BIISIT TOP 50

[Fletch]

Nonniih, nyt kun kaikki muut (Rocker ja MutiM) ovat saaneet listansa loppuun, niin on se jo minultakin korkea aika:








































1. Neutral Milk Hotel – In The Aeroplane Over The Sea


”What a beautiful face I have found in this place that is circling all round the sun. And when we meet on a cloud I’ll be laughing out loud, I’ll be laughing with everyone I see. Can’t believe how strange it is to be anything at all.”

Olen ehkä vähän tylsä, kun valitsin samalta artistilta, samalta levyltä, kärkikaksikon. Mutta ei vaan voi mitään. Kuten sanoin, In The Aeroplane Over The Sea on maailman paras albumi. Ja sen nimikkobiisi maailman paras kappale. Tosin voisi tässä tilalla olla muutama muukin samaiselta levyltä, mutta tätä nyt on tullut kuunneltua kaikista eniten.

En vain voi käsittää kuinka joku osaa kirjoittaa tällaista ja sen lisäksi saada sen vielä kuulostamaan näin absoluuttisen fantastiselta. Aiemmin mainitsin käsitteen ”elämää suurempi” ja se tulee aina mieleen, kun kuuntelee Aeroplanea. Jeff Mangum itse koki epäreiluna saada purkaa omaa kaoottista elämäänsä kauniin musiikkinsa avulla, kun muut eivät siitä mitään hyödy, ja sai jonkinlaisen henkisen romahduksen vuoden 1998 paikkeilla. Sen jälkeen hän ilmeisesti on viettänyt elämäänsä kotonaan tekemättä yhtikäs mitään. Surullinen menetys, mutta täytyy myöntää, että tällaiset asiat lisää miehen ja musiikkinsa kiehtovuutta sekä mystisyyttä.

Jos ei listani ole kiinnostanut teitä muuten, niin kuunnelkaa edes ”In The Aeroplane Over The Sea” ja jos ei se musiikkina miellytä, niin lukekaa edes lyriikat. Varmasti paranee elämänne laatu. Kiitos.

[enska]

Tokkopa ketään haittaa, jos postaan vain TOP 25:den.

Tämä listaus ei ole all time -henkinen listaus. Lista koostuu tämänhetkisistä suosikeistani.

• 25. Leevi and the Leavings – Tyttö jota ei koskaan suudeltu
  Harvemmin näitä Leavingsin loppuaikojen levyjä kehutaan tai otetaan puheeksi, mutta mielestäni eritoten tämä viisu on kehujen ja puheiden arvoinen kappale. "Tyttö jota ei koskaan suudeltu" löytyy levyltä Onnen avaimet (2002) ja kertoo inhottavan tarinan poliisipäälliköstä, joka on – ilmeisesti – käyttänyt raasumaista tytöntylleröä hyväkseen ja syystä tahi toisesta murjonut tämän illan aikana kuoliaaksi. Biisin aikana rikospaikalle (eli poliisipäällikön asuntoon) on tullut jo muitakin poliiseja, mutta päällikkö päässee pälkähästä, koska poliisin toiminta on "jokseenkin" korruptoitunutta:
  
  "se on varmaan kaatunut
  ja päänsä kolhaissut",
  sanoi päällikkö jostain
  ja näytti liian tyyneltä
  
  "ja tätä tyttöä
  ei täältä löydetä
  ei mun asunnostain",
  se vaati vailla kyyneltä
  
  Surullinen, kiinnostava ja koskettava on biisin tunnelma. Ehdoton Leavings-helmi, johon on syytä tutustua.
  
  24. Kari Tapio – Ainoain oot sä vain
  Hävettää vähän viljellä inside-huumoria heti listan alkupäähän, mutta hitto vie – Kari Tapio (a.k.a. Tapsan Kartsa) versioimassa Barry Whitea suomen kielellä? Tämä biisi soikoon hautajaisissani.
  
  Kyseessä on siis suomennettu versio Barry Whiten "You're The First, The Last, My Everything" -kipaleesta, ja vaikkei Jalkasella olekaan ihan yhtä suklaisen sensuelli bassoääni kuin amerikkalaiskollegallaan, Tapsa säväyttää silti. Ehdottomasti parasta tässä on intro-osuus, jossa Kari koettaa kopioida Barrya parhaansa mukaan, ja... no, jälki on sen mukaista.
  
  P.S. Ommattu Migulle.
  
  23. Neil Young – Old Man
  Neil Young -fanitukseni alkaa jo olla eilispäivää, mutta tämä veisu on soinut Spotifyssani niin useasti tänä kesänä, että se ansaitsee paikkansa tällä listauksella. Kaunis ja mahtipontinen on nuoren Niilon ääni. Parasta "Old Man" on nautittuna lämpimänä loppukesän yönä mökkiterassilla sikari suussa. Suosittelen.
  
  22. The Smiths – Suffer Little Children
  En ole universumin suurin Smiths-fani, mutta hyytävästä "Suffer Little Childrenistä" pidän hyvin paljon.
  
  "Suffer Little Children" kertoo Manchesterin nummimurhissa kuolleista lapsista ja heidän murhaajistaan. Rento melodia, hirvittävät sanoitukset ja kyyniseltä kuulostava Morrissey luovat hämmentävästi kuvottavan ja uniikin yhdistelmän, joka jää takaraivoon kummittelemaan pitkiksi ajoiksi. Tuntuu väärältä, että lapsimurhista kertovalla laululla on näin rento melodia, mutta juuri se on se syy, miksi "Suffer Little Children" on niin toimiva ja karmaiseva kappale.
  
  21. The Cure – Lovesong
  Tässä on fiilistä, josta pidän: lauletaan maailman kauneimmasta asiasta, rakkaudesta, ja tuntuu siltä, kuin istuisi hautajaisissa. Jotakin traagista tässä on tietysti läsnä, mutta meille ei kerrota, mistä on kyse. Tässä toimii hienosti se, että kuuntelija saa itse keksiä tarinalle taustat. Kovasti jotakuta (etäältä) rakastetaan ja ikuisesti, mutta miksi kertoja on surullinen ja tunnelma ahdistunut? Lyhyt mutta tehokas biisi – Kuurin parhaimmistoa.
  
  20. Madonna – Into the Groove
  Sitten svengaillaan tuokio kera Madonnan. Jos tätä kuunnellessa ei tanssijalka vipata tai huulet hymyile tai syke nouse, en tiedä, missä on vika. Vauhdikasta ja viettelevää keskiyön poppia, jota ei voi vastustaa ja joka vie mukanaan.
  
