TNA Lockdown 15.4.2012

[MR.Off Topic]

Nashville
Municipal Auditorium
15.4.2012

Card:

Steel Cage Match For TNA World Heavyweight Championship:
Bobby Roode (c) VS. James Storm

Lethal Lockdown:
Team Garrett (Garrett, AJ Styles, Mr. Anderson, Austin Aries, Rob Van Dam)
VS.
Team Eric (Eric, Bully Ray, Gunner, Christopher Daniels, Kaz)

Steel Cage Match:
Jeff Hardy VS. Kurt Angle

Steel Cage Tag Team Match For TNA World Tag Team Championships:
Magnus & Joe (c) VS. Motor City Machine Guns (Chris Sabin & Alex Shelley)

Steel Cage Match For Knockout Championship:
Gail Kim (c) VS. Velvet Sky

Steel Cage Match For TNA Television Championship:
Devon (c) VS. Robbie E

Steel Cage Match:
Crimson VS. Matt Morgan

EDIT: TNA:n omat PPV sivut ovat tällä kertaa varsin hyvät. Tässäpä linkki: http://www.TNALOCKDOWN.com

[Merovingi]

Onkohan Team Garrett Vs. Team Eric illan Main Event..? TNA:sta kun ei tiedä..

[MR.Off Topic]

Onkohan Team Garrett Vs. Team Eric illan Main Event..? TNA:sta kun ei tiedä..

Tuskinpa. Tuo "TNA:sta kun ei tiedä.." kommentti alkaa olemaan minusta jo aika vanhentunut. Toki kaikennäköisiä aivopieruja nähdään, mutta on TNA tuntunut oppineen bookkaamaan sen päämestaruusmatsin ME:ksi. Kortti näyttää varsin mukavalta vaikka mieluummin olisin TV-mestaruusottelun tilalla nähnyt Xscape ottelun X-Divari mestaruuden ykköshaastajuudesta. No se varmaan nähdään nyt sitten impromtuna.

EDIT: Täytyy kyllä vielä kehua tätä TNA:n tämän kertaista sivua. Sieltä löytyy vanhoja Lockdown PPV-matseja joista nyt itse pyöräytänkin Joe vs. Sabun päälle. Toivottavasti tekevät yhtä hyvät sivut kaikille PPV:lle jatkossa.

[Hellhound]

Kannattaa katsoa toi Before The Bell: Lockdown, joka on erinomainen puolen tunnin promovideo tolle Roode vs Stormille. Onnistu ainakin itselleni luomaan kunnon big match fiiliksen sitä kohtaan.

[Ravenwood]

Lockdownin cardi näyttää ennakkoon todella kovalta, mutta odotukset ei siltikään ole kovin korkealla. TNA ei ole tämän vuoden puolella onnistunut kertaakaan vakuuttamaan mua PPV:issään, joten en nyt jaksa pahemmin hekumoida tätäkään ennenkuin tää on nähty.

Roode vs. Storm ja joukkuemestaruusottelu on ne eniten odottamani matsit, mutta kyllä noi muutkin matsit ihan mielenkiintoisilta vaikuttaa. Saas ny nähärä että mitä tästä tulloo.

[Hellhound]

Lockdown on ovella ja pitääpi kirjoittaa taas perinteiset ennakko fiilistelyt tapahtumaa kohtaan.

1. Velvet Sky vs Gail Kim

- Tämä ottelu on selvästi koko kortin vähiten mielenkiintoisin ottelu ja tosiaan toivon, että tämä jää kortin ainoaksi naisten matsiksi eikä huhuttua ODB & Young vs Sarita & Rosita matsia nähdä. Ottelun suurin vika on se ettei Velvet ole tarpeeksi hyvä painija, jotta hän saisi kovinkaan onnistunutta häkkimatsia aikaan. En myöskaan usko, että Gail pystyy kantamaan Velvettiä. Noh, toivotaan parasta ja pelätään pahinta ja jospa tästä tulisi uusi Rayne vs James ettei aikaa kuluisi kovinkaan paljoa.

2. Robbie e vs Devon

- Devon taitaapi edelleen pystyä ottelemaan perushyvän PPV matsin melkeinpä kenen tahansa kanssa, ja ei Robbiekaan ole hassumpi painija, joten tämähän saattaa, jopa yllättää olemalla oikeasti hyvä ottelu, jos vaan osaa jättää negatiiviset ennakko asenteet nurkkaan ja nauttia siitä mitä Devon ja Robbie tarjoavat.

3. Matt Morgan vs Crimson

- Kiinnostava feudi tällä on ainakin takanaan ja osaa näistä kumpikin sentään sen verran painia, että ei tästä mikään täysi katastrofi ainakaan voi tulla. Toivotaan, että Crimsonin tappioton putki jatkuu ja sitten saataisiin Crimson TV-mestaruuden perään.

4. Samoa Joe & Magnus vs Motor City Machine Guns

- Erittäin potentiaaliselta tag team mestaruus ottelultahan tämä vaikuttaa, vaikka Gunsit laitettiinkin aika pikaseen paluunsa jälkeen takaisin mestaruus kuviohin. Toivottavasti Joe ja Magnus vielä säilyttäisi ja saataisiin Sacrificeen, joku monen joukkueen ottelu, jossa Gunsit sitten selättää, jonkin toisen joukkueen ja niin saataisiin jatkettua näiden Tiimien kuviota ainakin Slammiverseryyn asti.

5. Team Eric vs Team Garett In Lethal Lockdown

- Bischoffeja lukuun ottamatta joukkueethan näyttävät aika erinomaisilta. Tästä tulee melko varmasti otteluna hyvä ja uskon, että Bischoffien rooli jää pieneksi, jos Eric edes oikeasti ottelee, koska jotenkin minulla on sellainen tunne, että tähän tarjotaan vielä, joku yllätys paluu tai debyytti. Bischoffien feud on vihdoinkin loppusuoralla tai ainakin menemässä pienelle tauolle tämän jälkeen. Melkein toivon, että Heel joukkue veisi tämän, jotta saataisiin loogisesti siirrettyä Garett OVW puolelle.

6. Jeff Hardy vs Kurt Angle

- Tästä on tulossa jotain niin törkeää tykitystä ettei voi sanoa kuin huh huh. Pelottaa jo valmiiksi se kuinka huonossa kunnossa nämä painijat jättävät häkin. Mielestänihän miesten edellinen kohtaaminen Victory Roadsissa oli jo erinomainen ottelu ja olen tainnut jo aiemmin mainita, että tällä ottelulla on mielestäni mahdollisuus olla yksi tämän vuoden MOTY ehdokkaista. Toivotaan vaan ettei niitä finishereitä tule kummiskaan liikaa ettei koko otteluun mene maku. Tuleeko tästä ensimmäinen ottelu, jossa hypätään kaksi kertaa Cagen päältä?

