Ihan yhtälailla se Lesnar olisi kerännyt buuaksia ja yleisön vihan, jos hän olisi ollut Batistan sijalla Royal Rumblessa. Toki Bryan-Batistalle olisi nyt valmiit kuviot, mutta ei tuo varsinaisesti tee Batista-Bryanista mitään elämää suurempaa kuviota, kuten annat ymmärtää.enska kirjoitti: Toivon todella, että trollaat.
Bryan–Batista olisi kiinnostava WrestleMania-ottelu siksi, koska yleisö on juuri nyt äärimmäisen kuumana Royal Rumble -farssin takia ja loi omalla osallistumisellaan jännittävän asetelman, jossa Batista on paholaisen ruumiillistuma, joka "varasti Bryanilta voiton", ja Bryan on marttyyri, joka "joutui väistymään Batistan tieltä"... ja tämä asetelma sulautuu täydellisesti Bryanin historiaan, koska ainahan itketään nimenomaan sitä, kuinka Batistan kaltaiset muskelifossiilit seisovat pienen ja pippurisen Bryanin tiellä. Esim. Lesnar ei sopisi yhtä hyvin Batistan paikalle, koska Brock on valveutuneiden fanien suosikki eikä olisi siksi yhtä vihattu antagonisti eikä siksi kykenisi tarjoamaan yhtä vahvaa katarsista kuin Batukka.
WrestleMania on jälkiruoka?enska kirjoitti: Road to WrestleMania alkaa Royal Rumblesta (alkuruoka eli ruokahalun herättäminen) ja päättyy WrestleManiaan (jälkiruoka eli herkuttelusessio). Pääruoka on se, mitä tapahtuu Rumblen ja WrestleManian välisenä aikana ja täyttää vatsan, jotta kykenee myöhemmin herkuttelemaan. Kun WrestleMania on siis ohi, raflasta voi lähteä kaiken (alkuruoka + pääruoka + jälkiruoka) saaneena.
Pääruoka on itse WrestleMania, Rumblen ja Manian välisenä aikana olevat tapahtumat ovat osa sitä ruokailua, jos/kun nyt välttämättä haluat näitä v***n naurettavia vertauksia tehdä. Pääruoka on ruokailun kliimaksi ja WrestleMania on Road to Wrestlemanian kliimaksi, eikä todellakaan Elimination Chamber. Road to WrestleMania päättyy vain nimensä puolesta WrestleManiaan, mutta käytännössä se jatkuu todella usein seuraavaan PPV:hen asti, mikä nykyään tarkoittaa Extreme Rulesia. Vai voitko väittää toisin? Päättyikö Angle-Michaels WrestleManiaan aikanaan? Entäs HHH-Batista? Cena-JBL? Batista-Undertaker? Cena-Michaels? Cena-HHH? Benoit-HHH? Edge-Undertaker? Orton-Undertaker? Angle-Lesnar?
Toki osa isoista juonikuvioista on päättynyt myös Wrestlemaniaan, mutta tällöinkin WrestleMania on ollut se kuuma kliimaksi, orgasmi tai pääruoka jälkiruoan sijaan.
Jokin raja optimismillakin on. Tuo sinun fantasiabuukkaus ja halu muuttaa p**ka konvehdiksi menee jo lapsellisuuden, yli-optimismin ja tietynlaisen fanaattiuden puolelle. Hyviä asioita voi toki hakea huonoistakin juonikuvioista, mutta edelleen tuo paskan muuttaaminen (tai sen yrittäminen) konvehdiksi sinun puolesta on jo naurettavaa.enska kirjoitti: Onko siinä jotain väärää, että kykenee tekemään diilin tosiasioiden kanssa eikä jää "tuleen makaamaan"? Yksikään vihainen kiukutteluviesti tai kyynel ei tee Bryanista Rumble-voittajaa, mutta jokainen optimistinen viesti voi kannustaa ihmisiä suhtautumaan tulevaisuuteen myönteisemmin ja katselemaan asioita vaihtoehtoisista, erilaisista näkökulmista. Luovana ihmisenä pyrin ennemmin löytämään huonoista asioista hyviä kuin (itsestään selviä) huonoja puolia, toisin kuin valtaosa tämän foorumin väestä.
Eli ts. olet "yhtäkkiä" toista mieltä?enska kirjoitti: En ts. ole "yhtäkkiä" sitä mieltä, että Bryanin pitäisi voittaa mestaruus Elimination Chamberissa. Mielipiteeni muodostui Royal Rumblen jälkeen – täysin johdonmukaisesti ja loogisesti.