  19. Pulp – Death II
  Myös Pulpin pojat osaavat tunnetusti tanssittaa, ja "Death II" on omiaan sitä havainnollistamaan. Pilkkopimeäksi maalattu tunnelma istuu Jarvisin kohtalokkaaseen lauluääneen kuin kuningas valtaistuimeensa, ja erosta kertovat sanoitukset ovat kaoottiset ja lohduttomat, mutta silti tekee mieli taputtaa jalkaa lattiaa vasten laulun aikana. Jos "Into the Groove" oli keskiyön poppia, "Death II" lienee aamuyön poppia: mustaa ja surullista sellaista.
  
  18. Suede – So Young
  Neil Youngin tavoin myös Suede on alkanut menettää magiaansa pitkäaikaisen fanittamiseni tähden, mutta uskon, että "So Young" tulee toimimaan yhtä tehokkaasti aina. Tämä on yksinkertaisesti kaunis ja hieno kappale, joka iskenee jos on iskeäkseen. Kohokohtana on unenomainen kertosäe, jota voisi kuunnella iäisyyksiin asti.
  
  17. Prince – Do Me, Baby
  Suedesta Princeen ja seitsenminuuttiseen seksiteokseen. "Do Me, Baby" on puhdasta pornoa sekä sanoituksiltaan että äänimaailmaltaan, ja mikäs siinä. Letkeästi seksikästä ja hyväntuulista musiikkia, johon ei hevillä kyllästy. Lisäpisteitä kappale saa Prinssin epäilyttävistä äänähtelyistä, jotka huvittavat kuuntelukerrasta toiseen.
  
  16. Risto – Nina, olen palasina
  Nolasimme kaverini kanssa itsemme totaalisesti viime syksynä, kun varastimme Riston soolokeikalla show'n apinoimalla tanssilattialla todella ärsyttävästi kamalassa kännissä, ja nolaamistamme jatkoimme vielä sen kyseisen keikan jälkeen, kun menimme juomaan kaljaa samaan pöytään Riston ja Samae Koskisen kanssa. "Nina, olen palasina" on minulle erityinen biisi siksi, koska tivasin silloin Ristolta, mikä heidän biiseistään on hänen mielestään eniten Leevi and the Leavingsille velkaa, ja Risto nimesi "Ninan". Ja onhan tämä todella tiukka biisi. Suomi tarvitsee lisää Riston kaltaisia yhtyeitä.
  
  15. Kauko Röyhkä & Narttu – Lauralle
  Miten tästä voi olla tykkäämättä? Röyhkän paras biisi, jossa loistavuus rakentuu hyvästä ja leppoisasta musiikista sekä kutkuttavasta tarinasta, joka lyö kaikessa yksinkertaisuudessaan kuuntelijansa ällikällä.
  
  Röyhkä kertoo, mitä voi tapahtua, jos ihastut tyttöön, jota et tunne, ja päätät ihastuneena mennä käymään tämän kyseisen tytön luona kylässä. Veli huutaa, että Laura, sulle on vieraita, ja astut sisään ja käyt kättelemässä vanhemmat. Siitä sitten Lauran huoneeseen, missä tapahtuu... jotain.
  
  minä sulle nyökkään
  sinä tahdot tietää kuka oon
  
  14. SSQ – Tonight (We'll Make Love Until We Die)
  Madonna tarjosi keskiyön poppia, Pulp aamuyön poppia ja SSQ tarjoaa zombipoppia. Loistavan Return of the Living Dead -elokuvan soundtrackilta löytyvä biisi ei ole maailman erikoisin, taiteellisin tai ihmeellisin viisu, mutta tällaisena kolmiminuuttisena hautuumaatanssina SSQ:n teos on minusta täydellinen. Elokuvasta irrallisena biisinä jokainen ei tästä luultavasti kiksejään saa, mutta paatuneena Return of the Living Dead -fanina allekirjoittanut on täysin tämän pauloissa. Menevä ja likaisesti seksikäs on tämä biisi.
  
  13. Juha Vainio – Heiskasen kanssa kun heiluttiin
  Tämä kappale herättää henkilökohtaisia muistoja, jotka koskettavat, minkä vuoksi arvostan biisiä automaattisesti äärimmäisen paljon, mutta ei kappaleen hienous pelkissä muistoissani piile. Tässä on näet kertakaikkisesti kaunis ja liikuttava biisi, jossa Vainio sekoittaa mestarillisesti yhteen kevyttä huumoria ja surullista tuskaa luoden kokonaisuuden, joka osuu väistämättä luihin ja ytimiin. "Heiskasen kanssa kun heiluttiin" on (yksi) erinomainen esimerkki siitä, miksi suomalaisen musiikin sanoittajapalkinto on nimetty nimenomaan Juha Vainio -palkinnoksi.
  
  12. Rauli "Badding" Somerjoki – Mikset nuku sisko pieni
  Rauli on mielestäni kaikkien aikojen paras suomalaislaulaja, ja rakastan hänen musiikkiaan todella, todella paljon. Jokin näissä Baddingin biiseissä yksinkertaisesti vaan iskee. "Mikset nuku sisko pieni" on yksi syy rakastaa Raulin musiikkia: sen äänimaailma on suorastaan euforista kuunneltavaa – Raulin äänestä puhumattakaan. Piano, viulu ja torvi (vai mikä lie) saavat yhdessä aikaan todella mieluisan soundin. Kappaleen lyhyt kesto saa puolestaan aikaan sen, että biisiä on saatava lisää ja lisää... ja lisää.
  
  11. Roky Erikson – Burn the Flames
  Jos hävetti viljellä inside-huumoria listan alkupäähän, koen samoin myös nyt, kun viljelen sitä listan loppupäähän, mutta hulvaton "Burn the Flames" on sijoituksensa väärti. Kovin moni ei välttämättä tätä biisiä pidä yhtään minään, mutta minulle tämä Roky Eriksonin viisu on yksi eniten rakastamistani kappaleista. Kiitokset tästä – kuten SSQ:n "Tonightistakin" – menee Return of the Living Dead -elokuvalle, jossa biisiä on käytetty täydellisesti. Rakkauteni "Burn the Flamesia" kohtaan kuulunee sellaisiin asioihin, joita on mahdotonta muille ihmisille perustella, mutta eipä se estä teitä antamasta Rokylle mahdollisuutta. "Burn the Flames" on kuin b-luokan kauhuelokuva puristettuna musiikilliseen olomuotoon.
  