7. Bobby Roode vs James Storm

- Sitten onkin luvassa koko mahtavan kortin kruununjalokivi. Main Event (tolla nimellä sitä mainostetaan Lockdown sivulla), jonka build-up on ollut aivan loistava, vaikka jotkut aikoinaan suuttuivatkin B4G:n jälkeisistä tapahtumista. Tähän on saatu luotua itselleni todella kova big match fiilis ja muutenkin otteluparissa on sitä tuntua, että he haluavat repiä toisensa kappaleiksi häkin sisäpuolella. Viimeisimmässä Impactissä tapahtunut faceoff oli erinomainen ja mielestäni yksi vuoden parhaita segmenttejä tähän asti. Vielä kun tiedetään kuinka kumpikin näistä ottelijoista osaa asiansa kehässä niin tästä voidaan puhua kortin toisena MOTY ehdokas otteluna, jos kaikki menaa putkeen.

Kokonaisuudessaan lähes erinomainen Card tälle tapahtumalle. Neljä erittäin mielenkiintoista matsia ja muutenkaan ei siellä ole mitään sellaisia otteluita, jotka haittaisi tapahtumaa mitenkään suuresti, vaikka sen Xscape matsin sinne olisi voinut lisätä. Kaiken lisäksi päästään pois Impact Zoneltä ja olen lukenut huhuja, että tänne oltaisiin myyty n. 5000 lippua ennakkoon, joka tarkoittaisi, että tapahtumassa olisi hyvin porukkaa näin TNA:n tapahtumaksi.

[enska]

– Ihana ja sympaattinen Garett Bischoff oli siellä, missä pitääkin, eli kaiken äksönin keskipisteessä, ja voi pojat, kuinka minä kannustinkaan tuota traagista sankaria voittoon. Poskelleni vierähti euforian kyynel, kun kamalan kärsimystarinan kokenut ja siitä selviytynyt Garett-poika iski ilkeän isänsä kitaralla kanveesiin sydänvertaan vuodattaen. Kiitos, Garett! Olet ansainnut rispektisi ja paikkasi sydämessäni. On onni, ettei Eric Bischoff saa enää käyttää sukunimeään.

– Nashvillen upea ja innostunut yleisö teki Motor City Machine Gunsin paluusta eeppisen ja ikimuistoisen. Kiitosta on ripoteltava myös tuotantorekan kavereille; oli loistava ja yllättävä ratkaisu soittaa MCMG:n sisääntulon aikana poikien sisääntulomusiikin sijaan PPV:n teemabiisiä. Mahtavaa!

– Mellakoin, ellei Devon pääse taistelemaan TNA:n päämestaruudesta tämän vuoden aikana. Kuulitteko, miten yleisö söi tuon lihaksikkaan adoniksen kädestä? Onneksi Devon säilytti mestaruutensa. Vielä iloisempi olen tosin siitä, ettei Robbie E:n ja Devonin dramaattinen ja jännittävä feudi olekaan vielä ohi. Kuvio olisi muutoin täydellinen, mutta missä ovat Devonin pojat ja D'Angelo Dinero? Rukoilen, että Devon-isä tuo nuo nuoret poikasensa nopeasti takaisin televisioon. Robbie E:n ja Devonin tarinan on mentävä henkilökohtaisuuksiin asti.

– Gail Kimin ja Velvet Skyn ottelu ei herättänyt minussa erityisiä tuntemuksia, mutta Ric Flairin promo oli kaunis ja kuuma kuin kesän ensimmäinen hellepäivä. Uskon sinua, Ric. Uskon, että elämäsi laatu muuttuu päivä päivältä paremmaksi. Markkasin, kun tuli Hulk. Hogan näytti Natulle kaapin paikan! Liekö tässä se Hulkin ja Natun Bound for Glory -ottelun himottu siemen, jota olemme odottaneet jo yli 30 vuoden verran? Onko tässä vihdoin se "End of the Stone Age"? Korvissani soi jo se Dale Oliverin miksaama tajunnanräjäyttävä remix Metallican "Memory Remains" -biisistä. Brutus "The Barber" Beefcake tai vaihtoehtoisesti Knobbs tai Sags (tai he kaikki) erikoistuomariksi HBK:n paikalle, ja klassikko on syntynyt.

– Crimsonin ja Matt Morganin ottelun tituleeraan jo nyt legendaariseksi. Oi, mikä tunnelataus! Kylmäverisen Crimsonin jäätävät katseet sekä koskettavat lentosuukot kanveesissa viruvalle Morganille saivat sydämeni sulkemaan silmänsä. Tässä on kahden aidon ihmisen välinen surullinen tarina, joka vetää taianomaisuudessaan vertoja jopa Titanicin Jackille ja Roselle. Miksi teit sen, Crimson? Mitä Morgan-parka teki väärin? Fuck you, Crimson!

– ODB:n, Eric Youngin, Saritan ja Rositan hieno taistelu oli sopivassa paikassa show'ta. Anglen ja Jeffin matsi poisti yleisöltä hyvän fiiliksen, joten ottelu naisten joukkuemestaruuksista oli juuri oikea veto virittämään nashvilleläisiä main event -ottelun tunnelmaan.

– Earl Hebner palkittakoon Laupias samarialainen -mitalilla. Mies totteli mukisematta Bobby Roodea ja ojensi tälle kaljapullon, jonka Roode murskasi James Stormin takaraivoon. Olet hieno ihminen, Earl.



Eipä siis ollut tämänvuotinen Lockdown mikään täysosumien täysosuma. Roode vs. Stormista pidin paljon, ja Angle vs. Hardy päättyi upeaan spottiin, mutta mitään muuta hyvää show'ssa ei ollut. Suurin syypää oli yleisö. En ole nähnyt yhtä hengetöntä fanilaumaa vuosikausiin. Myös Garettin pakkosyöttäminen oksennutti (taas). Eniten harmittaa se, että Roode–Storm olisi ansainnut enemmän huomiota katsojilta. Se oli hyvä matsi.

[Saimou]

Pääpiirteittäin olen samaa mieltä toveri enskan kanssa, tosin taisin tykätä showsta kokonaisuutena - tai pikemminkin joistain sen osista - hieman enemmän.

Opener-valinta oli yllättävä, mutta toimi ihan hyvin. Lethal Lockdown oli perusmäiskettä, muttei noussut oikein millään tavalla muistettavaksi, ellei ikuisuuden kestänyttä, valtavaa tunteiden paloa aiheuttanutta loppuspottia lasketa. Tavanomainen Lethal Lockdown, jossa liikaa miehiä pienessä kehässä jotta ottelussa pysyisi jonkinlainen rakenne. "Pakollinen" iso spotti jäi puuttumaan, AJ:n elbow droppia ei lasketa.

