Kai se on uusi topic vähitellen laitettava pystyyn. Suomalaisen penkkiurheilukansan lempilapsi, mielipiteiden jakaja ja kuumin keskustelunaihe pyörähtää käyntiin. Jääkiekon SM-Liigan järjestyksessään 38. kausi käynnistyy torstaina 13.9 neljällä ottelulla, jolloin vastakkain ovat Helsingissä HIFK ja Jokerit, Oulussa Kärpät ja SaiPa, Lahdessa Pelicans ja Blues sekä Turussa TPS ja HPK. Runkosarjassa pelataan yhteensä 60 ottelua, ja pudotuspelien on määrä alkaa maaliskuun 14. päivä, ja Suomen mestarin nimi on selvillä viimeistään 25. päivä huhtikuuta.
Tällä(kin) kaudella SM-Liiga on tuttuun tapaan erittäin tasainen. Kenties tasaisempi kuin aikaisempina vuosina, sillä moni viime kauden kärkijoukkue on hieman heikentynyt, kun taas joillakin huonommin sijoitetuilla joukkueilla joukkueet ovat vahvistuneet. Tämän vuoksi myös runkosarjan rankingin tekeminen on äärimmäisen hankalaa. Jos nyt jätetään pari ihan häntäpään joukkuetta rauhaan, niin tämän lisäksi usea joukkue on erittäin lähellä toisiaan tasollisesti. Tänä vuonna säälipleijareiden ja pudotuspeleistä ulosjäämisen ero on erittäin pieni, kuten on myös säälipleijareiden ja varsinaisten pudotuspelienkin.
Noh, mitäpä sitä turhaan selittelemään, tästä se arviointi vähitellen alkaa. Käydään joukkueet läpi käännetyssä järjestyksessä siten, että aloitamme sijasta 14. ja lopetamme runkosarjan ykköseksi sijoittuneeseen joukkueeseen. Lopuksi otetaan vielä muutama pelaaja esille, ja yritetään muodostaa jonkinlainen liigan All Stars –ketju.
Aloitetaan, ensin sijat 11-14:
14. Ilves, Tampere
Paras puolustaja: Ville Koistinen
Paras hyökkääjä: Jesse Niinimäki
MVP: Ville Koistinen
Ilveksen organisaatiossa eletään kenties synkimpiä mahdollisia aikoja. Joukkue ei ole koskaan ollut historiansa aikana tällaisessa myllerryksessä, eikä tilanne tulevan kauden alla näytä kovinkaan valoisalta. Vaikka viime aikoina joukkueen toimistopuolella onkin tapahtunut muutoksia, niin vielä tämän kauden alkuun nämä muutokset eivät millään ennätä vaikuttaa. Tärkeä kysymys onkin, että jaksetaanko Ilveksessä uskoa parempaan huomiseen? Mikäli seurajohto ja pelaajat kykenevät pitämään ajatukset pelissä, niin tasaisessa liigassa kaikki on mahdollista. Mutta mikäli Raimo Helmisen valmentama joukkue ei pysy yhteishengeltään tai tekemiseltään kasassa ollenkaan, niin silloin ei voida odottaa kovin kaksista lopputulosta.
Maalivahdit: Asetelma on se, että Miika Wiikman on ykkönen ja nuori Ville Kolppanen on kakkosveskari. Wiikman on tekniseltä osaamiseltaan ihan ok-tason liigaveskari, mutta viimeiset vuodet ovat olleet surkuhupaisia. Nuorella Kolppasella olisikin todellisen ryöstön paikka, ja onkin mahdollista että tämä -92 syntynyt nuori on Ilveksen ykkösveskari kauden mittaan.
Puolustus: Ville Koistinen. Eipä tähän ole paljoa lisättävää. Joukkueen liideri niin hyökkäyspäässä ja omalla alueellakin, vaikka mies ei varsinaisesti mikään oman pään luuta olekaan. Silti tulee olemaan puolustuspään ehdoton kapellimestari. Saa myös arvokasta taustatukea parilta muulta kokeneemmalta kaverilta, ja lisäksi nuoren Jyrki Jokipakan on syytä nostaa profiiliaan, mikäli kissapedot haluavat taistella muustakin kuin karsintapaikasta.
Hyökkäys: Jos puolustuksen pystyi tiivistämään Ville Koistiseen, niin lähes samat sanat voidaan sanoa hyökkäyspään osalta herrasta nimeltä Jesse Niinimäki. Pojasta on tullut mies, ja Niinimäki ymmärsi pari vuotta sitten että SM-Liigassa pitää treenata. Nuorena Niinimäki oli laiska, mutta lahjakas jääkiekkoilija, joka ihan oikeasti pystyi roikkumaan h**vetin pitkään mukana pelkkien lahjojensa ansiosta. Niinimäki totesi itsekin ennen viime kautta, että ”Olen aina osannut pelata, mutta ennen en vain viitsinyt”. Noh, Ilveksen hyökkäyspään osalta Niinimäen onnistumiset näyttelevät suurta roolia. Jos Niinimäki on jäässä, niin Ilveskin on jäässä. Jos Niinimäki saa pelinsä kulkemaan, Ilveksellä on mahdollisuuksia.
