuoden 2011 hienoimpia juttuja. Vaikka reaktioilla mitattuna Punk ja Rock ehkä keräsivätkin kovempia suosionosoituksia (vaikkei Ryder parhaimmillaan näistäkään kauas jäänyt!), niin vuoden face-titteli kuuluu silti ehdottomasti sympaattisen longislandilaisen palkintohyllyyn. Vuoden face, Zack Ryder!

1st. Runner Up: The Rock
2nd. Runner Up: CM Punk

13. Vuoden heel
Viime vuoden aikana moni tuore heel-painija teki rytinällä läpimurtoaan isompaan valokeilaan. Vai voiko joku sanoa, etteikö vuosi 2011 olisi tuonut kunnolla pinnalle sellaisia nimiä kuten Cody Rhodes, Dolph Ziggler ja The Miz? Ilahduttavasti pahisrintamaa elähdyttivät myös kokeneempien kavereiden kantapääkääntymiset ja mainiot heel-otteet – puhun tietysti Mark Henryn ja R-Truthin kaltaisista tapauksista, joidenka kääntyminen tuotti miesten uralle pelkkää plussaa.

Kokeneiden karjujen ja uudempien kaverien mittelössä voiton ottavat kuitenkin jälkimmäiset. Jo mainitut Rhodes, Ziggler ja Miz ovat nimittäin minun kirjoissani vuoden kolme kovinta heeliä. Cody Rhodes oli läpi vuoden kehittyneellä hahmollaan ja omalaatuisella heel-työskentelyllään kiehtovaa seurattavaa. ”#Heel” Dolph Ziggler taas vei limanuljaskamaisen ja äärimmäisen itserakkaan hahmonsa vuoden aikana uusiin ulottuvuuksiin ja nousi kertaheitolla kolkuttelemaan jo Main Event –tason portteja. The Miz taas löi itsensä lopullisesti läpi isoimpiin ympyröihin kantamalla WWE-mestaruutta lähes puoli vuotta ja toimimalla tammikuusta joulukuuhun todella kovia yleisöreaktioita keräävänä, toimivana heel-hahmona. Kuka tahansa kolmikosta ansaitsisi Vuoden heel –palkinnon, mutta päädyn antamaan kunnian tänä vuonna The Mizille. Miz, jos joku osaa repiä reaktioita yleisöstä kuin yleisöstä – ja mikä tärkeintä, osaa lukea yleisöä hyvin ja ajoittaa sanansa ja eleensä tästä johtuen mitä mainioimmin. Hiuksenhienolla erolla Ziggler ja Rhodes perivät siis itselleen kakkos- ja kolmossijat – ehkäpä vuonna 2012 on jommankumman vuoro pokata tämä palkinto nimiinsä?

1st. Runner Up: Dolph Ziggler
2nd. Runner Up: Cody Rhodes

14. Vuoden paluu
Booker T teki vuoden paluun. Ensin hieno comeback Royal Rumblessa, sittemmin alkukangertelun jälkeen varsin toimivaksi muodostunut rooli SmackDownin selostamossa sekä yllättävän pirteät otteet loppuvuoden painimatseissa. Toisen ehdottoman onnistuneen paluun suoritti Kane. Vanha punakone palasi maskipäisenä hirviönä ja loi nahkansa takaisin kiinnostavaksi hahmoksi. Siinäpä painivuoden kaksi kiinnostavinta paluuta.

Näin siis, ellei The Rock olisi iskenyt väliin vuosikausia odotetulla paluullaan, joka oli yksi vuoden isoimmista kohokohdista. Sähköinen sisääntulo vuoteen 2011 toimitti täysin – alkanut feudi John Cenan kanssa ja monet loisteliaat promot täyttivät Rockyn paluuta odottaneiden toiveet. Vaikkei mies ollutkaan paikalla, kuin murto-osan vuotta, oli Rockin takaisin tulo merkittävyydessä sitä luokkaa, ettei kenelläkään pitäisi olla epäselvyyttä tämän palkinnon kohtalosta. Kunniamaininnat myös Rockin myötä pimentoon jääneille paluille: Christianin omalle Elimination Chamberissa, Foleyn vastaavalla loppusyksystä, Nashin viimeiselle runille, Trish Stratusin kehäänpaluulle, sekä Santinon autokolarin jälkeiselle takaisintulolle.

1st. Runner Up: Booker T
2nd. Runner Up: Kane

15. Vuoden gimmick
Vuoden 2007 kesällä Cody Rhodes teki debyyttinsä heinäkuisessa RAW-lähetyksessä. Saman vuoden syksyllä Cody liittoutui Hardcore Hollyn kanssa ja joukkue eteni aina joukkuemestaruuden voittoon asti. Kesäkuun 2008 Night of Champions –tapahtumassa Rhodes kuitenkin käänsi selkänsä joukkueparilleen ja liittoutui Ted DiBiasen kanssa. Kaksikon yhteinen taival johti aina ”Legacy” nimisen stablen perustamiseen Randy Ortonin johdolla – ryhmittymä pysyi koossa aina vuoteen 2010, jolloin erimielisyydet hajottivat stablen. 2010 olikin suurta muutoksen aikaa Dusty Rhodesin nuorimmalle pojalle. Draft heitti miehen SmackDowniin ja uusi NXT-konsepti työllisti miestä sen toisella kaudella. Isoin muutos oli kuitenkin kesällä tapahtunut siirtyminen uuteen ”Dashing” gimmickiin, joka kuori aiemmin värittömästä Codysta esiin kiinnostavan hahmon. Codyn nousukausi oli alkanut.

Tullaan vuoteen 2011, joka tulisi nostamaan Codyn uran vielä muutamaa astetta kovemmalle lämmölle. Vuoden alussa Rey Mysterio loukkaannutti Codyn kasvot, kylväen siemenet miehen seuraavalle hahmolle – suojamaskia käyttävälle, kameroita vihaavalle ja synkälle ”Undashing” Rhodesille. Rooli toimi kuin unelma – Cody teki hahmostaan suorastaan loistavan ja omannäköisensä. Ja mikä parasta, gimmick eli lähes jatkuvasti: mukaan tuotiin pussimiehet, hahmo muuttui yhä synkemmäksi ja vaarallisemmaksi. Vuoteen mahtui kuitenkin vielä yksi iso muutos, maskista luopuminen. Vaikka itse tilanne, jonka kautta maski joutui historiaan, oli käsikirjoitettu hieman laiskasti, onnistui Cody luomaan myös maskittomasta, täydellisen itsevarmasta ja ”puhdistuneesta” hahmostaan mitä onnistuneimman. Loppuvuoden uudistunut Cody Rhodes on siis ollut jälleen mitä viihdyttävintä seurattavaa.

Täysillä panostettu, uniikki, jatkuvasti kehittynyt ja Cody
Rhodesin antaumuksella vetämä hahmo on selkeästi tämän vuoden ykkönen. Kunpa kaikkiin gimmickeihin panostettaisiin moisella antaumuksella. Loistavaa työtä.

1st. Runner Up: CM Punk: ”Voice of the Voiceless”
2nd. Runner Up: R-Truth

16. Vuoden uutinen
Minulle vuoden uutinen oli Edgen eläköityminen painin parista. Edge oli minulle yksi isoimmista suosikeista aktiiviseuraamisen ajalta ja salamana tullut tieto siitä, että Edgen ura olisikin yhtäkkiä lopussa, oli haikea hetki. Monet tuntuivat kritisoivan Reunan viimeisiä aktiiviaikoja. Totta toki oli, ettei Edge ollut enää superkunnossa, mutta hommansa mies hoiti silti viimeiseen asti viihdyttävästi. Jäähyväiset niin RAW’ssa kuin SmackDownissa olivat tunteellisia ja hienoja hetkiä – terveydentilan salliessa olisi Edgellä ollut varmasti tarjottavanaan vielä liuta huippuhetkiä. The Rockin paluu takaisin painikarkeloihin oli toki kova juttu, mutta henkilökohtaisesti sekin jää tällä kertaa kakkoseksi vuoden isoimmasta uutisesta puhuttaessa.

1st. Runner Up: The Rockin paluu painikehiin

17. Vuoden spotti
Kehän romauttaminen Mark Henryn ja Big Show’n toimesta oli loistava spotti, vaikkei se täysin uniikki ollutkaan. Se käänsi isojen miesten feudin astetta kiinnostavammalle vaihteelle. Ricardo Rodriguezin ilmalentoa teki melkein pahaa katsella, joten hatunnosto moisesta spotista pelkällä kehäkuuluttajalla/managerille. Minusta maagisin spotti vuodelta 2011 oli kuitenkin Triple H:n iskemä Tombstone The Underkerille WrestleManiassa. Pitkän, raastavan taistelun jälkeen kaikki näytti olevan ohi – Undertaker oli nimittäin kokenut ottelun aikana mm. kolme Pedigreetä, Spinebusterin selostuspöydän läpi, sekä brutaalin terästuolin iskun päähän. Ja sitten, kaiken tämän jälkeen Triple H iskee Tombstonen, Undertakerin oman ikonisen nimikkoliikkeen. Mutta huikein hetki koettiin kuitenkin, kun Haudankaivaja ihan oikeasti potkaisi ulos kyseisestä liikkeestä. Atmosfääri oli Georgia Domella uskomaton Triple H:n perääntyessä kauhuissaan yli-inhimillisestä vastustajastaan tämän luonnottoman teon jälkeen. Huh, silkkaa painikultaa ja loistelias WrestleMania hetki.

1st. Runner Up: Ricardo Rodriguezin lento pöydän läpi
2nd. Runner Up: Vengeance, Mark Henry vs Big Show: kehän sortuminen

18. Vuoden "mark out moment"
Kesällä olin painikatseluissa hieman reaaliaikaa jäljessä, joten CM Punkin promo ja WWE-mestaruuden voitto Money in the Bankissa spoilaantuivat harmittavasti ennen kyseisten hetkien katsomista. Jotain näiden kahden tapahtuman upeudesta kertoo kuitenkin se, että markkasin niille molemmille silti täysillä, vaikkeivat ne ns. puun takaa tulleetkaan. Tosin helmikuun 14. päivä oli myös hetkenä mitä sykähdyttävin: The Rockin paluu oli vihdoin totta ja hyvin harvassa olivat varmasti ne, jotka eivät nauttineet moisesta täysin siemauksin.

Punkin ”worked shoot”, Money in the Bank –mestaruusvoitto sekä The Rockin paluu olivat siis kovimmat mark outin aiheuttajat vuonna 2011. Näistä ykköseksi nousee kuitenkin rajoja rikkonut, kesäinen Punkin pipebomb. Yksi vuosituhannen parhaista promoista.

1st. Runner Up: The Rockin paluu
2nd. Runner Up: CM Punkin WWE-mestaruuden voitto Money in the Bankissa

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Kolme painijaa nousee yleisessä aliarvostus-asteikossa muiden yläpuolelle: Christian, Alberto Del Rio sekä Randy Orton. Christian painii yhä huippumatseja suurin piirtein kenen tahansa kanssa ja tarjoilee mikissä aina viihdyttävää tavaraa. Miehen kohdalla toki heel-aikojen bookkaus on ollut kenties suurin valituksen aihe, mutta ei toki ainut. Monet nimittäin ovat kyseenalaistaneet Christianin ME-statuksen – vaikka kyseessä on yksi rosterin kovimmista talenteista. Alberto Del Rion haukkuminen ”rutikuivaksi” taas on puhdasta liioittelua. Vaikka mies on promojen puolella välillä lyönyt tyhjää, niin puutteet sillä saralla ovat korvanneet mahtavat kehätaidot. Toimivia ja hienoja matseja läpi vuoden – eivätkä ne paljon parjatut mikkitaidotkaan loppujen lopuksi edes ole niin huonoja. Eivät kenties kärkeä, mutta ehdottomasti keskitasoa parempia. Kolmantena alati keskustelua herättävä Randy Orton. Miehen meriittejä kehäosaamisen saralla ei pidä kiistää, sillä miehen vyöltä löytyy jälleen vuodelta 2011 iso liuta hienoja otteluita. Mies toimii myös mitä erilaisimmissa segmenteissä ja on parhaimmillaan erinomainen mikin varressa. Ongelma Ortonin kohdalla(kin) on kuitenkin se kuuluisa bookkaus – tosin Randy tuntuu olevan selvästi tavallista riippuvaisempi juuri siitä, millaista käsikirjoitusta hänelle suolletaan. Tästäkin huolimatta mies on tärkeä palanen WWE:n palapelissä. Vielä viilausta tai mikseipä vaikka siirtyminen uudenlaiseenkin hahmoon ja Orton myös kiinnostavuudessaan uuteen nousuun – potentiaalia miehellä nimittäin on olla erittäinkin viihdyttävä tapaus. Palkinto kuitenkin sorretulle Christianille, jonka aliarvostamista miehen taitojen perusteella en voi vain ymmärtää.

1st. Runner Up: Randy Orton
2nd. Runner Up: Alberto Del Rio

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Varsin harva painija on minun kirjoissani nauttinut vuoden 2011 aikana liiallista arvostusta. Muutama nimi kuitenkin pulpahtaa mieleen: Wade Barrett, Sheamus ja Mark Henry. Sheamus saa kuitenkin armahdusta siinä mielessä, ettei hänelle ole loppuvuodesta keksitty minkäänlaista järkevää käyttöä. Tätä kautta mies on muuttunut varsin tylsäksi tapaukseksi. Älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä Sheamus-fani, mutta mies tarvitsisi jonkin tuoreen ja isomman luokan kuvion noustakseen jälleen aidosti kiinnostavaksi. Wade Barrett on taas menettänyt osan entisestä loistostaan. Vaikka mies ei tunnu enää siltä vuoden 2010 huippukiinnostavalta tapaukselta, on Barrettia hehkutettu välillä jo liikaakin. Kyllä englantilaiselta löytyy aivan varmasti se juttu, joka tekee hänestä vielä ison tähden, mutta viime vuoden otteilla ei miestä pitäisi kuitenkaan liikaa suitsuttaa. Mark Henry taas kuului vuoden positiivisiin yllättäjiin – miehen otteet olivat tämän aikaisempaan tasoon nähden virkistäviä ja hahmokin koki tarvittavan ravistuksen. Ymmärrän siis miehen hehkutuksen, mutta välillä on tuntunut unohtuvan, että 40-vuotias Mark Henry ei ole kehässä parhaimmillaankaan loppujen lopuksi mikään ihmemies.

1st. Runner Up: Sheamus
2nd. Runner Up: Mark Henry

21. Vuoden kehittynein painija
Dolph Ziggler on ottanut jälleen harppauksia kohti täydellisyyttä, The Miz on jatkanut kehittymistään, Zack Ryder on kehittynyt paitsi kayfabessa, niin myös oikeasti. Ykköseksi nousee kuitenkin Cody Rhodes, joka on kehittynyt paitsi hahmoltaan, niin myös promottamiseltaan ja ennen kaikkea kehätaidoiltaan. Ja mikä parasta, vasta 26-vuotiaana nuorukaisena tulee Cody varmasti kehittymään vielä lisääkin – tulevaisuus näyttää siis kirkkaalta.

1st. Runner Up: Zack Ryder
2nd. Runner Up: The Miz

22. Vuoden debytantti
Vuoden debytantti on Kharma. Nainen loi aivan uutta mielenkiintoa kulahtaneeseen naistendivariin, vaikka ilo lyhytaikaiseksi jäikin. Vakuuttavan, uudenlaisen naispainijan debyytti oli kuitenkin hieno hetki – ja koska vuosi oli debytanttien osalta heikohko, menee palkinto helpohkosti Kharman suuntaan. Sin Caran WWE-sopimus oli toki uutisena iso, mutta itse vuosi ei sujunut läheskään painifanien unelmien mukaan. Hunico taas säväytti kenties jopa Sin Caraa enemmän, mutta tähän palkintoon pirteät otteet eivät kuitenkaan aivan riitä.

1st. Runner Up: Sin Cara
2nd. Runner Up: Hunico

23. Vuoden promottaja
Pystin suuren voittajasuosikin, CM Punkin, suurimmat uhkaajat olivat vuoden aikana The Rock, The Miz, John Cena, Cody Rhodes ja Dolph Ziggler, jotka kaikki sylkivät mikkeihinsä tänä vuonna todella mainiota tavaraa. Nouseeko heistä kuitenkaan kukaan Punkin ohi?

Ei, ei nouse. ”Voice of the Voiceless” nimittäin tarjoili sellaisia promoja läpi vuoden, ettei edes kukaan edellä mainituista – eittämättä todella kovista – mikkimiehistä päässyt Punkin tasolle. Kohokohtana tietysti se kesäinen, legendaariseksi muodostunut ”worked shoot”, joka tulee painumaan ihmisten mieliin vielä pitkiksi ajoiksi.