  10. Leevi and the Leavings – Paskaa lapsille
  Kauhuelokuvamusiikista tosielämän kauhumaailmaan: maapalloon, joka hukkuu paskakerrokseen, koska se "nukkuu unta Ruususen". "Paskaa lapsille" on suorasanainen ja viiltävä kannanotto ihmiskunnan välinpitämättömyyteen luonnonsuojelua ja luontoa kohtaan. Se on kauniisti sanoitettu ja eritoten sävelletty biisi, joka vetää kuuntelijansa hiljaiseksi.
  
  Harmi, ettei tätä kappaletta ole millään Leavingsin levyllä (pl. kokoelmalevyt). "Paskaa lapsille" on yksi yhtyeen parhaimmista biiseistä, ja se ansaitsisi paljon enemmän huomiota ja arvostusta.
  
  9. Julee Cruise – Into the Night
  Kauniista lauluista puheen ollen... huh sentään. Ne, jotka ovat Twin Peaksia katsoneet, tietävät, mitä tapahtuu, kun antaa taianomaisen säveltäjän Angelo Badalamentin ja uskomattoman kauniisti laulavan Julee Cruisen tehdä yhteistyötä keskenään. Tuloksena on musiikkia kuin toiselta planeetalta; musiikkia, joka on samanaikaisesti äärimmäisen kaunista, pelottavaa, herkkää ja hyytävää.
  
  Jos tahtoo saada "Into the Nightista" kaiken irti, kappaletta ei pidä kuunnella ohimennen eikä keskellä päivää. Biisi vaatii olotilan, jossa osaa arvostaa (jos osaa) musiikkia ja keskittyä siihen. Parhaiten se käy pilkkopimeässä huoneessa ja pelottavassa tunnelmassa.
  
  P.S. Älä katso YouTube-videota, jos haluat vältellä Twin Peaksin spoilereita!
  
  8. David Lynch – Crazy Clown Time
  Tämä on ideaalinen paikka heittäytyä kliseiseksi ja todeta, että yksi video (löytyy yllä olevan linkin takaa) kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Varoitus: "Crazy Clown Time" on jotain sellaista, mistä joko vajoaa orgasmiseen psykoosiin tai mistä suuttuu hämmentyneenä niin, että lyö Koskenkorvan pöytään.
  
  7. Joose Keskitalo – Kuuletko kun hautausmaa vetää käteen
  Myös Keskitalon musiikki on sellaista, että moni, joka sitä kuulee, tahtoo kiertää kyseisen artistin tuotannon kaukaa, kun taas toiset rakastavat sitä autuaasti. Minä kuulun jälkimmäiseen poppooseen. Joosen inhorealistiset sanoitukset eivät joka ikiseen iske, mutta minusta mies sanoittaa hyvin mielenkiintoisesti ja taitavasti. Paljon mieluummin kuuntelen lauluja siitä, kuinka (kuollut) morsian viedään pakastimesta morsiushuoneeseen, kuin siitä, kuinka joku A. W. Yrjänä esittää jonkinmoista lyyristä vapahtajaa kryptisillä runosanoituksillaan. Keskitalo on artisti minun makuuni, eikä syy siihen piile vain sanoituksissa, vaan myös siinä raadollisessa äänimaailmassa, jonka mies luo melankolisen kitaransa ja huuliharppunsa avulla.
  
  6. Ville Leinonen – Suudelmitar
  Leinosen Ville on ihmeellinen ihminen. Hän on nuorehko mies, joka tunnetaan etunenässä tahallisesti siirappisesta runotyttöiskelmästään. Mutta Leinonen ei ole vitsi. Hän on haudanvakava ja todella taitava muusikko, joka vaan tekee omaa juttuaan eli mm. versioi 1900-luvun alun suomalaisia ja slaavilaisia kansanalauluja tai 70- ja 80-lukujen unohdettuja iskelmäbiisejä.
  
  "Suudelmitar" on eräs Leinosen taidonnäytteistä. Uhkaavasti etenevä rakkauslaulu pitää kuuntelijan tiukaasti otteessaan ja tanssittaa hänet lahdelman suojaan, jonka Suudelmitar on jo pienenä tyttönä löytänyt. Melkoinen trippi.
  
  5. Rauli "Badding" Somerjoki – Jykevää on rakkaus
  Baddingin toinen listabiisini on Dusty Springfield -coveri "Jykevää on rakkaus", joka on kuluneen kevään ja kesän aikana eniten kuuntelemani kappale. Tässä on biisi, josta tulee aina hyvälle tuulelle ja jossa kaikki on kohdallaan. Enpä usko, että tätä pitää sen enempää kehua. Kuunnelkaa, jos tykkäätte iloisesta ja kauniista popista.
  
  4. Ian Hunter – Good Man in a Bad Time
  Hullua tykitystä! Verta, seksiä, promilleja ja vaaroja. Vampyyrikulttuuria parhaimmillaan. Ian Hunterin "Good Man in a Bad Time" on originellin Fright Night -elokuvan soundtrackin kirkkain helmi, joka on juuri sellaista musiikkia, jota rakastan. Jos tällainen musiikki soisi useammin yöklubeilla, olisin onnellinen mies. (No, onneksi on olemassa Dynamo.) Tässä on paketti kunnossa. Pistää aina jalan vipattamaan ja fiiliksen korkealle. Kruununa on Ian Hunterin oudohko laulusuoritus, joka sopii täydellisesti kappaleen tunnelmaan.
  
  3. Ville Leinonen – Pikkusisko
  Kyllä, "Pikkusisko" kertoo juuri siitä, mistä luuletkin sen kertovan – siitä, miten kertoja harrastaa seksiä pikkusiskonsa kanssa Pariisin kauneimman puutarhan syvyyksissä... koko yön. Ja se kertomus on hypnoottinen. Ja kaunis. Ja siirappisella iskelmäslangilla ja atmosfäärillä värjätty. Eli toisin sanoen täydellinen. Varomaton kuuntelija saattaa huomaamattaan rakastua tähän biisiin ja vasta sitten oivaltaa, että hei, mistä tässä nyt oikein lauletaan.
  
  2. Julee Cruise – The World Spins
  "The World Spins" ei ole mitään muuta kuin universumin kaunein ja lumoavin kappale.
  
  En ota vastalauseita vastaan. Tällaista tunnelmaa ei muualta saa.
  