Niinimäen lisäksi Masi Marjamäki on arvokas lisä joukkueeseen. Tuo kovuutta ja voimaa, ja taistelee varmasti viimeiseen asti joukkueensa puolesta. Tämän jälkeen onkin sitten vähän hiljaisempaa, sillä joukkueessa on kyllä muutama kaveri jotka nappionnistumisella voivat yllättää, mutta Niinimäen ja Marjamäen lisäksi joukkueessa ei ole hyökkäyspäässä yhtään ns. varmaa korttia.
Uhka/Mahdollisuus:
Uhkana on se, että joukkue ei saa missään vaiheessa otetta tekemiseensä. Peli on sekaisin, joukkueen harvat tähtipelaajat lähtevät pois ja joukkueen talous menee entistä enemmän kuralle. Kaiken tämän seurauksena Ilveksen paatti karahtaa kiville ja pahin mahdollinen skenaario toteutuu: Ilves karsii jälleen liigapaikastaan, ja silloin katastrofin ainekset ovat lähellä…
Mahdollisuus on taas siinä, että joukkue onnistuu muutaman profiilinimen avulla pelaamaan ehjän kauden. Täydellisen joulun sattuessa kohdalleen, muutaman muun joukkueen flopatessa ja oman pelin toimiessa niin hyvin kuin se olosuhteiden puitteissa on mahdollista, Ilveksellä on häviävän pieni mahdollisuus kiihdyttää jopa runkosarjassa sijalle 10. Todennäköistä se ei ole, mutta Ilveksen onni on se, että SM-Liiga on erittäin tasainen.
Tuomio:
Vaikka tätä kuinka pyörittelisi, niin Ilves tulee olemaan tukevasti sijoilla 13.-14. Tietysti urheilun maailmassa kaikki on mahdollista, mutta kun runkosarja kestää sen 60 ottelua, niin silloin yleensä se heikoin lenkki on todella se heikoin. Ei jatkoon.
Seuraa häntä:
Jesse Niinimäki. Mainitsinkin miehen jo hyökkäyspään esittelyssä, joten mainitaan uudestaan. Mustan Ilves-taivaan valopilkku, joka kyllä jaksaa viihdyttää otteillaan. Ilveksen kohdalla suurin pelko on siinä, että jos Niinimäki pelaa liian hyvin, niin luultavasti jokin KHL-seura kiinnostuu. Ilveksen nykyisessä taloustilanteessa hänet on pakko myydä sinne, ja se ei ole Ilveksen peli-ilmeen kannalta hyvä asia.
13. SaiPa, Lappeenranta
Paras puolustaja: Brian Salcido
Paras hyökkääjä: Mark Lee/Ville Koho
MVP: Valitse itse heistä mieleinen
SaiPa lähtee tähän kauteen huomattavasti varmemmasta tilanteesta kuin vuosi sitten. Vuosi sitten tähän aikaan joukkue oli tehnyt lähes miljoonan euron tappiot, mikä on tuon kokoiselle seuralle ihan käsittämätön lukema. Viime kaudella seura sai käännettyä kurssin komeasti, sillä seura teki reilut 140 000 euroa voittoa ja kaiken huippuna pelasi varsin pirteästi. Seura ei pullistele nimimiehiä, mutta joukkuetta on aina leimannut tasaisuus ja tinkimätön työnteko. Vaikka joukkue olisi paperilla miten heikko tahansa, niin aina jostain lappeenrantalaiset saavat revittyä sen yhden pykälän lisää vauhtia, ja joukkue suoriutuu pelillisesti varsin mallikkaasti. Yksittäisessä pelissä SaiPa voi voittaa kenet tahansa, mutta harmi vaan SaiPan kannalta ettei liigan mestaruutta ratkaista esim. cup-muotoisena kilpailuna. 60 ottelun runkosarjassa ei menestytä pelkkien yksittäisen otteluiden voitolla, vaikka joukkue pystyykin voittamaan käytännössä kenet tahansa.
Maalivahdit: Tasainen asetelma. Jani Nieminen ja Richard Ullberg muodostavat tasaisen kaksikon, ja uskon että peliaika tulee jakautumaan melko tasaisesti. Molemmat ovat teknisesti varsin osaavia veskareita, ja tasaisella peluutuksella tästä kaksikosta voidaan saada maksimaalinen hyöty irti.