1st. Runner Up: The Rock
2nd. Runner Up: The Miz

24. Vuoden manageri
Vuoden managerin arvonimi on kahden kauppaa, voiton ansaitsee joko Vickie Guerrero tai Ricardo Rodriguez. Vickie on kehittynyt oikein toimivaksi manageriksi ja tuo heti lisää syvyyttä manageroimiensa hahmojen ympärille. Esimerkiksi Jack Swagger tuntuu Vickien kanssa liittouduttuaan paljon kiintoisammalta hahmolta kuin aiemmin samana vuonna. Voiton suon kuitenkin Ricardolle. Mies on toiminut Del Rion kanssa yhteen kuin unelma ja Alberto olisikin värittömämpi tapaus ilman mainiota kehäkuuluttajaansa. Rodriguezin alistuva, välillä jopa orjuutettu, hahmo toimii hienosti, omaten myös mainion komedia-aspektin. Hieno mies ja vuoden manageri.

1st. Runner Up: Vickie Guerrero

25. Vuoden selostaja
Aina toimivat Jim Ross ja Matt Striker ovat olleet tänä vuonna liian vähän esillä palkinnon saamiseksi. Jerry Lawler on ollut enimmäkseen varsin tylsä. Booker T on ollut vuoden omalaatuisin selostuspöydän taakse istutettu henkilö, muttei välttämättä huonolla tavalla. Michael Cole on omannut vahvatkin hetkensä, kritiikkivyörystä huolimatta. Palkinnon saa kuitenkin Josh Mathews, joka on ollut koko vuoden takuuvarma selostaja. Ja mikä tärkeintä, Mathews keskittyy pääosin siihen selostajan tärkeimpään tehtävään – itse kehä-äksönin selostamiseen. Sympaattisen oloinen Josh osaa olla myös hauska tapaus, mikä ei koskaan ole pahitteeksi. Toki Mathewsillakin on vielä tilaa kehittyä, mutta jo näillä eväillä mies on palkintonsa ansainnut.

1st. Runner U: Michael Cole
2nd. Runner Up: Booker T

26. Vuoden segmentti
Vuoden segmentti on kahden kauppaa – Edgen jäähyväiset henkilökohtaisen fanituksen takia, CM Punkin ”worked shoot” sen merkityksellisyyden vuoksi. Vuosi oli toki muutenkin täynnä mainioita segmenttejä, mainitsemisen arvoisena ainakin The Rockin tulikuuma paluu ja sanaton Undertakerin ja Triple H:n yhteiscomeback alkuvuodesta.

Tällä kertaa tunteet ja markitus saavat viedä pidemmän korren ja äänestän palkinnon saajaksi Edgen jäähyväisiä. Tunteelliset hyvästit toivat tipan linssiin monille katsojille ja Edgen hieno lopetuspuhe kruunasi emotionaalisen segmentin. Aina wrestlingissä ei ole kyse pelkästään juonikuviosta, vaan myös aidoista ja oikeista ihmisistä. Kiitos kaikista painivuosistasi, Adam Copeland!

1st. Runner Up: CM Punk “worked shoot”
2nd. Runner Up: The Rockin paluu

27. Vuoden tv-show
RAW isoine kuvioineen, toimivine segmentteineen ja aika ajoin erinomaisine otteluineenkin vie itselleen tämän arvonimen. Jätti SmackDownin koko vuotta katsoen varjoonsa.

28. Vuoden tv-matsi
RAW:ssa 21.11 käyty 17-minuuttinen vääntö CM Punkin ja Dolph Zigglerin välillä oli sen verran rautaista menoa, että se olisi kelvannut tähdittämään mitä tahansa PPV-tapahtumaakin. Toisaalta mitäpä muutakaan sopi odottaa kahdelta parhaassa iässään olevalta, huipputaitavalta, painijalta? Kunniamaininta 20.6 RAW:ssa nähdyllä Triple Threat Falls Count Anywhere –ottelulle WWE-mestaruuden ykköshaastajuudesta CM Punkin, Alberto Del Rion ja Rey Mysterion välillä. Ottelu tarjosi huikean vajaan vartin mittaisen viihdepaketin – ja löi samalla alkutahdit Summer of Punkille. Myös muita erinomaisia tv-otteluita nähtiin iso liuta, mutta niiden erittely alkaa olla liian pienistä marginaaleista kiinni. Aiemmin mainitut kaksi ovat kuitenkin painuneet minun mieliini parhaiten.

1st. Runner Up: Alberto Del Rio vs CM Punk vs Rey Mysterio, Falls Count Anywhere Match – #1 contendership for WWE Championship

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable
Corre oli tylsä ja merkityksetön kuin mikä ja WWE:n puolelta sen ainut uhkaaja on New Nexus. Siksipä Uusi Nexus saa tässä äänen. Vaikka uusiksi lämmitelty Nexus olikin pelkkä varjokuva entisestään, oli sen jäsenistössä myös potentiaaliakin. Ja tietysti ryhmän johtajana huseerannut CM Punk nosti joukkion kiinnostusta muutamalla potenssilla. Ryhmittymien kannalta heikko vuosi.

30. Vuoden tag team
The Mizin ja R-Truthin suht lyhyt aikainen liittouma rokkasi täysillä. Miesten promot ja segmentit tarjosivat kultaista viihdettä, eikä kaksikko ollut ollenkaan huonompi myöskään itse kehätoiminnassa. En tiedä kuinka kauan joukkueen taival olisi jatkunut lisää ilman Truthin kärähtämistä, mutta nyt tiimi jäi harmittavan lyhytaikaiseksi. Dolph Zigglerin ja Jack Swaggerin ajoittain eripurainen joukkue taas oli taitoa täynnä ja miesten (sekä Vickie Guerreron) välille rakennettiin myös mielenkiintoisia kuvioita – viihdyttävää seurattavaa siis kaikin puolin. Evan Bournen ja Kofi Kingstonin Air Boom taas toi parhaat puolensa esille kehässä, jossa kaksikko toimitti monia mainioita otteluita useita tiimejä vastaan.

Voittaja näistä joukkueista on loppujen lopuksi… Awesome Truth. Muutamassa kuukaudessa Truth ja Miz onnistuivat kuitenkin loihtimaan naaman ruutuun liimaavaa toimintaa ja parhaimmillaan joukkue oli kenties kiinnostavin asia koko WWE:ssä. Sen takia se ansaitsee vuoden joukkueen arvonimen.

1st. Runner Up: Dolph Ziggler & Jack Swagger
2nd. Runner Up: Air Boom (Evan Bourne & Kofi Kingston)

31. Vuoden promootio
WWE tarjosi varsinkin vuoden toisen puolikkaan aikana sellaista viihdettä, ettei lafka ole ollut moisella tasolla hetkeen. Uusien nimien esilletuonti ja sukupolvenvaihdoksen todellinen käyntiin pistäminen onnistuivat myös erinomaisesti. Tästä on oikein hyvä jatkaa vuoteen 2012.

32. Vuoden feudi
CM Punkin ja John Cenan välinen feudi tarjosi niin äärimmäisen kovan ottelun Money in the Bankissa kuin mahtavan koitoksen SummerSlamissakin. Lisäksi rakentelultaan vihanpito oli suorastaan loisteliasta. Heikkoa tavaraa ei tarjonnut myöskään The Rockin ja John Cenan henkien kamppailu. Tulikuumia promotaisteluita ja sähköistä piikittelyä on löytynyt painivuotta piristämään, mutta fakta on feudin olevan vielä kesken. Todellinen kliimaksi, kuten kaikki tietävät, tullaan käymään vasta tänä vuonna – siksi lähtisin miettimään tätä vuoden feudiksi tosissaan vasta seuraavissa Awardseissa. Randy Ortonin ja Christianin vihanpito taas paitsi käynnistyi, sai myös osaltaan päätöksensä vuoden 2011 aikana. Monta huippuottelua sisältänyt, kesästä syksyyn jatkunut, kamppailu miesten välillä on saanut ehkä hieman liian vähänkin krediittiä. Kaksikko kun ei varsinaisesti otellut yhtään huonoa ottelua, vaan päinvastoin tuntuivat kohtaavien kemioidensa ansiosta venyvän hienoin koitoksiin kerta toisensa jälkeen. Kirsikkana kakun päälle on vielä mainittava Dolph Zigglerin ja Zack Ryderin United States –vyön ympärille kulminoitunut feudi. Kerrankin pitkä, huolella rakennettu alakorttikuvio, joka toimitti jokaisen feudin päätehtävän täydellisesti: sai niin Zigglerin kuin erityisesti Ryderin tähden loistamaan entistä kirkkaammin. Feudin blow-off matsi TLC-tapahtumassa paketoi taiston vielä kauniiseen pakettiin. Hienon hieno feudi.

Voittajaksi äänestäisin kuitenkin feudin, jonka nimeksi muotoilisin CM Punk vs WWE. Koska sitähän se kesästä syksyyn jatkunut kuvio kuitenkin oli – Punk vihoitteli niin John Cenalla (WWE:n johtotähti ja kasvot), Vince McMahonille (WWE:n omistaja), kuin Triple H:lle (WWE:n uusi johtaja). Summer of Punk II tarjosi niin loistavia kuvioita, otteluita, promoja ja tapahtumia sekoitettuna suuriin tunteisiin ja koko WWE:n tulevaisuuteen vaikuttaviin tekijöihin, ettei tätä feudia yksinkertaisesti voi tässä äänestyksessä sivuuttaa. Vuoden selvä voittaja.

1st. Runner Up: Dolph Ziggler vs Zack Ryder
2nd Runner Up: Christian vs Randy Orton

33. Vuoden show
Vuoden tapahtumaa ei tarvitse miettiä pitkään. Sen verran timanttista menoa 17.7.2011 Chicagon Allstate Arenalla käyty Money in the Bank niminen Pay-Per-View –pläjäys tarjosi. Kaksi suorastaan erinomaista Money in the Bank –tikapuuottelua, toimiva Randy Ortonin ja Christian World Heavyweight –vyöstä käyty ottelu ja tietenkin hyytyvän hieno Main Event John Cenan ja CM Punkin välillä WWE-mestaruudesta tähdittivät tätä hienoa tapahtumaa. Kaiken tämän lisäksi saimme nähdä kaksi vuoden ikimuistoisimpiin kuuluvaa hetkeä: CM Punkin sisääntulon kotiyleisönsä eteen, sekä koko tapahtuman lopetuksen, jossa Punk puhaltaa Vincelle ja tämän WWE-mestaruudelle jäähyväissuukon ja pakenee yleisön kautta kohti Chicagon yötä. Kunniamaininta myös Elimination Chamberille, joka oli minun kirjoissani vuoden toiseksi kovin show. Silkkaa taikaa sisältäneen MitB-tapahtuman tasolle sekään ei kuitenkaan yltänyt.

1st. Runner Up: Elimination Chamber (20.2)
2nd. Runner Up: SummerSlam (14.8 )

34. Vuoden ottelu
Vuoden ottelun nimeäminen on tänä vuonna helppoa. Ei sillä, että tänä vuonna ottelutarjonta olisi ollut jotenkin heikkoa ja sieltä olisi helppo poimia ne vähäiset hyvät matsit. Ei, sillä huippuotteluita on ollut paljon. Silti John Cenan ja CM Punkin välinen ottelu WWE-mestaruudesta Money in the Bankissa oli vuoden kovin koitos. Titaaninen taustatarina, kuumin yleisö vuosikausiin ja mahtavaa kehätaiturointia hienolla kerronnalla – tähän lisättynä unohtumaton lopetus, niin käsissämme oli vuoden ykkösottelu. Lähimmäksi tuota matsia pääsi tasoltaan Over The Limitin World Heavyweight –mestaruudesta käyty ottelu Randy Ortonin ja Christianin välillä. Kahden facen välisiä, puhtaita ja pitkiä mestaruusotteluita ei nähdä PPV-tasolla turhan usein. Siksipä tämä taidokas mittelö sai minut ja monet muutkin tuolin reunalle jännittämään ottelun lopputulosta ja lukuisia near falleja. Eikä vuoden kovimmista kohtaamisesta puhuttaessa voi tietenkään sivuuttaa myöskään WrestleManian Undertaker vs Triple –kohtaamista, joka saa minun kirjoissani vuoden kolmanneksi kovimman ottelun leiman. Voitto kuitenkin Cenalla ja Punkille.

1st. Runner Up: Randy Orton © vs Christian – World Heavyweight Championship (Over The Limit)
2nd. Runner Up: The Undertaker vs Triple H, No Holds Barred (WrestleMania 27)

35. Vuoden naispainija
Beth Phoenix. Jälleen laadukkaita otteita ja hyviä otteluita hieman heikompiakin vastustajia vastaan. Vaikka liittouma Natalyan kanssa osoittautui bookkauksen johdosta isoksi pettymykseksi hurjasta potentiaalista huolimatta, on Beth ollut silti suvereeni kuningatar naistendivarissa. Kharma oli toki kampeamassa kunniaa itselleen, mutta lyhyeksi jäänyt run ilman ottelun ottelua ei riitä millään tavalla vielä tähän palkintoon. Kunniamaininta Natalyalle sekä kehittyneelle Kelly Kellylle.

1st. Runner Up: Natalya
2nd. Runner Up: Kelly Kelly

36. Vuoden painija
Seuraavassa minun ykkösviisikkoni:

5) Christian

– Vuoden painija –valinnassa viidenneksi sijoittuu Christian. Kokenut kanadalainen saavutti vihdoin ja viimein sen, mikä hänelle kuului: maailmanmestaruuden. Vaikka mestaruuden tiputus tulikin vain kahden päivän kuluttua, nousi Christian mestariksi vielä toisenkin kerran. Captain Charisma on viihdyttänyt faneja isoissa kuvioissa ympäri vuoden. Alkuvuoden paluunsa jälkeen ystävänsä Edgen rinnalla Alberto Del Rioa vastaan, keväällä ja kesällä jo mainituissa mestaruuskahinoissa ja feudissa Ortonia vastaan ja syksyllä mm. kuviossa Sheamuksen kanssa ennen loukkaantumistaan. Mikä tärkeintä, Christian on jälleen tarjonnut hienoja painiotteita niin tv:ssä, kuin PPV-tasollakin ja ollut oma karismaattinen ja viihdyttävä itsensä myös mikrofonin kanssa. Aliarvostettu talentti oli minusta yksi vuoden 2011 valopilkuista.

4) The Miz

– The Miz oli vuoden ensimmäisen puolikkaan valovoimaisin tapaus WWE:ssä. Mies loisti kantaessaan päämestaruutta lähes puoli vuotta, tarjoten vyökaudellaan monia hienoja segmenttejä ja promoja. Miz myös jatkoi kehittymistään kehätoiminnassa, eikä kenelläkään ole enää varaa puhua Mizistä heikkona painijana. Loppuvuodesta entinen reality-tähti muodosti vuoden parhaan joukkueen R-Truthin kanssa ja nousi uudelleen mukaan ME-kuvioihin. Kaiken lisäksi Mike hoitaa hommansa WWE:n markkinoinnissa upeasti myös painiohjelmien ulkopuolella – hatunnoston arvoinen juttu. Kovasti tähteytensä eteen työskennellyt The Miz on vuoden neljänneksi paras painija.

3) Alberto Del Rio

– Kayfaben sisällä mies saavutti vuoden aikana lähes kaiken: historian isoimman Royal Rumble –ottelun voitto, WrestleManian tähditys, Money in the Bank –voitto, WWE-mestaruuden saavuttaminen… Lisäksi mies on ollut painilahjoiltaan vuoden parhaimmistoa, sillä kovia otteluita löytyy mm. Christianin, John Cenan kuin CM Punkin kaltaisten kavereiden kanssa. On onnistunut myös kehittämään heikkouksiin – parjatuissa mikkitaidoissakin parannusta on ollut nähtävissä. Vuosi 2012 tuonee lisää menestystä meksikaanille.

2) John Cena

– Massiivinen feudin aloitus The Rockin kanssa ja keväinen kuvio CM Punkia vastaan riittäisivät jo yksin nostamaan Cenan jälleen vuoden ykkösnimien joukkoon. Näiden lisäksi Cena on kuitenkin ollut monessa muussakin mukana, esimerkkeinä kärhämät Del Rion ja Awesome Truthin kanssa. Huippupromot ja mukana oleminen muutamassa vuoden top 10- ottelussa sementöivät lopullisesti Cenan paikan yhtenä vuoden ykkösistä.