No, onneksi sitten MMG saapui herättämään hieman uniselta vaikuttaneen Nashvillen yleisön. Tai näin minä ajattelin, mutta eihän se yleisö herännyt kuin muutamaan hetkeen koko iltana. Impact Zone -arvosteluihin liittyvää tematiikkaa käyttäen ottelu oli varmaan liike liikkeeltä mainio tag-vääntö, mutta totaalisen kuollut yleisö söi ottelusta kaiken kiinnostavuuden. Täysin ei syyllisyyttä voi kuitenkaan vyöryttää katsomon niskaan, vaan kyllä itse matsistakin taisi jäädä puuttumaan "se jokin". Mukavia pikkuspotteja (Sabinin powerbomb Joelle) ja menevää peruspainia, mutta mitään tunnetta ei välittynyt. Halusin tykätä, ja ehkä osin sen voimin myös oikeasti tykkäsin, vaikka puutteet olivat (yllättävät ja) ilmeiset.

Devonin ja Robbie E:n ottelu oli Devonin ja Robbie E:n ottelu. Hellhoundin kehotuksen mukaisesti yritin jättää ennakkoluulot pois, mutta... se oli Devonin ja Robbie E:n ottelu. Ja se oli lyhyt. Ja se päättyi squashmaisesti. Ja se sai janoamaan lisää. Ja lopun beatdown lupaa lisää tätä herkkua.

Naisten matsi oli peruslaatuinen naisten matsi, siis oikeastaan parempi kuin haastajan taitotason huomioon ottaen odotin. Gail Kim otti naisten standardeilla kovaa bumppia ensin kulmaukseen ryntäämällä ja sitten sunset flip powerbombin uhrina. Hyvä että Kim säilytti, mutta voisiko sitä painitaitoista osaa rosterista käyttää nyt vihdoin kunnolla haastajina?

Flairin ja Hoganin segmentti oli taas siltä kuuluisalta Hogan-planeetalta, jonka asukkien ajatuksenjuoksu ei ole koskaan minulle auennut. Ihka oikeasti facepalmasin suurimman osan tästä segmentistä, ja keskityin kuuntelemaan legendojen järisyttävää sanaharkkaa. En katsonut paljon kehuja kerännyttä "old school" SmackDownia, mutta se ei voinut olla puoliksikaan niin vaivaannuttava kuin tämä segmentti. Segmentin käynnistänyt Flairin alkupromottelu suorastaan huusi Scott Steinerin musiikkia ja Big Poppa Pumpin totuudenjulistusta, mutta sen sijaan sieltä tuli Hogan ja... ei, en edes halua muistella, saati sitten yrittää ymmärtää. Enska puhuu "End of the Stone Agesta", mutta pitäisi hänenkin melko pitkän linjan painifanina ymmärtää, ettei tämä vain yksinkertaisesti lopu ikinä. Ehdottomasti parasta oli, kun Flair jäi Hoganin lähdettyä kehään sekoilemaan, kunnes kesken köysiin juoksun ohjaaja leikkasi Crimson-Morganin hypevideoon. Odotin, että Flair olisi pyörinyt kehässä vielä vähintään koko Titaanien ottelun ajan, mutta valitettavasti ei.

Ja se Titaanien ottelu... Sanottakoon, että vaikka karpaasit selvästi kovasti työskentelivätkin, niin toivottavasti heidän välisiä matseja ei nähdä enää ikinä. Lopetuksessa oli jopa pieni toivon pilkahdus, kun Crimsonilla oli mahdollisuus kerätä heattia tuhomalla Morgan paran jumiin jäänyt jalka jollain top rope stompilla, mutta sen sijaan näimme HHH-Undertakeria symbolisuudessaan lähennelleen lentosuukon ja äärimmäisen laimean kehästä pakenemisen. No, tällehän viimeisen tunnin kusitauolla viettänyt yleisö jopa hieman buuasi, mutta buuaus oli "VMP"-buuausta "hirveä heeli" -buuauksen sijaan. Mutta kyllähän tuo rosteri uutta pelkuriheeliä huusikin, ei siinä mitään. Morganin eväät taitaa muuten olla lopullisesti syöty.

Angle vs. Hardyn piti tässä kohtaa toimittaa shown pelastamiseksi, ja Kurtun teipattu polvi sai pelonsekaiset vilunväreet riipimään pitkin selkää. Angle näytti kuitenkin olevansa Angle: Kurtin liikkeistä ja ottelun verkkaisesta tahdista huomasi selvästi, että jalka oli kipeä ja sitä piti varoa, mutta siitä huolimatta aiemminkin erinomaista kemiaa esitellyt ottelupari pisti taas erinomaisen shown pystyyn. Lopulta pidin ottelusta todella paljon, vaikkei se klassikko-osastolle yltänytkään. Oikeastaan ottelusta jäi "todellisuutta" parempi maku suuhun kun otti huomioon, että toinen ottelija oli loukkaantunut. Niin ja rispektit toki myös Hardylle, joka osui loppuspotissa Swantonilla suorastaan kauniisti.

Pohdimme enskan kanssa monesti, johtuiko yleisön vaisuus todellisesta hiljaisuudesta vai huonosti mikitetystä areenasta. Päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon yleisön näyttäessä muutenkin totaalikuolleelta, mutta kun kertailen tässä samalla tapahtumia PWInsiderin raportista on siellä tehty tällainen huomio:

The audio mix of the crowd must be horrid as you can see everyone standing and chanting, "This is awesome" but it sounds like a far-away echo.

Muiden mielipiteitä? Angle-Hardy oli siis toki se ottelu, jossa yleisö varmaan kaikkein parhaiten messissä oli.

Enskahan sen jo käänteisesti sanoi: Knockouttien tag-mestaruusottelu oli aivan karmivassa paikassa korttia. Yleisö oli juuri lähtenyt ensi kertaa kunnolla messiin showhun, ja siinä hyvässä olossa olin myös minä valmis jatkamaan main eventin pariin, mutta sen sijaan saatiin täysi flow-killer vieläpä täysin turhan matsin muodossa. Ei voinut säästää Impactiin, eivätkä Impactin häät myöskään aiheuttaneet EY-ODB-yliannostusta. HUH HUH.

Roode vs. Stormia pohjustaneet videot olivat erinomaisia, ja samaa linjaa jatkoi Bobbyn promo ennen ottelua. Oli ison ottelun tuntua, oli kotikaupungin sankaripoika ja... yleisöstä ei kuulunut juuri pihaustakaan. Siinäpä sitten olikin muuten erinomaisen main eventin suurin kompastuskivi. Kerrankin ei lähdetty käynnistämään ottelua varvaslukkojen kautta, vaan alusta saakka saatiin luvattu tappelu. Aggressiivinen ottelu, jossa oikeasti tuntui siltä, että Roode ja Storm halusivat repiä toisensa kappaleiksi. Loppua kohden nähtiin myös muistettavia spotteja (Stormin loikka yläköydeltä jonka hän käänsi codebreakeriksi/mikälie sen nimi hänen arsenaalissaan onkaan, kaljapullolla päähän ja ottelun lopettanut Last Call Superkick), joten eipä tästä huipputunnelman lisäksi jäänyt oikein mitään puuttumaan. Puhdas lopetus, sanoisi ehkä joku, mutta kyllä tätä Rooden ja Stormin matsausta kelpaa seuraavassakin PPV:ssä katsella. Ja miksei myös vaikka Slammiversaryssa, jossa feudi voisi saada arvoisensa päätöksen. Ellei sitten Garett Bischoff tee '10 RVD:itä ja juhli maailmanmestaruusvoittoaan konfettisateessa perjantain Impactissa.

