TNA Bound For Glory 14.10.2012

[Werdoz]

Tollanen yleisö pitäisi joka tapahtumassa olla.

[erkko777]

Ihan jees tapahtuma tosiaan, tuli tsekattua nuo 4 ydinmatsia ja kaikki oli kyllä ihan loistosettiä vaikkei mitään klassikoita edes tna-tasolla.

Vois alkaa seuraamaan TNA:ta taas kun näyttää homma olevan hallussa bookkaajilla.

[What]

Sainpas lopultakin tämän katsottua.

James ja Bobby varastivat show'n. Vaikka kuinka olisi juonikuvio kulahtanut ja King Mo turhanpäiväinen, niin ai että miehet pistivät pystyyn herkullisen hardcoremätön. Tämä oli juuri sitä mitä pitikin: tuoleja, kaljapulloja, nastoja, verta ja suolenpätkiä. Hullun intensiivinen ottelu, joka nastojen levittämisestä viimeiseen kellonsoittoon asti oli aivan hulppeata meininkiä. Kummatkin miehet todellakin vuodattivat viimeisen hikipisaransa tämän matsin onnistumisen eteen ja lopetus kaikessa symboliikassaan ja lopullisuuden tunteessaan oli täysi napakymppi. Illan paras, ja heittämällä odotukset ylittänyt matsi.

Pääottelu oli myös parempi kuin odotin. Iso kiitos Arizonan yleisölle, joka anti-Hardy asenteellaan toi sellaista ison matsin ja erityisyyden tuntua. Vähän kuin olisi Cenan ottelua katsonut. Hardy oli myös vetänyt työsaappaat jalkaan, ja ennakko-odotuksista poiketen ottelussa ei nähty kuin kaksi Twist Of Fatea, ja nekin oli ajoitettu ihan nappiin. Hienoa. Katsotaan nyt tavoittaako tämä "Hardy-viha" myös Impact Zonen. Jos niin tapahtuu, niin edessä on mielenkiintoiset ajat. Face-Hardy päämestarina oli WWE:ssä aikoinaan valtava juttu, mutta nyt toivoisi vähän erilaista bookkausta. Tämä ottelu oli oikein kiva, ja toivottavasti A-Tupla saa revanssinsa Turning Pointissa. Ja uuden tunnarin siihen mennessä.

Himoiten odottamani joukkuemestaruusmatsi oli ihan hyvätasoinen sekin. Parempaankin olisi kyllä ollut eväitä. Jatkuva vaihtomylly vähän häiritsi, kun oikein missään vaiheessa ei nähty sellaista pidempää sessiota yhdenkään kaksikon välillä. Tuosta huolimatta matsi oli kuitenkin taattua laatua, ja AJ:n loikka kehän ulkopuolelle aivan... sanat loppuu kesken, mutta katsokaa se, hyvät herrat, niin ymmärrätte. Toisin kuin Japeet arveli, en minä hiuksiani ala repimään tämän lopputuloksen jälkeen. Rationaalisesti ajateltuna Chavo & Hessu noista miehistä eniten niitä vöitä tarvitsevat. AJ & Angle vs. Kaz & Daniels saagalle tosin edelleen kaipaisin jotain "klousuuria." Ja siihen ei edes mitään vöitä tarvita.

Noiden kolmen ottelun jälkeen painin tasossa tulikin roimasti pudotusta. Ehkäpä neljänneksi parhaaksi rankkaisin Al Snow'n ja Joey Ryanin sinällään aika kamalan kömpelön matsin. Eihän tässä paljon mitään painiliikkeitä nähty, mutta Head-hoopoilun ja lopputuloksen vuoksi oli ihan mukavaa katsottavaa. Morganin Masan sekaantumista en osannut odottaa, ja se olikin minulle yksi tapahtuman hienoista hetkistä. Tuohon seitsenjalkaiseen jättiläiseen kun edelleenkin luotan sokeasti, ja tämä auktoriteetteja uhmaava pahis-Morgan on jotain aivan uutta miehen uralla. Morgan saa vielä yhden mahdollisuuden nousta isojen nimien joukkoon. Nyt tai ei koskaan.

RVD-Zeman ja Joe-Magnusin niputan samaan pakettiin. Sellaisia lyhyehköjä perusvarmoja otteluita kumpikin. Van Damin voitto ei itseäni harmittanut, vaikka en todellakaan mikään miehen faniklubin presidentti ole. X-mestaruus on ollut Ariesin kauden jälkeen niin hävyttömän pienessä osassa, että ego-RVD:n mestaruusvoitto tekee sille vain hyvää. Ainakin näkyvyyttä tulee. Joe-Magnusista nyt ei ole enempää sanottavaa. Kevyt välipala.

Naisten ottelu oli tylsä, enkä kuollaksenikaan ymmärrä että miksi Taran piti tämä voittaa. Hän on niin nähty tapaus kuin olla ja voi. Miksi vaihtaa divarin kansikuvana ihan hyvää duunia tehnyt Tessmacher tähän vanhaan haaskaan? (sori karkea kielenkäyttö) Voihan se tietysti olla, että tämä kausi jää lyhyeksi ja asiat palautuvat pikaisesti oikeisiin uomiinsa.