1) CM Punk

– Mitä CM Punkin vuoden saavutuksista ei olisi jo sanottu? Huikea kesä kiinnostavimpine kuvioineen vuosikausiin, WWE-mestaruuskaudet, painimaailmaa kohahduttanut ”worked shoot”, loistavat otteet kehässä, vuoden ottelu… Vuoden jälkimmäisellä puoliskolla puhuttiin paljon Summer of Punkista, mutta minusta moinen on vähättelyä. Tämä oli Year of Punk – CM Punk oli tämän vuoden ykkösmies lähes kaikilla mittareilla. Vuoden painija, ilman vastalauseita.

[Goner]

Aika loppuu taas kesken! Vielä äsken olin katsomassa viimeisiä matseja, jotta ei vaan jäisi jotain huomioimatta.

Kiireessä kasatut perustelut jäivät taas vähän huonoiksi, koska en ollut edes vastauksia miettinyt kunnolla ennen tätä iltaa. Jatkossa yritän kirjata näitä asioita ylös jo vuoden aikana.


Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Vaihtoehtoni ovat ne tutut Michael Cole vs. Jerry Lawler Wrestlemaniasta ja Jeff Hardy vs. Sting Victory Roadista, joita onkin sitten melkein mahdotonta laittaa järjestykseen. Kumpikin matsi oli tuomittu epäonnistumaan siinä vaiheessa kun TNA jostain käsittämättömästä syystä päästi Hardyn kehään ja WWE päätti antaa Cole-Lawlerille ihan liikaa aikaa, joten kenellekään ei ollut edes mahdollisuutta pelastaa niitä. Hardy kuitenkin aiheutti oman ongelmansa, joten Hardy vs. Stingille ääni.


2. Vuoden huonoin feudi
Äänestäisin muuten Colen ja Lawlerin feudia, mutta se oli melkeinpä vuoden paras feud ennen Wrestlemaniaa, eikä Colenkaan touhu vielä puuduttanut. Sitten muistaakseni viikkoa ennen Maniaa epäonnistuttiin viimeisessä anglessa, mistä lähtien koko feud toki romahti. Voiton vie siis CM Punk vs. Triple H, vaikka tähän soppaan liittyi toki myös Nash. Storylinen suunta tuntui muuttuvan joka viikko, eikä lopullisessa suunnassa ollut mitään järkeä, minkä takia vasta pari kuukautta aiemmin uuden terän löytänyt Punkin hahmo vajosi entiselle tasolleen.


3. Vuoden huonoin segmentti
Colen ja Jim Rossin kisa Slammy Awards -jaksossa on tarpeeksi surkea, joten muita ei tarvitse edes miettiä. Colen hahmo kulutettiin loppuun jo keväällä ja Jim Rossin nöyryytys ei ole ikinä ollut hauskaa, joten vaikea hyväksyä segmenttiä, jonka ainoa tarkoitus on saada Vincelle uutta matskua JR:sta WWE:n pikkujouluihin tjsp.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
-

5. Vuoden huonoin gimmick
TNA:n Zombie-Angelina ja käänteishauska Eric Young ovat typeriä, mutta niitä ei sentään tarvitse sietää, vaan voi helposti kelailla ohi. Siksi ääni Michael Colelle, joka ei ole vain 10 minuutin kelattavissa oleva hahmo, vaan WWE:lle haitaksi oleva ongelma, josta ei pääse eroon muuten kuin jättämällä katsomatta.

6. Vuoden pettymys
En tiedä onko pettymys sopiva sana, jos asiaa osaa jossain määrin ennakoida, kun on oppinut jotain mm. vuoden 2001 invaasiosta ja Nexuksesta. Äänestän kuitenkin Money in the Bankin aikoihin vielä äärimmäisen kiinnostavan Punk-kuvion ja hänen hahmonsa sotkemista. Kaikki MITB:n jälkeisestä paluusta lähtien oli pelkkää alamäkeä, minkä seurauksena Punkista on tullut aika tylsä ja vielä heinäkuussa kaiken keskipisteenä olleesta mestaruudesta merkityksetön.


7. Vuoden huonontunein painija
-

8. Big Daddy V -palkinto
Crimson voisi olla kova sana tässä, mutta en ole häntä tarpeeksi paljon nähnyt, joten äänestän tuttua ja turvallista Big Show'ta. Hänestä tuntuu olevan ainoastaan haittaa pienemmille painijoille, koska jättiläinen voi harvoin hävitä puhtaasti. Tuo ei olisi ongelma, jos Big Show'n koko ja hahmo olisi jotenkin tuore ja ihmeellinen asia, mitä se ei ole ollut 10 vuoteen. Taidot taas eivät mielestäni ainakaan nykyään riitä siihen, että vastustajat näyttäisivät hyvältä hävitessäänkin.

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki
Vanhojen hyvien biisien rinnalle tuli viime vuonna Punkin Cult of Personality, mutta nuo eivät voi mitään, koska kaikkien aikojen suosikkithemeni palasi painiareenoille. Bakusho Sengen oli legendaarisen Shinya Hashimoton theme aina hänen kuolemaansa saakka 2005. Keväällä 2011 hänen poikansa Daichi Hashimoto teki painidebyyttinsä käyttäen isänsä biisiä, joten toivottavasti tuota kuullaan vielä kymmenenkin vuoden päästä. Ääni siis Daichi Hashimoton Bakusho Sengenille. Kuunnelkaa tästä.

Kunniamaininta pitää antaa Fujita "Jr." Hayatolle, joka on tauon jälkeen käyttänyt viime vuonna taas Lordin Hard Rock Hallelujahia. Biisistä en muuten niin välitä, mutta aina tuo riemastuttaa. Yhtään se ei Hayatolle sovi, mutta ehkä juuri siksi se huvittaakin.

10. Vuoden lopetusliike
Vaihtoehtoni ovat Shinsuke Nakamuran Boma Ye yksinkertaisessa tylyydessään ja Daniel Bryanin LeBell Lock. Annan ääneni LeBell Lockille, koska se on Bryanin epämääräiseen bookkaukseen nähden pysynyt yllättävän vahvana ja etenkin koska vastustajan luovuttaminen siihen riemastuttaa aina erityisen paljon.

11. Vuoden turn
En nyt ota huomioon itse käännöstä, koska mitään kovin hyvää ei tule mieleen, vaan siitä seuranneen heeliyden. Tykkäsin jo aiemmin what's up -Truthista ja oikeastaan inhosin itse heel-turnia, mutta heelinä hän nousi ihan uudelle tasolle. Mark Henry on aika samanlainen tapaus, paitsi en nyt yhtään edes muista miten hän kääntyi heeliksi. Henryn käännöksellä oli valtava vaikutus koko hänen uraansa ja jonkin verran WWE:hen muutenkin, joten ääni Mark Henrylle.

12. Vuoden face
Zack Ryder tuli ensimmäisenä mieleen siksi, että hän osaa olla erittäin sympaattinen ja hauska, vaikka tuo voisi olla huonommalla toteutuksella WWE:n rasittavin hahmo tai pienillä muutoksilla puhdas heel.

13. Vuoden heel
Vuoden turniin viitaten äänestän Mark Henryä myös vuoden heeliksi. Kukaan muu ei ole pitkään aikaan ollut heelinä noin vakuuttava, uskottava ja tyly mörkö. Katsojat ovat selvästi samaa mieltä, koska Smackdownin katsojaluvut nousivat syksyllä samalla kun Raw'n on laskeneet. Painijana hän ei ehkä ole sen parempi kuin ennenkään, mutta ppv:iden viimeisenä "paremman matsin roolissa" on ennen Henryn kauttakin ollut Raw'n mestaruusmatsi.

14. Vuoden paluu
Vaikka The Rock on ollut välillä vähän ärsyttäväkin, niin ainakin Wrestlemaniaan asti hänen paluunsa oli todella merkittävä ja promot parhaimmillaan loistavia.

15. Vuoden gimmick
R-Truthin sekopäägimmick heelinä tuli ensimmäisenä mieleen, mutta oikeastaan kaikista viihdyttävin oli viime vuonna French Stallion World of Hurtissa. Toivottavasti tuota gimmickiä nähdään vielä jossain promootiossa ennen kuin WWE palkkaa hänet ja pistää hänet johonkin toiseen rooliin.

16. Vuoden uutinen
The Rock vs. John Cenan bookkaaminen seuraavan vuoden Maniaan oli aika iso juttu. Sen jälkeen Survivor Seriesin tag-matsi vei mielenkiinnosta puolet pois, mutta juuri nyt ei voi tuon uutisen lopullista merkitystä arvioida. Se paljastuu vasta kevään matsin jälkeen, joten mennään sen mukaan kuinka isolta uutinen tuntui viime keväänä.

17. Vuoden spotti
Unohdan aina nämä isot spotit, mutta Ricardo Rodriquezin spotista TLC:ssä tykkäsin ja siitä on tässä threadissa muistutettu. Se säikäytti, muttei silleen liikaa. Ricardo on lisäksi aiemminkin ollut koominen ottaessaan kuonoonsa, joten tämä oli hyvää jatkoa sille.

18. Vuoden "mark out moment"
Punkin voitto Chicagossa MITB:n main eventissä riemastutti ja nosti suuret odotukset jatkoa ajatellen. Sitä edeltäneen matsin loistavuus toki auttoi.


Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija
-

20. Vuoden yliarvostetuin painija
-

21. Vuoden kehittynein painija
Tässäkin tulee mieleen ensimmäisenä Mark Henry ja R-Truth, jotka kehittyivät lähinnä löytämällä sopivan hahmon. Noista kuitenkin Henryyn vaikutti aika paljon bookkaus, kun taas R-Truth teki melkein kaiken itse ja paransi mahdollisuuksiaan tienata vielä hyvät rahat viimeisinä ehkä noin viitenä painivuotenaan.

22. Vuoden debytantti
Kategoria sallii debyytin missä tahansa painijalle uudessa promootiossa, mutta äänestän kuitenkin täysin uutta painijaa kun on kerrankin pätevä ehdokas, enkä mieti mitään hunicoja.

Daichi Hashimoton debyytti keväällä (Zero1:ssa) oli isoin debyytti Japanissa ikuisuuksiin. Shinya Hashimoton poikana hän on ihan erityisessä asemassa uransa alusta asti, vaikka ei hänelle kaikkea anneta ilmaiseksi. Ensimmäisen singles-voittonsa hän taisi ottaa vasta n. 9 kuukauden jälkeen. Tähän mennessä hän on kuitenkin kohdannut ennennäkemättömän määrän legendoja, jotka ovat ehkä uransa ehtoopuolella, mutta ovat olleet hänen isänsä entisiä vastustajia, joilta voi vielä jotain oppiakin. Harva myöskään painii uransa ensimmäistä matsiaan n. 10 000 katsojan edessä ottelussa, joka ei ollut show'n viimeinen, mutta kuitenkin se oikea main event, jonka takia koko yleisö paikalle tuli. Otteluiden taso ei ole välttämättä ollut yhtä kova kuin jollain muulla uudessa promootiossa viime vuonna debytoineella, mutta pitkällä tähtäimellä hänen debyyttinsä voi olla iso juttu, koska potentiaalia on pirusti.

23. Vuoden promottaja
Ääni Steve Austinille Tough Enough -promojen vuoksi. Hänen vuodatuksensa aina ohjelman lopussa nosti epätasaisen ohjelman ihan uudelle tasolle. Hyviä vaihtoehtojakin oli enemmän kuin vuosiin. The Rock on parhaimmillaan selvä ykkönen, mutta käytti liian paljon aikaa team bring it -paskaansa ja twitteristä jauhamiseen, enkä Wrestlemanian avauspromostakaan tykännyt yhtään. CM Punk oli kesällä huikea, mutta syksystä alkaen hänen materiaalinsa on ollut todella heikkoa, enkä tiedä pitäisikö syyttää käsikirjoittajia vai Punkia itseään. Bully Ray on ehkä paras tekemään vakuuttavia promoja ja toisaalta osaa olla erittäin koominen etenkin Scott Steinerin kanssa, mutta TNA:ta en ole katsonut kovin paljoa.

24. Vuoden manageri
Ricardo Rodriquez oli ainut syy, miksi en kelannut Alberto Del Rion matseja ja promoja aina kun mahdollista. Jotenkin surullista, että promootion kahdesta parhaasta kuuluttajasta toinen toimii managerina ja toinen (Finkel) käy kuuluttamassa korkeintaan yhden matsin kerran vuodessa.

25. Vuoden selostaja
Booker T saa nyt ääneni parempien vaihtoehtojen puuttuessa. Näissä awardseissa UFC-kommentaattoreita ei lasketa, Jim Ross oli mukana liian vähän aikaa, Josh Mathews on vain ok, ROHin ihan hyviä selostajia en nähnyt ja kuullut tarpeeksi, Scott Stanfordia kuulin vain parin matsin verran, William Regalilta yhden matsin ja loput (tai ainakin Cole, Lawler, Tenay ja Taz) ovatkin huonoja. Olihan Bookerkin oikeasti aika huono osana huonoja selostusporukoita, mutta ei ole hänen vikansa, että rinnalla ei ole oikeaa selostajaa, vaan Bookeriakin kauniisti sanottuna värikkäämpi gimmick. Minua Bookerin hölmötkin jutut kuitenkin huvittavat, ja jaksoihin jaksaa joskus keskittyä ihan jo siksi, että voi pelailla Booker T -bingoa hänen vakiolausahduksiaan odotellen.

26. Vuoden segmentti
No se Punkin "shoot-promo" kesällä sai kaikki puhumaan innostuneesti ja oli jo siksi äärimmäisen onnistunut.

27. Vuoden tv-show
Lance Stormin luotsaama World of Hurt. WoH oli mukava alle puolen tunnin paketti, josta puuttui lähes kaikki ne turhat jutut, jotka tekivät Tough Enoughista epätasaisen. Joku saattaa kauhistua kun World of Hurt ei ole kuvattu niin hienoissa paikoissa kuin TE, mutta itse ainakin haluan nähdä millaista koulutus on oikeasti. Ainut heikkous Tough Enoughiin verrattuna on se, että Lance Storm ei yllättäen ole Steve Austin, mutta WoH on silti pikkuisen parempi ja Lance hoitaa hommansa mainiosti. Varsinaisista painiohjelmista mikään ei ansaitse ääntä.

28. Vuoden tv-matsi
-

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable
Parempien vaihtoehtojen puutteessa äänestän New Japanin CHAOSta. Ei sillä, että heissä mitään vikaa olisi, mutta yritin nyt jakaa tärkeimpiä ääniä tasaisemmin muuallekin. CHAOS-johtaja Shinsuke Nakamura on yksi promootion parhaista painijoista, mutta stable tulee oikeastaan paremmin esille midcard-kuvioissa. Kunnon heel-porukassa jopa esim. painijana heikko Takashi Iizuka on ihan kiinnostava hahmo ja keskitasoa huonompi Toru Yano jopa loistaa tag-matseissa vähän humoristisena heelinä.

30. Vuoden tag team
Bad Intentions eli Karl Anderson ja Giant Bernard oli toisen kerran peräkkäin paras. Vuonna 2010 heidän matsit olivat vähän parempia, mutta he olivat silti omaa luokkaansa, etenkin kun hyvät haastajat ovat harvassa. Jenkeissä ainut pätevä vaihtoehto taisi olla Beer Money ja ehkä Briscoet, joista tosin pidän paljon enemmän hahmoina kuin painijoina. Anderson on kehittynyt Bernardin parina erinomaiseksi painijaksi, vaikka hänellä ei main event -potentiaalia olekaan. Bernard taas on ehkä kerännyt vähän lisää painoa, mutta on edelleen vakuuttava ja pelottava iso mies. Ei nyt juuri tule mieleen toista yhtä toimivaksi hioutunutta kaksikkoa viimeiseltä 20 vuodelta.

31. Vuoden promootio
New Japan Pro Wrestling oli jälleen kerran helposti maailman paras promootio. Mikään muu promootio ei tarjoa niin hyvää painia, niin monipuolista rosteria ja niin mainiota bookkausta. Show't ovat poikkeuksetta hyviä, eikä ikinä tarvitse pelätä, että he tunkisivat main eventeihin jotain paskasäkkiä tai hautausivat yhtäkkiä jonkun lahjakkaan painijan. Vaikkapa WWE:ssä kiinnostus tarkoittaa aina seuraavan pettymyksen odottamista, mutta New Japania on helppo katsoa mainiona viihteenä ilman mitään murheita ja pelkoja. Ainut ongelma voi olla joskus yleisössä, koska etenkin Tokion ja Osakan ulkopuolella yleisö voi olla joskus erittäin hiljainen, mikä haittasi mm. joulukuun etukäteen mainiolta näyttänyttä show'ta.