  1. Juha Vainio – Vanhojapoikia viiksekkäitä
  Mutta "Vanhojapoikia viiksekkäitä" on paras.
  
  ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” kertoo huuliharppua soittavasta vanhastapojasta Nestori Miikkulaisesta sekä hänen norppaystävästään, joka myös on jäänyt ilman elämänkumppania. Laulussa pahoitellaan vanhojenpoikien yksinäisyyttä, mutta sanoista käy ilmi myös norpan ja miehen ystävyys. Siinä viitataan myös saimaannorpan uhanalaisuuteen: Suuri Saimaa, mut sata on hylkeitä vaan / Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan. Laulu käsittelee ihmisläheisesti sekä maaseudun autioitumista että luonnonsuojelua.
  
  – Wikipedia
  
  Koskettava, hieno, täydellinen. Vainio oli nero. Piste.

[Fletch]

No huhhuh, mun lista olis voinu jossain vaiheessa näyttää hyvin paljon tuolta.

Arvostan.

[enska]

Tehdäänpä päivitys näin joulun alla. Tässä syksyn ja alkutalven suosikkini:

25. Koto – Jabdah
Puskaradio löysi Koton, minä taivaan. Tämän italialais-hollantilaisen syntikkapoppisuklaan maku hieroo kieltä Geisha-patukan lailla. Sukka pyörii jalassa, sielu nousee statosfääriin ja ruudulla loikkii mustavöinen karateka, joka pimputtaa pianoa ihanan omintakeisella tavalla jonkinlaisen avaruusaseman syövereissä. Koto on kokemus, joka tuntuu jokaisessa ruumiinjäsenessä, ja "Jabdah" on sen siittämä pirteä ja energinen lapsi.

24. Toto – Rosanna
Kotosta Totoon ja ehkäpä kauneimpaan bridgeen koskaan. Hyväntuulinen ja värikäs "Rosanna" on samaan aikaan tunnelmallinen ja kevyt laulu rakkaudesta. Sen kertosäkeeseen rakastuu hyvin helposti. Positiivisena jammailumusiikkina Toto on tällä biisillään ehtaa eliittiä.

23. 10 Ft. Ganja Plant – Midnight Landing
Reggaebändeistä suosikkini on 10 Ft. Ganja Plant, jonka lämmin äänimaailma syntyy groovaavasta rytmistä, pehmeästä syntikasta ja päräyttävistä pikkusoittimista. Nauttimista edistää se, että biisit (ainakin suuri osa niistä) ovat instrumentaaleja; minusta laulu tuhoaa monen muutoin hyvän reggaebiisin täysin. Mikäli "Midnight Landing" kolahtaa, suosittelen myös tätä ja tätä kappaletta.

22. Leevi and the Leavings – Moottoritiemurhaaja muistelee...
Ketään tuskin enää yllättää se, että rakastan Leevi and the Leavingsiä, mutta hällä väliä. "Moottoritiemurhaaja muistelee..." on erinomaisesti sanoitettu ja sovitettu biisi, johon on luotu synkkä melodia ja synkkä tarina. Göstan matala ääni, korkea taustalaulu, kahlitseva biitti, kohtalokas syntikka ja sopivasti vinksahtanut päähenkilö on resepti, jolla voi tyydyttää minun sieluani. Taas kerran eräs Leavings-klassikko, joka ansaitsisi rutkasti enempi huomiota esim. radioaalloilla.

21. The Sisters of Mercy – Marian
Sisters of Mercyä kuuntelin melko paljon joskus lukion tokalla, kunnes löysin Joy Divisionin, joka kiilasi itsensä post-punk-villitykseni kuninkaaksi. Kokonaan en kuitenkaan Sistersiä hylännyt. "Marian" on yksi syy siihen. Hyytävästi etenevä biisi on niin lohduton mutta kaunis, että ei voi kuin ihmetellä.

20. Joy Division – New Dawn Fades
"New Dawn Fades" vetää kuitenkin pitemmän korren. Ian Curtis oli mies aikaansa edellä (ja masennuksen kynsissä). Joy Divisionin raadollinen melankolia yhdistettynä Curtisin surkeaan kohtaloon panee aina ihon kananlihalle. Kerrassaan voimakasta ja unohtumatonta musiikkia.

19. Jimi Hendrix Experience – Little Wing
Sitten vähän erilaiseen universumiin. Sellaiseen pääsee, kun sekoittaa psykedeelistä rokkia happorokkiin ja luo taustalle liikuttavan ja lapsenomaisen melodian kellopelillä. "Little Wing" on kaunein kappale, jonka Hendrixiltä olen kuullut, ja soi sen vuoksi useasti soittolistoillani. Tätä biisiä voisi kuunnella vaikka koko yön, jos sattuu olemaan semmoinen fiilis.

18. Modern Talking – Geronimo's Cadillac
Jokaisen ihmisen sisällä elää pieni ja pippurinen Modern Talking -fani. En suostu uskomaan toisin. Jokaisen ihmisen sisällä olisi syytä elää myös pesunkestävä kasarifani, sillä 80-luku oli maapallon kliimaksi. "Geronimo's Cadillac" on vain yksi niistä Modern Talkingin kappaleista, joita olen kuunnellut tämän syksyn aikana likipitäen päivittäin, ja kohta tulet kuuntelemaan sinäkin – näihin kun jää salakavalasti koukkuun.

17. Riz Ortolani – Much More
Kauhuleffojen suurkuluttajana törmään silloin tällöin (myös) musiikillisiin kultakimpaleisiin. Riz Ortolani, joka toimii mm. Cannibal Holocaustin ohjaaman Ruggero Deodaton luottosäveltäjänä, on yksi moisista kimpaleista. "Much More" on House on the Edge of the Park -nimisen (erinomaisen) elokuvan soundtrackin helmi, joka sulkee kuuntelijansa silmät ja panee tämän aivoihin reilun ruiskun endorfiinia.

16. Laserdance – Cosmo Tron
Laserdance on Koton syntinen mutta seksikäs insestilapsi. "Cosmo Tron" kuljettaa kuuntelijansa "Jabdahin" tavoin taivasta korkeammalle ja on täytenään mielenkiintoisia ääniä ja yksityiskohtia. Kaiken kruunaa monotoninen mutta jykevä "laulu". Musiikkia suoraan kuin Super Nintendosta – ja SNES:n musiikit olivat usein uskomattoman hienoja.

