Minä ja TNA Wrestling

[What]

On ollut kuukausien ajan tarkoituksena kirjoittaa suhteestani TNA:han. Nyt tänä aamuna sen tein ja tekstistä tuli kevyet 1307 sanaa pitkä. Siihen tulikin kaikki tuntemukset purettua. Kukaan ei tietenkään tuollaista jaksa kerralla lukea niin jaan sen neljään osaan. Lueskelkaa osa kerrallaan, ketä kiinnostaa.

Osa 1: Alku
Ensikosketukseni ammattipainiin oli vuonna 2002, mutta vasta pari vuotta myöhemmin aloin aktiiviseuraajaksi. Tämä tapahtui luonnollisestikin markkinajohtaja WWE:n kautta. Ensimmäistä kertaa kuulin TNA Wrestlingistä kaiketi joskus vuonna 2005 kun aloin ujosti kurkkimaan painiaiheisia nettisivuja. Saman vuoden aivan lopussa luin, että Christian oli loikannut TNA:n leipiin ja ajattelin, että ei kai se sitten mikään ihan puskaliiga olekaan. Christian ei kuitenkaan vielä tehnyt minusta TNA katsojaa. Suurin syy oli varmastikin käytännöllinen. Seurasin WWE:tä SubTV:n kautta, koska nettiyhteydet vanhempien luona olivat sen verran toivottomat, että youtube videonkin pyörittäminen oli tuskaa. TNA painoi unholaan enkä sille montaakaan ajatusta uhrannut kuukausiin.

Seuraavan kerran TNA nousi tietoisuuteni syksyllä 2006. Kurt Angle oli ensimmäinen ja suurin suosikkipainijani WWE:stä ja nyt hän oli menossa TNA:han. Tämä oli asia, jota ei voinut enää sivuuttaa. Oli pakko nähdä mikä tämä juttu on. Ensimmäinen TNA-otteluni, jonka katsoin oli Kurt Anglen ja Samoa Joen kohtaaminen Genesis 2006:ssa. Se samainen ottelu, jossa Kurt katkaisi Joen 18 kuukauden voittoputken. Nettiyhteydet olivat edelleen sen verran heikkoja, että muistan ladanneeni tuota yksittäistä matsia yön yli. Tykkäsin kyllä, mutta seuraaminen oli edelleen käytännön syistä vaikeaa.

Vuosi 2007 vaihtui ja se meni suurimmaksi osaksi armeijassa. Sinä aikana ylipäätään WWE:nkin seuraaminen jäi kovin vähäiseksi. Muistan kyllä vielä armeijaan saapumispäiväni aamuna tarkastaneeni New Year’s Revolutionin tulokset. Lokakuussa sitten kotioiduin intistä ja oikeastaan marraskuussa 2007 taisi olla ensimmäinen kerta kun kokonaisen Impact-jakson katsoin. Samoihin aikoihin jälleen yksi isohko WWE-tähti, Booker T, oli loikannut Orlandoon. WWE-tyyliseen painiin tottuneena TNA tuntui ihan alkuun oudolta ja jokunen viikko menikin, että pääsi hommaan sisään.

[What]

Osa 2: Kiiman vuodet

2008 sitten muutin omilleni ja siitä matkani TNA:n kanssa todella alkoi. Tuossa vaiheessa olin jo pesunkestävä painifani ja WWE:n jekut tuntuivat jokseenkin nähdyiltä. Janosin vaihtelua ja sitä TNA tarjosi. Jälkikäteen tarkasteltuna ei ole ihmekään, että vuosina 2008-09 olin ennen kaikkea TNA:n fani. Toki WWE:n rosteri tursusi huippunimiä. Shawn Michaels, Triple H, Undertaker, Edge, Batista, Chris Jericho, Jeff Hardy, John Cena, Randy Orton, CM Punk ja niin edelleen. Kaikki heistä olivat noina vuosina vielä aktiivipainijoita ja tähdittivät ppv:tä toisensa perään. Ei kuulosta pahalta, eihän? Ongelma oli vaan siinä, että suurin osa em. kavereista oli tehnyt sitä jo liian pitkän aikaa. Samaan aikaan WWE vaihtoi kohderyhmäänsä ja tuote muuttui PG:ksi, eli kohderyhmä ei ollut enää nuoret aikuiset miehet, vaan ennemminkin lapset. TNA puolestaan jatkoi TV14-leimalla ja sen vuoksi tarjosi särmikkäämpää viihdettä. Tuo oli minulle aikanaan iso asia.