Kaksi hyvää ottelua, loppu kortti yhdentekevä. Loppufiilikset olivat kaksijakoiset, etenkin kun muutamalla pienellä parannuksella (parempi Lethal Lockdown ja tag-mestaruusottelu, järjettömyydet pois, parempi ja kuuluvampi yleisö) koko shown yleisfiilis olisi noussut paremmaksi. Potentiaalia oli, mutta suureksi osaksi se hukattiin. Tyypillistä TNA:ta siis.

Lethal Lockdown ***
Tag titles ***
Devon vs. Robbie E *½
Gail Kim vs. Velvet Sky **
Crimson vs. Morgan *½
Angle vs. Hardy ****+
Knockout tag titles DUD
Roode vs. Storm ****+

*** Bobby Roode
** James Storm
* Kurt Angle

Katso: Angle vs. Hardy, Roode vs. Storm
Vältä: Flairin ja Hoganin segment, Knockout tag titles. Muunkin voi oikeastaan skipata hyvällä omatunnolla.

[MR.Off Topic]

Kattonut tapahtumasta kaikki muut paitsi kolme viimeistä ottelua. Alkushown perusteella ei ole herännyt oikein kiinnostusta katsoa tuota loppuakaan, vaikka tiedän, että Angle/Hardy ja Roode/Storm varmaan ihan hyvä matsit on. Ei vaan nyt kiinnosta.

[Hellhound]

Lockdown katottu jo alku viikosta, mutta en ole laiskuudeltani ehtinyt arvostella sitä aiemmin. Tapahtumahan ei loppujen lopuksi ollut mikään erityisen huono painillisesti vaan oikeastaan ihan hyvä, mutta yleisö oli niin hirveä, että tuli oikein ikävä Impact Zonea.

1. Team Eric vs Team Garret

- Ihan kivaa painimista eikä se Garett tai Eric onnistunut sitä mitenkään pahemmin häiritsemään. Garett veti oikeasti ihan ok:sti roolinsa ja tykkäsin spotista missä heelit kävi vuorotellen hyökkäämässä puolustuskyvyttömän Garettin kimppuun . Ottelun muistettavimmat hetket oli Arieksen sisääntulo(taisi saada koko tapahtuman suurimman popin, vaikka se ei tässä PPV:ssä paljoa ollut) ja AJ:n elbow drop. Ottelu olisi tarvinnut sen ison spotin, mutta osittain ymmärrettävästi sitä säästettiin myöhempään otteluun.
Arvosana:***½

2. Samoa Joe & Magnus vs The Motor City Machine Guns

- Hyvää Tag Team äksöniä, mutta yleisö onnistui syömään ottelun fiilistä erinomaisesti. Mieleen jäi mm. Sabinin dropkick to tornado ddt kombinaatio ja Shellyen sit down powerbomb. Tämä ottelu olisi myös saanut kestää sen muutaman minuutin kauemmin.
Arvosana:***+

3. Robbie e vs Devon

- Tämä ottelu jäi pieneksi pettymykseksi, koska se jäi hieman lyhyeksi eikä muutenkaan ollut kummankaan osaanottajan paras ilta, mutta loppujen lopuksi tämä oli ihan kivaa painia, jonka kohokohtana jäi mieleen Robbie e:n pudotus köyden päälle.
Arvosana:**½

4. Gail Kim vs Velvet Sky

- Illan positiivisin yllättäjä. Tämä oli oikeastaan, jopa hyvää naisten painia ja varsinkin Velvet onnistui yllättämään tässä ottelussa. Loputuksesta vielä plussaa, koska olin täysin varma, että Sky vie niin Gailin voitto oli mukava pikku yllätys tässä PPV:ssä.
Arvosana:***

5. Crimson vs Matt Morgan

- Ihan kivaa painia ja kumpikin ottelija selvästi yritti saada hyvän ottelun aikaan siinä ajassa, jonka he saivat käyttöön. Mieleen jäi Morganin crossbody, kun Crimson seisoi köysien ja häkin välissä. Itse tykkäsin kyllä lopetuksesta, jossa Morgan jäi köysiin jumiin ja Crimsonin täysin kusipäinen käytös sopi hyvin hänen heel hahmoonsa. TNA taitaa ruveta bookkaamaan Crimsonia hahmoksi, joka pyrkii pitämään streakkinsä elossa millä keinolla tahansa.
Arvosana:***

6. Jeff Hardy vs Kurt Angle

- Tämä oli erittäin viihdyttävä ottelu ja sai, jopa erittäin kuolleen yleisön innostumaan hieman. painillisesti hyvää menoa, jossa nähtiin muutama onnistunut near fall ja pari kivaa spottia kuten top rope Angle slam ja Hardyn swanton bomb häkin päältä. Tässä ottelussa oli myös kiva jännityksen elementti, jossa sai jännittää sitä ettei kumpaakaan satu pahemmin ottelun aikana.
Arvosana:****+

7. ODB & Eric Young vs Sarita & Rosita

- Täysin turha filleri, jossa ODB kyllä veti ihan hyvin, mutta eipä tämä tässä Main Eventiä odotellessa oikein niitä fiiliksiä nostattanut.
Arvosana:**+

8. Bobby Roode vs James Storm

- Tämä ottelu oli itselleni lähestulkoon klassikko, mutta valitettavasti tapahtuman yleisö oli täysin surkea ja onnistui aika ajoin lannistamaan tunnelmaa. Muistettavia hetkiä matsissa oli monta, kuten Yeeh, Boo lyönti spotin tekeminen molempien ottelijoiden ollessa köysien päällä ja lyömässä toistensa kalloja vuorotellen häkin seinään. Tykkäsin myös erittäin paljon ottelun lopetuksesta, joka onnistui olemaan erittäin yllättävä ja Stormin näyttämään erittäin vahvalta. Toivottavasti TNA malttaisi säästää seuraavan Stormin ja Rooden välisen maailmanmestaruusottelun Bounnd For Gloryyn, jossa BFG Serieksen voittanut Storm sitten vihdoin voittaa sen meestaruuden takaisin.
Arvosana:****½

Kokonaisuudessaan tapahtuma herätti hieman ristiriitaisia tunteita paljolti huonon yleisön takia, mutta loppujen lopuksi muutama huippumatsi pelastaa tapahtuman kokonaisuutta rutkasti. Arvosana on sellainen /b], mutta potentiaalia olisi ollut hieman parempaankin ja noi Hogan/Flair promot voitaisiin tästä lähtien jättää Impactin puolelle.