15. Juha Vainio – Kaunissaari
Laaseritanssin taivahista tipahdetaan tuhatta ja sataa itäsuomalaiseen rantakallioon. Koskettavasti sanoitettu "Kaunissaari" ei kolahda välttämättä heti, mutta hetkisen päästä biisistä saattaapi tulla kuin varkain yksi sellaisista kappaleista, joita pistää soittimeen, kun tahtoo herkistyä. Loppukesän haikeata ja lohdutonta musiikkia.

14. Leevi and the Leavings – Jouluksi mummolaan
Tätä biisiä ei ollut netissä eikä Spotifyssa, joten linkitin tuohon pelkät lyriikat, ja voi, miten intohimoisesti nautin näistäkin sanoituksista. Nämä Göstan teokset ovat kuin lyhyitä novelleja. Ala-asteikäisen pikkutytön ruumiissa laulava keski-ikäinen ja riski talonmies kuulostaa ajatuksena hullulta, mutta niin vain tuon pikkutytön ääni on tässä kappaleessa täysin uskottava ja siksi tosi täydellinen. Erilainen ja tarinaltaan traaginen (joskin myös koominen) joululaulu.

13. Ville Leinonen & Valumo – Tähtityttö
Eihän tätä voi olla rakastamatta. Olin Leinosen keikalla pari viikkoa sitten, ja siellä mies veti tämän niin hienosti, että korkea listasijoitus on taattu. En ymmärrä, miksei tämä tunnelmallinen iskelmäviisu soi radiossa (tai muualla) nykyistä useammin. Kuin lämpöistä hunajaa korvilleni ja keholleni.

12. Toto – Africa
Toinen Totoni on Nova-klassikko "Africa". Tämän biisin kertosäkeen kuuntelemista voisi verrata ihastumisen tunteeseen. Eipä tämä muita selittelyjä kaivanne. Nautin tästä.

11. New Order – Love Vigilantes
Joy Division kuoli Ian Curtisin hirttoköydessä, mutta onneksi yhtye nousi haudasta New Orderina. Muutoin esim. tämä loistelias biisi olisi jäänyt tekemättä. "Love Vigilantes" on kaunis kappale, jota on nautinnollista kuunnella, mutta sen suurin sydän piilee sen lyriikoissa, jotka pysäyttävät, masentavat ja vihastuttavat. Sanoitusten hyytävä fiilis yhdistyy iloisessa melodiassa uniikiksi pakkaukseksi.

10. Valerie Dore – The Night
Jos kuolen diskossa, tahdon, että tämä biisi soi siellä. Valerie Dore on kuuma ja laulaa ja tanssii kauniisti. Rumpalin kampaus kiljuu 80-lukua. Syntikka tuntuu hyvältä, mies. Tässä on italialaista taikaa ja maagista musiikkia.

9. Riz Ortolani – Drinking Coco
Ortolanin toinen ehdoton helmi on "Drinking Coco", joka soi Cannibal Holocaustissa (kuvitelkaapa sitä). Tahtoisin tavata tämän kappaleen pianistin ja kätellä häntä. Pianistin lisäksi myös kitaristi on helvetillisissä liekeissä. Kappaleen kitarasoolo vyöryy eteen päin kuten pikajuna. Kokonaisuuden nitoo yhteen tiukka bassokuvio. Todella intensiivinen ja lungi biisi.

8. Modern Talking – Cheri Cheri Lady
Katsokaa tuo musiikkivideo. Katsokaa se. Se on jäätelöä sielulle. Myrkkyä maksalle on sen sijaan Modern Talking -juomapeli, joka johtaa joka ikisellä kerralla kamalaan humalaan. Peli toimii niin, että on otettava hörppy aina, kun laulussa esiintyy jokin sanoista baby, lady, dream, heart, soul, fantasy tai love tai fraasi take a chance. Esimerkiksi "Cheri Cheri Lady" on melko fataali biisivalinta peliä pelatessa, ja siksi se kätkee sisuksiinsa hyviä muistoja ja ansaitsee paikkansa tällä sijoituksella.

7. Ville Leinonen – Aika (mix)
"Aika" on vähän erilainen kappale kuin "Tähtityttö", ja Leinonen on vähän erilainen artisti kuin muut suomalaiset artistit. Mies on kameleontti, joka tekee, mitä haluaa. Tämä miksaus "Ajasta" on suorastaan inhorealistinen ja pelottava trippi Leinosen tajuntaan, jossa tapahtuu kaikennäköistä erikoista. Kohdassa 3:30 meno äityy hypnoottiseksi. Ei muuta kuin luomet umpeen ja hetkeksi pakoon todellisuutta.

6. Koto – Mind Machine
Äsköisen arvostelun viimeinen virke taitaa sopia myös tähän viisuun. Koto on taas rasvannut sukkulansa valmiiksi, ja lento ulkoavaruuteen voipi alkaa. "Mind Machine" on todella tarttuva ja viihdyttävä seitsenminuuttinen, johon ei kyllästy koskaan. Juustoinen robottiääni tekee kappaleesta entistä mahtavamman. Mielimasiina on yksi Koton parhaimmista tuotoksista.

5. Leevi and the Leavings – Joulukertomus
Miksi radiossa ja televisiossa soivat vuodesta toiseen ne iänikuiset ja mitäänsanomattomat suomalaiset versiot amerikkalaisista joululauluista, joissa ei ole sanomaa, kun tarjolla olisi myös "Joulukertomuksen" kaltaisia autenttisia ja maanläheisiä joulun lauluja? Tämä on kaiketi kaunein Leevi and the Leavingsin laulu niin melodialtaan kuin sanoituksiltaan. Tässä on enemmän joulun tunnelmaa kuin yhdessäkään porossa tai joulupukissa.

4. Ville Leinonen & Valumo – Enkeli
Tällaista on musiikki, jota minä haluan kuunnella. "Enkeli" on jotain kovin kaunista ja tunnelmallista. Urut tehoavat, laulu iskee ja fiilis kolahtaa. Tulee voimaton olo – ja tarve enkelille. Mielenkiintoisesta lyriikasta ja upeasta soundista on tämän possen kappaleet tehty.

3. Julee Cruise – Mysteries of Love
Heinäkuussa sanoin, että Julee Cruisen "The World Spins" on universumin kaunein ja lumoavin kappale. En tiedä, olenko tuota mieltä enää. Angelo Badalamentin säveltämä ja David Lynchin sanoittama "Mysteries of Love", joka soi Lynchin Blue Velvetissä, kun Jeffrey ja Sandy suutelevat toisiaan, on myös todella kaunis ja lumoava teos. Kappale etenee hidastempoisesti kuin kerronta Lynchin elokuvissa ja Cruise laulaa yhtä hienosti kuin aina. Näistä seikoista rakastan tätä biisiä.