32. Vuoden feudi
-

33. Vuoden show
New Japanin DOMINION 18.6.2011. Tämä on viime vuodelta paras esimerkki New Japanin loistavista ppv:istä. Alusta loppuun todella vahva card täynnä erilaisia otteluita ja pieniä yllätyksiäkin. En kovin pitkään tarinoi, koska Supermac kirjoitti tästä hyvän arvostelun.

34. Vuoden ottelu
Kovimpina ehdokkaina pidän CM Punk vs. John Cenaa Money in the Bankissa, Kota Ibushi vs. Ryusuke Taguchia NJPW Best of the Super Juniorsin finaalissa 10.6., Jun Akiyama vs. Suwamaa All Japanin Sumo Hall -show'ssa 23.10. ja Hiroshi Tanahashin mestaruusmatseja mm. Yuji Nagataa, Hirooki Gotoa ja Tetsuya Naitoa vastaan. Ääni MITB:n Cena vs. Punkille kahdesta syystä. Siihen liittynyt storyline oli siihen asti äärimmäisen onnistunut, mikä teki asetelmasta ja tuloksesta ihan erityisen. Toisaalta haluan äänestää tässä vaihtoehtoa, jolla on jotain merkitystä Alertin äänestyksen kannalta.

35. Vuoden naispainija
Kharmaa lukuunottamatta en tykkää kenestäkään WWE:n naisesta painijana, enkä TNA:n naisten matseja ole katsonut. Vähän huono olen muutenkin antamaan ääntä tässä, koska naisten painia muuallakaan en kunnolla seuraa. Onneksi tarpeeksi hyvä vastaus löytyy SMASHista, enkä edes tarkoita Kanaa, joka olisi ehkä oikeasti parempi vastaus. Syurista pidän myös, mutta viime vuonna tykkäsin eniten Lin Baironista. Hän on pätevä, viihdyttävä ja karismaattinen kehässä, eikä haittaa, että hän on vielä niin valtavan nättikin. Kaikkien muiden edelle hän nousee viimeistään loppukevään Lin "Bitch" Bairon -gimmickillään. Kannattaa vilkaista vaikka tätä videota hänestä, vaikka tuossa ei juuri viime vuodelta ole mitään.

36. Vuoden painija
Viimeisenä onneksi vuoden promootion jälkeen toiseksi helpoin vastaus. New Japanin Hiroshi Tanahashi on mielestäni ollut selvästi vuoden paras painija maailmassa, kun ottaa huomioon kaiken painitaidoista karismaan ja merkitykseen. Hän ei edes ole millään markituslistoillani ihan kärkisijoilla, vaan New Japanistakin mm. Yuji Nagatasta olen tykännyt enemmän. Tanahashia on kuitenkin pakko arvostaa valtavasti, koska hänen vuotensa oli niin huikea. Hän oli IWGP-mestari käytännössä koko vuoden huipentaen NJPW:n tyypillisesti vahvat isot show't aina loistavaan main eventiin mestaruudesta, enkä muista nähneeni häneltä muutenkaan yhtään keskinkertaista matsia koko vuotena. Tanahashi on myös loistava ykköstähti NJPW:lle karismansakin puolesta, mikä tuli erityisen hyvin esiin viime vuonna NJPW:n, AJPW:n ja NOAHin yhteisshow'ssa kolmen mestarin ollessa kehässä samaan aikaan ja Tanahashin erottuessa aivan kuin 80-luvulla Ric Flair olisi erottunu Bob Backlundin ja vaikka Otto Wanzin rinnalla.

[What]

Olipahan Ultimatelta aika räväkkä debyytti. Tuollaisen megaviestin kirjoittaminen vaatii väkisinkin paljon aikaa ja viitseliäisyyttä. Mielipiteissä nyt ei ollut mitään sellaista jota joku ei olisi jo sanonut, mutta ihan varmasti foorumin historian vakuuttavin avausviesti.

[Merovingi]

Olipahan Ultimatelta aika räväkkä debyytti. Tuollaisen megaviestin kirjoittaminen vaatii väkisinkin paljon aikaa ja viitseliäisyyttä. Mielipiteissä nyt ei ollut mitään sellaista jota joku ei olisi jo sanonut, mutta ihan varmasti foorumin historian vakuuttavin avausviesti.

Eipä ollut tuo debyytti, sillä on Ultimate kirjoitellut jo vanhan foorumin aikoina. Erinomainen viesti tottakai.

[What]

Olipahan Ultimatelta aika räväkkä debyytti. Tuollaisen megaviestin kirjoittaminen vaatii väkisinkin paljon aikaa ja viitseliäisyyttä. Mielipiteissä nyt ei ollut mitään sellaista jota joku ei olisi jo sanonut, mutta ihan varmasti foorumin historian vakuuttavin avausviesti.

Eipä ollut tuo debyytti, sillä on Ultimate kirjoitellut jo vanhan foorumin aikoina. Erinomainen viesti tottakai.

Joo. Post count vaan hämäsi, mutta onhan Ultimate tosiaan vanha tuttu, melkeinpä vanha saunakaveri sen diaryfoorumin puolelta aikanaan.

[Darien Fawks]

Ruvetaanpas sitten sorvaamaan vastauksia näihin polttaviin kysymyksiin, kun Enska myönsi pikaviestitse minulle vielä tämän päivän aikaa. Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen 17.16 ja koitan panostaa jonkin verran, mutta hienoja muotoiluja ja kymmeniä rivejä tekstiä ei kannattane tällä erää odottaa...

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu

Osaan näistä kategorioista kirjoitin vastauksia jo toisella koneella, mutta joudun nyt aloittamaan alusta tällä Helsingin läppärilläni. Vuoden huonoimmaksi otteluksi valitsen Colen ja Lawlerin Wrestlemania-ottelun, jossa oli pielessä suurin piirtein kaikki. Ensinnäkään vuoden suurimmassa show'ssa ei pitäisi joutua katselemaan kahden selostajan (joista toinen tosin entinen painija) ottelua. Tämä oli wrestlecrappia pahimmillaan, eivätkä Colen olemattomat sellaus-taidot parantaneet asiaa. Heikkoja otteluita Cole ja kaiken maailman 'Swogglet painivat satunnaisesti viime vuonna, mutta tämä kyseenalainen kunnia on annettava ottelulle, joka oli huono kaikkein vähiten otollisella hetkellä ja täten kuvasti muutenkin heikosti pohjustetun Wrestlemanian heikkoutta vielä lisää.

2. Vuoden huonoin feudi

Tähänkin olisi helppo heittää Colea, JR:ää ja Lawleria, mutta koska nämä kuviot ainakin teoriassa viihdyttivät välillä kehän ulkopuolella, niin tyydyn äänestämään tähän Great Khalin ja debytoineen Jinder Mahalin feudia, joka floppasi totaalisesti ja on saanut ihan potentiaalisen Jinderin näyttämään todella huonolta monien foorumistien silmissä, vaikka eihän hän nyt pöllömpi tapaus ole millään muulla kuin bookkauksen osa-alueella..

3. Vuoden huonoin segmentti

Tähän on moni heittänyt Colen ja JR:n Slammy-jakson sekoiluja, mutta Merovingiltä bongasin RAW'n walkoutin, joka oli retrospektiivisesti ajatellen varsin kankea ja turha. Toki tässä heitettiin bensaa Tripsun ja Laurinaitiksen feudiin, mutta blaah, eipä tuostakaan mitään kummoista draamaa saatu lopulta aikaan. Cole on sentään luonut jokaiseen segmenttiinsä pienen määrän viihdettäkin, mutta tämä oli mammuttimaisuudessaan vain typerähkö kuvio.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki

Heitetään tähän nyt tuo iänikuinen Hornswogglen tunnari, joka - vaikka sopiikin lasten omalle kääpiölle mainiosti - saa karvat pystyyn sekä sisällöllisesti että siksi, että luvassa on tuon musiikin soidessa pian tökeröä lässynläätä.

5. Vuoden huonoin gimmick

Tähän on moni tarjonnut jo Michael Colea, joka asteittaisen ärsyttävyytensä ja liiallisen valokeilansa jälkeen kuitenkin pysynyt aivan hyvin ruodussa. Sanottakoon tähän nyt kuitenkin Kofi Kingstonin naurava neekeri gimmick, joka vuodesta toiseen ärsyttää minua enemmän ja enemmän. Oikeasti, eikö tuon voisi jo vähitellen pistää vaihtoon? Tätä ihmettelen suuresti.

6. Vuoden pettymys

Minusta Christianin mestaruuskauden lyhyys ei ollut varsinainen pettymys, vaan ihan hyvä tapa saada Christian järkevällä tavalla käännettyä heeliksi, jollaisena hän on aina ollut viihdyttävimmillään. Yksi suuri pettymys oli se kuinka RAW'n general manager ei koskaan selvinnyt. Bookkauksellisesti vmäisintä oli kuitenkin, kun Ryder ei aikanaan päässyt esiintymään Long Islandin RAW'ssa.

7. Vuoden huonontunein painija

Sheamus. Lähinnä markitukseni määrä on tippunut totaalisesti. Kehäotteissa keltti on varmastikin parantanut.

8. Big Daddy V -palkinto

Ezekiel Jackson. Pushattiin jossain vaiheessa niin kovaa, että yleisökin tajusi buuata. Khalia en sano, koska tämä oli sivussa suurimman osan vuodesta.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki

Alex Riley. Sanotaan nyt tämä, koska olihan tuo jotain todella siistiä aikanaan. Huono valinta ei olisi myöskään Cody; sen verran monta hyvää tunnaria ollut, ja tämänhetkinenkin on aivan loistava elektrisyydessään. Zack Ryderin, McIntyren ja Zigglerin teematkin rokkaavat, mutta valkataan tällä kertaa tällainen vähän villimpi ja tuoreempi kortti.

10. Vuoden lopetusliike

Nyt kun siitä on tehty finisheri, niin sanonpa tähän Codyn Beautiful Disaster -potkun, joka on nimeään myöten todella jätti liike. RKO taitanee tulla hyvänä kakkosena, sillä voihan sen lyödä sisään mistä vain ja milloin vain.

11. Vuoden turn

Onhan tähän sanottava R-Truth. Jätkästä ei räppäävänä hyviksenä pitänyt kukaan, mutta piru vie kuinka hän heelinä vei kaikkien sydämet.

12. Vuoden face

Zack Ryder. No questions asked. Todellinen oikean elämän altavastaaja gone over.

13. Vuoden heel

Tahdon sanoa tähän Dolph Ziggler, joka on pysynyt heelinä koko vuoden ja on gimmickiltään täydellinen. Yleisöreaktioiden perusteella pitäisi varmaan sanoa tyyliin Vickie, mutta olkoon hyvä näin.

14. Vuoden paluu

The Rock. 'Nuff said? Tästä puhui koko maailma.

15. Vuoden gimmick

Pannaanpa Cody Rhodes, jonka gimmick perustui tosielämän tapauksiin ja nosti kaverin tähdeksi. Paperipussien jakelukin oli ehtaa settiä ja toimi hyvänä aikaisena kirvoittajana feudille Bookerin kanssa.

16. Vuoden uutinen

Edgen eläköityminen toi tipan silmään ja harmitti kovasti. Toisaalta oli aivan mahtavaa, että mies pystyi lopettamaan huipulla. Hieno, hieno mies.

17. Vuoden spotti

Matkitaanpa muilta tuo Big Show'n elbow droppi, joka oli paljon siistimpi juttu kuin vaivainen kehän romahtaminen.

18. Vuoden "mark out moment"

Punkin mestaruusvoitto Money in the Bankissa. Tuota kun livenä katseli, niin oli kyllä todella mahtava hetki - yksi hienoimpia painin parissa kokemistani hetkistä.

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija

Randy Orton. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta kyllä tämän jampan tekemisiä arvostellaan aivan liian suurin sanakääntein, vaikka kyseessä on kaveri, joka oikeasti painii hyviä otteluita joka kerralla. Joka v-tun kerralla. Myös Mark Henry on todella aliarvostettu.

20. Vuoden yliarvostetuin painija

Tekisi mieli sanoa Sheamus, mutta eipä häntä taideta yliarvostaa ainakaan nykyään. Muutenkin wrestling-fanit tuntuvat enemmänkin aliarvostavan kuin yliarvostavan painijoita. Sanotaan nyt kuitenkin Sheamus, jonka tietynlaisen heikkouden monet ovat paikantaneet vasta viime aikoina.

21. Vuoden kehittynein painija

Cody Rhodes. Indyuikkarista tulevaksi main event -mieheksi. Todella suurta kehitystä. Samoin R-Truthilla kylläkin.

22. Vuoden debytantti

Heitetään Hunico. Viihdyttävämpi kuin Sin Cara.

23. Vuoden promottaja

CM Punk, joka tuli erityisen tunnetuksi juurikin fantastisista promoistaan.

24. Vuoden manageri

Ei näitä WWE:ssä monta ole. Sanotaan kuitenkin iänikuisen Vickie Guerreron sijasta Ricardo Rodriguez, joka tarjosi monta viihdyttävää hetkeä kehäkuulutuksissaan.

25. Vuoden selostaja

Booker T. U gotta love it! Michael Cole on ollut loistava myös, mutta ajoittaisen ärsyttävyytensä ja epätasaisuutensa (ei löytänyt heti ideaalista tasoa) vuoksi Cole häviää Bookerille, jota on aina ilo kuunnella selostamossa. Hyvää huulta jatkuvasti. Kunniamaininta myös Regalille, jolla oli hyvä vuosi NXT:ssä.

26. Vuoden segmentti

Punkin shoot. Piinkovaa materiaalia, josta seurasi todellista zeinziä.

27. Vuoden tv-show

Melkeinpä voisin heittää tähän SmackDownin, mutta sanotaan nyt kuitenkin RAW. Pidän kuitenkin yhtäläisesti molemmista ohjelmista, joista sininen show useimmiten tarjoaa parempaa ja raikkaampaa kehätoimintaa.

28. Vuoden tv-matsi

Niinhän siinä kävi, että Mizin ja Morrisonin vuoden ensimmäinen ottelu jäi odotetusti vuoden parhaaksi tv-otteluksi. Jännitin kovasti lopputulosta, mutta Mizhän sen järjenmukaisesti vei. Loistava Falls Count Anywhere, aivan loistava.

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable

Hädin tuskin itse muistan, ketkä kuuluivat Correen ja ketkä New Nexukseen. Täten en anna ääntä. Eivät ne mitään erikoista saaneet aikaan. Tai no olihan CM Punkilla ihan hyvää settiä silloin, kun uhkasi hyppäävänsä 'troninkin päältä. Ajatuksenvirtaa... Sanotaan New Nexus.

30. Vuoden tag team

Awesome Truth tarjosi viheliäisen viihteellistä matskua niin kauan kuin sitä kesti. Air Boom on etenkin Mizin ja Truthin cooliin tiimiin verrattuna täysin turhanpäiväinen paritus.

31. Vuoden promootio

WWE. Aina ja ikuisesti, sanoisin. Enpä muita edes juuri seuraile.

32. Vuoden feudi

Christianin vs. Randy Orton. Nämä kaksi mainiota matsimiestä ottivat yhteen lukuisia kertoja, ja aina jälki oli vähintäänkin hyvää. Toki Cenan ja CM Punkinkin kikkailut viihdyttivät, mutta eipä heidän feudinsa järin kauan kestänyt tai kovin monta ottelua sisältänyt. Chrisse ja RKO eivät paljon pötisseet, mutta toimittivat joka kerralla.

33. Vuoden show

Money in the Bank. Täynnä huippuhetkiä. Eipä tuosta paljon muuta ole sanottavaa.

34. Vuoden ottelu

Cena ja CM Punk Money in the Bankissa. Maaginen viiden tähden ottelu. Kauas ei muistaakseni jäänyt varsinaisesti myöskään HHH:n ja Undertakerin jännittävä nujakka.

35. Vuoden naispainija

Kelly Kelly. Ei tähän voi Bethiä äänestää. Kelly Kelly yllätti vuonna 2011 oikeinkin mukiinmenevillä taistoillaan.

36. Vuoden painija

Alberto Del Rio. Kyllähän viime vuodesta suunnilleen puolet pyöri CM Punkin ympärillä, mutta Alberto tuli uutena lafkaan ja voitti melkein kaiken, mitä pystyi... myös sydämeni.

Että joo. Tunti ja kuusi minuuttia meni kirjoitellessa. En nyt mitään kovin kattavaa listausta tehnyt, kun aika heikko muisti minulla näiden kanssa on. Loppuvuodelle tuppaavat helposti ajoittumaan nuo valinnat kuitenkin.