Ässäkasien matsista saa jotain irti, kun asennoittuu oikein. Eli samalla tavalla kuin katsoo salkkareita, camp-huumorina. Enhän minä edes jaksanut kokonaan tätä katsoa, vaan kelailin siihen Jooseppi Puiston raivokohtaukseen saakka. Loppuhetket olivat kuitenkin jotain niin kamalaa, että se muuttuukin jo hyväksi. Super-Hulkin superiskut, botchattu Big Boot ja super-Devon. TNA:n johto tosin tuskin ymmärtää millä tavalla fanit näkevät tämän kuvion, ja luultavasti edelleen pakkosyöttävät tätä maailmanmestaruutta isompana pääkuvionaan vuoden loppuun - korjaan - Lockdowniin asti. Mutta mikäli heillä olisi älliä päässä sen verran, että jättäisivät tämän koomiseksi taustakuvioksi, niin tästähän voisi salkkari-tyyliin ihan nauttiakin.

Yhteenveto: Yhtään motyc-tasoista superottelua ei ollut (vaikka Roode-Storm pääsi lähelle) mutta kyllä tämä viime vuoteen verrattuna parempi oli. Tällä kertaa ei jäänyt sellaista paskaa ja petettyä fiilistä tapahtuman loppuessa. Kolme todella hyvää matsia ja alakortiltakin varmaa suorittamista. Näin se vaan on, että kun laittaa riman jo valmiiksi tarpeeksi matalalle, niin se on helppoa ylittää.

[Show_Stopper]

Olenko oikeasti ainut kenen mielestä tämä Street Fight oli niin viimeisen päälle kaavamainen ja nähty hardcorematsi, että melkein itketti? En osannut nauttia sitten ollenkaan. Pistäisin esim. Magnus vs. Joen heittämällä edelle.

[What]

Olenko oikeasti ainut kenen mielestä tämä Street Fight oli niin viimeisen päälle kaavamainen ja nähty hardcorematsi, että melkein itketti? En osannut nauttia sitten ollenkaan. Pistäisin esim. Magnus vs. Joen heittämällä edelle.

Olettaisin että olet. Itse en todellakaan ole hardcore-painityylin ylin ystävä, silloin kun verta vuodatetaan ja spotit tehdään vaan homman hauskuuden vuoksi. Roode-Stormissa oli oikeasti tarinaa ja symboliikkaa, ja kyllähän siinä "kaavamaisesta hc-ottelusta" siinäkin mielessä, että aseina käytettiin kaljapulloja ja nastoja niiden iänikuisten tuolien, pöytien ja kendosauvojen sijaan.

Toinen äidistä, toinen tyttärestä jne...

[enska]

Minua häiritsi matsissa ainoastaan se, että Storm bleidasi liian nopeasti ja syyttä suotta. Tuollaisen haavan ja verinaamion näkeminen olisi tuntunut paljon suuremmalta, jos Jarmo olisi pantannut partateräänsä kauemmin ja viiltänyt itseään vasta jonkin suuren spotin yhteydessä. Kehätolppashotti ei moiseen bleidaamiseen mielestäni sopinut.

Ymmärrän kyllä, mitä Cock_Sucker ajaa takaa, mutta allekirjoittanutta konventionaalinen meno ei nyt nakertanut. Syynä se, ettei näitä tällaisia "attitude-henkisiä" otteluja nähdä enää miltei koskaan (puhun tietysti nyt WWE:stä ja TNA:sta). Kaavamainenkin äksöni tuntui siksi freesiltä.

[MR.Off Topic]

Minua häiritsi matsissa ainoastaan se, että Storm bleidasi liian nopeasti ja syyttä suotta. Tuollaisen haavan ja verinaamion näkeminen olisi tuntunut paljon suuremmalta, jos Jarmo olisi pantannut partateräänsä kauemmin ja viiltänyt itseään vasta jonkin suuren spotin yhteydessä. Kehätolppashotti ei moiseen bleidaamiseen mielestäni sopinut.

Itse näin tuon ihan hyvänä, kun Storm kerta vielä myi jonkinlaista veren hukkaa siellä täällä matsissa. Täytyy muuten sanoa, että olihan tuo melkosen hurja bleidaus. Veri toimi matsissa ja tosi on, että WWE:ssä ei enää nähdä tällaisia "brutaaleja" taisteluita.

Itse tykkään lähes aina tällaisista hyvin rakennelluista HC-mätöistä, jossa on vielä kunnon pohjat takanaan. Lisäksi, kun molemmilla tuntui olevan se nälkä voittaa. Matsissa tuli myös selväksi, että Roodella ei oikeasti ole lopetusliikettä. Toisaalta saisivat keksiä sille jonkin, mutta toisaalta saadaanhan/saataisiin tuostakin varsin mielenkiintoista viihdettä tehtyä. Toisaalta tällä hetkellä sitä on hyödynnetty niin, että miehen on pakko voittaa huijaamalla, jos voittaa. Eksyin aiheesta.