Kova oli myös TNA:n rosteri noina vuosina. Kurt Angle, Christian Cage, AJ Styles, Daniels, Samoa Joe muodostivat eräänlaisen ytimen. Vanhat WCW-tähdet Sting, Scott Steiner, Kevin Nash, Jeff Jarrett, Booker T olivat hieman sivummalla tarjoamassa taustatukea. Lisäksi TNA:lla oli kova joukkuedivisioona, jonka ytimen muodostivat Motor City Machine Guns, Beer Money, LAX ja Team 3D. Lisäksi naisten divisioona Gail Kimin ja Awesome Kongin johdolla oli ihan eri sfääreissä kuin WWE:n vastaava. Olihan tuosta vaikeaa olla tykkäämättä. Välillä bookkauspäätökset olivat kieltämättä raivostuttavia, mutta rosterissa oli niin paljon lahjakkuutta ja uusia sekä vanhoja suosikkipainijoitani, että pakkohan sitä oli viikosta viikkoon seurata.
Minun on helppo ajoittaa TNA:n historian parhaat kuukaudet. Ne olivat aivan vuoden 2009 lopussa. AJ Styles oli vihdoin noussut ansaitsemalleen paikalle päämestariksi ja muutenkin pushin kohteena olivat suosikkipainijani. Chris Daniels, Samoa Joe, Kurt Angle ja ylivoimainen suosikkini indypainijoista Nigel McGuinness tuotiin kuvioihin ryminällä. Desmond Wolfe taitelijanimellä uudelleenpaketoitu Nigel otteli vuoden 2009 lopulla parikin motyc-ottelua Anglen kanssa. Kyllä kelpasi TNA-fanin myhäillä. Samaan aikaan WWE oli eräänlaisessa siirtymävaiheessa. Vanhat tähdet vetelivät viimeisiään ja uusia alettiin hiljalleen luomaan. TNA oli itselleni selkeästi parempaa viihdettä.

[What]

Osa 3: Hogan & Bischoff

4.1.2010 on merkittävä päivämäärä painihistoriassa. Tuona päivänä Bret Hart palasi Raw’hon 13:ta vuoden jälkeen ja Hulk Hogan & Eric Bischoff ottivat TNA:n komentoonsa. Hogan & Bischoff muuttivat kaiken. Alkaen siitä, että TNA:n tavaramerkki, 6-kulmainen kehä, vaihtui perinteiseen nelikulmaiseen. Heidän vanavedessään TNA:han ajautui isoja painimaailman tähtiä: Jeff Hardy, Rob Van Dam, Mr. Anderson, Matt Hardy. Nuo kaikki olivat hyviä lisäyksiä rosteriin. Mitkä taas eivät olleet hyviä niin Nasty Boys, Scott Hall, Ric Flair, Sean Waltman, Orlando Jordan, Sean Morley ja muut vanhat frendit, jotka Eric & Hulk rahtasivat reppuselässään mukana. TNA:n identiteetti muuttui. Hogan & Bischoff halusivat tehdä siitä uuden WCW:n, kirjaimellisesti. Siellä oli samat painijat Hall, Nash, Waltman, Steiner, Sting, Jarrett ja samat juonikuviot. Immortal = nWo.

Hoganin & Bischoffin ensimmäinen puolivuotinen oli hirveää. He pistivät kertaheitolla kaiken uusiksi, joka vieraannutti monet uskolliset TNA-fanit tuotteesta. Puolen vuoden jälkeen hommaan kuitenkin löytyi joku balanssi. Pahimmat riippakivet Nasty Boys, Hall, Waltman, Morley olivat saaneet lähteä ja myös ”vanhan” TNA:n tähdet alkoivat saada roolia ohjelmassa. Samoihin aikoihin Hulk & Eric halusivat toistaa maanantai-iltojen sodat ja Impact siirtyi samalle lähetysajalle Raw’n kanssa. Tuo kokeilu oli varsin lyhytaikainen. Raw tuhosi Impactin katsojaluvuissa ja hyvin nopeasti siirtyi takaisin tuttuun torstai-iltaan.