[Juge]

- Lethal Lockdown oli yllättävä veto openeriksi. Openerina ihan hyvä. Jotain isoa spottia jäin kaipaamaan. Styles veti kyllä hyvin. Lätkämaila oli hieno yksityiskohta. En nyt osaa sanoa, kumman olisin tämän halunnut voittavan, mutta näillä mennään ***

- Tag-ottelun fiilis katosi kyllä täydellisen kuolleeseen yleisöön. Paini oli hyvää, ja muutama kiva spottikin nähtiin, joista päällimmäisenä jäi mieleen se Powerbomb Samoa Joelle ***-

- TV-mestaruusottelu oli lyhyt, ja kuten joku totesikin melko squashmainen. Melko onneton esitys, ja kaiken kukkuraksi tämä kuvio tulee luultavasti jatkumaan Ei yltänyt edes tv-ottelu tasolle *½

- Knockoutsit vetivät mielestäni kelvollisen ottelun. Oli jopa hieman parempi mitä odotin. Ihan messevää painia. Velvet on kyllä kehittynyt huimasti. Ja Velvetin asu oli Hyvä ottelu **

- Illan suurin pettymys oli Crimsonin ja Morganin matsi. Painillisesti ei mitään ihmeellistä, ja melko lyhytkin oli. Ihan juosten kustu koko ottelu. Kaiken lisäksi vielä typerä lopetus. Feudi olisi ansainnut selvästi paremman ottelun **

- Anglen jalka melko vahvassa teipissä ei luvannut kovin hyvää. Jalkaa selvästi varottiin, mutta siitäkin huolimatta ottelu oli hieno, illan toiseksi paras. Pari komeaa spottia, kirsikkana tietenkin häkin päältä tehty Swanton Bomb. Mahtoiko Angle loukata itseään, ilme ei ainakaan ollut mikään lupauksia antava.. ****-

- Tässä kohtaa en enää mitään bonusotteluita odottanut, mutta sieltä se sitten tulikin. Oli kyllä todella huonossa paikkaa tämä ottelu. Ja vielä kun se oli tällainen puoliksi huumorimatsi, niin söi fiilistä kyllä tässä kohtaa. Miksei tätä voitu käydä Impactissa? *½

- Tykkäsin kovasti Main Eventistä, ja se olikin illan paras otatus. Pidin paljon siitä, että ottelu alkoi jo häkin ulkopuolella, saatiin hienosti lisää kestoa ja se puolsi feudia hyvin. Ottelua edeltäneet promovideot olivat myös hienoja. Verta saatiin kiitettävästi. Vähän petyin siinä kohtaa, kun Storm iski Last Call Superkickin tuomarin leukaan. Pitääkö niiden melkein joka PPV:ssä lisätä tällainen tuomarin vahingoittaminen? No, Earl paikkasi sieltä sitten. Hieno ottelu, lopetus oli yllättävä, ja jollain tapaa pidin siitä, toisaalta olisin halunnut Stormin voittavan. MOTN ****

Tällainen tapahtuma. Kortin peruustella odotin enemmän, mutta kokonaisuutena tämä oli pieni pettymys. Kaksi todella hyvää ottelua, Angle-Hardy ja Roode-Storm, mutta kun sen jälkeen paras ottelu oli Lethal Lockdown, niin taas kerran TNA onnistui hieman ryssimään. Yleisö oli myös aivan surkea, ikävä tuli Impact Zonea. Keskinkertaisen alapuolelle jäänyt show.

TNA Lockdown: 2.5625 ~ **½

[What]

Sainpahan tämä työn ja tuskan ladattua ja katsottua. Kumpikin prosessi oli juuri sitä: työtä ja ennen kaikkea tuskaa.


Sunnuntai 15. Huhtikuuta 2011
Municipal Auditorium, Nashville, Tennessee

Lethal Lockdown Match
Team Eric (Eric Bischoff, Gunner, Daniels, Kazarian & Bully Ray) VS. Team Garett (Garett Bischoff, Austin Aries, AJ Styles, Mr. Anderson & Rob Van Dam)
Oli mielestäni ihan hyvä ratkaisu avata Lockdown sen nimikkomatsilla. Isä ja poika olivat olleet toistensa kimpussa lokakuusta saakka kun Garett loikkasi hyvisten puolelle. Viikosta ja kuukaudesta toiseen olimme saaneet seurata Garettin sydäntäriipaisevaa taistelua ilkeää isipappaansa vastaan, mutta nyt hommalla tulisi joka tapauksessa stoppi. Häviäjäjoukkueen kapteeni nimittäin joutuisi pakkaamaan laukkunsa. Onneksi Bischoffien ympärille oli koottu iso joukko taitavia painijoita, joten itse ottelu saattaisi olla ihan hyväkin.

Pientä sekavuutta oli ilmassa kehän täyttyessä 10:stä painijasta, mutta se on matsimuodon perisynti, josta ei tulla koskaan pääsemään eroon. Muuten tykkäsin tästä luultavasti enemmän kuin muut. Mukavaa mäiskettä, jossa tapahtui koko ajan. Garett poislukien tuo facejoukkue oli kyllä melkoinen TNA:n dream team. Ai niin, kalju-Kazarian näytti kovin oudolta, mutta eiköhän tuohonkin totu. Se LL:n perinteeksi muodostunut yksi iso spotti nyt jäi puuttumaan, mutta muutenhan ottelu oli aivan mainio. Lopetuksenkin kykenen pitkin hampain nielemään, olihan tuo se kaikkein loogisen vaihtoehto, ja josko se isä-poika draama olisi nyt ohi? Hyvää sillisalaattia oli tämä.
Kesto: 26:00
Voittajat: Team Garett (Garett pinned Eric after hitting him with a guitar)
Arvosana: *** ½

World Tag Team Championship Match
Motor City Machine Guns VS. Samoa Joe & Magnus ©
Tätä ei oltu keretty pahemmin rakennella, koska Gunsit olivat palanneet vain pari viikkoa ennen tapahtumaa. Siitä huolimatta tämä oli yksi illan kiinnostavampia matseja: pitkästä aikaa joukkuemestaruusmatsi, joka ei lähtökohtaisesti tuntunut pelkältä täytteeltä.