Puolustus: Joukkueessa on pari varsin pätevää kiekkolista pakkia, eli Brian Salcido (viime kaudella 28 pistettä) ja Per Savilahti-Nagander (21 pistettä), ja he pystyvät hyviin ratkaisuihin hyökkäyspäädyssä ja hyökkäysten tukemisessa. Lisäksi joukkueessa on muutama vahva oman alueen luuta, kuten Mikko Pukka, Jere Pulli ja Antti Bruun. Tiiviin puolustuspelin ansiosta joukkue pystyy haastamaan kenet tahansa, ja puolustuspään nimiin joukkue ei kaadu.
Hyökkäys: Jos puolustajista pystyi nostamaan muutaman erikoismieheksi laskettavan kaverin esille, niin samaa ei voida sanoa hyökkääjistä. Toki esimerkiksi Mark Lee on tehnyt parhaalla kaudellaan 36 tehopistettä SM-Liigassa, Jesse Mankinen teki viime kaudella 16 maalia ja Anssi Löfmankin viimeisteli 11 kertaa 33 ottelussa. Lisäksi Ville Koho tunnetaan Mr. SaiPana, joka on erittäin luotettava joka paikan höylä, yli 500 liigapelin veteraani ja luotettava sotaratsu. Mutta näidenkin nimien yllä leijuu kysymysmerkkejä, ja lisäksi on sanottava että joukkueen hyökkäysmateriaalia leimaa tietty tasapaksuus ja keskinkertaisuus. Hyökkäyspää on toki työteliäs, mutta valitettavasti melko kädetön.
Uhka/Mahdollisuus:
Uhka on joukkueen pelaajalistassa. Siinä missä peräpään joukkueista esimerkiksi Ilveksellä löytyy Jesse Niinmäki tai Ville Koistinen, jotka kykenevät ratkaisemaan pelejä omilla suorituksillaan, niin SaiPalta ei vastaavanlaista tähteä löydy. Duunaripainotteinen joukkue kykenee kyllä työntekoon, mutta silloin on turha odottaa kuuta taivaalta, jos työnteon lisäksi ei löydy kovia ratkaisijoita.
Mahdollisuus piilee siinä, että joukkueen vähät profiilinimet pelaavat elämänsä parhaat kaudet ja onnistuvat niin hyvin kuin se heidän potentiaalinsa rajoissa on mahdollista. Lisäksi jos joukkue kykenee tekemään rajusti töitä, ja mikäli todellinen onni käy, niin joukkueella on pienet mahdollisuudet jopa pudotuspeleihin. Mahdollisuudet ovat kuitenkin pienet, eikä niiden varaan kannata kovin paljoa laskea.
Tuomio:
Eiköhän tuo joukkue tule löytymään samoilta sijoilta Ilveksen kanssa. Kun materiaali ei riitä, niin se ei riitä. Kyse on kuitenkin ammattilaissarjasta, jossa hyvin harvoin ”henki voittaa materian” etenkin kun kaudessa on tosiaan se 60 ottelua. Ei kuitenkaan ole välttämättä aivan pakan pohjallakaan, sillä SaiPan onni on se että Ilveksellä on pakka todella sekaisin.
Seuraa häntä:
Jesse Mankinen. Viime kaudella syntyi kunnioitettavat 16 maalia. Ainekset nousta yli 20 maalin mieheksi, ja toivottavasti myös Mankinen on itse asettanut tämän tavoitteekseen.
12. HPK, Hämeenlinna
Paras puolustaja: Marko Tuulola
Paras hyökkääjä: Ville Viitaluoma
MVP: Ville Viitaluoma
Takavuosien vakiintunut mitalijoukkue on valunut liigan pohjalle. Jukka Jalosen aikana HPK vakiinnutti itsensä takuuvarmana välieräjoukkueena, mutta Jalosen lähdön jälkeen suunta on ollut aina alaspäin. Poikkeuksen tähän toi vuosi 2010 ja Jukka Rautakorpi, jolloin HPK ylsi jopa sensaatiomaisesti hopealle.
Eikä se tilanne kovin valoisalta näytä nytkään. Joukkue on tasapaksu, ja joukkueen puolustuspää on paperilla jopa koko liigan huonoin. Pelejä ei tietenkään ratkaista paperilla, mutta jos osviittaa haetaan yhtään viime kaudesta, niin tilanne ei myöskään kaukalossa näytä kovin hyvältä; HPK päästi viime kaudella eniten maaleja koko liigasta, ja lisäksi joukkue teki yhdessä Tapparan kanssa vähiten maaleja.
Maalivahdit: Asetelma on suht tasainen, eli joukkueen maalivahdit Mikko Tolvanen ja Mika Järvinen saanevat molemmat tasaisesti peliaikaa. Molemmat ovat teknisesti hyviä veskareita, mutta ongelma on siinä että taso heittelee liikaa.
