Tämä ei ole mikään painitaitojen paremmuuslista, vaan perustuu markitukseen. Niinpä listalta tulee löytymään myös liuta erilaisia non-wrestlereitä. Se on varmaa, että joku täältä on päässyt unohtumaan ja kuukauden päästä sijoitukset voisivat olla jo aika paljon erilaisia (kärjen ikisuosikkeja lukuun ottamatta) mutta niinhän se aina tällaisissa menee. Idea tuskin jäi kellekään epäselväksi? Näin aluksi julkaisen 10 nimeä kerralla, kärkeä lähestyessä vähemmän ettei tule jäätäviä läskiposteja. Tosiaan jos joku muukin innostuisi, niin sehän olisi hienoa. Eiköhän tämä nyt ole aika pässinlihaa, joten aloitetaan.
Sijat 100-91

100. Tomko
Geneerinen lihaskimppu vailla painitaitoja saatikka karismaa. Rohkenen olla eri mieltä. Tomko oli Christianin rinnalla parhaillaan puhdasta kultaa jo WWE:ssä. Parhaiten hänet kuitenkin muistan Christian Coalition ja Angle Alliance ajoilta TNA:sta. Japanin reissun jälkeen miehen painitaidotkin kohentuivat huomattavasti, ja hänellä oli mielestäni työkalut nousta TNA:n omaksi Batistaksi, mutta totutusti push sitten kustiin ja Tomko painui unholaan. Parhaillaan Tomko oli oikein vakuuttava hossi kehässä ja tosiaan huippuvalinta Kapteeni Karisman henkivartijaksi. Aineksia olisi ollut isoksikin nimeksi.

99. Maria
Maailman kauneimpia naisia. Maria tarjosi hauskoja hetkiä ollessaan se blondi haastattelijatyttö bäkkärillä ja myöhemmin hänestä kehkeytyi todella sympaattinen face naispainija. Siis sellainen, jolle ei vaan pystynyt buuaamaan ja se on harvinaista nykyisessä painimaailmassa. Nousi yhdeksi WWE:n overeimmista diivoista, kunnes sitten yllättäen erotettiin. Ikävä jäi. Ei mikään kehätaituri, mutta iski kuitenkin kovaa. Eikä edelleenkään pelkän ulkonäön vuoksi.

98. Claudio Castagnoli
Mies, jonka WWE on nyt lopulta signannut ja ristinyt uudelleen Antonio Cesaroksi. Mikään indynarkki en ole, mutta siitä vähästä materiaalista jota olen katsonut on muutama tyyppi noussut ylitse muiden ja yksi näistä on ehdottomasti Claudio. Aina esiintyessään tarjoaa viihdyttävää settiä ja painitaidoissa pesee kyllä aika monen nykyisistä mainstream nimistä. HEY!

97. Santino Marella
Se, että saa homman toimimaan tuollaisella gimmickillä vaatii karismaa ja sitähän Santinolta löytyy. Italiaano on aina hauska piristys joskus niin haudanvakavien mestaruustavoittelijoiden seassa. Ihan selkeästi viime vuosien parhaiten toiminut puhdas komediahahmo. Erityisesti muistan Santinon Honk-A-Meteristä ja pakkomielteestään naisten painiin. Santinon seikkailut Marian ja Beth Phoenixin kanssa ovat painuneet ikuisesti mieleen.

96. (44.) Steve Corino
Painitaidot Corinolla ovat kohdallaan ja en tule ikinä unohtamaan hänen hardcore-otteluaan Starbuckia vastaan Helsingissä syksyllä 2008. Paras ottelu, jonka olen eläessäni livenä nähnyt. Tuo suluissa oleva numero tarkoittaa sijoitusta vuoden 2009 top 50-listalla, joten pudotusta on tullut. Syynä on pääasiassa, että en ole tämän kahden vuoden aikana montaakaan Corinon ottelua katsonut, kun on nuo indyt jääneet pahasti taka-alalle mainstream-painin viedessä jo melkoisen siivun vapaa-ajasta. Mutta kyllä minä Corinosta tykkään, ja sijoitus luultavasti nousisi jos joskus saisi inspiksen ja löytäisi aikaa miehen uran tarkempaan tutkimiseen.

95. R-Truth
Little Jimmy! TNA:n Ron Killings oli vain ok, ja suorastaan vihasin Truthia hyviksenä WWE:ssä. En kuitenkaan pysty vihaamaan tätä nykyistä heelhahmoa. Olen viime aikoina huomannut suorastaan odottavani miehen päätä ja häntää vailla olevia promoja salaliitosta. Painitaidot ovat aina olleet ihan hyvät, mutta tällä listalla hän on juurikin viimeisen 3-4 kuukauden hauskojen promojen ansiosta.

94. (35.) Hernandez
Pudotusta on tullut roimasti, mutta se ei tarkoita ettenkö Hessusta edelleen pitäisi. Tuolloin 2009 lopussa Hernandez-markitukseni oli korkeimmassa pisteessään. Sittemmin olen tajunnut, että ei hänessä mitään World Champion ainesta ole karisman ja puhujanlahjojen puuttuessa. Kuitenkin kyseessä on yksi pisneksen vahvimmista miehistä, joka pystyy säväyttämään huikealla manuuvereillaan kehässä, ja pelkästään se riittää markituksen aiheeksi.

93. Mike Tenay
Mielenkiintoinen ja ei-ärsyttävä selostaminen ei ole helppoa, ja Mike Tenay on tässä taiteenlajissa todella hyvä. Väittäisin, että heti Jim Rossin jälkeen paras. Mies on kuin kävelevä painin tietosanakirja, eikä hänellä ole liiaksi selostajille tyypillisiä ärsyttäviä maneereja. Tunnelman luomisessa Tenay ei vedä vertoja JR:lle, mutta kaikessa muussa kyllä. TNA ei vaan tuntuisi samalta ilman Tenayn analyyttista ammattimaisuutta ja olihan hän hommassaan varsin hyvä jo WCW-aikoina. Kaikki kunnia professorille.

92. Jeremy Borash
JB on aina viihdyttävä. Toimii komediahahmona ja erityisesti tykkään miehen kehäkuulutuksista aina ennen isoja main event-otteluita. Eipä tähän nyt muuta tarvinne lisätä. Vähän sama kuin Tenayn tapauksessa, TNA ei vaan tuntuisi samalta mikäli JB lähtisi.

91. Randy Orton
Vaikka olen Randya vuosien mittaan haukkunut, ei se tarkoita sitä että hän huono olisi. Orton vaan ei ole niin hyvä kuin WWE antaa ymmärtää. Herra RKO on ollut mukana monissa muistettavissa hetkissä, kuten death matchissa Foleyn kanssa ja olihan hän myös mies joka potkaisi Vince McMahonia päähän. Heikkouksistaan huolimatta on Orton tarjonnut useita hetkiä, joita tulen lämmöllä muistelemaan vielä pitkään, joten kyllä hän ehdottomasti sadan suosikkini listalle kuuluu.
Näin päästiin alkuun. Kommentteja saa ja pitää antaa.