2011 oli jo paljon parempi vuosi. Pahin myllerrys oli ohi ja Hoganilla & Bischoffilla oli myös hyviäkin ideoita. Muistan että Bound For Glory 2011 kortti oli erittäin kova. Samoin oli itse tapahtumakin, vaikka karvas pettymys oli pääottelu Roode-Anglen lyhyys, koska aika ei vaan tahtonut riittää. Tuo oli emämunaus ja niin iso pettymys, että muistan jättäneeni TNA:n katselun joidenkin kuukausien ajaksi. Samaan aikaan syksyllä 2011 WWE tarjosi erittäin kovaa viihdettä, joten sinne suuntaan oli helppo kallistua.

Viimeistään vuonna 2012 ”kuherruskuukauteni” TNA:n kanssa oli ohi, ja olin ensisijaisesti WWE-fani. Tuntui, että aina kun TNA:lla oli jokin hyvä juttu käsissään, niin se tuhottiin. WWE taas oli onnistunut sukupolvenvaihdoksessaan. CM Punkista oli tullut megatähti, Daniel Bryan oli hurjassa nousussa. Lisäksi katsojia hemmoteltiin The Rockilla ja Brock Lesnarilla. TNA:lla oli ehkä kammottavin wrestling angle historiassa Ace’s & Eights.

[What]

Osa 4: Kuolema entisessä merkityksessään

Kaikesta huolimatta katselin TNA:ta aina silloin tällöin vuosina 12-13. Ihan puhtaasti sen vuoksi, että siellä oli edelleen suosikkipainijoitani. AJ Styles, Kurt Angle, Daniels, Gail Kim, Austin Aries ja uudestisyntynyt superheel Bully Ray. Vuonna 2013 Hogan & Bischoff sitten lähtivät ja jättivät perinnökseen savuavat rauniot. Talousasiat olivat kuralla kaksikon kokeilujen seurauksena. Palkkoja ei ollut varaa maksaa. Monet painijoista tympääntyivät ja lähtivät lätkimään. Kaikesta näki, että nyt ei mennyt hyvin. Vuoden 2013 loppua kohden en kyllä TNA:ta enää seurannutkaan kuin hyvin satunnaisesti.

Minun näkemykseni mukaan TNA kitui kuolinvuoteellaan ja otti viimeisen henkäyksensä kun AJ Styles lähti. Sopimus loppui joulukuussa ja aivan tammikuun 14 alussa nähtiin televisiossa viimeinen jakso, jossa Styles oli mukana. Katsoin tuon jakson. AJS:n kohtelu oli hirveää ja jakso kokonaisuudessaan varmasti huonoin Impact-jakso mitä olen koskaan nähnyt. AJ Styles oli TNA:n henki, sielu ja elämä. Vaikka ohjelma olisi muuten ollut miten huono tahansa, niin sitä kannatti kuitenkin katsoa pelkästään AJ:n takia, joka on minulle sellainen ”once in a lifetime” painija. Samaan syssyyn lähti myös Sting. Hän oli toki vanha ja kankea, mutta siltikin vuosien ajan eräänlainen TNA:n ilmentymä. Ilman Stylesia ja Stingiä TNA ei ollut enää TNA.

Minulle TNA oli kuollut. Jätin katsomisen. Netistä luin uutisia, että tv-sopimuskin Spike TV:n kanssa loppuu. Vuoden 2015 alusta Impact alkoi näkymään huomattavasti pienemmällä Destination America kanavalla. Tammikuussa 2014 katsoin AJS:n jäähyväisjakson. Kesti reilusti yli vuoden kun seuraavan Impactin katsoin ja se oli 13.3.15 televisiossa nähty jakso. Paljon oli muuttunut. TNA:n ääni Mike Tenay on korvattu Josh Matthewsilla. Selostajat eivät ole edes paikan päällä, vaan säästösyistä selostavat nauhan päälle jostain studiosta. Jaksoja nauhoitetaan peräjälkeen könteissä, siten että televisiosta tuleva jakso on saatettu nauhoittaa 3-4 viikkoa etukäteen. Sekin säästösyistä tietysti. Maksutapahtumia heillä ei ole laisinkaan, joiden mukaan vuosi rytmittyisi. Stylesin lisäksi monet muutkin minun TNA:ta ilmentäneet painijat ovat lähteneet. Kyseessä ei ole enää se sama show, johon aikoinani korvia myöten rakastuin.