Puolustus: Marko Tuulola on edelleenkin, peräti 41-vuotiaana joukkueensa ykköspakki. Tilanne on sikäli jopa epäreilu, sillä mies joutuu olemaan kohtuuttoman suuressa roolissa. Harmi vaan, ettei taustatukea ole kovin paljoa tulossa, sillä esimerkiksi viime kauteen peilattuna joukkueesta poistuivat sekä Jukka Laamanen että Mathias Porseland. Tietysti joukkueeseen tullut Ossi-Petteri Grönholm tuo kaivattua kokemusta SM-Liigasta, ja lisäksi Joni Tuomisella on takavuosilta SaiPan riveistä ihan hyviä kiekollisia näyttöjä, mutta toisaalta myös joukkueen peräpäässä on paljon nuoria ja liigatasolle muuten köykäisiä nimiä.
Hyökkäys: Jos joukkueen hyökkäysosastosta voitiin nostaa yksi nimi ylitse muiden, niin yhtä helppoa se on tehdä Kerhon hyökkääjien osalta. Ville Viitaluoman hankinta joukkueeseen oli elintärkeä sen suhteen, ettei HPK valu aivan pohjalle. Hyvä keskushyökkääjä pystyy ruokkimaan myös laitureita hyvään iskuun, joten mikäli HPK saa esimeriksi Jesse Saarisen ja Tuomas Santavuoren pelaamaan hyvin yhteen Viitaluoman kanssa, niin tuolloin joukkueen tilanne näyttää huomattavasti ennakoitua paremmalta. Viitaluoman loukkaantuminen puolestaan olisi katastrofi.
Uhka/Mahdollisuus:
Uhka piilee siinä, että joukkueen peli alkaa valua täysin väärään suuntaan. Ville Viitaluoma tulee saamaan paljon vastuuta, joten hänen loukkaantumisensa olisi kuolettava isku koko joukkueelle.
Mahdollisuus piilee siinä, että joukkue onnistuu kasaamaan potentiaalisista yksilöistään yhden kovan luokan ketjun, ja saa myös muut duunaripainotteiset pelaajat paiskimaan kovasti töitä. Tällöin mahdollisuudet hyviin suorituksiin kasvavat, ja jopa pieni sauma pudotuspeleihin on olemassa. Mutta se on hyvin ohut.
Tuomio:
Ei se p**ka pöyhimällä parane. Jos nyt ei ihan SaiPan ja Ilveksen tasolla olla, niin ei kuitenkaan kovin kaukanakaan siitä. Toki, ihmeitä aina sattuu, mutta HPK:n kohdalla sija 10 olisi mestaruuteen verrattava asia. Muistetaan kuitenkin realismi.
Seuraa häntä:
Lauri Kärmeniemi. Kolusi aikanaan jonkin verran juniorimaajoukkueita, mutta ei ole kuitenkaan koskaan aivan noussut hyväksi liigatason kiekolliseksi pakiksi. Ikää vasta 21 vuotta, ja esitti kuitenkin ajoittain ihan hyviä välähdyksiä jo viime kaudella. Olisiko nyt Porselandin ja Laamasen poistumisen myötä paikka ottaa suurempi rooli Kerhon puolustuksesta?
11. TPS, Turku
Paras puolustaja: Hannu Pikkarainen
Paras hyökkääjä: Ville Vahalahti
MVP: Ville Vahalahti
Vuoden 2010 sensaatiomaisen kultakevään jälkeen perinteikkään Turun Palloseuran kurssi on ollut melkoista syöksykierrettä. Vuonna 2011 joukkue vältti liigakarsinnat aivan viime hetkillä, ja viime kausi puolestaan oli varsin mitäänsanomatonta, harmaata tekemistä. Pekka Virran valmentamalla joukkueella oli toki alkuvaiheessa varsin lupaavan näköistä tekemistä, mutta mitä pidemmälle homma eteni niin sitä heikommin peli sujui. Lopulta seura pääsi ainoastaan yhden pisteen erolla pudotuspeleihin, ainoastaan pudotakseen ensimmäisellä kierroksella suoraan kahden pelin jälkeen. Toki tilanne muihin alakerran joukkueisiin on sen verran hyvä, että TPS:llä on kuitenkin ihan hyvät mahdollisuudet pystyä taistelemaan pudotuspelipaikasta, eikä esimerkiksi kevään 2011 kaltaisen katastrofin pitäisi olla mahdollinen.
Maalivahdit: Antero Niittymäen paluu kotiin on ajatuksena varsin kaunis, mutta pitää muistaa että Niittymäen parhaista vuosista alkaa olla jo melkoisesti aikaa. Niittymäen onneksi hänen ei tarvitse olla se 50 peliä urakoiva ykkösmaalivahti, sillä joukkueessa on myös Atte Engren. Niittymäki on esittänyt harjoituskaudella ihan hyviä otteita, mutta pitkä pelaamattomuus tarkoittaa sitä, että Engren tulee olemaan ainakin alussa suuremmassa vastuussa. Mikäli ”Niitty” saa itsensä kuntoon, niin maalivahteihin TPS ei missään olosuhteissa kaadu.