[eCiuj]

Äänestysaika päättyy 8.1.2012 klo 23.59. (Tarkka kellonaika koskee Goneria, joka kuitenkin jättää viestinsä taas viime tippaan! )

Koska tulokset saadaan?

[Japeet]

Älä huoli, kyllä ne sieltä tulevat. Äänestyshän loppui vasta 12.1, ja enskalla on ollut viisi vuorokautta aikaa vasta rustata palkintopuheet, vaikka suurin osa tuloksista onkin ollut jo ennen torstaita näytillä. Kun odotettavissa on mammuttipostaus täynnä laatutekstiä, ja huomioiden oikean elämän ja sen tuomat kiireet, niin uskoisin että tulosviesti on julkaisukelpoinen viikon sisällä.

[eCiuj]

Älä huoli, kyllä ne sieltä tulevat. Äänestyshän loppui vasta 12.1, ja enskalla on ollut viisi vuorokautta aikaa vasta rustata palkintopuheet, vaikka suurin osa tuloksista onkin ollut jo ennen torstaita näytillä. Kun odotettavissa on mammuttipostaus täynnä laatutekstiä, ja huomioiden oikean elämän ja sen tuomat kiireet, niin uskoisin että tulosviesti on julkaisukelpoinen viikon sisällä.

8. tuossa kylläkin luki...

[takaovi]

Älä huoli, kyllä ne sieltä tulevat. Äänestyshän loppui vasta 12.1, ja enskalla on ollut viisi vuorokautta aikaa vasta rustata palkintopuheet, vaikka suurin osa tuloksista onkin ollut jo ennen torstaita näytillä. Kun odotettavissa on mammuttipostaus täynnä laatutekstiä, ja huomioiden oikean elämän ja sen tuomat kiireet, niin uskoisin että tulosviesti on julkaisukelpoinen viikon sisällä.

8. tuossa kylläkin luki...

Sitä siirrettiin eteenpäin ainakin Darienin kiireiden johdosta.

[Japeet]

Jep, Darien sai vähän ylimääräistä aikaa, ja vielä sen jälkeenkin jouduttiin vähän lykkäämään, kun stableäänestys meni tasan. Sitä sitten sai tuolla toisessa ketjussa äänestää torstaihin 12.1 klo. 20.00 asti.

[Goner]

Äänestystuloksia odotellessa vertailun vuoksi Wrestling Observerin Awardsien tulokset. Näissähän on mukana myös mma, mutta puhtaat mma-palkinnot jätin pois. Laitan tärkeimmistä palkinnoista tähän kymmenen parasta sijoitusta, mutta muista vain viisi.

Äänestäjien määrää ei ole kerrottu, mutta tuloksista voi laskea, että äänestäjiä on ollut varmasti yli 850. Äänestys oli avoin vain Wrestling Observerin tilaajille. Vanhanaikaisten sääntöjen vuoksi awards-vuosi on joulukuun alusta 2010 marraskuun loppuun 2011.


MAINOS! Koska kopioin tulokset niin tylysti.
8,50 eurolla pääset lukemaan kaikki tulokset ja analyysit kun teet kuukauden tilauksen wrestlingobserver.comissa ja liityt kovien jätkien joukkoon! Samalla pääset lukemaan kaikki Wrestling Observer Newsletterit viimeisen 3,5 vuoden ajalta ja vanhoja julkaisuja 90-luvun alusta. Parasta vastinetta 8,50 eurolle on kuitenkin se, että pääsee kuuntelemaan sivuston historian kaikki podcastit. Tuhansia tunteja audiota. En hyödy mainostamisesta rahallisesti ollenkaan, mutta jokainen suomalainen jäsen lämmittää mieltäni huikean paljon.

"CATEGORY A" AWARDS
Tässä osiossa piti listata järjestyksessä kolme parasta, joista ensimmäiselle 5, toiselle 3 ja kolmannelle 2 pistettä. Tuloksissa suluissa ykköstilojen määrä ja perässä sijoituksen määrännyt pistemäärä.

LOU THESZ/RIC FLAIR AWARD (WRESTLER OF THE YEAR)
Siis kokonaisuutena vuoden paras painija, kun ottaa huomioon kaiken otteluiden tasosta promoihin, karismaan, merkitykseen sekä menestykseen rahantekijänä.

1. HIROSHI TANAHASHI, NJPW (417) 2,718
2. C.M. Punk, WWE (248) 2,102
3. John Cena, WWE (68) 946
4. Masaaki Mochizuki, Dragon Gate (9) 493
5. Randy Orton, WWE (2) 388
6. L.A. Park, AAA (51) 326
7. Mark Henry, WWE (8) 269
8. Averno, CMLL (9) 191
9. The Rock, WWE (9) 188
10. Davey Richards, ROH, NJPW jne. (14) 185

Ehkä koko awardsien suurimpana yllätyksenä Tanahashi voitti ja jätti aika selvästikin toiseksi CM Punkin, joka saa enemmän huomiota ja on yleisemmin suosittu. Ykköstiloista saatavat pisteet kuitenkin ratkaisivat, koska puroresua katsovien pienemmästä ryhmästä valtaosa äänesti Tanahashia ykköseksi. Huomion ansaitsee muuten lucha libren pienemmän suosion takia kuudenneksi jäänyt, mutta reilusti ykköstiloja kerännyt vanhoilla päivillään jyräävä L.A. Park, jonka moni tuntee parhaiten WCW:n La Parkana.

MOST OUTSTANDING WRESTLER
Puhtaasti painitaidoiltaan paras.

1. DAVEY RICHARDS (201) 1,511
2. Hiroshi Tanahashi (165) 1,112
3. Daniel Bryan (104) 948
4. Prince Devitt (5) 785
5. El Generico (67) 598
6. C.M. Punk (43) 452
7. Akira Tozawa (19) 363
8. Averno (49) 359
9. Eddie Edwards (22) 353
10. Dolph Ziggler (14) 351

Davey Richards on aika hankala tapaus. Ei ole ketään tiettyä painijaa, jonka olisi pitänyt voittaa, mutta on täysin mahdotonta ajatella Davey Richardsia maailman parhaana painijana. Hän on sellainen, että pystyy painimaan erinomaisia matseja omalla tyylillään indy-promootioiden main eventeissä, mutta ei erotu edes New Japanissa keskimääräistä parempana, eikä sopeutuisi WWE-tyyliin läheskään yhtä hyvin kuin Daniel Bryan. Viisi edellistä vuotta putkeen voittanut Bryan taas ei ole saanut edes mahdollisuutta loistaa pitkissä matseissa ja pärjäsi tässä nytkin vanhojen näyttöjen ansiosta. Tanahashi ja Devitt ovat parhaiden joukossa, mutta heidän promootiossa on pari muutakin ihan yhtä hyvää. Erittäin tasainen kategoria siis ilman selkeää parasta.

Tuleva FCF-vieras äänestettiin muuten viidenneksi parhaaksi painijaksi maailmassa.

BEST BOX OFFICE DRAW
Lipputulot, katsojaluvut ja ppv-ostoluvut ratkaisevat tämän.

1. THE ROCK, WWE (319) 2,222
2. Georges St. Pierre, UFC (244) 2,035
3. John Cena, WWE (53) 1,244
4. C.M. Punk, WWE (2) 273
5. Anderson Silva, UFC (10) 211

WWE jyrää rahantekijänä, joten tässä oli painijoiden keskuudessa tasan kaksi oikeaa vaihtoehtoa.

FEUD OF THE YEAR
1. JOHN CENA VS. C.M. PUNK, WWE (190) 1,551
2. Randy Orton vs. Christian, WWE (74) 747
3. Davey Richards vs. Eddie Edwards, ROH (61) 701
4. Blood Warriors vs. Junction Three, Dragon Gate (75) 673
5. Kevin Steen vs. ROH (56) 485

Feudeissa heikko vuosi, koska voittaja oli loistava vain muutaman viikon ajan ja kääntyi sitten huonoksi. Kakkonen taas oli liian yksipuolinen.

TAG TEAM OF THE YEAR
1. GIANT BERNARD & KARL ANDERSON (233) 1,678
2. Mark & Jay Briscoe (174) 1,632
3. Daisuke Sekimoto & Yuji Okabayashi (87) 894
4. Charlie Haas & Shelton Benjamin (104) 674
5. Young Bucks (41) 425

Oma suosikkitiimini voitti tosi niukasti. Big Japan Pro Wrestlingin Sekimoto & Okabayashi voisi olla otteluiden tason puolesta paras, mutta harvempi on nähnyt heitä ja ovat ainakin minun makuuni vähän karismattomia. Beer Money jäi yllättäen vasta kahdeksanneksi ja Air Boom parhaana WWE-tiiminä yhdeksänneksi.

MOST IMPROVED
1. DOLPH ZIGGLER (224) 1,478
2. Mark Henry (86) 828
3. Ricochet (79) 527
4. Cody Rhodes (24) 419
5. Zack Ryder (9) 314

BEST ON INTERVIEWS
1. C.M. PUNK (338) 2,594
2. The Rock (178) 1,381
3. Chael Sonnen (137) 1,360
4. Kevin Steen (23) 490
5. Mark & Jay Briscoe (3) 361

MOST CHARISMATIC
1. THE ROCK (315) 1,906
2. John Cena (53) 1,151
3. C.M. Punk (81) 978
4. Hiroshi Tanahashi (51) 863
5. Georges St. Pierre (19) 359

BEST TECHNICAL WRESTLER
1. DANIEL BRYAN (263) 1,829
2. Davey Richards (247) 1,655
3. Prince Devitt (30) 910
4. Yuji Nagata (29) 590
5. Eddie Edwards (13) 568

D-Bryan on voittanut huikeat seitsemän vuotta peräkkäin, enkä ihmettelisi jos lopulta tulee kymmenen voittoa putkeen. Jos ja kaiken järjen mukaan kun Bryan saa jatkossa enemmän luottoa hyvänä painijana, ei häntä pysty haastamaan kukaan.

BRUISER BRODY MEMORIAL AWARD (BEST BRAWLER)
1. KEVIN STEEN (161) 1,082
2. Togi Makabe (89) 718
3. Mark & Jay Briscoe (63) 626
4. Sheamus (50) 545
5. Bully Ray (45) 517

BEST FLYING WRESTLER
1. RICOCHET (116) 1,473
2. Kota Ibushi (131) 1,092
3. Pac (125) 992
4. Evan Bourne (59) 600
5. Prince Devitt (38) 472

Kahtena edellisenä vuonna voittanut Ibushi oli loppukesästä lähtien loukkaantuneena, mikä taisi ratkaista tämän. Prince Devitt oli ainoa painija, joka pääsi top 10:iin kahdessa näistä kolmesta tyylikategoriasta (technical/brawler/flyer).

MOST OVERRATED
Alertin awardseista poiketen promootion yliarvostama eli ylipushattu.

1. CRIMSON (127) 1,011
2. Mason Ryan (54) 756
3. Kevin Nash (97) 735
4. Mr. Anderson (83) 727
5. Jeff Hardy (34) 477

MOST UNDERRATED
Promootion aliarvostama

1. DOLPH ZIGGLER (119) 942
2. Daniel Bryan (112) 840
3. Alex Shelley (82) 741
4. Tyson Kidd (31) 622
5. Drew McIntyre (35) 376

Hassua että juuri kaksi ensimmäistä nostettiin mestaruuskuvoihin heti awards-kauden jälkeen.

PROMOTION OF THE YEAR
1. ULTIMATE FIGHTING CHAMPIONSHIP (313) 2,049
2. New Japan Pro Wrestling (275) 1,935
3. Dragon Gate (44) 914
4. Ring of Honor (61) 846
5. World Wrestling Entertainment (15) 659
6. CHIKARA Pro (41) 584
7. PWG (18) 580
8. Bellator (1) 239
9. All Japan (2) 110
10. CMLL (5) 108

Tässä otetaan promootion viihdyttävyyden lisäksi huomioon myös rahallinen menestys, jossa UFC ja WWE jyräävät, joten WWE:n tulos on aika hämmentävän huono. Taistelu ykkössijasta oli aika valtava yllätys, koska viime vuonna UFC sai 2713 pistettä ja NJPW 1089. Kiinnostus New Japaniin on siis ainakin tietyissä piireissä aika vahvassa nousussa, joten toivottavasti tämä leviää joskus Alertiinkin.

BEST WEEKLY TV SHOW
1. WWE SMACKDOWN (188) 1,790
2. Ring of Honor (214) 1,603
3. Dragon Gate Infinity (108) 1,092
4. Ultimate Fighter (64) 838
5. Bellator Fighting Championships (43) 648

Raw jäi seitsemänneksi.

WORKED MATCH OF THE YEAR
Eli paras painimatsi, koska mma-palkinto on nimeltään shoot match of the year.

1. JOHN CENA VS. C.M. PUNK 7/17 CHICAGO (333) 2,292
2. Eddie Edwards vs. Davey Richards 6/26 New York (112) 1,362
3. HHH vs. Undertaker 4/3 Atlanta (51) 890
4. Jun Akiyama vs. Suwama 10/23 Tokyo (75) 808
5. Hiroshi Tanahashi vs. Yuji Nagata 4/3 Tokyo (39) 538
6. Kota Ibushi vs. Ryusuke Taguchi 6/10 Tokyo (15) 343
7. Hiroshi Tanahashi vs. Tetsuya Naito 10/10 Tokyo (6) 305
8. Kevin Steen vs. El Generico 12/18/10 New York (14) 183
9. Averno vs. La Sombra 9/16 Mexico City 107

ROOKIE OF THE YEAR
1. DAICHI HASHIMOTO (552) 3,018
2. Uhaa Nation (23) 650
3. Takumi "Sho" Soya (24) 509
4. Obariyan (17) 315
5. Archibald Peck (15) 242

Tulokkaalla tarkoitetaan tässä vuoden 2010 syyskuun alun jälkeen täysipäiväisessä promootiossa debytoinutta painijaa. Voittaja oli ylivoimainen, koska Hashimoto on ollut tähti jo debyytistään lähtien.

BEST NON-WRESTLER
1. RICARDO RODRIGUEZ (335) 2,357
2. Vickie Guerrero (191) 1,910
3. Jim Cornette (44) 532
4. Karen Jarrett (31) 430
5. Barrister R.D. Evans (6) 269

BEST TELEVISION ANNOUNCER
1. JOE ROGAN (214) 1,386
2. Kevin Kelly (77) 1,058
3. Michael Schiavello (113) 983
4. Jim Ross (112) 952
5. William Regal (65) 733

WORST TELEVISION ANNOUNCER
1. MICHAEL COLE (568) 3,133
2. Booker T (37) 1,201
3. Jerry Lawler (27) 861
4. Taz (8) 334
5. Mike Tenay (7) 159

BEST MAJOR SHOW
1. WWE MONEY IN THE BANK 7/17 CHICAGO (374) 2,391
2. UFC 139 11/19 San Jose (40) 700
3. ROH Best in the World 6/26 New York (32) 542
4. ROH Final Battle 12/18/10 New York (15) 483
5. PWG DDT 4 3/4 Reseda (24) 378
6. UFC 129 4/30 Toronto (19) 274
7. WWE WrestleMania 4/3 Atlanta (12) 197
8. K-1 World Grand Prix 12/11 Tokyo (29) 188
9. New Japan G-1 Finals 8/14 Tokyo (4) 180
10. CHIKARA High Noon 11/13 Philadelphia (11) 129

MITB oli varmaan oikea voittaja, mutta ylivoimainen voitto johtui varmasti WWE-ppv:iden erittäin vaihtelevasta tasosta. New Japanin ja UFC:n ppv:t taas olivat tasaisen hyviä, joten äänet jakaantuivat useammalle show'lle ja mikään ei ollut selkeä haastaja. PWG sai huomattavasti vähemmän huomiota kuin nuo kaksi kaksi ROH:n show'ta, joten siihen nähden se pärjäsi hyvin.