Voin jo kuvitella, jos Bryan olisi voittanut Rumblen, että olisit täällä hehkuttamassa, kuinka ainut oikea kliimaksi Tanelin tuhkimotarinalle on mestaruuden voitto WrestleMania 30:ssä. Nyt puolestaan olet sitä mieltä, että se ei olisi tarpeeksi freesiä ja että tuo Bryanin hetki tulisi kokea EC:ssä?enska kirjoitti: Ymmärtäisin syytökset kelkankäännöksistä ynnä muista, jos olisin profeetta, joka kykenisi näkemään tulevaisuuteen; en minä voinut ennen Royal Rumblea tietää, kuinka vihamielisesti yleisö suhtautuisi Batistaan ja kuinka kuuman WrestleMania-asetelman kyseinen reagointi synnyttäisi.
Onhan siitä niinkin ilmiömäiseen kuvioon ainesta, että Bryan kohtaa HHH:n ja Batista Ortonin. WWE ei tule Batistaa kääntämään antagonistiksi.enska kirjoitti: Bryan–Lesnar olisi ollut hieno, klassinen tarina, mutta ken tietää, kuinka ilmiömäiseen kuvioon kayfabea ja todellisuutta (toivon mukaan) sekoittavasta ja aivan modernista Bryan–Batistasta on ainesta?
Ja miksei Lesnar sopisi tähän Batistan tilalle? Toki, Lesnar ei ole "huono" ja oletan että viittaat tuolla matsien painilliseen laatuun (promoissahan Batista on Lesnaria parempi). Erona tuossa olisi, että Lesnar ei pelkästään välitä laatupainista, vaan WWE:stä ja wrestlingistä mies ei tunnetusti välitä yleisesti. Kai tämän jokainen valveutunut fani tietää? Tuohon lisänä vielä Lesnarin 5.5 miljoonaa vuodessa todella vähäisillä esiintymisillä oleva part-time -sopimus.enska kirjoitti: Bryan–Batista symboloi täydellisesti WWE:n ja sen valveutuneiden fanien ainaista sodankäyntiä: pieni, taitava ja sorrettu Bryan (vaikutusvallattomat, laatupainia arvostavat fanit) vs. lihaksikas, huono ja lellitty Batista (vaikutusvaltainen, laatupainista "viis veisaava" WWE).
Kumpikaan ei ole erityisen hyvä promottaja ja mielestäni elämää suurempiin kuvioihin tarvitaan myös niitä pidempiä, elämää suurempia promoja. Ja se mikä mielestäni estää tuosta tulemasta elämää suurempaa olisi se aiemmin mainittu paniikkinappula. Toki se olisi tietyllä tapaa fanien reaktioiden huomioimista ja niiden mukaan toimimista, missä ei sinällään olisi vikaa, mutta itse ainakin suhtautuisin hieman skeptisesti vaikka siihen Bryanin mestaruuskauteen, koska WWE ei selvästikään vieläkään aidosti usko mieheen.enska kirjoitti: Parhaimmassa tapauksessa Bryan–Batista tulee olemaan elämää suurempi juonikuvio, johon yleisö kiintyy vahvemmin kuin koskaan ennen.
Tämä ei mielestäni olisi kovin freesiä. Viimeisimmässä feudissaanhan Batista oli juuri tuollaisessa asemassa Cenan Johnia vastaan.enska kirjoitti: Kuvitella sitä nöyryytystä, jonka Batista saa, kun kävelee ylimielisenä "helppoon" mestaruusotteluunsa ja joutuu kauhukseen taputtamaan kanveesia Yes! Lockin kynsissä.
Eikös Bryanin, ja myöskin WWE:n, intohimoisimmat fanit tiedä varsin hyvin Brockin erittäin kevennetyn aikataulun ja myöskin sen, kuinka Lesnar käveli oikeasti ulos WWE:stä 2004, vaikka sopimusta oli jäljellä vielä vuosia. Fanit myöskin tietävät varsin hyvin, ettei Brockilla ole mitään intohimoa wrestlingiä tai WWE:tä kohtaan ja mies on mukana vain rahan takia. Nyt kun mies olisi ollut main eventtaamassa mestarina vuoden (tai vuosikymmenen WWE:n mukaan) suurimmassa tapahutmassa, niin eikös se olisi ollut vielä Batistaakin limaisempaa? Batista kuitenkin on mukana täyspäiväisesti sen pari vuotta, minkä fanit varmasti tietävät.enska kirjoitti: Se tulee olemaan Bryanille (ja Daniel Bryanin intohimoisille faneille) rutkasti tunteellisempi voitto kuin Brock Lesnarin päihittäminen. Emme ainoastaan voita mestaruusvyötä, vaan muskelifetisistiksi syytetyn Vince McMahonin, joka joutuu vihdoista viimein tahtoomme taipumaan.
Mutta eikös se ole vielä parempaa, kun jossain vaiheessa altavastaajakin saa tuon saaliin? Loputtomiin jatkuva jahti käy, ja tässä tilanteessa on jo käynyt puuduttavaksi.enska kirjoitti: Tätä ajoin takaa, kun kirjoitin, että jahti on parempi kuin saalis.