Puolustus: Tomas Mojzis ja Mario Scalzo veivät ison palan pois joukkueen puolustuksesta, joten Hannu Pikkaraisella on iso tontti otettavana. Kiekollisena osaajana Pikkarainen on ehdottomasti liigan parhaimmistoa, mutta valitettavan usein ”Hanky” sortuu ylimielisyyteen, löysään oman pään peliin ja yleiseen löysäilyyn. Tällaisia pelaajia Pekka Virta ei kauaa jaksa katsella, joten Pikkaraisen on pelattava tosissaan, mikäli ei halua joutua koirankoppiin. Muista kärkinimistä Travis Ehrhardtin ja Timo Seppäsen on onnistuttava, mikäli Palloseura haluaa pelata pudotuspelejä. Lisäksi nuorelta Rasmus Ristolaiselta odotetaan jälleen kypsiä otteita.
Hyökkäys: Hyökkäyspää on ainakin paperilla hyvässä jamassa. Ville Vahalahti on kokenut ja tehokas joukkueen kapteeni ja isäntä, Brian Willsie tuo kokemusta ja kovuutta ja Corey Lockella on ykkössentterin tontti otettavana. AHL:ssä pieni 175-senttinen kaveri on pelannut lähes piste per peli tahdilla, joten olisiko tässä miehessä jopa mahdollisesti uusi Ryan Lasch? Muista nimistä Tero Koskiranta on jo osoittanut olevansa SM-Liigassa varsin pätevä pelimies, ja lisäksi Marko Anttila on hyvä kahdensuunnan peluri.
Uhka/Mahdollisuus:
Uhka piilee siinä, ettei tuoreet puolustuspään hankinnat pysty ottamaan isoa roolia joukkueesta, ja että joukkueeseen kärkiosaajiksi hankitut ulkomaalaiset Brian Willsie ja Corey Locke eivät sopeudu SM-Liigaan. Myöskään avainmiesten loukkaantumisia Palloseura ei kestä.
Mahdollisuus piilee siinä, että joukkueen tuoreet hankinnat osoittautuvat huippunimiksi, ja että joukkueen ennakkoon erittäin mielenkiintoinen maalivahtikaksikko löytää hyvän vireen. Kaiken mennessä nappiin pudotuspelipaikka on täysin omissa käsissä.
Tuomio:
Tulee käymään tiukkaa taistelua pudotuspelipaikasta. Rankataan nyt kuitenkin tälle sijalle, mutta TPS:n kannattajien ei tarvitse pelätä samanlaista katastrofia kuin vuonna 2011.
Seuraa häntä:
Rasmus Ristolainen. Viime kaudella lupaava pakki aloitti vahvasti, mutta täysin luonnollisesti nuorella miehellä alkoi loppua kohti vähän askel painamaan. Näytti kuitenkin jo olevansa liigatason peluri, joten tämän huippulupauksen peliä kannattaa seurata. Tulevaisuuden tähti.
Näin, nyt on käsitelty kellarikerros, ja siirrytään sitten käännetyssä järjestyksessä sijoille 7-10. Korostan jälleen tässä vaiheessa, että sijoitusten analysointi ja joukkueiden rankkaaminen on erittäin vaikeaa, ja tuskin tässä vaiheessa vielä mitään absoluuttista totuutta tietää kukaan. Luultavasti sijojen 1-10 välinen tasoero tulee olemaan pienempi kuin kertaakaan 2000-luvulla, joten näistä minun listauksistani saa, ja pitääkin olla vapaasti täysin eri mieltä.
Noh, jatketaan…
10. Ässät, Pori
Paras puolustaja: Ville Uusitalo
Paras hyökkääjä: Stephen Dixon
MVP: Stephen Dixon
Viime kaudella runkosarjassa sijalle viisi sijoittunut Ässät menetti joukkueesta odotetusti sen suurimman syömähampaan, eli maalikuningas Tomas Zaborskyn. Stephen Dixon sentään jäi joukkueeseen, mutta muutoin vaihtuvuus on ollut melkoista, etenkin kärkipelaajien suhteen. Porissa on totuttu parin kauden aikana hyvään runkosarjamenestykseen, mutta tänä vuonna olisi aika ottaa jo edistysaskelia myös pudotuspeleissä. Kahden perättäisen epäonnistumisen jälkeen hyvät runkosarjasijoitukset eivät mieltä lämmitä, mikäli laulukuoroon on jouduttu jo puolivälierissä. Vaikka tässä vaiheessa rankkaan joukkueen sijalle kymmenen, niin tosiasiassa vasta kauden aikana nähdään, että mikä joukkueen todellinen tila on.