Tässä vaiheessa tosiaan iski vasten kasvoja se fakta, että Nashvillen yleisö oli huonoin pro wrestling-yleisö, jota olen koskaan nähnyt. Ihan oikeasti, jopa Impact Zone olisi ollut parempi paikka järjestää show, sillä he sentään olisivat jaksaneet huutaa sitä iänikuista ”motor city” chanttiaan, joka on sekin parempi kuin täysi hiljaisuus. Teknisesti katsottuna ottelu oli varsin hyvää tasoa, vaikka mitään huikeaa ybertykitystä nyt ei nähtykään. Silti kieli pitkällä odotan joukkueiden uusintamatsia. Ennemmin vaikka sitten siellä Impact Zonella.
Kesto: 11:18
Voittajat: Joe & Magnus
Arvosana: ***

Television Championship Match
Devon © VS. Robbie E. © w./Robbie T.
En edes muistanut Devonin henkeäsalpaavaa sankarisuoritusta Victory Roadista, sillä Impactiin tv-mestari ei edes mahdu, mutta Lockdowniin kyllä. Ja olihan tämä ottelu nyt ihan järkyttävää paskaa. Muutama hienompi liike ja lopetus kuin seinään. Ei näin. Voisivat kyllä ihan oikeasti haudata koko tv-mestaruuden, sillä ole ollut mitään merkitystä sitten AJ Stylesin / Doug Williamsin kauden.
Kesto: 3:20
Voittaja: Devon (Spinebuster)
Arvosana: *

Knockout's Championship Match
Velvet Sky VS. Gail Kim © w./Madison Rayne
Ah, Velvet tämä TNA:n oma Kelly Kelly. Nainen, joka alunperin sai sopparin näyttämällä hyvältä, mutta on vuosien varrella itse asiassa oppinut myös painimaan. Kun vastassa oli kiistatta naispainijoiden A-luokkaan kuuluva Gail, niin tästähän voisi tulla ihan mukava naisten ottelu.

Mutta eipä tullut. Alku oli kovin tylsää ja sen hurjan Powerbombin jälkeen jäi odottelemaan, että josko tämä nousisi sille seuraavalle tasolle. Eipä noussut, vaan 30 sekuntia myöhemmin Gail rullasi laimeaakin laimeamman ”pöksyrullauksen” ja voitti. Hohhoi.
Kesto: 7:25
Voittaja: Gail Kim (Roll Up)
Arvosana: * ½

Steel Cage Match
Matt Morgan VS. Crimson
Tämä ei kuulostanut ollenkaan pahalta, ja olihan kaksikolla vahvasti tarinaa takanaan. Kilpailijoista joukkuemestareiksi ja siitä vihamiehiksi. Lisäksi ensimmäistä kertaa koko 15 kuukauden aikana kävi oikeasti mielessä, että Crimsonin putki saattaisi katketa. Todellisuus kuitenkin läpsäisi kylmästi vasten kasvoja, sillä tämä ottelu oli aivan hirveä. Missä oli se miesten viha, missä ma kysyn!? Yleisön totaalipaskuus ei tietenkään palveluksia tehnyt. Lopetus sitten olikin sitä tunkion alinta paskaa. Ei.
Kesto: 7:59
Voittaja: Crimson (via escape)
Arvosana: * ¾

Steel Cage Match
Jeff Hardy VS. Kurt Angle
Victory Roadin perusteella oli lupa odottaa klassikkoa. Harmittavasti vaan näitä odotuksia oli pakko laskea Anglen loukkaantumisen vuoksi. Kyllähän tuo oli päivänselvää, että koipi vaivasi Kurtia ja paljon. Miksi muuten matsin alku olisi ollut niin verkkaista brawlausta? Ja sen vuoksi taisi jäädä suplexsessiotkin väliin, kun irvistys oli niin paha sen yhden ainoankin jälkeen.

Noihin lähtökohdiin nähden tämä oli kyllä yllättävän hyvä matsi. Tämä oli bookattu juuri siten, kuten tässä tilanteessa pitikin. Se painiosuus jouduttiin olosuhteiden pakosta skippaamaan ja keskityttiin sitten finisherien jakeluun ja spottailuun. Olihan se Angle Slam yläköydeltä hieno spotti, puhumattakaan siitä Jeffreyn aivan täydellisestä Swanton-loikasta häkin katolta. Ei ole varmaan kovin helppoa osua tuolta korkeudelta noin täydellisesti kuin Jeff osui. Tykkäsin kyllä enemmän miesten VR-matsista, mutta ei tämäkään huono ollut. Todella harmi tuo Kurtin loukkaantuminen niin olympiaunelman kuin tämän matsinkin kannalta. Nyt varmaankin edessä jonkin aikaa totaalilepoa?
Kesto: 14:52
Voittaja: Jeff Hardy (Swanton Bomb from the top of the cage)
Arvosana: *** ½

Knockout's Tag Team Championship Match
Rosita & Sarita VS. ODB & Eric Young ©
Jee, saatiinhan tätä impromptupaskaakin mukaan. Matsin taustahan oli se, että ODB & EY olivat menneet torstaina Impactissa ”naimisiin” ja mehikaanoleidit olivat kuokkineet juhlissa vokotellen Eerikkiä. Ja tämähän oli tehnyt ODB:stä suorastaan sairaalloisen mustasukkaisen, lähestulkoon murhanhimoisen naisen. Ottelusta: puolikas tähti Eerikin parralle ja toinen Saritan olemassaololle.
Kesto: 4:25
Voittajat: ODB & Eric Young
Arvosana: *

World Heavyweight Championship Match
James Storm VS. Bobby Roode ©
Olin helpottunut, että lopulta pääottelun hypevideot alkoivat pyöriä, sillä tämä tapahtuma ei mikään katselunautinto ollut tähän mennessä. Tätähän oli rakennettu siitä lähtien kun Bobby murskasi kaljapullon Jamesin päähän ja sylkäisi Beer Moneyn perinnön päälle. Jaakko Myrsky ei ollut koskaan saanut reilua revanssiaan Bobbya vastaan, mutta nyt se tapahtuisi vieläpä hänen kotikulmillaan teräshäkissä kirkkaiden valojen alla. Selkeästi illan odotetuin ottelu.

Täytyy kyllä sanoa, että perkeleen yleisö söi tästä kaiken tunnelman. Bobby & James tekivät kaikein oikein: ottelussa oli tarinaa, sillä oli kestoa, kumpikin antoivat kaikkensa, vuosivat verta, mutta tuntui kuin ketään ei olisi kiinnostanut. Poislukien sitä jotakin Montgomery-tyyppiä, jonka rumaa naamaa näytettiin 15 sekunnin välein. Isot rispektit ottelijoille, mutta kovin vaikea tässä oli tunnelmaan päästä mukaan. Se Stormin irtautuminen kaljapullo-iskusta oli Hardyn loikan ohella ppv:n ehdoton tähtihetki, mutta lopetuksesta en taas piitannut pätkääkään. Vähän samantyyppinen antikliimaksi kuin Bound For Glory. Ei toki yhtä paha, mutta kyllähän kovasti rummutettu Storm olisi tämän voinut voittaa, ja tunteikkaat voitonjuhlat konfettisateessa olisivat jopa hieman saattaneet pyyhkiä pois sitä paskaa fiilistä, jonka tapahtuma kokonaisuudessaan jätti. Tuo ”tipunpa vahingossa häkistä ulos ja voitan” on niin nähty juttu. Ja olisihan se feudi varmasti jatkunut joka tapauksessa, mihin se Rooden revanssi olisi kadonnut? Negatiivisuudesta huolimatta olihan tämä kova ottelu. Kuollut yleisö, ja antikliimaksinen lopetus kuitenkin rokottavat arvosanaa.
Kesto: 19:11
Voittaja: Bobby Roode (Storm accidentally kicked him out of the cage door)
Arvosana: *** ½