2. Rauli Badding Somerjoki – Illan varjoon himmeään
Linja jatkukoon samanlaisena eli kauniina ja lumoavana. Raulin "Illan varjoon himmeään" on kyseisen kappaleen versioinneista kirkkaasti paras. Miehen ikimuistoinen ääni toimii biisin äänimaailmassa paremmin kuin täydellisesti ja luo siihen ainutlaatuista tunnelmaa. Sanoituksellisesti en tätä kappaletta pidä ihmeellisenä, mutta melodisesti raita on äärimmäisen upea. Raulille ja kappaleen tehneelle Unto Monoselle kiitos tästä elämyksestä.

1. Roy Orbison – In Dreams
Jokainen, joka on Blue Velvetin nähnyt, on varmasti rakastunut tähän kappaleeseen – tai vähintään siihen kohtaukseen, jossa kyseinen viisu soi. "In Dreams" on soinut Spotifyssani tänä syksynä niin tiheästi, että kappale on tullut todella, todella tutuksi, mutten siltikään ole kyllästynyt siihen tippaakaan. Se todella on hieno kappale.

[enska]

Taas mennään. I don't give a fuck.


25. Roky Erickson – I Walked with a Zombie
Tämä ytimekäs ja yksinkertainen kappale tupsahti Roky Ericksonin verisestä vaginasta ulos vuonna 1981. Biisi on hatunnosto samannimiselle kauhuelokuvalle 1940-luvulta. Listaltani viisu löytyypi siksi, koska se on mainio. Toisinaan minimalistisuus palkitaan.

24. Radiorama – Aliens
Kehoni rakastaa italodiskoa, ja Radiorama on liki parasta italodiskoa, joten tietysti listaltani löytyy paikka (jos toinenkin) tälle seikkailunhaluiselle syntetisaattoriyhtyeelle. Aluksi ihastuin "Vampiresiin", sitten "Yetiin" ja lopulta tähän elikkä "Aliensiin". Kerrassaan seksikästä musiikkia ja eräänlainen Graalin malja, johon Radiorama on ottanut onnistuneesti talteen erinäisten kauhuelokuvamonstereitten eritteitä. Kappaleen kruunaa kertosäkeen pysähdyttävä ja päräyttävä lyriikka (ja se, millä lailla laulajat lausuvat sanan alien):

• I see the a(aaaa)liens, a(aaaa)liens.
  Whatcha gonna do?

23. Iggy Pop – Nightclubbing
Radioraman euforisesta (ja ekstraterrestriaalisesta) diskopallopilvestä laskeuduttakoon savuisen sumuiseen yökerhoon, jossa heroiini heiluu ja takaraivoon penetroituu lagipiikki. "Nightclubbing" on ollut eräs Iggy-suosikeistani jo kauan, mutta ylimmäksi ykköseksi se nousi vasta loppusyksystä, kun kävin katsomassa Trainspottingista tehdyn teatteriesityksen. Kappale on huumaavasti hidas ja mieleenpainuva.

22. Modern Talking – Juliet
Herskadarrassa lentokoneeseen ja Lontoosta Berliiniin. Modern Talkingia kuuntelen lähinnä koomisista syistä, ja "Juliet" on juuri sen vuoksi eräs yhtyeen parhaimmista luomuksista. Kahden keski-ikäisen miekkosen regressiivistä ja epätoivoista paluuta parrasvaloihin on vaikea olla fanittamatta. Tässä on biisi, joka jää soimaan ikuisiksi ajoiksi päähän.

• I love the nightlife,
  the crazy nightlife,
  in the discolight, baby.

21. Time – Shaker Shake
Vanupuikko puhdistaa korvat fyysisesti, "Shaker Shake" tekee sen henkisesti. Hypnoottinen melodia, mies- ja naislaulajan mehukas yhteistyö ja asiansa ajava lyriikka luovat tästä biisistä oikeutetun listabiisin. Parasta ennen -leimaa ei löydy, vaan sen tilalla on teksti, jossa lukee, että muuttuu ajan myötä entistä paremmaksi. Sellainen on "Shaker Shake".

20. Five Letters – Tha Kee Tha Tha
1980-vuosi tarjosi ihmiskunnalle Cannibal Holocaustin, Colt Cabanan ja "Tha Kee Tha Tha'n". Kiva saldo, sanoisin. Five Lettersin tekemä "Tha Kee Tha Tha" on valloittavasti funkkaava kuusiminuuttinen, jota säestävät laulajan kummallisesti sensuellit äänähdykset. Nauttimissuositukseksi sanoisin helteisen hiekkarannan, puolialastoman naisen ja makoisan sikarin.

19. Valerie Dore – Get Closer
Valerie Doren tunnetumpi hitti ("The Night") löytyy joulukuiselta listaltani, mutta nyt on "Get Closerin" vuoro tanssahdella valokeilaan. "Get Closer" muistuttaa äänimaailmaltaan hyvin paljon "The Nightia" ja on siten minulle mieluista musiikkia. Kyseessä on taianomainen kappale, johon jää helposti koukkuun.

18. Pulp – Common People
Pulp on hyvä bändi ja "Common People" sen ikivihreä hitti, johon ei kyllästy sitten millään. Biisin boleromainen (kiihtyvä) tempo äityy loppumetreillä suorastaan hulluksi. Sanoituksissa on syvyyttä ja symboliikkaa. Tämä kolauttaa ja kovaa ja saa hyvälle mielelle.

17. Proxyon – Space Travellers
Britanniasta ja tavallisista ihmisistä siirryttäköön – mihinkäs muualle kuin – avaruuteen ja sen mystisiin matkailijoihin. Proxyon on hollantilainen syntikkapoppiprojekti ja mm. Kotossa ja Laserdancessa (ks. joulukuun listani) vaikuttaneen Michiel van der Kuy -nimisen uroksen hieno lapsonen. "Space Travellers" sen sijaan on ko. projektin kaiketi suurin saavutus ja hyytävä matka musiikilliseen mustaan aukkoon.