Maalivahdit: Antti Raanta osoitti viime kaudella olevansa liigatasolla kova tekijä. Runkosarjassa pelejä kertyi vyölle 38 kappaletta, joissa torjuntaprosentti oli hieno 93,3 ja päästettyjen maalien keskiarvo myös vakuuttava 2,33. Juha Järvenpää puolestaan antaa hyvää taustatukea, joten maalivahtipeliin Ässät ei tule missään nimessä kaatumaan.
Puolustus: Joukkueen kapteeni ja puolustuspelin selkeä johtaja on Ville Uusitalo. Uusitalo kantaa todella suurta vastuuta joukkueen kiekollisesta osaamisesta, sillä muut profiilinimiksi laskettavat kaverit kuten Tommi Taimi, Tapio Sammalkangas ja Jyri Marttinen ovat pikemminkin peruspakkeja. Joukkueessa on myös AHL:stä scoutattu Shaun Heshka, joka voi olla mitä tahansa puukätisen hasardin ja monipuolisen yleispakin väliltä.
Hyökkäys: Sentterikalusto on kunnossa, sillä Stephen Dixon ja Aki Uuskartano ovat liigatasolla huippunimiä. Suurimmat kysymysmerkit ovatkin laituriosastolla, sillä kärkiketjuihin kaavaillut Michael Ryan ja Tuomas Pihlman ovat kärsineet urallaan pahoista loukkaantumisista. Katseet kääntyvätkin Joel Armiaan, jolla on nyt se todellinen huippupaikka tehdä uran ennätyspisteet ja parhaimmillaan taistella jopa koko liigan maalipörssin voitosta.
Uhka/Mahdollisuus:
Suurimmat uhkakuvat leijuvat sen yllä, että profiilinimiksi hankitut Ryan ja Pihlman eivät onnistu hyökkäyspäässä, Joel Armian alkukausi on jälleen hankala ja Stephen Dixon joutuu kantamaan liian suurta vastuuta hyökkäyspäässä. Myöskään Ville Uusitalon loukkaantuminen puolustuksesta ei olisi patapaidoille mitenkään kovin iloinen asia.
Mahdollisuus on siinä, että uudet profiilinimet osoittavat olevansa todellisia huippuja SM-Liigassa, Joel Armia pelaa kokonaisvaltaisesti parasta kiekkoaan koskaan ja joukkueen asenne on joka ilta 110%. Tällöin Ässillä on täydet mahdollisuudet taistella jopa suorasta pudotuspelipaikasta.
Tuomio:
Lähtökohdat osoittavat joukkueen nyt tähän ruutuun, mutta todellisuudessa pitkä runkosarja tulee näyttämään sen, että onko Ässäpakan paikka suoraan pudotuspeleissä vai säälipleijareissa. Valumista kympin sakin ulkopuolelle lienee turha pelätä.
Seuraa häntä:
Joel Armia. Hieman ehkä tylsää nostaa kaikkien tuntema Armia tähän, mutta pakkohan se on. Viime kauden 38 tehopistettä olivat pettymys sekä Armialle itselleen että Ässien kannattajille, joten nyt on paikka pistää paremmaksi. Suomalaiselle pelaajalle harvinainen kyky pistää kiekko maaliin silloin kun se paikka tulee, joten tarjoilun pelatessa tämä nimi tulee olemaan maalipörssin kärkinimiä. Nautitaan vielä Armian otteista kun voidaan, sillä kovin pitkään tätä kaveria ei liigaympyröissä enää nähdä.
9. Blues, Espoo
Paras puolustaja: Arto Laatikainen
Paras hyökkääjä: Teemu Ramstedt
MVP: Arto Laatikainen
Blues on todistanut kahtena keväänä sen, ettei runkosarjan sijoituksella ole mitään merkitystä. Ja sama kurssi lienee tälläkin kertaa tähtäimessä. Tosipelit pelataan keväällä, ja silloin Blues on parhaimmillaan. Harva ihan oikeasti tietää, että Espoon Siniset ovat olleet urheilullisesti Suomen ykkösseura jo monta vuotta, ja sama trendi luultavasti jatkuu edelleenkin. Mikäli vielä toimiston väki saadaan tekemään osaavaa työtä, niin espoolainen jääkiekkoilu tulee olemaan tulevaisuudessa kovaa valuuttaa. En osaa sanoa, että luodaanko siellä mitään tulevaisuuden dynastiaa, mutta vahva seuraidentiteetti on joka tapauksessa vähitellen muodostumassa.
Maalivahdit: Juuso Riksmanin värvääminen viime hetkillä oli kova veto, ja terveenä ollessaan Riksman lukeutuu liigan viiden parhaan maalivahdin joukkoon. Lars Volden ja Antti Ore ovat päteviä paikkaajia silloin, kun Riksman on lepovuorossa. Riksmanin kohdalla on toki muistettava loukkaantumishistoria, sillä hänen loukkaannuttuaan Blues on pulassa maalivahtien suhteen.