[Show_Stopper]

Eniten irvistytti tämä iänikuinen slingshot kehätolppaan buh gawd busted wide open -klisee. Ehkä oma ideaali-hardcore-formulani on kokonaisuutena liikaa vaadittu, mutta edes tämän olisivat voineet toteuttaa vähän luovemmin, ennen kaikkea uskottavammin. Jotenkin vei pohjaa herrojen pitkävihalta tällaiset tökeryydet.

[Hellhound]

Raapustetaan nyt myöhäiset mielipiteet tämän vuoden Bound For Glorysta.

1. Rob Van Dam vs. Zema Ion

- Ihan mukavaa x-division menoa näin PPV:n alkuun. Muutama hieman hienompi liike nähtiin, mutta ei kummiskaan mitään kovin ihmeellistä. Yleisö oli hyvin mukana alusta asti. RVD:n voitto onnistui luomaan heti alkuun sellaisen tunnelman, että mitä tahansa voi vielä tapahtua illan aikana. Toivotaan, että RVD pistää jonkun tuoreen nimen overiksi mestaruuskautensa loputtua.
Arvosana: ***

2. Samoa Joe vs. Magnus

- Hyvää teknistä painia nähtiin niin Joelta kuin Magnukseltakin. Ottelun tahti oli hyvä ja yleisö onnistui pitämään tunnelman yllä. Toivottavasti Joen ja Magnuksen feudia jatketaan sillä tämä oli oikein hyvä midcard ottelu.
Arvosana: ***½

3. James Storm vs. Bobby Roode

- Tämä oli juuri sitä mitä tältä ottelulta osasikin odottaa. Hyvää brawlausta ja brutaalia hardcore mättöä, jossa ei aseita säästelty. Ottelun spotit oli ajoitettu hyvin ja muutama varsin toimiva near fallkin nähtiin, kuten King Mo sekaantumisen jälkeen nähty Codebreaker+Superkick combo. Ottelun lopetus oli erinomainen ja toimi feudin tarinan kanssa täydellisesti.
Arvosana: *****-

4. Joey Ryan vs. Al Snow

- Tähän väliin olikin hyvä laittaa illan komedia osuus hieman keventämään tunnelmaa aiemman verilöylyn jälkeen ja hyvin toimikin. Morganin sekaantuminen oli yllättävä ja toimiva. Morganista ja Ryanista saisi mielenkiintoisen joukkueen.
Arvosana: ***

5. Chavo & Hernandez vs. Daniels & Kazarian vs. Kurt Angle & AJ Styles

- TNA:n Tag Team mestaruusottelut jatkoivat sitä kovaa laatua mitä ne ovat olleet koko Danielsin ja Kazarianin kauden ajan. Ottelun alussa paini oli hieman perusmyllerrystä, mutta pian ottelun taso lähti kovaan nousuun, kun kaikki painijat rupesivat pistämään parastaan pöytään ja sitten nähtiinkin upeita liikkeitä ja mahtavia spotteja. Harmi, että Daniels & Kazarian joutui pudottamaan mestaruudet.
Arvosana: ****

6. Tara vs. Miss Tessmacher

- Perusvarma Knockout PPV-ottelu, jossa nähtiin muutama isompi liike, kuten Tessmacherin Diving Hurricanrana. Ottelun jälkeiset tapahtumat huvittivat kiitos yleisön loistavan reaktion.
Arvosana: ***

7. Bully Ray & Sting vs. Ace´s and Eights

- Tämä oli oikein viihdyttävä brawl, jossa ei mitään ihmeellisempää painia nähty, mutta tunnelma toimi. Itse ottelua isompi asia oli sen jälkeiset tapahtumat, jonka shokeraava Devon paljastus oli varmasti yksi tämän vuoden hienoimmista hetkistä. Kun Devon paljastui maskin takaa niin reaktiotani kuvaa parhaiten näiden neljän hymiön kombinaatio: .
Arvosana: ***½

8. Austin Aries vs. Jeff Hardy

- Aries ja Hardy onnistuivat vetämään ottelun, joka ansaitsi paikkansa BFG:n main eventissä. Ottelun tunnelma oli loistava ja kumpikin antoivat parastaan koko ottelun ajan. Parhaiten mieleen liikkeistä jäi Hardyn Alleyoop, Arieksen Top Rope Frankensteiner ja Arieksen Suicide Divet. Vaikka ottelun voittaja olikin pieni pettymys niin ei se onnistunut pilaamaan tämän ottelun tuomaa fiilistä.
Arvosana: ****½

Kokonaisuudessaan tämän vuoden Bound For Glory oli erinomainen PPV, jonka parissa viihtyi alusta loppuun. Kokonaisarvosana: 9½.

[Spunkmeyer]

PPV oli ihan mainio, muutama ottelu kerrassaan mahtava. Etenkin joukkuemestaruusmatsin spottihurjastelu oli todella virkistävää. Ei tuollaista WWE:ssä vaan nähdä.

Mutta tuota. Selittäkääs minulle tämä Devon-juttu?