Kyllä se loppupeleissä kiinnostavin tilanne tulee siinä, kun altavastaaja vihdoin ja viimein onnistuu ja protagonisti tekee mahdottoman. Elokuvista kun puhuit, niin olisiko vaikkapa Lord of the Rings kiinnostava, jos sormusta ei ikinä tuhottaisi ja elokuvat vain kertoisivat ikuisesta taistelusta ja kovasta yrityksestä? Frodo ja kumppanit ovat tässä altavastaajia, mutta jossain vaiheessa ne Mordorin joukot ja sormuskin on tuhottava.enska kirjoitti: Ajatteli asiaa sitten draaman, urheilun tai todellisen elämän kannalta, kaikista kiinnostavinta on seurata sitä, miten altavastaaja yrittää päihittää ennakkosuosikin. Mitä dramaattista olisi esim. sellaisessa elokuvassa, jossa sankari olisi alusta loppuun onnensa kukkuloilla?
Ja voitko vakvasti väittää, että Bryan on ollut tässä "onnensa kukkuloilla" alusta asti? Mieshän on vetänyt altavastaajan roolia jo vaikkapa tässä Authority-kuviossakin kesästä asti.
Komppaan DMW:ia tässä.enska kirjoitti: Olisiko Saku Koivun Stanley Cup -jahtia yhtä koskettavaa seurata, jos Koivu olisi nostanut kannua monesti aikaisemmin? Mitä mielenkiintoista kannabiskeskusteluissa on sen jälkeen, kun sota on voitettu ja päihde laillistettu? Miltä tuntuu kannustaa moninkertaisena mestarina tunnettua John Cenaa, kun vastassa on The Mizin kaltainen heikko hiirulainen?
Elokuviakin voi olla samassa saagassa useampia, eikä yhtä tarinaa (tai hahmonkaan tarinaa) voida välttämättä kertoa kahden tunnin aikana (vrt. Lord of the Rings, Star Wars tai vaikkapa Marvel Cinematic Universe).enska kirjoitti: Jos pohditaan elokuvan ja showpainin tarinankerronnallisia eroja, yksi niistä on se, että elokuvan kesto on todella lyhyt: olemme tottuneet siihen, että noin kahden tunnin mittainen teos riittää kaiken kattamiseksi ja vaadimme siksi simppeleitä ja pieniä tarinoita, jotka eivät poikkea sivuraiteille tai paljasta hahmoista mitään epäolennaista.
Showpainijan esittämän hahmon ura voi sen sijaan kestää monia, monia vuosia ja luo puitteet paljon pitkäkestoisemmalle tarinalle, josta ei tarvitse leikata "ylimääräisiä kohtauksia" pois. Showpainin hahmot ovat (parhaimmissa tapauksissa) ts. selkeästi pyöreämpiä kuin elokuvien hahmot, koska pystymme tutustumaan niihin vuosien (tai jopa vuosikymmenten) varrella huomattavasti intiimimmin kuin elokuvien hahmoihin.
Se ettei tuo toiminut Benoitin kohdalla ei välttämättä tarkoita, etteikö jossain määrin vastaavanlainen kuvio toimisi Bryanin kanssa. Olihan Austininkin altavastaaja aikanaan ja mitenkäs hänen uralleen kävi ensimmäisen mestaruusvoiton myötä? Ei tässäkään Bryanin "sota" Authorityä vastaan loppuisi, jos mies mestaruuden WrestleManiassa voittaisi. Päinvastoin, se todellinen sota vasta alkaisi, kun isonenät sun muut repisivät pelihousunsa, kun vuohennaama olisi noussut vaikeuksien kautta voittoon ja firman keulakuvaksi.enska kirjoitti: Tämän vuoksi on myrkyllistä, jos sankarin tarina huipentuu kesken kaiken. Chris Benoit'n ura on tästä täydellinen esimerkki: WrestleMania XX:n mestaruusvoitto oli maaginen hetki, henkinen orgasmi ja Benoit'n uran kliimaksi mutta samalla Chris Benoit -hahmon väistämätön kuolema, koska Benoit oli sen jälkeen "kulutettu". Yksikään teko, jonka Benoit WrestleMania XX:n jälkeen teki, ei vetänyt (eikä voinut vetää) WrestleMania XX:lle vertoja, koska kansa oli jo saanut sen, mitä Benoit'sta tahtoi – ja hypännyt seuraavan sankarin junaan. Jos Benoit olisi ollut elokuvan tai kirjallisuuden hahmo, elokuva / kirja olisi näin ollen päättynyt WrestleMania XX:ään, koska voiton jälkeen alkaa suvantovaihe, joka tulee auttamatta johtamaan pelkkään ojaan (koska vaihe voi päättyä ainoastaan sankarin tappioon).