Puolustus: Bluesin vahvin osa-alue. Arto Laatikainen palasi pitkän tauon jälkeen takaisin kotiin, Jani Hakanpää ottaa koko ajan kehitysaskelia ja Henri Laurila sekä Joonas Jalvanti ovat molemmat hyviä hankintoja omalle alueelle. Tämä nelikko muodostanee joukkueen kärkiosaamisen pakkien suhteen, ja lisäksi Mikko Kuukka ja Harri Ilvonen ovat suht. varmoja pelaajia. Lisäksi joukkueessa on pari nuorempaa kaveria, eli Niklas Tikkinen ja Joonas Valkonen, jotka kyllä varmasti kirittävät kokeneempia kavereita. Terve kilpailutilanne on hyvä asia.
Hyökkäys: Tuttuun espoolaiseen tyyliin duunaripainotteinen. Teemu Ramstedt, Kristian Kuusela ja Tommi Huhtala ovat kärkiosaajia, ja kaikki edustavat joukkueen kärkipelaajia myös kiekollisesti. Taustatukea kaivataan etenkin Camilo Miettiseltä ja uudelta hankinnalta Marco Rosalta. Myös huippulupaus Juuso Ikonen on tyrkyllä tehdä läpimurron, mikäli vaan saa kehittyä rauhassa.
Uhka/Mahdollisuus:
Espoolaisen jääkiekkoilun pahin uhka on ollut viime vuosina todellisten huippuratkaisijoiden puute, sekä uskomattoman huono onni loukkaantumisten suhteen. Vaikka joukkueella on tasainen ja duunaripainotteinen joukkue, niin tiukoissa paikoissa joukkue kaipaisi varmaa ja kliinistä viimeistelijää, joka pistää kiekon verkkoon taidolla, eikä runnomalla.
Mahdollisuus piilee joukkueen henkisessä voimavarassa. Blues ei luovuta koskaan, ja tästä on kehittynyt eräs tärkeä osa joukkueen seuraidentiteettiä. Lisäksi joukkue on aina erittäin urheilullinen, ja porukka kyllä jaksaa painaa läpi raskaan runkosarjan sen pahemmin piiputtamatta. Nippu on lisäksi sen verran tasainen, että joukkueessa vallitsee terve kilpailuhenkisyys.
Tuomio:
Haastajan paikalla, ja sehän sopii Bluesille. Vasta keväällä nähdään tämän joukkueen todellinen taso, ja onkin todennäköistä että Blues on tutusti sijoilla 7-10. Keväällä taas jossain ihan muualla.
Seuraa häntä:
Juuso Ikonen. Viime keväänä pyöritteli kokeneempia jätkiä umpisolmuun. Lahjakas huippujuniori, joka uskaltaa pelata omilla vahvuuksillaan. Häviää fyysisyydessä, mutta voittaa monet nopeudella, taidolla ja älykkyydellä.
8. HIFK, Helsinki
Paras puolustaja: Toni Söderholm
Paras hyökkääjä: Ville Peltonen
MVP: Ville Peltonen
Kyllä, luitte sijoituksen oikein. Materiaalinsa puolesta IFK:lla on mahdollisuudet suoraan pudotuspelipaikkaan, mutta muuten tilanne on suunnilleen samaa luokkaa kuin pahimpana Pena-kiekon aikana. Joukkuetta on riepoteltu sisäisillä ristiriidoilla ja valmentajasotkuilla, ja nämä asiat eivät voi olla vaikuttamatta joukkueen kokonaisvaltaiseen tekemiseen. Lisäksi harjoituskaudella tulleet osumat European Trophyssa eivät varsinaisesti paranna joukkueen asetelmia, ja onkin täysin mahdollista, että Helsingin vanhassa jäähallissa kytee tämän kauden pahin kriisijoukkue. Joukkueella on kokematon päävalmentaja, ja tällaisessa tilanteessa lumipallo lähtee herkästi pyörimään väärään suuntaan.
Maalivahdit: Joni Ortio ja Mika Norja muodostavat urheilullisen ja melko tasaisen kaksikon, jossa Ortio on kuitenkin lähtökohtaisesti se ykkösnimi. Norja on kuitenkin todistanut pärjäävänsä liigakaukalossa, joten kilpailutilanne on taattu.
Puolustus: Toni Söderholm on joukkueen ykkösnimi puolustuksen, ja lähes jopa koko joukkueen rosterin osalta. Tyylikäs herrasmies ei jäädy tiukassa paikassa, ja mies on pelannut parin viimeisen vuoden elämänsä parasta jääkiekkoa. Taustatukea tulee myös kokeneelta Mikko Jokelalta, ja lisäksi kiekollisessa pelissä Ville Varakkaan ja Kyle Klubertanzin odotetaan ottavan isot roolit. Kärkinelikko on laadukas, mutta tämän jälkeen pelipaikoista on tiukka taistelu. Onnistuuko esim. Ilari Melart jättämään typerät kostoreissut väliin, ja pelaamaan omilla vahvuuksillaan hyvää peruspeliä? Aineksia siihen on.