Kaikki on muuttunut, lukuun ottamatta yhtä asiaa. Pidän edelleen hyvien painiotteluiden katsomisesta. Tuo 13.3 jakso tarjosi sellaisia parikin kappaletta. En enää ikinä pysty suhtautumaan TNA:han sillä intohimolla kuin vuosina 2008-09. Identiteetti on täysin muuttunut. Minulle on helpompaa ajatella, että se TNA jota aikanaan katsoin on kuollut ja mitä nykyään tulee on joku toinen promootio. Tästä eteenpäin suunnittelen katsovani Impactia hieman tiuhempaan, mutta oikeastaan ainoastaan hyvien painimatsien takia, silloin kun aikaa riittää. Viikottaiseen ohjelmaani en Impactia ala sullomaan, ellei se sinne luontevasti sovi. Ajatuksen tasolla yritän nollata kaiken historian ja katsoa ohjelmaa puhtaalta pöydältä. Näin pitkän tauon ja kaikkien muutosten jälkeen se saattaa onnistuakin. Vanhoihin aikoihin ei ole enää paluuta.

THE END

[Ravenwood]

Vaikka What muuta väittääkin, niin itse pystyin lukemaan koko tekstin kerralla. Hyvä minä!

Ihan mielenkiintosia juttuja sulla kyllä oli. Itse en koskaan mikään kova TNA-fani ole ollut ja mun seuraaminen rajoittuukin sinne Hogan/Bischoff eran alun ja Ace's & Eights sekoilujen välille. Itselleni koko TNA seuraamisen kohokohtani oli se kun Austin Aries voitti firman isoimman tittelin. Harmi että tuon jälkeen sitten kiinnostus lähtikin tasaisesti laskemaan kunnes jossain vaiheessa jätin koko promootion katsomisen ja keskityin WWE:hen.

Vaikka TNA:ssa olikin ne muutamat superstarat joita mielellään seurasi, niin olihan niillä välillä pallo hukassa pahemmin kuin WWE:llä ikinä ja suurin osa isoista juonikuvioista oli semmosta kurapersepaskaa että oksat pois. Jossain vaiheessa se paskan määrä menee vaan yli suhteessa niihin hyviin hetkiin että on parempi keksiä jotain muuta tekemistä.

Sori ku tulin huutelemaan sun aiheeseen.

[What]

Sori ku tulin huutelemaan sun aiheeseen.

Enköhän minä sanottavani sanonut tuossa 1300:ssa sanassa, joten kommentit on enemmän kuin tervetulleita.

[Ahma]

Loistavaa tekstiä. Itellä viimenenkin innostus kyseiseen tuotteeseen kuoli siinä vaiheessa kun AJ Styles jätti firman. Itselle kummiskin TNA oli yhtä kuin AJS.

[Coca]

Hmm. Oliko se juuri tuota 2009 loppupuolta kun wanhat gunnon TNA:n ydinnimet kaivettiin takaisin main eventiin? AJ Styles, Samoa Joe ja Christopher Daniels vetivät muutamia hiton kovia matseja keskenään. Silloin tuntui että paini oli saanut sielunsa takaisin.

AJ Stylesin liikkeitä voi seurata vieläkin - ehkä jopa aiempaa mieluisammassa muodossa. NJPW:ssä kaveri on ihan huikeassa kunnossa. En ole jokusta ottelua enempää nähnyt, mutta niiden perusteella AJ näyttää istuvan Japaninkin painiskeneen. Tuntuu että tuolla nousevan auringon maassa osa painijoista saavuttaa sellaisen ikonistatuksen jo aktiivipäiviensä aikana. AJ Styles näyttää juuri sellaiselta painijalta.

[Supermac]

Hyvä kirjoitus Whatilta!

Itse aloitin aktiivisen TNA:n seuraamisen kesällä 2004. Kaikki Impactit ja PPV:t tuli katsottua vuoteen 2012 asti, jonka jälkeen kiinnostus lässähti totaalisesti. En ollut missään vaiheessa sen enempää WWE- kuin TNA-fanipoikakaan, vaan nautin kovasti molempien promootioiden tuotteista. Totta kai välillä oli jaksoja, jolloin TNA tarjosi parempaa show'ta ja toisinpäin. Mukavasti firmojen meno oli kuitenkin aina erilaista, että mielenkiinto pysyi yllä molempia kohtaan.