Lihavoimani kohta ei mielestäni ole se varsinainen pääsyy, miksi yleisö Bryania kannustaa. Toki Royal Rumblen jälkeiset tapahtumat ovat heittäneet bensaa liekkeihin, mutta kyllä Bryan erittäin suosittu oli kesälläkin, kun WWE tuntui kaikkien mielestä mieheen uskovan oikeastikin. (Mm. ensimmäinen puhdas voitto Cenasta jonkun muun kuin Rockin toimesta öö, viiteen vuoteen?)enska kirjoitti: Kun tilannetta miettii tarkemmin, voi hyvin olla (en väitä, että on, vaan voi olla), että Daniel Bryan väisti kuolettavan luodin Royal Rumblessa. Benoit'n mestaruusvoiton kaltainen tähtiin kirjoitettu tuhkimotarina olisi voinut olla niin kova tyydytys, että Bryanin suosiolle olisi käynyt kuin Benoit'n vastaavalle, koska silloin Bryan olisi menettänyt sen perimmäisen syyn siihen, miksi yleisö häntä niin intohimoisesti jaksaa kannustaa (eli sen, että yleisö uskoo, että WWE ei usko Daniel Bryaniin).
Tässäkin olen sitä mieltä, että tuossa olisi ensimmäinen vaihe Bryanin ja Authorityn sodassa käyty, mutta toinen olisi samantien jo alkanut, kun HHH ja kumppanit keksivät kaikkea mahdollista Bryanin ja tämän mestaruuskauden päänmenoksi.enska kirjoitti: Royal Rumble -voitto, Bray Wyatt -feudin voitto ja WrestleManian mestaruusvoitto olisivat hiljentäneet kriittisimmätkin kyynikot, jolloin Bryan olisi riisuttu valttikortistaan. Bryanin kohtalo ei olisi sen jälkeen yhtä mielenkiintoinen, koska fanit tietäisivät kaiken olevan hyvin ja Bryanin jo saaneen hetkensä, mikä johtaisi siihen, että sympaattista altavastaajaa janoavat katsojat hyppäisivät jonkun toisen painijan kelkkaan ja Bryan olisi vaarassa muuttua syksyisen CM Punkin kaltaiseksi haamuksi entisestään, otteli hän sitten miten hyvin tahansa.
Ei se seksikään vielä toisella tai kolmannellakaan kerralla rutinoidu uuden tytön kanssa. Makunsa kylläkin tietty.enska kirjoitti: Tilannetta voisi verrata (hyvään) seksiin uuden tyttöystävän kanssa: ensimmäinen kerta on todella jännittävä ja hieno hetki, mutta sen jälkeen seksi rutinoituu ja jännitys katoaa – ja silmät alkavat harhailla toisiin naisiin.
Sen kanssa on pakko elää juu, mutta tarvitseeko vaikkapa tuota kuvailemaasi/ehdottamaasi "Bryan voittaa EC:ssä mestaruuden puolustaen sitä Batistaa vastaan" -kuviota hehkuttaa maailman parhaansa unelmaskenaariona Tanelin tarinalle, kun se ei selvästikään sitä ole muiden kuin sinun mielestä?enska kirjoitti: Voi toki myös olla, että Daniel Bryanista olisi tullut historian rakastetuin painitähti Royal Rumble -voiton ja tuhkimotarinan myötä. Asiasta on kuitenkin turha ulista, sen kanssa on pakko elää.
Voisin väittää, että jos Punk palaisi vaikkapa seuraavana (tai vaikkapa seuraavan vuoden) kesänä ja voittaisi SummerSlamissa mestaruuden, niin kyllä se herättäisi useamman fanin mielenkiinnon. Viime keväänähän Punk yritti tavoitella Streakin katkaisemista, mikä oli vain yksi esimerkki noista "tavotteista". Ja olihan Punkilla kehittyvä juonikuvio (ja myöskin tavoite) Authorityn kanssa, mikä oli myöskin varsin sopivaa Punkin hahmolle ja hyvä esimerkki näistä tavoitteista.enska kirjoitti: Ongelma ei ole siinä, etteikö CM Punk ottelisi hyviä otteluita, vaan siinä, että 434 päivän mittainen mestaruuskausi teki vahinkoa miehen hahmolle. Mitä saavutettavaa CM Punkilla on tuollaisen mestaruuskauden jälkeen? Herättääkö Punkin seuraava mestaruusvoitto enää mielenkiintoa? Voiko mikään CM Punkin tuleva teko olla 434-päiväistä mestaruuskautta isompi saavutus? Onko Punk "kulutettu" tuon pitkän mestaruuskautensa myötä? Mikä motivoi CM Punkia ottelemaan WWE:ssä ja mikä puolestaan meitä kannustamaan häntä?





