Sunnuntai 12. Helmikuuta 2012
Impact Zone, Orlando, Florida
X-Division #1 Contender's Match
Zema Ion VS. Jesse Sorensen
Filippiino-playboylla ja periamerikkalaisella jenkkifutaripojalla oli ollut erimielisyyksiä jo jonkin aikaa, ja olivathan he kumpikin mukana myös Genesiksen mestaruusottelussa. Mitään uutta ja mullistavaa ei tuon jälkeen ollut tapahtunut, mutta nyt joka tapauksessa toinen nousisi ykköshaastajaksi.
Tämä ottelu tullaan muistamaan pitkään, mutta vääristä syistä. Kolmen ja puolen minuutin kohdalla Zema Ion loikkaa kehästä ulos Moonsaultilla ja laskeutuu Sorensenin päälle. Aika lailla perusspotti, ja niin varmaan tuumi tuomarikin, joka ei edes tarkastanut Sorensenin kuntoa, vaan aloitti suoraan laskemisen. Tilanteen vakavuus selviää vasta kun Sorensen ei tee elettäkään palatakseen kehään ja hetken päästä turvamiehet, lääkintähenkilökunta ja tuomarit juoksevat kehän laidalle. Sorensen on loukkaantunut, ja todella pahasti. Vaikka Sorensen nyt ei suosikkilistallani olekaan, niin ei tällaista vakavaa loukkaantumista tietenkään kellekään toivo. Toivottavasti mies pystyy jatkamaan elämäänsä normaalisti ja ehkä jonain päivänä palaamaan kehään. Jonkun hiton arvosanan antaminen tuon jälkeen ei nappaa sitten yhtään, joten antaa olla ja jätetään pois laskuista.
Kesto: 4:03
Voittaja: Zema Ion (Referee stopped the match)
Arvosana: -
Television Title Match
Robbie E. © w./Robbie T. VS. Shannon Moore
Koska kortissa oli ”vain” 7 matsia, pidin selviönä että ainakin yksi tällainen lennosta bookattu ottelu nähtäisiin. Nyt se hoidettiin tällaisella ”Robbie E open challenge” anglella.
Jossakin edellisessäkin TNA-arvostelussa haukuin Shannon Mooren, mutta tehdäänpäs uudestaan. Mies on totaalinen karisman musta aukko, joka estää menestymisen mainstream promootioissa. Kehätaidot ovat kovin keskinkertaiset, joka estää menestymisen indyissä. Ainoat skenaariot, joissa Moore menettelee ovat erilaiset joukkue/monen miehen ottelut, joissa voi heittää sen Asai Moonsaultin ja pari muuta spottia, jotka hän osaa. Ei Shannon kehässä oikeastaan edes huono ole, mutta kohtuulliset kehätaidot nyt eivät vaan kovin pitkälle kanna. Ja kun Robbiekaan nyt ei mikään ajstyles tai kurtangle ole, niin kovin keskinkertainen tämä ottelu oli. Juuri sellainen mitäänsanomaton ”huomenna en enää muista mitään” matsi.
Kesto: 9:31
Voittaja: Robbie E (Impaler DDT)
Arvosana: **
Knockout's Championship Match
Tara VS. Gail Kim © w./Madison Rayne
Missä viipyy Gailin ja Mickien feudin blow off? Nähtäisikö se Lockdownissa jonkun mestarillisen kuvion päätteeksi, vai onko tämä naisten mittarilla klassikkotason matsi kokonaan unohdettu? Joka tapauksessa tähän selkeästi välipuolustukselta haiskahtavaan otteluun oli haastajaksi noussut Tara.
Olen aina pitänyt Victoriaa/Taraa hieman yliarvostettuna. Onhan hän toki naispainijaksi ihan hyvä, mutta ei todellakaan Mickie Jamesin tai vastustajansa tasolla. Joten asetelma oli ”ihan hyvä” naispainija vastaan ”todella hyvä.” Periaatteessa tältä olisi voinut odottaa aika paljonkin. Ikävä kyllä, ei tähän oltu jaksettu panostaa ja naiset vetivät vajaassa 7 minuutissa vain sen perussettinsä läpi. Olihan tämä toki parempi kuin se Royal Rumblen sekamelska, mutta siltikin odotuksiin nähden jonkinlainen pettymys. Ei mikään kovin vahva alku tapahtumalle. Ensimmäinen ottelu oli tragedia, toinen huono ja tämäkin pettymys.