Kyllä tässä haikea fiilis tulee, kun miettii noita TNA:n huippuvuosia.

[Phenomenon]

Itse lopetin jo pari kuukautta Hoganin saapumisen jälkeen, mutta kyllähän tässä melkein tulee tippa linssiin kun juuri tällä viikolla olen katsellut youtubesta TNA videoita vuosilta 2006-2009. Muistan olleeni aina torstaisin ryyppäämässä, joten perjantai aamuisin kun en jaksanut lähteä kouluun niin laitoin iMPACTin lataukseen ja kävelin hakemaan kaupasta pakastepitsan. Hyviä aikoja.

Hyvä viesti.

[Panu5]

Itse seuraillut TNA:ta tuosta Hoganin ja Bischoffin debyyttijaksosta lähtien tähän päivään saakka. Muistan hyvin, kuinka vuonna 2010 rosteri oli vain yksinkertaisesti järkyttävän täynnä. Läheskään kaikki ruutuaikaa ansainneet eivät sitä saaneet. Tosiaan tuo vuosi 2011 vähän paransi asioita, sillä pahimmat aivopierut pystyttiin ennaltaehkäisemään jo suljettujen ovien takana ja välistä nähtiin ihan kilpailukykyistäkin materiaalia. Vuonna 2012 Aces & Eights sekoitti pakkaa. Alkuun taisin sitä kuviota täälläkin hehkuttaa, mutta tämänkin kuvion mahdollinen arvo vedettiin viemäriin ihmeellisillä swerveillä ja huonolla bookkauksella. Ironista kyllä, mutta syksyllä 2013 Hulk Hoganin sanoessa Dixie Carterille eräässä viikottaisessa lopettavansa, alamäki todella alkoi näkyä myös verhojen tällä puolen. Kaikki vuoden 2014 tapahtumat ollaankin tässä puitu varsin kattavasti, mutta puhunpa myös vähän nykyhetkestäkin.

TV-sopimus Destination American kanssa on se viimeinen oljenkorsi. Kun Spike TV:n kanssa meni välit poikki viime vuoden lopussa, sopimuksia ei pystytty uusimaan kuin kertaesiintymisiksi ja live eventit käytännössä lopetettiin. Eipä tuo Impact Wrestling kyllä ole näemmä suurta yleisöä saanut ruutujen ääreen, sillä katsojaluvut ovat melkoisesti pudonneet tuosta 7.1. debyyttijaksosta. TV-yhtiön ja Carterien rahoilla ollaan saatu sopimuksia rustailtua melkoinen määrä, mutta silti Samoa Joe pääsi lipeämään käsistä. Se viimeinen TNA:n originaali, joka oli paikalla kun yhtiö otti ensiaskeleensa. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi viime perjantain Impact Wrestling nauhoitettiin Englannissa jo helmikuun alussa monen muun jakson joukossa. Mielestäni on erittäin huono asia, että jaksoja nauhoitetaan yli kuukaudeksi kerrallaan. Toki Hoganin aikaan oli huhua, että TNA:n jokainen livelähetys olisi kustantanut sen 600 000 dollaria, jolloin tuo nauhoittaminen onkin ihan perusteltua.

Sanoin vuonna 2013, että TNA ei näe vuotta 2014. Sanoin myös vuonna 2014, että TNA ei näe vuotta 2015. Nyt ollaan kuitenkin aika hyvässä vauhdissa tätä vuotta 2015, mutta kyllähän tämä on vain sitä viimeisen naulan odottelemista. TNA:n kitumista on vain kyllä niin sääli katsoa, sillä hyviä painijoita on edelleen jäljellä ja urahan tuossa pelleilyssä auttamattomasti kärsii.

[What]

Nyt kun TNA pakon edessä joutuu tekemään kaiken pienessä mittakaavassa ja katsojamäärät vähentyneet niin TNA:n seuraamisestahan saattaa uudestaan tulla kuuli wresling hipsteri juttu. Siis sellainen kuin se oli silloin ihan ensivuosina.