"CATEGORY B" AWARDS
Äänestettiin vain yhtä parasta/huonointa eli luku tarkoittaa suoraan äänien määrää

WORST MAJOR SHOW
1. TNA VICTORY ROAD 3/13 ORLANDO 405
2. TNA Turning Point 11/13 Orlando 55
3. WWE Capitol Punishment 6/19 Washington, DC 20
4. TNA No Surrender 9/11 Orlando 19
5. WWE Night of Champions 9/18 Buffalo 18

BEST WRESTLING MANEUVER
1. RICOCHET DOUBLE ROTATION MOONSAULT 174
2. Daniel Bryan LeBell lock 127
3. Randy Orton RKO 55
4. Daisuke Sekimoto German suplex 35
5. Prince Devitt Bloody Sunday DDT 31

MOST DISGUSTING PROMOTIONAL TACTIC
1. WWE BULLYING/BE A STAR/JIM ROSS 183
2. TNA sending Jeff Hardy out when he was loaded on PPV 178
3. Perro Aguayo Jr. faking cancer 140
4. WWE never letting up on twitter during Raw 43
5. Matt Hardy teasing suicide on the Internet 25

Ykkössija tarkoittaa siis sitä, että WWE mainosti vahvasti perustamaansa kiusaamista vastustavaa Be a Star -kampanjaa samalla kun haukkui etenkin Lawlerin suun kautta normaalivartaloon laihtunutta Vickie Guerreroa lihavaksi, nöyryytti ihan vain huvikseen Jim Rossia eikä ihan muutenkaan käyttäydy sanomansa mukaan. Perro Aguayo Jr. taas keräsi sääliä ja tukirahaa mainostamalla syöpäänsä, vaikka moni epäili poissaolon syyksi alkoholismia, eikä vieläkään kai olla täysin varmoja mistä oli kyse.

WORST TELEVISION SHOW
1. TNA IMPACT 430
2. WWE Raw 197
3. WWE NXT 88
4. Hogan's Micro Championship Wrestling 15

WORST MATCH OF THE YEAR
1. STING VS. JEFF HARDY 3/13 ORLANDO 317
2. Jerry Lawler vs. Michael Cole 4/3 Atlanta 199
3. Kevin Nash vs. Ricky Morton 10/15 Fisherville, VA 35

WORST FEUD OF THE YEAR
1. HHH VS. KEVIN NASH 151
2. Michael Cole vs. Jerry Lawler 94
3. Michael Cole vs. Jim Ross 81
4. Sin Cara Azul vs. Sin Cara Negro 48
5. Winter & Angelina Love vs. Velvet Sky 32

WORST PROMOTION OF THE YEAR
1. TNA 564
2. WWE 67
3. AWE 14
4. Strikeforce 13
CZW 13

BEST BOOKER
1. GEDO & JADO, NJPW 287
2. Joe Silva, UFC 223
3. Mike Quackenbush, CHIKARA 128
4. Hunter Johnston, ROH 109
5. Gabe Sapolsky, DGUSA & Evolve 26

PROMOTER OF THE YEAR
1. DANA WHITE, UFC 610
2. Mike Quackenbush, CHIKARA 42
3. Vince McMahon, WWE 37
4. Naoki Sugabayashi, NJPW 22

BEST GIMMICK
1. C.M. PUNK 160
2. Archibald Peck 107
3. Zack Ryder 83
4. Briscoes 51
5. Kevin Steen 35

WORST GIMMICK
1. MICHAEL COLE 298
2. Zack Ryder 52
3. Eric Young 49
4. Cody Rhodes (bagger gimmick) 31
5. Johnny Curtis 25

Ryderin menestys parhaimman ja huonoimman gimmickin kategorioissa taisi olla jonkinlainen ennätys.

BEST BOOK
1. CHRIS JERICHO "UNDISPUTED" 345
2. Stan Hansen "Last Outlaw" 154
3. John McCarthy "Let's Get It On" 51
4. Jerry Jarrett "The Best of Times" 28
5. Joe Laurinaitis "The Road Warriors" 18

Hyvä voittaja, jonka kanssa ainakin Hansenin kirja olisi taistellut tasaisesti, jos Jerichon kirja ei olisi ylivoimaisesti laajemmin saatavilla.

BEST DVD
1. BRET HART VS. SHAWN MICHAELS 335
2. Wrestling Road Diaries 143
3. Memphis Heat 128
4. History of WrestleMania 22
5. Steve Austin Bottom Line 13

Hart vs. HBK on ainakin minulle maailman kulunein ja puuduttavin aihe, kun taas Wrestling Road Diaries oli valtavan kiinnostava ja tuore dokumentti indy-painijan arjesta kahden parhaan painijan silmin (Bryan Danielson ja Colt Cabana). Jokaisen kannattaa katsoa (ladata) myös Memphis Heat.

[enska]

Tiedotetaan pikaisesti, että parin päivän sisään tulevat tulokset. Tulokset on jo laskettu, mutta ei ole löytynyt yksinkertaisesti likipitäen yhtään aikaa foorumille tällä viikolla. Tunninkin päästä pitää lähteä kouluun. Lauantaina.

[enska]

Mitään eri käyttäjiä koskevista heitoista ei pidä ottaa vakavasti, sillä yksikään niistä ei sisällä minkäänlaisia henkilökohtaisuuksia. Sanoinpa vain, ettei joku kukkahattutäti sitten tule myöhemmin inisemään.

Kiitos ja anteeksi.




On hiirenhiljaista ja säkkipimeää. WrestlingAlertin väki on kokoontunut suurehkoon juhlasaliin. Gaala on alkamassa. Jostain kuuluu kevyttä kenkien kopinaa.

"Rakkaat elämättömät ja säälittävät vegaaninörtit ja konservatiiviset punaniskasuomalaiset ja liian liberaalit yliopistoviherpiipertäjät, syrjäytyneet luuserit, tyhjäpäiset humanistit, alaikäiset narrit ja muut Internet-kummajaiset... Nimeni on Michael Cole ja täten ilmoitan, että vuoden 2011 tapahtumia juhlistava ja paheksuva WrestlingAwards-palkintotilaisuus on alkanut!"

Juhlasali täyttyy vihamielisestä ulinasta. Vieraat eivät selvästikään pidä Michael Colen läsnäolosta eivätkä siitä, että nimenomaan Cole on valittu gaalan juontajaksi.

"Buuatkaa pois, luuserit. Katsokaapa peiliin. Minä en sentään roiku päivät pitkät jollain yhdentekevällä suomalaisella 'asiantuntijafoorumilla', vaan käyn töissä kunnollisen amerikkalaisen ihmisen ja journalistin lailla. Yhdestäkään teistä ei tule koskaan yhtä kuuluisaa kuin minusta. Ei koskaan!"

Lavalle lentää tomaatti, joka on osua Michaelia päähän. Heittäjäksi paljastuu MR.Off Topic, joka ei voi sietää WWE:n kärkiselostajana toimivaa Colea. Gaalan vahtimestari, What, joka muutoin on aiemminkin toiminut saman tilaisuuden järjestyksenvalvojana, huomaa MR.Off Topicin anarkistisen teon, mutta päättää olla puuttumatta asiaan. Myös What vihaa Colea sydämensä kyllyydestä.

"Olenko muuten jo maininnut, että olen voittamaton WrestleManiassa? Ja että päihitin Jim Rossin upeassa Michael Cole -haasteessani? Ja että olen tätä nykyä kiistaton ykkösselostaja World Wrestling Entertainmentissa? Ja että Zack Ryder on säälittävä friikki? Ja että – –."

Colen monologi katkeaa. Jerry "The King" Lawler on raahannut vanhat ja raihnaiset luunsa estradille. Yleisöstä kuuluu joitakin laimeita suosionosoituksia Hall of Famerille, mutta suurin osa juhlavieraista on hiljaa.

"Cole, tuki jo suusi. Kukaan ei ole tullut tänne tänään kuuntelemaan sinun tylsää ja toistuvaa avautumistasi. Tämä gaala on palkintotilaisuus, ei mikään 'Michael Cole -tilaisuus'."

Lawler jää odottamaan hurjia suosionosoituksia. Sali on ihan hiljainen. Cole avaa suunsa.

"Jerry, painu pois. Painu jo pois! Johan se WrestleManiassa nähtiin, miten siinä käy, kun eläkeikäinen rusinaa muistuttava kääkkä koettaa pärjätä tappelussa minun, Michael Colen, kanssa. Painu pois!"

Lawler tarraa Mikaelia rinnuksista kiinni.

"En! En ikinä. En koskaan!"

Mutta juuri, kun King on iskemässä nyrkkiään Colen silmäkulmaan, kajahtaa soimaan Dolph Zigglerin tunnari. Hetken kuluttua Ziggler jo seisoskeleekin lavalla Vickie Guerrero vierellään. Cole innostuu asiasta.

"Huh! Lopultakin jotain tyyliä tähän Karjala takaisin -gaalaan! Toivotan teidät sydämellisesti tervetulleiksi juhlagaalaan, Vickie ja Dolph!"

Vickie tuijottaa Colea kiusaantuneena. Dolph tarttuu mikkiin.

"Itse asiassa, Cole, tulimme tänne jakamaan palkinnot vuoden huonoimmalle ottelulle, feudille sekä segmentille."

Cole hymyilee yhä.

"Mikäs siinä sitten! Täällähän on jo toinen palkittava, Lawlerin Jerry, valmiiksi lavalla! Minä poistuin takatiloihin, jotta te saatte nöyryyttää 'Kuningasta' kaikessa rauhassa. Adios!"

Dolph tarttuu Colea kädestä kiinni. Vickie ottaa mikin Ziggleriltä.

"Cole, et saa lähteä. Et voi lähteä. Asia on nimittäin niin, että olet osallisena jokaisesta näistä kolmesta 'palkinnosta'. Painit vuoden huonoimman ottelun Jerry Lawleria vastaan WrestleManiassa, ja sinun ja Lawlerin feudi äänestettiin muuten myös vuoden huonoimmaksi feudiksi. Lisäksi aiheutit katsojille tuskaa vuoden huonoimmaksi äänestetyssä segmentissä eli sinun ja Jim Rossin räppibattlessa. Onneksi olkoon!"

Cole hymyilee yhä, kunnes lopulta vakavoituu ja suuttuu.

"Juuri näin, madot ja toukat. Juuri näin! Tiedän, että äänestitte minut näiden palkintojen voittajaksi vain yhdestä syystä: te luuserit olette kateellisia elämästäni ja urastani! Te luuserit – –."

Colen puhe katkeaa, kun Lawler lyö häntä päähän. Lyönnin jälkeen King tekee sen, minkä hänen olisi pitänyt tehdä jo WrestleManiassa – King lähettää Colen höyhensaarille rajulla paalujuntalla. Juhlakansa taputtaa. Lawler poistuu paikalta. Vickie ja Dolph päättävät jakaa loputkin tämän kategorian palkinnoista.

"Seuraavaksi palkitsemme painijan, jolla oli vuoden huonoin sisääntulotunnari. Toivottakaa tervetulleeksi lavalle Japanin oma poika, nousevan auringon maan mahti, Yoshi Tatsu!" kiljaisee Guerreron Vickie.

Japanilainen Tatsu ryntää iloisesti lavalle ja jää Vickien ja Dolphin taakse heiluttelemaan käsiään yleisöä kohti. Dolph kysäisee Yoshilta, haluaisiko tämä kommentoida "saavutustaan" jotenkin, mutta Tatsu ei ilmeisestikään ymmärrä kysymystä. Yoshi vastaa kysymykseen nyökyttämällä päätään ja kiittelemällä yleisöä toistuvasti hymyillen samalla leveämmin kuin Hardyn Jeffrey happopäissään. Gaala jatkuu.

"Vuoden huonoimman gimmickin palkinnon vie mies, joka makaa tajuttomana jalkojemme juurella, eli Michael Cole", jatkaa Vickie, "joten siirrytään suoraan vuoden pettymyksen pariin. Kilpailu oli tiukka, mutta lopulta voitto kallistui... Christianin maailmanmestaruuskaudelle."

"Just Close Your Eyes" pärähtää soimaan ja jalkavammainen Christian kävelee vaivalloisesti lavalle keppien avulla. Katkera kanukki luo vihaisen katseen yleisöön ja alkaa saarnata pysti kädessään.

"Te varmaan nyt luulette, että olen jotenkin kiitollinen teille, kun piditte täällä näin minun puoliani. Ei pidä paikkaansa. Minua ei kiinnosta pätkänkään vertaa se, mitä te ajattelette tai puolustatte. Juoskaa seinää päin jokainen. Välitän vain ja ainoastaan itsestäni ja omasta navastani sekä tietysti vielä... yhdestä... ottelustani, jonka muuten aion saada mitä pikimmiten. Toivottavasti en näe ketään teistä enää ikinä."

Vickie ja Dolph katselevat lavalta poistuvaa Christiania ylimielisesti Yoshi Tatsun yhä heiluttaessa käsiään taka-alalla. Dolph kertoo, että seuraavaksi palkittaisiin vuoden huonontunein painija, muuan muinainen WWE-tähti Matt Hardy, jos tämä olisi sellaisissa sielun ja ruumiin voimissa, että esiintyminen palkintogaalassa olisi mahdollista. Hardy on kuitenkin ajanut juuri gaalan alla juovuspäissään autolla puuta päin, eikä siten voi tulla paikalle. Ulosajouutisen twiittasi Hardyn puoliso Reby Sky, joka harkitsee taas kerran vahvasti eroa Mattitudesta.

"No, se siitä", sanoo Ziggler. "Seuraavaksi pyytäisin lavalle kolme taidotonta paskasäkkiä: Michael McGillicuttyn, The Great Khalin ja Michael Colen."

McGillicutty ja Great Khali kävelevät vittuuntuneina paikalle; he tietävät, mistä palkinnosta on kysymys. Cole oli lavalla jo valmiiksi, sillä hän on yhä tajuton. Ziggler jatkaa.

"Hyvät herrasmiehet, yksi teistä saa luvan olla vuoden huonoin painija. Ja arvatkaapa kuka se teistä lusmuista on?"

McGillicutty kääntää katseensa tiukasti kiinni Dolphin naamaan ja alkaa puhua kuin huohottaen.

"This'll be the beginning... of the start... of the... of the genesis... from this moment on... from now... from this moment on... it will be the end of the world as you know it!" karjaisee McGillicutty ja koettaa käydä Dolphin päälle, mutta Ziggler hiljentää typerän Gillicuttyn nopealla sleeper hold -otteella. Gillicutty pökertyy. Ziggler jatkaa.

"Niin, onnea voitostasi, Great Khali."






On väliajan aika. Vahtimestari What kärrää McGillicuttyn ja Colen kalmot kottikärryillä pois estradilta. ViiZei kokkaa hodaripisteessä grilliruokaa. Button myy kiinnostuneille puhelinliittymiä. Yoshi Tatsu on yhä katsomon edessä heiluttelemassa käsiään.

Väliajan jälkeen lavalle astelevat Booker T ja... Cody Rhodes. Heidän tehtävänään on jakaa pronssisen kategorian palkinnot. Booker mulkoilee Codya vihaisesti.

"Kuka kumma tämän tilaisuuden on suunnitellut? Tietäväthän sen ei-painipostaajatkin, etten minä, Booker T, voi sietää Cody Rhodesia."

Cody tuijottaa T:tä ilmeettömästi, naurahtaa ja muuttuu taas totiseksi.

"Booker T, onhan se hienoa, että eläkeläisiä, kuten sinua, muistetaan tällaisella tavalla. Olisit onnellinen."

Booker ja Cody ovat käydä toisiinsa käsiksi, mutta Booker päättää vanhempana toimia esimerkillisemmin.

"Unohdetaan koko juttu. Seuraavaksi palkitaan vuoden paras sisääntulomusiikki, jonka voittajasta ei ollut epäselvyyttä, dawg. Voiton vei my boy CM Punk, ja vaistoni sanovat, ettei tämä ole ainut pysti, jonka chicagolainen nuorukainen, CM-P, tämän tunnelmallisen illan aikana nimiinsä nappaa."

Rhodes ei liity Bookerin Punk-hehkutukseen, vaan näyttää nyrpeää naamaa. Booker jatkaa.

"Vuoden lopetusliike sen sijaan menee... ahaa, tästä et tule, nuori Cody-poikani, nauttimaan... Randy Ortonin RKO:lle! Onneksi olkoon, Randy, ja tervetuloa tänne lavalle, jotta – –."

*PAM*

Bookerin puhe katkeaa kuin seinään: itse Randy Orton on tullut katsomon seasta lavalle ja paukauttanut hänelle syyttä suotta RKO:n!

*PAM*

Ja RKO:ta se saa Rhodesin Codykin maistaa. Mutta mitä!

*PAM*

Nyt kyytiä saa Orton! Ja kyydin tarjosi... Kevin Nash?

"Sain juuri tekstiviestin, jossa minua kehotettiin käymään Ortonin päälle."

*PAM*

Nyt myös Nash näkee tähtiä; kiitos Whatin, joka vahtimestarina lyö vanhaa Nashia lapiolla takaraivoon. Samalla, kun What kärrää taas kottikärryllisen raatoja lavalta pois, pronssisen kategorian uudet juontajat Matt Striker ja Kurt Angle laahustavat paikalle.