Kesto: 6:46
Voittaja: Gail Kim (Eat The Feet)
Arvosana: **
World Tag Team Championship Match
Samoa Joe & Magnus VS. Matt Morgan & Crimson ©
Pitkästä aikaa ihan mielenkiintoinen joukkuemestaruusmatsi. Vielä Genesiksessä kummatkin tiimit tuntuivat vähän randomeilta, mutta tässä kuukauden aikana kumpikin on alkanut tuntua varteenotettavilta joukkueilta. Etenkin Wembleyllä kuvatut Impact-jaksot ja uniikit yleisöreaktiot nostivat mielenkiintoa tätä kuviota kohtaan.
Tässä kyllä huomasi mitä eroa on hyvällä ja huonolla yleisöllä. Wembleyllä yleisön möykkä sai tämän ottelun tuntumaan erikoiselta, mutta Impact Zonella pelkältä täytteeltä. Ei tässä nyt sittenkään mitään erikoista tuntunut olevan. Ihan hyvää painia neljän ison miehen välillä, ja jopa jännitystä voittajista, mutta ei siltikään mitään mieleenpainuvaa. Ottelun lopetuksen perusteella voisi olettaa, että pikku hiljaa aletaan lyömään löylyä kiukaalle Crimsonin ja Morganin Lockdownissa tapahtuvalle ottelulle. Saas nähdä kumpi käännetään...
Kesto: 9:58
Voittajat: Samoa Joe & Magnus
Arvosana: ***-
X-Division Championship Match
Austin Aries © VS. Alex Shelley
Genesiksen jälkeen huutelin kunnollisen 1on1-kuvion perään ja nyt sellainen oli saatu kun Alex Shelley oli tehnyt paluunsa. Promottelut ja maistiaispalat olivat antaneet ymmärtää, että tästä ottelusta tulisi täyttä tykitystä.
Ensimmäiset minuutit eivät täysin vakuuttaneet, mutta sitten kun Aries & Shelley pääsivät vauhtiin, niin kyllä tästä odotuksien arvoinen taistelu kehkeytyi. Nopeatempoista, virheetöntä painia, jossa oli aitoa jännitystä voittajasta. Nyt kun oli melko vahva kuviokin takana, niin A Doublen nälkävuoden pituisen kauden päättyminen ei olisi ollut mikään yllätys. Loppuminuutit olivat todella kiimaista äksöniä ja ppv:n huippukohtia. Jotenkin se vaan menee niin, että joka tapahtumassa Austin Aries tuntuu nousevan tähdistökentälliseen. Hieno mies, kuten toki Shelleykin. Todella hyvä ottelu, ei moitteen sijaa. Aikaakin oli annettu riittävästi, mikä ei TNA:n tapauksessa mikään itsestäänselvyys ole. Ariesin kausi alkaa tuntua jo todella merkittävältä, ja mikäli kortit pelataan oikein, niin hänen syrjäyttäjänstä tulee saamaan huikean momentum buustin. Tämän vuoksi pidänkin kovasti pitkistä mestaruuskausista.
Kesto: 15:08
Voittaja: Austin Aries (Front Chancery Submission)
Arvosana: *** ½
Singles Match
AJ Styles VS. Kazarian w./Daniels
Meneillään olevista kuvioista tämä on minulle se kaikkein mielenkiintoisin. Kaz hylkäsi parhaan frendinsä AJ:n kesken joukkueottelun, ja sen jälkeen on alkanut hengaamaan Danielsin kanssa. Frankie ei ole antanut selitystä teolleen, ja vaikuttaakin ajoittain kyseenalaistavan itseään. Vaikuttaakin siltä, että Kaz on Danielsin sätkynukke, syystä joka on meille katsojille edelleen tuntematon. Toivottavasti tätä kuviota ei pitkitetä maailmaan ääriin, eikä toisaalta vedetä ”juostenkusten” läpi, sillä tässä on potentiaalia.
Kaikkihan tietävät, että olen foorumin ja ehkä koko valtakunnan suurin AJ Styles-mark. Niinpä voikin olla, että joidenkin mielestä tähänkin arvosteluun tulee ”AJ-lisää”, mutta minä nautin tästä matsista ihan hitosti. Ensinnäkin tämä oli säästetty ppv:n viimeiselle tunnille ja annettu aikaa rutosti, joka sai tämän tuntumaan Impact Zone-mittarilla isoltakin matsilta. Taustatarinankin ollessa kiehtova ja AJ:n vastustajana taitava Kazarian, niin tässä ei voi mennyt mennä metsään. Alku oli ehkä vähän turhan hidasta, mutta samalla nautin täysillä AJ:n ja kehän laidalla olleen Danielsin mulkoiluista. Odotetusti loppua kohden meno vain parani, huipentuen siihen aivan käsittämättömän upeaan sokkona heitettyyn Moonsaultiin Danielsin päälle. Onhan AJ tuota ennenkin harrastanut, mutta joka kerta se osaa yllättää ja aiheuttaa ”pyhä p**ka” reaktion. Aivan upea ottelu. Tämän ja edellisen matsin ansiosta mollivoittoisena alkanut ppv alkoi vaikuttaa jo todella kovalta.