16. Simple Minds – Someone Somewhere In Summertime
Ryminällä takaisin maan pinnalle meidät tuo Simple Minds ja tämä sen kohtalokkaasti soiva new wave -veisu, joka tehoaa kehoon ja panee adrenaliinin virtaamaan kunnolla. Miellyttävä kappale, johon ei hevillä kyllästy.

15. ABC – How to be a Millionaire
Genre on edelleen new wave (sekoitettuna dance-popiin) ja saari sama (Simple Minds on skotlantilainen, ABC brittiläinen yhtye), mutta nyt jammaillaan. "How to be a Millionaire" on ABC:n kappaleista mielestäni paras. Tämä vauhdikas ja värikäs kolmiminuuttinen tuntuu hyvältä aina.

14. Pet Shop Boys – West End Girls
80-luku on se, mihin matkustaisin ensimmäiseksi, jos aikakoneeseen pääsisin, ja osasyynä siihen on "West End Girlsin" kaltainen musiikki. Keväisen aurinkoinen äänimaailma piristää, biisin (mahdollisesti Berliinin muurista kertova) lyriikka kiinnostaa. Toi-mii.

13. Thomas Truax – Audrey's Dance
Thomas Truax on kokeellinen yhdysvaltalaisartisti ja outsider music -genren edustaja, joka on erikoistunut luomaan mitä kummallisimpia instrumentteja. Tässä Angelo Badalamenti -koverissa soitinkavalkadi tosin on melko tavanomainen (l. ei järisyttävän outo), mutta se ei estä "Audrey's Dancea" kuulumasta listalleni. Jos tämä iskee, niin suosittelen lämpimästi koko levyn kuuntelemista.

12. New Order – Bizarre Love Triangle
Olen enempi Joy Divisionin kuin New Orderin miehiä, mutta toki myös New Order nappaa – ja paljon. Kaunis "Bizarre Love Triangle" kasvaa kliimaksiinsa kertosäkeessään, joka on ikimuistoinen. Hienona pidän myös kappaleen psykedeelistä musavideota, jossa riittää ihmeteltävää. Hyvin tunnelmallinen biisi.

11. Radiorama – Chance to Desire
Radiorama tulee taas ja kalastaa meidät haaviinsa, mutta nyt ko. disko-orkesteri on jättänyt hirviöt rauhaan ja laulaa puhtaasti rakkaudesta. "Chance to Desire" on melodisesti upea tapaus ja pistää tanssijalan vipattamaan vaikka sitten väkisin. Tätä saa kuunnella suu korvissa.

10. The Human League – Don't You Want Me
Kasarimania jatkuu, ja kiitos siitä kuuluu tälle Human Leaguen lyyrisesti lohduttomalle ja jopa uhkaavalle biisille, jonka kivijalkana on sen vahva syntikansoitto. Väriä tähän antaa se, että kappaleessa on kaksi eri laulajaa ja lauluosuutta. Turkulaisille tiedoksi, että soi usein Dynamossa ja on siksi yksi tosi hyvä syy muiden tosi hyvien syiden joukossa käydä kyseisessä kuppilassa.

9. Giorgio Moroder – I'm Left, You're Right, She's Gone
Nyt olemme asian ytimessä. Kuka uskoisi, että tämä teos näki päivänvalonsa v. 1977? Ei kukaan. Ja katsokaa tuota kansikuvaa. Katsokaa sitä. Se on eeppinen. Eeppinen on myös laulajan robottimainen ääni. Tästä kappaleesta on mahdotonta löytää vikoja. Tiedättekö miksi? No tietysti siksi, koska tämä on täydellistä ja virheetöntä musiikkia.

8. Casco – Cybernetic Love
Yhä syvemmälle robottimaisiin sfääreihin meidät kuljettaa Casco "Cybernetic Love" -nimisellä aluksellaan. Jäätävän uskomatonta musiikkia, joka iskee eritoten päihteiden vaikutuksen alaisena. Biisin ehdoton kultasuoni sijaitsee sen keskivaiheilla tapahtuvassa puhelinsoitossa, jossa jonkinmoinen avaruusolio kilauttaa seuranhakulinjalle ja janoaa (ja kaiken lisäksi saa) puhelimeen vastaavalta naiselta kypernetiikkarakkautta.

7. Black Box – Ride on Time
Black Box ei edusta italodiskogenreä, vaan on sen jälkeläisen eli italo housen edustaja. Tässä genressä italodisko fuusioituu house-musiikkiin, ja kaiken sydämenä sykkivät euforiset ja iloiset soundit. "Ride on Time" kiteyttää genren hyvin ja on kappaleena (ja videona) villi ja viihdyttävä. Melkoista menoa.

6. Fox the Fox – Precious Little Diamond
Fox the Fox oli hollantilainen yhden (timanttisen) hitin ihme. Se hitti on "Precious Little Diamond", joka on kieli poskessa yksi maailmanhistorian parhaimmista kappaleista. Armotonta – sähkökitaroilla ja hypnoottisilla pysähdyksillä voideltua – eurodiskojyystöä, joka on vertaansa vailla. Erinomaista autoilu- ja matkailumusiikkia.

5. Lou Reed – This Magic Moment
Tämä The Drifters -koveri varasti sydämeni sillä sekunnilla, kun sen Lost Highwayssa näin. Simppeli, hieno ja vangitseva viisu, johon Reedin ääni sopii yhtä hyvin (muttei sentään paremmin) kuin Jerry Lawler työttömyyskortistoon. Kannattaa kuunnella – ja mieluiten silmät kiinni.

4. Space – Magic Fly
Lienee hetki heittäytyä kliseiseksi ja todeta, että yksi video kertoo enempi kuin tuhat sanaa. Mutta varoituksen sanana sanon, että tämä video voi viedä mennessään; sen jälkeen ei välttämättä ole enää järjissään...

3. The Doors – The End
Postaan tämän siksi, koska kyseessä on Apocalypse Now -leffan (psykedeelinen entistä psykedeelisempi) versio biisistä. Morrisonin ääni kummittelemassa Vietnamin viidakossa oli jotakin sanoinkuvaamatonta. Sitä on myös tämä huikea klassikko, joka ei todellakaan kuulosta siltä, että se on muutaman vuoden päästä piru soikoon 50-vuotias kappale!

2. Ville Leinonen & Valumo – Tuututyynylle
Kun kuulin tämän biisin ensimmäisen kerran, taisin kuolla onnesta. Olin vihdoin löytänyt jonkun, jolla on sairaan tyylikkäästi sairas mielikuvitus ja uskallus luoda uniikkia musiikkia. Tämä on yksinkertaisesti täy-del-li-ses-ti sanoitettu ja toteutettu kertomus, joka kolahtaa huumorintajuuni paremmin kuin yksikään muu kuulemani kappale. Kiitos tästä, Leinosen Ville ja Valumo.