"Terve kaikille. Olen Matt Striker, ja seuraavaksi palkitaan vuoden turn."

Angle nappaa mikrofonin Strikerin kädestä.

"Ei tässä mitään palkita. Voittaja olen minä. Minä, Kurt Angle, olen voittanut tämän ja itse asiassa kaikki muutkin palkinnot sekä vuoden 2012 olympiakullan. Kiitos kaikille minua äänestäneille! Kiitos! Rakastan teitä ja Yhdysvaltoja! Kiitos!"

Kurt poistuu paikalta. Striker on yksin.

"Ah, vanha kunnon Kurt. No, ikävä kyllä Angle ei voittaja ole. Sen sijaan lavalle saa luvan nousta sekopäinen mies, jota R-Truthiksi kutsutaan. Onnea, onnea Truth!"

THE TRUTH... HAS SET ME FREE!

R-Truth juoksee kehään ja halaa Matt Strikeriä.

"Matthew, olenko koskaan sanonut, miten paljon – –."

*PAM*

Truth lyö Strikeriltä tajun kankaalle vesipullolla.

"– – sinä muistutat Pikku-Jimiä?"

Truthin kasvoille ilmestyy mielipuolinen virne. Hän sytyttää röökin palamaan. Taustalla What (miksi keksin juttuja vain Whatista?) kieriskelee omantunnontuskissaan. What on koettanut lopettaa tupakoinnin, mutta pahahan se on tyytyä pelkkään kuivaan nikotiinipurukumiin, kun Truth vetelee vieressä henkosia. Lopulta Truth poistuu paikalta ja uudet juontajat – Jinder Mahal ja The Great Khali – laahustavat vihaisina lavalle. Mahal ilmoittaa, että seuraavaksi palkitaan vuoden face ja että kyseisen pystin voittaa selvällä äänisaldolla muihin ehdokkaisiin longislandilainen Zack Ryder. Ryder saapuu paikalle.

"Vau... Kuka ihme näitä juontajavalintoja tekee? Jinder Mahal ja Great Khali – oletko tosissasi, veli? Woo, woo, woo – tiedät sen!"

Mahal ja Khali tuijottavat Ryderiä raivokkaasti, kunnes Mahal jatkaa show'ta.

"Seuraavaksi palkinnon saa vuoden heel. Tervetuloa lavalle, The Miz!"

Miz katselee Mahalia ja Khalia ylimielisesti muttei sano sanaakaan. Hän nappaa pystin kouraansa ja on poistua estradilta, kunnes joku tarttuu hänen hihaansa.

"Nimmari, nimmari!" huutaa se joku.

Miz kääntää katseensa ihailijaansa.

"Oletko se sinä... Miz-tyttö?"

Ihailija punastuu.

"Ei, olen eCiuj! Olen suuri fanisi ja tahtoisin nimikirj – –."

Miz lyö eCiujia turpaan.

"Ei ikinä, Miz-tyttö."

Lopulta sekä Miz että eCiuj painuvat pois valokeilasta, ja orientaalinen juontajakaksikko Khali & Mahal saa jatkaa tehtäväänsä.

"Seuraavaksi palkinnon saa vuoden paluun tehnyt – –."

IF YA SMELL~! WHAT THE ROCK... IS COOKING!"

Dwayne "The Rock" Johnson on jo saapunut lavalle tuulettelemaan ennen kuin juontajat ovat ehtineet häntä voittajaksi julistaa. Mahal ottaa turbiininsa pois päästään ja avaa sanaisen arkkunsa.

"The Rock, olet kyllä tämän palkinnon voittaja, mutta mielestäni on silti epäkohteliasta - -."

Rock tarttuu Jinderiä kurkusta kiinni.

"IT DOESN'T MATTER WHAT YOU THINK!"

Mahal lentää leppäkeihään lailla yleisön sekaan – tajuttomana kuin ruumis. Myös Khali saa maistaa Rockin lyöntejä ja potkuja. Lopulta kolossaalinen intialaisjätti makaa maassa Rock Bottomin uhrina. Dwayne häipyy. Taas on uusien juontajien vuoro. Kukaan ei kuitenkaan uskalla tulla paikalle, koska jokaiselle juontajalle on tähän asti käynyt huonosti, joten seuraavan palkinnon myöntää RAW'n anonyymi toimitusjohtaja.

*DI-DI-DI*

Vuoden gimmick -palkinnon saa CM Punk, joka käväisi jo aikaisemmin illalla noutamassa palkinnon parhaimmasta sisääntulomusiikista.

Show jatkuu sillä, että Alberto Del Rion tunnari paukahtaa soimaan. Paikalle ei kuitenkaan tule Del Rioa, vaan Ricardo Rodriguez. Rodriguez puhuu ensin espanjaa, kunnes suomentaa: "Alberto Del Rio lähetti minut tänne näin luovuttamaan seuraavan palkinnon henkilökohtaisesti. Alberto olisi muuten tehnyt tämän itse, mutta ei kyennyt saapumaan paikalle loukkaantumisensa vuoksi. Ole hyvä, Edge – eläköitymisesi on voittanut vuoden uutinen -palkinnon!"

Edge ilmestyy usvan seasta näkyviin ja heittää pientä läppää Ricardon kanssa. Limanuljaskamainen Rodriguez luo kanukkiin salaperäisiä katseita. Edge näyttää olevan varuillaan.

Yhtäkkiä Ricardo lyö Edgeä terästuolilla selkään. "Tästä saat – ja tästä!" kiljuu pieni Rodriguez. Iskut eivät kuitenkaan näytä purevan Rated-R-supertähteen. Kohta Edge on jo takaisin jaloillaan. Hän murisee.

Kolmenkymmenen sekunnin kuluttua Ricardo on lentänyt tikkaiden päältä pöydän läpi maahan. Edge ilmoittaa, että Rodriguez on juuri voittanut vuoden spotti -palkinnon. Kanukki sanoo myös saaneensa tiedon, että vuoden mark out moment -pysti kuuluu tänä iltana jo kaksi pokaalia pokanneelle CM Punkille ja tämän mestaruusvoitolle Money in the Bankissa.





Pronssisen ja hopeisen kategorian välinen väliaika liukuu ohitse. Lavalla seisoskelee uunituore juontajapari Alicia Fox ja Tyson Tomko. Alicia on pukeutunut juhlavasti, mutta Tysonilla on yllään vain jokin repaleinen huppari ja vanhat farkut. Tomko muutenkin tärisee kuin kävelevä vibraattori ja tuntuu kärsivän pahoista vieroitusoireongelmista. No, hopeinen kategoria käynnistyy vuoden aliarvostetuimman painijan palkitsemisella kaikesta huolimatta.

"Tiedätkös sinä, Tyson, kuka tämän kyseisen voiton vie?"

"En."

"Voittaja on Alberto Del Rio! Mutta tiedätkös sinä, Tyson, onko Del Rio täällä paikalla tänään?"

"En."

"No, maassa viruva Ricardo ottakoon pystin nyt haltuunsa. Ole hyvä, Ric. Sitten palkitaan vuoden yliarvostetuin painija. Tiedätkös tämän palkinnon voittajaa, Tyson?"

"En."

"Voittaja on vanha kaverisi Christian! Tervetuloa lavalle, Christian!"

"Just Close Your Eyes" pärähtää toisen kerran illan aikana soimaan, mutta tälläkin kertaa Christian nousee palkintokorokkeelle hieman synkissä tunnelmissa. (Aikaisemmin illalla Christian voitti palkinnon vuoden pettymyksestä; kansaa oli harmittanut hänen ensimmäisen maailmanmestaruuskautensa lyhyys.) Christian varastaa mikrofonin Alicialta.

"Alicia, olisi parempi, jos pysyisit hiljaa. Tomko, anna tahti!"

"En."

"Mikä h****tti sinuakin risoo? Kukaan teistä ei ansaitse minun läsnäoloani – ei kukaan!"

Christian poistuu paikalta buuauksien saattelemana. Myös Tomko päättää lähteä pois lavalta. Alicia saa seurakseen pulleasilmäisen Jeremy Borashin.

"Terve, Alicia. Nimeni on Jeremy Borash, ja palkitsen Cody Rhodesin seuraavaksi voittajaksi. Cody on vuoden kehittynein painija!"

Rhodes kävelee paikalle selkäänsä pidellen (Ortonhan paukautti Codylle RKO:n aiemmin illan aikana) ja ilkeästi irvistellen. Hän katselee hetken Aliciaa ja Borashia, kunnes napsauttaa sormiaan. Napsautuksen jälkeen lavalle astelee kaksi miestä, joilla on käsissään paperiset pussit. Cody napsauttaa sormiaan uudelleen. Miehet sullovat paperipussit Alician ja Borashin päälle.

"Tiedän, etteivät paperipussit ole enää osa elämääni, mutta miettikää nyt... Alicia Fox ja Jeremy Borash? Nuo kaksi kummajaista tarvitsee paperipussia enemmän kuin Mick Foley stailistia. Olisitte onnellisia, Alicia ja J. B., että joku pitää teidän puolestaan huolta siitä, ettette nolaa itseänne enempää kaikkien näiden ihmisten edessä."

Rhodes poistuu vikkelästi paikalta. Alicia ottaa itkien pussin pois päästään. Borash jättää pussin suosiolla yllensä mutta poistuu kuitenkin lavalta. Uusiksi juontajiksi tulevat Ric Flair ja Sin Cara. Sin Cara avaa kaksikon tähdenlennon.

"Vuoden debytantti on... Kharma!"

Flair tuijottaa Caraa hämmentyneesti.

"Ei se mikään Kharma ole, vaan sinä, Sin Cara."

Cara pahoittelee botchiaan. Flair on oikeassa – oikea voittaja on todellakin Sin Cara. Flair suuttuu.

"Hakekaa joku tämä taliaivo pois päältä! En suostu juontamaan hänen kanssaan. P.S. Minut voi tilata valmistujaisjuhliisi seuralaiseksesi vaivaisella 10 000 dollarin maksulla. Maksat ainoastaan lentolippuni, hotellihuoneeni ja taksikyyditykseni sekä muut todennäköiset kulut. Asia selvä? Kilauta numerooni. Wooooooo!"

Cara ohjataan pois lavalta. Hänen tilalleen tulee Mick Foley. Flair muuttuu tomaattiakin punaisemmaksi.

"Sinä..."

"Jep, minä. Otahan iisisti, Ric; nyt palkitaan vuoden promottaja, joka sattuu olemaan hyvä ystäväni – –."

"Bully Ray?"

"Ei, vaan – –."

"Scott Steiner?"

"No ei, vaan – –."

"'The Nature Boy' Ric Flair?"

"Ei, ei, ja ei, vaan – –."

"Abyss?"

"Abyss? No ei hitossa. Voittaja on CM Punk!"

Tämä on jo kolmas palkinto, jonka CM Punk illan aikana voittaa, mutta kertaakaan miestä ei ole voitoista huolimatta paikan päällä näkynyt. Foley ja Flair päättävät jatkaa seuraavaan palkintoon.

"Seuraavaksi, Ric, palkitsemme vuoden managerin."

"Eli minut. Onneksi olkoon, minä, Ric Flair, naisten kuningas ja viinin ja viihteen jumala!"

"Itse asiassa, Flair, et saanut yhtä ainuttakaan ääntä."

"Mitä? Mikä h**vetin äänestys tämä on? Keitä ovat nämä ihmiset täällä salissa? Missä on Hulk?"

"Rauhoitu, Flair. Tämä juhlaväki on WrestlingAlertin porukka, enkä tiedä, missä Hogan on. Tällä kertaa vuoden manageriksi kruunataan kuitenkin Ricardo Rodriguez, joka hänkään ei taida kyetä tulemaan pokaaliaan noutamaan."

Flair tärisee raivosta eikä saa sanaa suustaan. Foleya naurattaa.

"Kenenkäs luulet, Flair, voittaneen vuoden selostajan arvonimen?"

"En tiedä eikä voisi vähempää kiinnostaa. Haluan nyt hotellihuoneeseeni ja – –."

"Shh. Voittaja on todella tiukan kamppailun jälkeen WWE:n oma Booker T!"

"Can You Dig It" kajahtaa ääniaalloille, mutta oikean Booker T:n sijaan lavalle astelee joku aivan tuntematon heppu. Tuntematon heppu ilmoittaa olevansa nimeltään bookert ennen kuin nappaa mikrofonin törkeästi Foleyn kädestä pois ja avaa sanaisen arkkunsa.

"DeadManWalking, toivon, että kuuntelet minua istuessasi – toivottavasti mahdollisimman epämukavasti – tietokonetuolissasi. Toivon, että sisäistät tämän, koska ennen kuin poistun WrestlingAlertista 11 kuukauden kuluttua vuoden postaajana tahdon saada sanotuksi monta asiaa, jotka vaivaavat minua.

En edes vihaa sinua, DeadManWalking. Pidän sinusta. Pidän sinusta paljon enemmän kuin monesta muusta WrestlingAlertin postaajasta.

Vihaan sitä ajatusta, että olisit paras. Koska sinä et ole. Minä olen paras. Olen maailman paras. On yksi juttu, jossa tosin olet minua parempi, ja se on Jack DiBiasen perseen nuoleminen.

Olet yhtä hyvä Jack DiBiasen perseen nuolemisessa kuin Mahti Ankka oli. En tosin tiedä, oletko yhtä hyvä siinä kuin Kenitys. Kenitys on melko hyvä perseennuolija. Aina oli ja on yhä.

Oho, rikon neljättä seinää!

Olen maailman paras postaaja.

Olen ollut paras siitä päivästä lähtien, kun WrestlingAlertiin rekisteröidyin. Ja minua on vähätelty ja vihattu siitä päivästä lähtien sen vuoksi, että Mateo näki minussa jotain, mitä kukaan muu ei halunnut myöntää. Totta – pidän Mateon puolia. Tiedättekö, kuka muu piti Mateon puolia? Bushmeister. Ja hän lähti aivan kuin minäkin olen lähtemässä. Mutta isoin ero minussa ja Bushmeisterissa on se, että minä poistun WrestlingAlertista vuoden postaajana.

Olen saavuttanut kaiken, mitä WrestlingAlertissa voi saavuttaa, mutten silti ole saavuttanut oikeastaan mitään. Olen yli vuosikymmenen verran todistanut kaikille olevani paras postaaja ja arvostelija. Moderaattorinakin olisin voittamaton.

Ja vaikka kuinka monta kertaa todistan mahtavuuteni, minun kuvani ei koskaan komeile WrestlingAlertin etusivulla. Nimimerkkini ei ole vihreä tai punainen. Kommenttejani ei löydy kenenkään signatureista. Minua ei todellakaan mainosteta edes missään Jäbälandiassa. Viestejäni ei ole arkistoitu. En ole Hall of Famessa. Mutta fakta on se, että minun pitäisi olla.

En ole katkera. Mutta menen raivosta sekaisin, kun Kenitys on matkalla WrestleManiaan huhtikuussa ja minä en!

Ja hei, sanotaan nyt asiat suoriksi. Te, jotka hurraatte minulle nyt, olette yhtä suuri syy lähtööni kuin te, jotka ette välitä postauksistani. Koska te olette juuri niitä ihmisiä, jotka käyvät WrestlingAlertissa, vaikkei kuvaani ole sivujen etusivulla tai vaikkei nimeäni väritetä vihreäksi tai punaiseksi. Ja sitten viiden aikaan aamulla otatte minusta kuvan ja koetatte myydä sitä Jäbälandiassa, koska olette liian laiskoja hakeaksenne oikeita töitä.

Poistun WrestlingAlertista 11 kuukauden kuluttua vuoden postaajana. Ja kenties puolustan titteliäni Facebookissa. Ehkä... menen takaisin Vapaapaini.comiin.

Hei, Jukeboksi, mitä kuuluu?

Lähden WrestlingAlertista teidän takianne. Koska kun lähden, te silti pysytte tällä foorumilla. Olen vain yksi tiili isossa muurissa. Muuri pysyy pystyssä, vaikka tiileni otetaan pois, ja minä ymmärrän sen. Jack DiBiase saa joka tapauksessa rahaa. Hän on miljonääri, jonka pitäisi olla biljonääri. Tiedättekö, miksi hän ei ole biljonääri? Siksi, koska häntä ympäröivät kapeakatseiset, myötäilevät ja munattomat kyllä-miehet, kuten Riveni, jotka sanovat hänelle kaiken, mitä hän tahtoo kuulla. Ja uskaltaisin väittää, että WrestlingAlert tulee olemaan parempi paikka, kun Jack DiBiase on kuollut. Mutta fakta on se, että valta palaisi takaisin idiootti-Trisun ja vajukki-TM:n ja muiden typerien ihmisten käsiin.