*** James Storm
** Bobby Roode
* Kurt Angle

Yhteenveto: Mistä tulen tämän tapahtuman muistamaan? Huonoimmasta pro wrestling yleisöstä koskaan. Lisäksi areena oli ruma kuin mikä. Ei kunnollista ramppia, ei kunnollista titantronia. Ei tässä ollut minkäänlaista ”big time” fiilistä, kuten Lockdowneissa on vuosien mittaan ollut. Ei enää koskaan Nashvilleen, kiitos. Angle-Hardy oli lähtökohtiin nähden oikein hyvä ottelu ja minä tykkäilin myös Lethal Lockdownista. James & Bobby antoivat kaikkensa, mutta eipä se siltikään klassikkotasolle riittänyt. Muut ottelut sitten olivatkin aika lailla sontaa, ja kokonaisuutena tästä jäi aika masentava fiilis. Sitä kun on tottunut vuosien varrella siihen, että Lockdown on sellainen vuoden tähtihetki, joka ei petä. Paperilla tapahtuma näytti kyllä mehukkaalta, mutta tästä mehusta jäi ikävän katkera jälkimaku.

Enpä olisi koskaan uskonut tätä sanovani, mutta luojan kiitos seuraava ppv järjestetään Impact Zonella <3

[Myhvatte]

Tulipa sitten tämäkin ajankuluksi tsekattua. Mielikuvani TNA:sta ei juurikaan muuttunut: kiinnostavimmat painijat ovat yhä X-divarin parissa ja tällä hetkellä Tag-kuvioissa (kun sieltä heivattiin Morgan ja Crimson muualle), loput eivät sitten oikein innosta. Angle ja Hardy pistivät kyllä ihan hyvän spottimatsin pystyyn, sen katseli mielellään. LL on mun mielestä ollut aina h**vetin pölhö matsistipulaatio; meni taas monta osaavaa painijaa sinne clusterfuckin sekaan. En edes halua tietää mistä tässä Bischoff-kuviossa on kyse.

Yleisö oli kyllä p**ka, siitä yhdyn aiempiin postaajiin. TNA:n häkkidesign ei ole myöskään ikinä iskenyt muhun.

[Kenitys]

Koska päätin aloittaa tämän typerän "projektini" kirjoittaa lyhyet (...tai tavoitteellisesti lyhyet) mietteet ihan älyttömän paljon myöhässä kaikista näistä katsomistani tämän vuoden ppv:istä, joista en ole vain saanut kirjoitettua mitään, en viitsi jättää tätä Lockdowniakaan huomioimatta.

Ensimmäisenä huomiona pitää sanoa se muidenkin toteama fakta, että Nashvillen yleisö oli aika lailla p****estä. Ei enää tällaista kiitos. Ennemmin vaikka sitten ne ppv:t siellä iänikuisella Impact Zonella samojen vanhojen fanien edessä. Nashville oli todellinen floppi. Samoin oli vähän niin kuin koko tämä ppv, mutta siitä lisää lopussa.

1. Bobby Roode (c) vs. James Storm - Steel Cage Match for the TNA World Heavyweight Championship - ****
Tämä oli show'n merkittävistä otteluista se, joka ei pettänyt. Ok, en ole ottelun lopetuksen mitenkään erityisen suuri fani, mutta olihan se ihan ovela ratkaisu, sai odottamaan jatkoa ja tarjosi taas tuoreen tavan tälle niljakkaalle Roodelle säilyttää mestaruutensa. Muuten ottelu olikin sitten aika lailla juuri sitä, mitä minulla oli lupaa odottaa näiden kahden Beer Money -kaveruksen väliseltä kamppailulta. Ei mikään vuosisadan tai edes vuoden paras ottelu, mutta kaikella tavalla todella pätevää ja viihdyttävää mäiskintää. Tällaista lisää ME:ssä, ja minä jätän valittamiseni sen osalta vähälle.

2. Kurt Angle vs. Jeff Hardy - Steel Cage Match - ***½
Kuten jo Victory Road -arvostelussa totesin, minusta se miesten VR:n ottelu oli parempi. Se oli tuore ja yllättävä koitos. Tämä oli hyvin pitkälti sitä samaa kamaa, mitä nähtiin jo VR:ssä, paitsi että tässä tietenkin tarjottiin ne pari ennalta jo kilometrien päähän nähtyä Steel Cage -spottia. Ei siinä, spotit olivat ihan näyttäviä ja ottelu oli kaikella tavalla todella mukavaa katsottavaa. Minusta tämä nyt ei vain tarjonnut enää samalla tavalla ihmeteltävää ja ylistettävää painia kuin se miesten yllättävän kova VR-veto. Tämä oli juuri niin hyvä kuin näiltä kahdelta sopi jo odottaakin. Tavallaan siis ehkä pieni pettymys, koska olin kovasti toivonut, että nämä kaksi olisivat pystyneet löytämään vielä sen kutosvaihteen kaaransa vaihdelaatikosta, mutta vitoselle sitä tässä tapauksessa jäätiin.

3. Samoa Joe & Magnus (c) vs. Motorcity Machine Guns - Steel Cage Match for the TNA World Tag Team Championship - ***
Illan ikävin pettymys. Kun teräshäkin sisälle laitetaan Alex Shelley, Chris Sabin ja Samoa Joe, minulla on lupa odottaa enemmän kuin hyvää joukkueottelua. Selitykseksi ei kelpaa se, että mukana on Magnus, joka on oikeiden vastustajien kanssa kannettavissa varmaan vaikka mihin. Nämä jos ketkä nyt olivat niitä oikeita vastustajiakin. Joku tässä ei vain lähtenyt liikkeelle missään vaiheessa sille tasolle kuin olin toivonut. Harmi sinänsä, sillä nyt vihdoin oli tarjolla tuore ottelupari joukkuemestaruuskuvioissa. No, olihan tämä siis silti ehdottomasti hyvä ottelu. Sitä ei sovi unohtaa, vaikka parempaa minä näiltä odotinkin.