1. David Lynch feat. Karen O – Pinky's Dream (Trentemøller Remix)
Niin paras. Kuunnelkaapa tämä pilkkopimeässä huoneessa ja volyymit täysillä.

[Coca]

No nyt tuli muuten vastaan sellaisia musiikkimieltymyksiä, jollaisiin en ole ennen törmännytkään! Dope!

[Saimou]

Noin puolet enskan listasta kuunnelleena voin sanoa että melkoinen listaus. Lähti päivä aika omituisesti käyntiin kun heti herättyäni selasin Alertia puhelimella etten nukahtaisi uudelleen, ja Tapatalk räväytti silmien eteen preview-kuvat Giorgio Moroderista ja Magic Fly:sta.

Pari listasi inspiroimaa suositusta:

Gary Numan - Down in the Park (Live at Urgh! A Music War)

Listallasi oli jonkin verran uutta aaltoa, ja Numanin Gary on sitä myötä varmaankin tuttu. Down in the Park lienee myös äijän tunnetuin kappale heti Carsin jälkeen, ja hieman tylsänä valintana se on myös oma suosikkini Numanin lievästi ilmaisten epätasaisesta tuotannosta (yli 30-vuotiseen uraan mahtuu 19 albumia, joista 16:ta en jaksa kuunnella lainkaan). Vähintään yhtä paljon kuin erinomainen kappale tähän suositukseen vaikutti tämä nimenomainen maaginen liveveto Urgh! A Music War -konserttielokuvasta.

Vangelis - Pulstar

Vangelis, tuo kreikkalainen elektrovelho, joka taikoi mm. Blade Runnerin legendaarisen ääniraidan. Tällaisessa ympäristössä osaan sentään varautua happoiseen avaruusmatkaan, mutta ensimmäisen kerran tämä kappale iski täysin odottamattomassa paikassa suoraan sokeasta pisteestä munuaisiin. Järkytys oli melkoinen, kun Pulstarin jykevät ensisävelmät kajahtivat ensimmäisen kerran stadionin kaiuttimista TPS:n jalkapallo-ottelussa. TPS:n pelaajat eivät ole minulle enää pelkästään vaatimattoman kotimaisen liigan jalkapalloilijoita, he ovat intergalaktisia sotureita.

Hot Chip - Don't Deny Your Heart

En muista linkitinkö tämän Alertiin aikanaan ilmestymisensä aikoihin. Nykyään mestarilliset musiikkivideot ovat harvassa, mutta tämä, no tämä on eri maata.

[FirEndien]

Wow mitä listoja! Varsinkin Fletchin listauksesta ampaisi meikäläisen 'check these' -soittolistalle rikollisen monta kipaletta - enhän minä ikinä ehdi kuunnella noita kaikkia!

Aionpa nyt ottaa asiakseni yrittää tätä kans. Huom., yrittää. Olen sen luokan musahamstraaja että hetkelliset suosikkibiisit saattavat vaihtua parhaassa tapauksessa päivittäin, ja niiden ikisuosikkien laittaminen jonkinlaiseen järjestykseen saattaa vaatia ainakin muutaman kyyneleen tuskallisen tirautuksen.

Mutta ihan olisi mielenkiintoista tietää että löytyykö porukasta ketään joka pitäisi minun listaani jonakin muunakin kuin järkyttävänä sillisalaattina josta saa korkeintaan päänsäryn. Alan hommiin!

[Stefa]

Mutta ihan olisi mielenkiintoista tietää että löytyykö porukasta ketään joka pitäisi minun listaani jonakin muunakin kuin järkyttävänä sillisalaattina josta saa korkeintaan päänsäryn. Alan hommiin!

Ehdottomasti tee lista. Last.fm:n mukaan diggailet The Browningia, Shponglea, Devin Townsendia ja Architectsia, ja ne ainakin omaan mieleeni ovat kaikki!

[FirEndien]

Mutta ihan olisi mielenkiintoista tietää että löytyykö porukasta ketään joka pitäisi minun listaani jonakin muunakin kuin järkyttävänä sillisalaattina josta saa korkeintaan päänsäryn. Alan hommiin!

Ehdottomasti tee lista. Last.fm:n mukaan diggailet The Browningia, Shponglea, Devin Townsendia ja Architectsia, ja ne ainakin omaan mieleeni ovat kaikki!

Apua, älä nyt kaikkea spoilaa, eihän mulla jää mitään ylläreitä listattavaksi!
Tee messissä? Oon sun musiikkimakuas ihaillut jo muutaman vuoden muistaakseni, voisi itsekin löytää lisää uusia tuttavuuksia.

[DeadManWalking]

Osallistu Firu ihmeessä vielä tuonne top 25 levyjen listaukseen. Itsekin tuli se aloitettua, ja pitäisi kyllä jatkaakin sitä listausta nyt pian.

[FirEndien]

Osallistu Firu ihmeessä vielä tuonne top 25 levyjen listaukseen. Itsekin tuli se aloitettua, ja pitäisi kyllä jatkaakin sitä listausta nyt pian.

Just huomasin ton threadin ja voihkaisin tuskissani, enhän mää nyt pääse ikinä tästä läppäristä irti! Tuo voi kyllä olla itseasiassa helpompi lista tehdä kuin tämä. Hmm. Otan haasteen vastaan.

[Stefa]

Mutta ihan olisi mielenkiintoista tietää että löytyykö porukasta ketään joka pitäisi minun listaani jonakin muunakin kuin järkyttävänä sillisalaattina josta saa korkeintaan päänsäryn. Alan hommiin!

Ehdottomasti tee lista. Last.fm:n mukaan diggailet The Browningia, Shponglea, Devin Townsendia ja Architectsia, ja ne ainakin omaan mieleeni ovat kaikki!

Apua, älä nyt kaikkea spoilaa, eihän mulla jää mitään ylläreitä listattavaksi!
Tee messissä? Oon sun musiikkimakuas ihaillut jo muutaman vuoden muistaakseni, voisi itsekin löytää lisää uusia tuttavuuksia.

Miten joku voi ihailla mun musamakuani?

[FirEndien]

Miten joku voi ihailla mun musamakuani?

Helposti, arvostanhan sentään Hyviä Musiikkimakuja.