Antakaapa, kun kerron henkilökohtaisen tarinan Jack DiBiasesta. Meillä on kesken tämä – –."

Vihdoin joku katkaisee bookert:n mikistä virran. Foley ja Flair tuijottavat bookert:tä kauhuissaan. Bookert tajuaa olevansa vaikeuksissa ja häipyy siksi salamannopeasti paikalta pois. Foley ilmoittaa, että vuoden segmentti -palkinto on mennyt CM Punkin worked shoot -promolle. Foley ja Flair jakavat vielä palkinnot vuoden tv-show'lle eli RAW'lle ja vuoden tv-ottelulle eli The Miz vs. John Morrisonille, kunnes poistuvat lavalta ja juhlasali valmistautuu kultaisen kategorian avaamiseen.





Kultaista kategoriaa saapuvat juontamaan... Dixie Carter ja Vince McMahon!

"On hienoa tavata sinut ensi kerran kasvotusten, Vince."

"Kuka olet, neiti? Näytät etäisesti tutulta, mutta en kykene juuri nyt yhdistämään nimeäsi kasvoihisi."

"Olen Dixie Carter. Johdan TNA:ta."

"TNA:ta? Mikä se on?"

"Total Nonstop Action Wrestling. WWE:n pahin kilpakumppani."

"Ehehheh, nyt olet kyllä erehtynyt, neiti. WWE:n pahin kilpakumppani on WCW eli World Championship Wrestling."

"Vince, nyt eletään vuotta 2012."

"Hullujako puhut?"

"Huoh... no, vuoden stable on – –."

"Right to Censor!"

"Mikä? Ei ole, Vince! Vuoden stable on... no höh, New Nexus."

Nexuslaiset saapuvat paikalle pokaaliaan noutamaan ilman johtajaansa CM Punkia. He ovat jo poistumassa, kunnes Immortalin tunnari räjähtää yllättäen soimaan. Immortal saapuu paikalle Hulk Hoganin johdattamana.

"Nyt tässä on sattunut jonkin sortin väärinkäsitys, veli. Annapa se pokaali tänne, nuori poikani, niin asiat ovat kunnossa, jack. No niin, kipin kapin pokaalia tähän näin. Muista syödä vitamiinejasi ja rukoilla iltaisin, niin sinustakin voi tulla Kuolematon, hemmo."

Otunga katselee Hulkia ylimielisesti eikä suostu luovuttamaan tälle pokaalia. Hulk suuttuu.

"Mikä siinä nyt on niin vaik... oooh."

Hoganin kielelle ilmestyy kuolaa. Hän on luonut katseensa Mason Ryaniin.

"Kuka olet, oi uljas veistosmainen adonisveljeni?"

"Mason Ryan."

"Onpa hauska tutustua, Mike 'The Son' Randall."

"Mason Ryan."

"Mike 'The Son' Randall Impact Zonella, veli. Ooh, katsokaa noita kolossaalisia hauis- ja ojentajalihaksia. Jos tulet leipiini, voitat maailmanmestaruutemme heti seuraavassa PPV:ssämme."

"Oikeastiko?"

"Oikeasti! Se Rick Rude Brother Dude Bobby Roode mikäikinänytonkaan ei todellakaan ole vielä valmis mestariksi, veli. Sinä olet tuleva mestarimme, veli. Luovuta vain sielusi Hulkamanialle, veli, niin voitelen sinut pyhällä hengelläni, veli!"

"Olen sinun, Hulk. @__@"

Ryan ja Hogan poistuvat paikalta kahdestaan käsi kädessä. Otunga, McGillicutty ja Husky Harris vievät pokaalin turvaan. Dixie siirtyy seuraavan palkinnon esittelemiseen.

"Nyt palkitsemme vuoden tag teamin, joka toivon mukaan on jokin meidän, TNA:n, hienoista joukkueistamme."

Vince on hiljaa. Dixie jatkaa.

"Huoh, voittajaksi paljastui kuin paljastuikin WWE:n Awesome Truth. No, Beer Money oli hyvä kakkonen. Vuoden promootioksi WrestlingAlertin väki on äänestänyt WWE:n ja vuoden feudiksi SummerSlamissa kulminoituneen CM Punk vastaan John Cenan. Firmojen välisessä äänestyksessä TNA ei pärjännyt, mutta feuditaistelussa meidän Jeff Jarrett ja Kurt Angle kaappasivat hopeaa."

McMahon ottaa vihdoin mikin haltuunsa.

"Ja saanen huomauttaa, että vuoden show'ksi palkittiin WWE:n Money in the Bank ja vuoden otteluksi Money in the Bank -PPV:n CM Punk vs. John Cena ja vuoden naispainijaksi WWE:n diivaylpeys Beth Phoenix. Ei tainnut vuotesi mennä ihan täysin nappiin, vai?"

Dixie vakavoituu.

"Eipä tainnut, ei. Mutta uskon, että Hulk Hoganin ja Garett Bischoffin voimalla nousemme vielä takaisin maailmankartalle. Usko se, Vince, usko se!"

McMahon ja Dixie poistuvat lavalta. On aika valita vuoden paras painija. Palkinnon jakajaksi on nimetty kyseenalainen äijä nimeltä John Laurinaitis.

"Hyvä WrestlingAlertin väki, nimeni on John Laurinaitis ja olen WrestlingAlertin foorumin talenttiskoutti sekä painikeskustelun väliaikainen vara-administraattori. Tehtäväni tänään on luovuttaa tämä himottu vuoden parhaimmalle painijalle osoitettu palkinto sille kyseiselle henkilölle, joka on parhaimmaksi äänestetty. Aikaisemmin tämän arvostetun arvonimen on ansainnut vain kolme miestä, Chris Jericho, John Cena ja Daniel Bryan, joista Jericho on ansainnut nimen kahdesti. Tänä vuonna tuohon eliittiväkeen liittyy henkilö, joka ei minun mielestäni ansaitsisi paikkaansa vuoren huipulla mutta joka syystä tai toisesta näyttää purevan teihin foorumilaisiin. Voittaja on hallitseva WWE:n-mestari CM Punk. Toivottakaa CM Punk tervetulleeksi lavalle!"

"Cult of Personality" – vuoden parhaimmaksi sisääntulomusiikiksi äänestetty theme – alkaa soida salissa ja yleisö aloittaa hurjan hurraamisen, mutta Punkia ei näy tahi kuulu. Laurinaitiksen naamalle kasvaa pikkuhiljaa groteskimpi ja groteskimpi virnistys.

"Niin. Kuten olette jo varmaan huomanneet, CM Punk ei ole täällä tänään. Itse asiassa CM Punk ei tule olemaan täällä tai missään muussakaan juhlagaalassa enää koskaan, sillä olen hyllyttänyt hänet kaikista gaalatilaisuuksista ikuisiksi ajoiksi! Hahaa! CM Punk on ehkä sattunut voittamaan jokusen pystin täällä tänään, mutta fakta on se, ettei hän tule koskaan edes koskettamaan ainuttakaan voittamistaan pokaaleista! Senpä vuoksi julistan nyt, että minä, John 'Mr. Excitement' Laurinaitis, otan haltuuni jokaisen pystin, jonka Punk on tänään voittanut, sillä olenhan minä kaikkien palkintojen arvoinen. Kiitän teitä, että äänestitte minua, WrestlingAlertin väki. Rakastan teitä. Kiitos! Kiitos!"

Juhlasalin valot himmenevät. WrestlingAlertin kansa valuu hiljalleen salista pois. Jotkut vielä kurkkivat lavalle ja toivovat CM Punkin ryntäävän lavalle, mutta he tekevät sen turhaan. Tämän vuoden palkintogaala päättyy todella kuivissa ja vastenmielisissä merkeissä.

• Vuoden huonoin ottelu:
  1. Michael Cole vs. Jerry Lawler (WWE WrestleMania 27) – 18 ääntä
  2. Jerry Lawler & Jim Ross vs. Michael Cole & Jack Swagger (WWE Extreme Rules 2011) – 5 ääntä
  3. Jeff Hardy vs. Sting (c) – TNA World Heavyweight Championship Match (TNA Victory Road 2011) – 3 ääntä
  
  Vuoden huonoin feudi:
  1. Michael Cole vs. Jim Ross & Jerry Lawler – 18 ääntä
  2. Eric Bischoff vs. Garett Bischoff – 3 ääntä
  3. CM Punk vs. Triple H, Ezekiel Jackson vs. Wade Barrett – 2 ääntä
  
  Vuoden huonoin segmentti:
  1. Jim Rossin ja Michael Colen räppibattle – 13 ääntä
  2. Hornswoggle oppii puhumaan – 4 ääntä
  3. Michael Cole Challenge – 3 ääntä
  
  Vuoden huonoin sisääntulomusiikki:
  1. Yoshi Tatsu – 5 ääntä
  2. Hornswoggle, Jinder Mahal – 4 ääntä
  
  Vuoden huonoin gimmick:
  1. Michael Cole – 7 ääntä
  2. Robbie E – 4 ääntä
  3. Hornswoggle, Jinder Mahal – 3 ääntä
  
  Vuoden pettymys:
  1. Christianin ensimmäinen maailmanmestaruuskausi – 9 ääntä
  2. Sin Cara – 6 ääntä
  3. Mr. Andersonin bookkaaminen – 3 ääntä
  
  Vuoden huonontunein painija:
  1. Matt Hardy – 3 ääntä
  2. Hernandez, Sheamus – 2 ääntä
  
  Big Daddy V -palkinto:
  1. The Great Khali – 8 ääntä
  2. Michael Cole – 6 ääntä
  3. Michael McGillicutty – 5 ääntä
  
  
  
  Vuoden sisääntulomusiikki:
  1. CM Punk ("Cult of Personality") – 11 ääntä
  2. The Undertaker ("Ain't No Grave") – 5 ääntä
  3. Alex Riley ("Say It to My Face") – 3 ääntä
  
  Vuoden lopetusliike:
  1. RKO – 8 ääntä
  2. Brogue Kick – 4 ääntä
  3. LeBell Lock – 3 ääntä
  
  Vuoden turn:
  1. R-Truth – 19 ääntä
  2. CM Punk – 5 ääntä
  3. AJ Styles, Bobby Roode, Mark Henry – 2 ääntä
  
  Vuoden face:
  1. Zack Ryder – 19 ääntä
  2. CM Punk – 4 ääntä
  3. John Cena – 3 ääntä
  
  Vuoden heel:
  1. The Miz – 8 ääntä
  2. Mark Henry – 7 ääntä
  3. Bully Ray – 6 ääntä
  
  Vuoden paluu:
  1. The Rock – 28 ääntä
  2. Austin Aries, Kevin Steen – 1 ääni
  
  Vuoden gimmick:
  1. CM Punk – 16 ääntä
  2. Cody Rhodes – 7 ääntä
  3. Zack Ryder – 2 ääntä
  
  Vuoden uutinen:
  1. Edgen eläköityminen – 21 ääntä
  2. The Rockin paluu – 4 ääntä
  3. The Rock vs. John Cenan ilmoittaminen – 3 ääntä
  
  Vuoden spotti:
  1. Ricardo Rodriguezin lento TLC-PPV:ssä – 12 ääntä
  2. Kehän hajoaminen Vengeancessa – 9 ääntä
  3. Big Show'n Elbow Drop Survivor Seriesissä – 3 ääntä
  
  Vuoden mark out moment:
  1. CM Punkin mestaruusvoitto MITB-PPV:ssä – 18 ääntä
  2. CM Punkin worked shoot -promo – 5 ääntä
  3. The Rockin paluu – 4 ääntä
  
  
  
  Vuoden aliarvostetuin painija:
  1. Alberto Del Rio – 5 ääntä
  2. Randy Orton – 4 ääntä
  3. John Cena – 3 ääntä
  
  Vuoden yliarvostetuin painija:
  1. Christian – 6 ääntä
  2. Mark Henry – 4 ääntä
  3. Alberto Del Rio – 3 ääntä
  
  Vuoden kehittynein painija:
  1. Cody Rhodes – 11 ääntä
  2. Dolph Ziggler – 9 ääntä
  3. Zack Ryder – 3 ääntä
  
  Vuoden debytantti:
  1. Sin Cara – 5 ääntä
  2. Kharma – 4 ääntä
  3. Crimson – 3 ääntä
  
  Vuoden promottaja:
  1. CM Punk – 21 ääntä
  2. Bully Ray, The Miz – 3 ääntä
  
  Vuoden manageri:
  1. Ricardo Rodriguez – 15 ääntä
  2. Vickie Guerrero – 13 ääntä
  
  Vuoden selostaja:
  1. Booker T – 7 ääntä
  2. Mike Tenay – 5 ääntä
  3. Jim Ross, Josh Mathews – 4 ääntä
  
  Vuoden segmentti:
  1. CM Punkin worked shoot -promo – 22 ääntä
  2. The Rockin paluu – 4 ääntä
  3. Christianin, R-Truthin ja The Mizin segmentti – 2 ääntä
  
  Vuoden tv-show:
  1. RAW – 25 ääntä
  2. Tough Enough – 2 ääntä
  3. Impact, World of Hurt – 1 ääni
  
  Vuoden tv-ottelu:
  1. John Morrison vs. The Miz (c) – WWE Championship, Falls Count Anywhere Match – 15 ääntä
  2. Dolph Ziggler vs. CM Punk – 9 ääntä
  3. Christian vs. Randy Orton, Cody Rhodes vs. Randy Orton, Daniel Bryan vs. The Miz – 1 ääni
  
  
  
  
  Vuoden stable:
  1. New Nexus – 53 % jatkoäänestyksen äänistä
  2. Immortal – 47 % jatkoäänestyksen äänistä
  3. Fortune – 2 ääntä
  
  Vuoden tag team:
  1. Awesome Truth – 14 ääntä
  2. Beer Money – 7 ääntä
  3. Air Boom – 4 ääntä
  
  Vuoden promootio:
  1. WWE – 24 ääntä
  2. NJPW, ROH, TNA – 1 ääni
  
  Vuoden feudi:
  1. CM Punk vs. John Cena – 19 ääntä
  2. Jeff Jarrett vs. Kurt Angle – 3 ääntä
  3. Christian vs. Randy Orton – 2 ääntä
  
  Vuoden show:
  1. Money in the Bank – 23 ääntä
  2. SummerSlam, Survivor Series – 2 ääntä
  
  Vuoden ottelu:
  1. CM Punk vs. John Cena (c) – WWE Championship Match (WWE Money in the Bank 2011) – 26 ääntä
  2. Davey Richards vs. Eddie Edwards (c) – ROH World Championship Match (ROH Best in the World 2011), Triple H vs. The Undertaker – No Holds Barred Match (WWE WrestleMania 27) – 2 ääntä
  
  Vuoden naispainija:
  1. Beth Phoenix – 11 ääntä
  2. Mickie James – 4 ääntä
  3. Kelly Kelly, Winter – 3 ääntä
  
  Vuoden painija:
  1. CM Punk – 24 ääntä
  2. Alberto Del Rio – 2 ääntä
  3. Bully Ray, Dolph Ziggler, Hiroshi Tanahashi, R-Truth, The Miz – 1 ääni

[SkullCrushingFinale]

Sai taas hajoilla melkosesti, kiitos näistä

[ViiZei]

Hyvä tulospostaus ja ihan piristävää, ettei Darien ollut pääosassa(Mainittiinko lie ollenkaan?). Ensi vuoden Awardseja taas odotellessa, kiitos paljon Enskalle taas vaivannäöstä.

[Darien Fawks]

Viihdyttävä postaus kieltämättä. Ihmettelin kuitenkin, kun minua ei namedropattu laisinkaan.

[Static]

Miksei viesteistä voi tykätä kahta kertaa? Tuli hihiteltyä sen verran railakkaasti, erityisesti bookert:n puheelle. Hyvä hyvä enskaliini.

[Edgefan100397]

Kiitos tästä! Nauroin vedet silmissä koko sen ajan, kun tätä luin.

[Spunkmeyer]

Ensimmäinen kerta kun "tykkäsin" viestistä. Well done, sir!

[RoadWarrior]

Viihdyttävä postaus kieltämättä. Ihmettelin kuitenkin, kun minua ei namedropattu laisinkaan.

Sinä olet upper midcardissa ja sinua ei mainittu, koska vain main event tasolla olevat mainittiin.
Minä en edes odottanut, että minut mainittaisiin, koska jobberit eivät koskaan pääse paistattelemaan valokeilassa.