Viesti
Kirjoittaja bookert » Ti 21.06.2011 01:28
Noniin laitetaas homma pakettiin.
Opener ei ollut yllätys sijoitukseltaan eikä itseasiassa lopputulokseltaan ja se oli ainoastaan hyvä asia. Ziggler ei koskaan ole liikaa mestarina ja Kofin kausi ei kovin huikaiseva tosiaan ollut. Itse matsi oli jälleen sitä taattua Kofiggleriä, eli vauhdikasta counterviisasta työskentelyä. Melkein rankkaisin tämän heidän parhaimmaksi ottelukseen. Pitäisi tosin katsoa uudestaan pari heidän edellisen feudin ottelua jotta tämän voisin hyvällä omatunnolla tehdä. ***½
Jo toisena otteluna nähtiinkin sitten hienon flashback-videon siivittämänä illan eniten odottamani kohtaaminen. Oppipoika kohtasi mentorinsa psykologiaan turvautuneessa ottelussa, joka toimi ainakin yleisön ja meikäläisen kohdalla melko hyvin. Rileystä taidetaan leipoa suurtakin tähteä. Koko ottelun rakentelu viittasi siihen lopputuloksesta puhumattakaan. Se olikin ainoa asia mistä en pitänyt tässä. Parempi olisi ollut jos Rileytä olisi boostattu simppelisti hieman pidemmällä tasaväkisellä ottelulla, jonka Miz konkarina olisi vienyt mutta jooh. En ala parkumaan, koska ei tämä tule Miziä pudottamaan mihinkään. Kaveri on over kuin ilmaveivi! **+
Del Rio vs. Show oli huomattavasti mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi kuin alunperin uumoilin, joten pointsit jo siitä. Mark Henryä ei koskaan haluaisi nähdä PPV:n puolella, mutta tällä kertaa hänen vierailunsa oli ihan tervetullut. Saatiin taas Spanish Tablekin rikki! Del Rio keskittyi mukavasti KOKO ajan Shown jalkaan eikä tässä tylsää hetkeä kerinnyt olla ja oikea voittajakin saatiin. Ei mikään kunnon matsi kyseessä, mutta ihan viihdyttävä, hyvin bookattu angle oikeastaan. **-
Barrett vetäisi parhaan promonsa miesmuistiin ja sai hyvin heattia ottelun alle. Zeke sai tämän ansiosta USA-chantteja. Matsi oli huomattavasti parempi kuin Over The Limitissä. Tämä oli näppärästi bookattu pikku matsi, joka palveli molempia melko hyvin. Zeken heikkoudet eivät näkyneet ottelussa ja Barrett pääsee nyt toivottavasti isompiin kuvioihin. **+
Sitten oli vissiin Punk vs. Mysterio, joka on sekin äärettömän nähty tapaus ja sehän tämän PPV:n suurin ongelma olikin, että ne paperilla potentiaalisimmat ottelut eivät olleet lähellekään ennenäkemättömiä vaan erittäin nähtyjä. Se ei huonontanut varsinaisesti näiden matsien tasoa, mutta niiden odotusta kyllä jonkin verran. Tämä olikin omalla kohdallani illan showstealer. Siihen vaikutti myös tuo lopputulos, jota kovasti toivoin mutten uskaltanut odottaa. Matsi oli ihan loistava painipitoisesta alusta aina counterpitoiseen loppuun asti, joka oli melko jumalainen. Ottelun aikana nähtiin upein countersarja todella pitkään aikaan. Tällaista tykitystä ei nykyään kovin usein näe. Melkein täytyy taas sanoa, että tämän parin hienoin koitos, mutta tarkemmin ajateltuna heidän pitkän ja kuuman feudin päätösottelu aikoinaan viime vuoden OTL:ssä saattoi hyvällä tuurilla ylittää viimeksi nähdyn. Mene ja tiedä. Myös Armageddon 2008 äijät vetivät älyttömän kovan ottelun. Joka tapauksessa kova matsi ja yksi tämän vuoden tähän astisista suosikeistani. ****
Ortonin ja Christianin matsia tuli kovasti odotettua loistavan bookkauksen, miesten yhteisen kemian ja hienosti toteutetun feudin johdosta. Heidän edellinen matsi nousi lähes klassikoksi ja ehdottomaksi illan parhaaksi matsiksi. Nytkin oli erittäin lähellä, mutta tällä kertaa Punk ja Mysterio vetivät pidemmän korren. Orton ja Chrisse olisivat kyllä voittaneet mikäli lopetus olisi ollut eeppisempi. Tämä jäi vähän tökerösti kesken kaikkien odotellessa tuomarin tai Teddy Longin matsin uudelleen aloittamista huomattuaan Christianin jalan sijainnin selätyksen aikana. Kuitenkin kyseessä oli loistava, koko ajan loppua kohden kiihtyvä vuoristorata, jonka lopputulosta sai jännittää taas iho kananlihalla. Heikompi lopetus kuitenkin tällä kertaa. Ja Michael Cole osoitti taas tyhmyytensä ilmoittaessaan Randyn tehneen legendaarisen neckbreakerinsa ensimmäistä kertaa, vaikka käytti kyseistä liikettä 2003-2004 paljonkin. ****-
Odotin yllätysmatsiksi Bryanin ja Rhodesin odotettua matsia, mutta saimmekin Swaggerin ja Bournen ylikäytetyn kohtaamisen. Ei paras ratkaisu, mutta matsi oli tietysti ihan hyvää settiä ja sai vähän enemmän aikaa kuin luulin. Ihan jees siis, mutta voitto olisi voinut mennä toiseen osoitteeseen ja tämäkin keissi on vähän nähty. Hyvä matsi kuitenkin. **½
ME oli illan hypetetyin matsi eikä yltänyt sen tasolle mitä en odottanutkaan. Cena on viime aikoina vähän pudottanut tasoaan ja Truthilta ME:ssä ei voi kummempia odottaa. Vähän tiukemman vaihteen olisivat kaverit silti voinut ottaa. Voittajastahan tässä ei ollut kysymystäkään, mutta ylisö oli kuuma, ja se piti tunnelmaa yllä tässä tylsähkössä matsissa. Ja eikö Michael Cole tajua näkemästään yhtään mitään vai onko mies jo täysin dementoitunut. Jo toista kertaa tämän PPV:n aikana hän kertoi painijan tehneen tutun liikkeen ensimmäistä kertaa Truthin käyttäessä pitkästä aikaa stunner-variaatiotaan. *½
Eli tuloksena todella tasokas PPV painiltaan, mutta ei mikään kovin mieleenpainuva eventti. Yhtään todellista klassikkoa ei syntynyt eikä tässä ollut kuin Rileyn ja Mizin ottelu sellainen tuore keissi, jota odotti sen johdosta paljon. Ihan hyvä PPV kuitenkin, joka onnistui jopa vähän yllättämään hyvällä matsien yleistasolla ME:n ollessa mitä oli.
Big Things Poppin, Little Things Stoppin