Kesto: 18:22
Voittaja: Kazarian (Fade To Black)
Arvosana: ****
Singles Match
Gunner w./Eric Bischoff VS. Garett Bischoff w./Hulk Hogan
Olin jo henkisesti valmistautunut pääotteluun, kunnes todellisuus iski vasten kasvoja ja tämän ottelun hypevideo läjähti ruutuun. Garett haluaa näyttää isälleen närhenmunat ja on hommanut Hoganin valmentajakseen. Isä taas on sitä mieltä, että poika elää fantasiaa, jolle on pantava piste.
Tylsää. 10 minuuttia keskinkertaista brawlausta, ja pari viimeistä minuuttia sitten ihan semimielenkiintoisia. Ei tällaiset kiiltokuvamaiset McGyver-tyyliset sankaritarinat tällä aikakaudella vaan enää jaksa kiehtoa. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei tämä niin surkea ollut kuin olisi voinut odottaa, mutta joka tapauksessa tylsä ja ylipitkä ottelu. Samaa tasoa kuin Robbie-Shannon Moore.
Kesto: 12:02
Voittaja: Gunner (DDT)
Arvosana: **
4-Way World Heavyweight Championship Match (Special Enforcer Sting)
Bully Ray VS. James Storm VS. Jeff Hardy VS. Bobby Roode ©
Roode oli säilyttänyt mestaruutensa kuukausien ajan löytämällä porsaanreikiä. Yhtään ottelua hän ei ollut rehdisti voittanut. Niinpä Sting päätti järjestää nelinottelun, ja nimetä itsensä special enforceriksi. (ei tuota voi järkevästi suomentaa) Ja kun Bobbylla oli torstaina mennyt sukset ristiin ainoan liittolaisensa Bully Rayn kanssa, niin kanukin mestaruusmahdollisuudet vaikuttivat olemattomilta.
Ihan viihdyttävä ottelu, mutta ei mitään muuta. Aika pitkälti tämä koostui signature- ja finisher-liikkeiden läiskimisestä ja tuomaribumpeista. Mitään syvempää tarinaa tai painillista riemujuhlaa tämä ei tarjonnut. Jokainen kyllä näytti varsin hyvältä, erityisesti Bully Ray. Ottelun lopetus oli kyllä kirjoitettu nerokkaasti, ja ellei show'ta olisi pidetty Impact Zonen ladossa, olisi tuo Stingin kolmeenlasku saattanut tuntua eeppiseltä hetkeltä. Tosin siinäkin oli se epäloogisuus, että minkähän vuoksi Sting ei laskenut kenenkään muiden selityksiä vaikka tuomari oli tillin tallin. Roode venkoili jälleen itsensä ulos mestarina, mutta tässä oli selkeä ero Final Resolutioniin ja Genesikseen. Niiden lopuksi katsoja tunsi itsensä petetyksi. Nyt tämä venkoilu oli toteutettu paljon innovatiivisemmin, eikä se jättänyt paskan makua suuhun. Tosin ei tämä Roodesta yhtään sen uskottavampaa tehnyt. Yhteenvetona: lopetus oli hieno ja innovatiivinen, mutta laadultaan ottelu jäi vähän ontoksi. Kyllä tälle juuri ja juuri voi puhtaat paperit antaa.
Kesto: 15:08
Voittaja: Bobby Roode (pinned Jeff Hardy after Sting had accidentally knocked him out with championship belt)
Arvosana: ***
*** AJ Styles
** Kazarian
* Austin Aries
Yhteenveto: Tapahtuma alkoi äärimmäisen ikävästi Jesse Sorensenin loukkaantuessa vakavasti. Seuraavat kaksi ottelua sitten olivat kehnoja. Ei näyttänyt hyvältä. Joukkuematsi sitten käänsi junaa raiteilleen ja sitä seuranneet Aries-Shelley ja AJ-Kaz olivat jo todella laadukkaita. Sitä seurasi taas notkahdus, ja ilta päättyi ”ihan ok” mestaruusmatsiin. Pahimmilta epäloogisuuksilta bookkauksen osalta vältyttiin, eikä yksikään ottelu suoranaisesti ollut surkea. Huonoimmatkin matsit saivat sen kaksi tähteä. Kyllä tämä alkuvuoden kolmesta ppv:stä paras oli. Arvosanaa nyt vähän väärentää tuo, etten ota avausottelua laskuihin mukaan, mutta mikäli vastaavia juttuja jatkossa nähdään (toivottavasti ei) niin aion toimia niissä ihan samalla tavalla.