4. Team Garrett (Garrett Bischoff & Austin Aries (c) & AJ Styles & Mr. Anderson & Rob Van Dam) vs. Team Eric (Gunner & Bully Ray & Kazarian & Cristopher Daniels & Eric Bischoff) - Lethal Lockdown Match - **½
Myönnän heti alkuun, etten ole katsonut vuoden aikana yhden yhtä Impactia (eikä minulla ole ajanpuutteen takia sellaiseen pienintä aikomustakaan), joten mielipiteeni Garrett Bischoffista on muodostettu hyvin rajallisen aineiston pohjalta. Kuitenkin se aineisto, joka minulla on ollut käytettävissä, ei ole antanut yhden yhtä pienintäkään syytä olla millään tavalla kiinnostunut tästä ruipelosta ja kaikella tapaa surkealta tapaukselta vaikuttavasta Eric Bischoffin pojasta. Ärsyttää kirjoittaessakin jo pelkästään ajatus siitä, että Ericin on pitänyt saada oma poikansa tähän asemaan TNA:ssa, vaikka hän ei tässäkään ottelussa todistanut olevansa millään tavalla tuon paikan arvoinen. Ehkä Garrett on sitten Impacteissa täyttä kultaa, ja minun pitäisi katsoa niitä ymmärtääkseni se, miksi yhtäkkiä porukka on tässäkin aiheessa ruvennut ymmärtämään tätä kuviota ja kehumaan Garrett Bischoffin mahtavaa underdog-suoritusta. Siis mitä v**tua? Garretthan otti vain turpaan ja vieläpä mahdollisimman tylsällä tavalla? Minusta ainakin tuo Garrettin jatkuva turpasauna, facejen loputon altavastaaja-asema ja tylsä turpalöylytys oli pitkälti oikeasti vain turhauttavaa katsottavaa. Onneksi siellä välissä nähtiin niiden oikeiden painijoiden välillä oikeasti viihdyttävääkin painia, joka pelasti tämän ottelun hyvin paljolti. Lopussakin oli sentään jonkinlaista viihdyttävää taisteluyritystä, mutta sekin sitten katkaistiin nopeasti ja karskisti. Ottelun saamasta arvosanasta voi kiittää täysin niitä painijoita, jotka kaiken Garrett-pieksennän keskellä hoitivat sen painimispuolen viihdyttävästi. Kokonaisuudessaan tästä ei kuitenkaan jäänyt minulle millään tavalla erityisen hyvä fiilis.

5. Gail Kim (c) vs. Velvet Sky - Steel Cage Match for the TNA Knockouts Championship - **
Ihan kiva naisten ottelu. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, etten minä tästäkään mitään yksityiskohtia muista. Olen kuitenkin aina ollut salaisesti Velvet Sky -mark ja antanut sen takia anteeksi hänen kömpelyytensä kehässä. Ehkä tässäkin arvosanassa voi olla puolikas liikaa, mutta en vain voi olla tykkäämättä Velvetistä. Ja kyllähän Gail repi hänestä tässä kunnollisessa heel vs. face -taistelussa irti oikeastaan yllättävänkin hyvän ottelun.

6. Crimson vs. Matt Morgan - Steel Cage Match - *½
Voi TNA ja Matt Morgan. Milloin Morganille lopetetaan syöttämästä näitä kaikella tapaa varsin kehnoja isokokoisia painijoita "isoissa ja tärkeissä otteluissa"? Viime vuonna oli Hernandez. Nyt oli Crimson. Tykkäsin tämän feudin rakentelusta siinä VR:n ottelussa, mutta itse 1 on 1 -kohtaamista en odottanut missään vaiheessa mielenkiinnolla, ja tämä ottelu hienosti osoitti todeksi syyt, miksi en olisi tahtonut nähdä tätä ollenkaan ppv:ssä. Tylsä ja mitäänsanomaton koitos huolimatta siitä, että Morgan ja Crimson tuntuivat yrittävän kovasti. Parasta ottelussa oli tietenkin tahattoman koomisuuden puolelle kääntynyt lopetus.

7. ODB & Eric Young (c) vs. Rosita & Sarita - Steel Cage Match for the TNA Knockouts Tag Team Championship - *
En ole nähnyt aikaisemmin mitään tästä idioottimaisesta ODB & Eric Young -pelleilystä tämän vuoden osalta, joten en ollut edes alussa kyllästynyt tähän, vaikka en ihan ymmärtänytkään sitä, miksi tämä piti tunkea ppv:hen. Niinpä kiinnitin aluksi huomioni siihen, että ottelussa oli alkupuolella ihan kohtuullista yritystä saada irti jonkinlaista painisuoritusta. Rosita ja Sarita on ihan... vakuuttava kaksikko. Sitten ottelu kuitenkin meni turhaksi pelleilyksi, ja eihän tästä jäänyt käteen muuta kuin lähinnä pelkkää roskaa.

8. Devon (c) vs. Robbie E - Steel Cage Match for the TNA Television Championship - *
Koska nämä kaksi vetivät varsin kehnon impromptu-ottelun Victory Roadissa, oli heidän pakko päästä ottelemaan vielä toinen etukäteen buukattu ja vielä kehnompi ottelu toisessakin ppv:ssä. Näinkö tämä homma TNA:n bookkaajien mielestä todella menee? Todella heikko ja täysin mitäänsanomaton ottelu, jota ei olisi varmaan tarvittu näyttää edes tv:ssä - puhumattakaan ppv:stä. Joo, kyllä Devon on todellakin suuren pushin arvoinen. En oikein malta odottaa miehen pääsyä isompiin kuvioihin.

Niin, vähänhän tämä oli kaikella tapaa pettymys. Angle vs. Hardy petti hiukan, joukkuemestaruusottelu enemmän ja Lethal Lockdown oli sitten vielä oma tarinansa. Siitä huolimatta ppv tarjosi yhden ****-ottelun, yhden oikein hienon koitoksen ja pari laadultaan kaikesta haukkumisesta huolimatta kivaa midcard-ottelua. Ei tämä millään keinolla mielestäni yltänyt positiivisesti yllättäneen Victory Roadin edelle, mutta oli tämäkin silti Ok.

[MR.Off Topic]

Ensimmäisenä huomiona pitää sanoa se muidenkin toteama fakta, että Nashvillen yleisö oli aika lailla p****estä. Ei enää tällaista kiitos. Ennemmin vaikka sitten ne ppv:t siellä iänikuisella Impact Zonella samojen vanhojen fanien edessä. Nashville oli todellinen floppi. Samoin oli vähän niin kuin koko tämä ppv, mutta siitä lisää lopussa.

Niin jossainhan oli juttua, että TNA olisi kussut tässä PPV:ssä itse aika pahasti yleisön mikityksen ja tämän takia suurin osa äänistä ei ikinä kantautunut TV-vastaanottimelle asti. Jossain oli esimerkiksi juttua siitä, että yleisö olisi tosissaan chantannut "This Is Awesome" -chanttia Hardyn ja Anglen ottelun aikana, mutta oma muistikuvani on, että se olisi kuulunut todella laimeasti. Tiedä sitten. Yleisöstä jäi kuitenkin järkyttävän aneeminen kuva ja oli se sitten TNA:n tai yleisön syy, niin p****estä se oli. Syö aivan järkyttävästi tapahtumasta tämmöinen.