Hyökkäys: Yksi on joukosta poissa. Viime kaudella Mikael Granlund oli se nimi, johon kaikki katseet kiinnittyivät, mutta enää mukana ei ole niin valovoimaista supertähteä. Toki Ville Peltonen lukeutuu edelleenkin liigan parhaisiin pelaajiin, mutta harjoituskaudella tullut aivotärähdys ei varsinaisesti ole mikään hyvä asia. Joukkueessa on paljon duunareita, ja lisäksi on pantava merkille että tällä kaudella joukkueessa ei ole tähtistatuksen omaavaa huippusentteriä. Tämä aiheuttaa varmasti pientä päänvaivaa.
Uhka/Mahdollisuus:
Uhkakuvat käsiteltiinkin jo osittain, eli mikäli IFK on oikeasti sisäisesti täysin raunioina, niin kaudesta tulee erittäin pitkä. Kokematon päävalmentaja on useasti kriisitilanteessa helisemässä, ja tällöin lopputulos ei ole mitenkään mairitteleva.
Mahdollisuus piilee siinä, että joukkueessa on kolme kovaa IFK-ikonia; Ville Peltonen, Toni Söderholm ja Kimmo Kuhta. Mikäli Pasi Sormunen löytää näiden kavereiden suhteen yhteisen sävelen, niin työrauha on taattu. Lisäksi joukkueessa on paljon potentiaalia, mutta sen täytyy myös päästä purkautumaan ulos parhaalla mahdollisella tavalla.
Tuomio:
Kaiken onnistuessa kamppailee jopa suorasta pudotuspelipaikasta, mutta kriisin yllättäessä joukkue voi jopa pudota kokonaan pudotuspeleistä pois. 2000-luvulla on nähty monta kertaa todellisen flopin tekevä IFK, ja kun Stadissa mokataan, niin se tehdään kunnolla. Onko IFK sitten ensi kaudella lintu vai kala, vai kenties jotain siltä väliltä?
7. Pelicans, Lahti
Paras puolustaja: Markus Seikola
Paras hyökkääjä: Vili Sopanen
MVP: Markus Seikola
Pelicansin pakka hajosi viime kauden jälkeen melko totaalisesti. Ryan Lasch ja Justin Hodgman olivat joukkueen kirkkaimmat supertähdet, ja tämän tasoisten pelaajien vaihtuminen kysymysmerkkeihin vaikuttaa väistämättä. Joukkueella on onneksi penkin takana Kai Suikkanen, joka kykenee kyllä repimään materiaalistaan aina maksimaalisen tuloksen irti. Muussa tapauksessa Lahdessa voisi tulla hikiset paikat.
Maalivahdit: Niko Hovinen lähti, mutta toisaalta hänen poissaoloonsa joukkue sai totuttautua jo viime keväänä, kun huippuveskari oli loukkaantuneena. Jere Myllyniemi ja Joonas Kuusela pystyvät kyllä toimivan puolustuspelin takana hyviin suorituksiin, mutta pelejä he eivät pysty Hovisen tapaan voittamaan yksin. Taustalla kyttää myös nuori ja lupaava Janne Juvonen, joka sai maistaa liigavauhtia jo viime kaudella.
Puolustus: Neljän kärki on selvä, eli Markus Seikola, Jan Latvala, Danny Richmond ja Oskari Korpikari tulevat kantamaan suurimman vastuun. Seikola ja Latvala ovat joukkueen kiekolliset johtajat, ja Korpikarin ja Richmondin tehtävänä on varmistaa, ettei oman maalivahdin edessä ryppyillä. Kolmospariin on sitten tyrkyllä Antti Ylönen, Joonas Hurri, Juha-Pekka Pietilä ja Antti Jaatinen. Kilpailutilanne tulee olemaan kova.
Hyökkäys: Laschin ja Hodgmanin paikkaajaksi hankitut Ryan O’Marra ja Angelo Esposito ovat molemmat NHL:n ykköskierroksen varauksia. Se kertoo jo potentiaalista, mutta mitään varmoja tekijämiehiä he eivät ole. Joukkueessa on toki viime kaudelta n. parinkymmenen maalin miehet Radek Smolenak ja Vili Sopanen, kesken kauden hankittu Ilkka Pikkarainen ja kokenut Timo Pärssinen. Jos he pelaavat taitojensa ylärajoilla, ja lisäksi uudet ulkomaalaiset onnistuvat, niin Pelicans saa kyllä kasaan kovan hyökkäyskaluston. Toistaiseksi kuitenkin vielä kysymysmerkkejä.
Uhka/Mahdollisuus:
Pahin uhka piilee materiaalissa. Joukkueen puolustuskalusto on kärkinelikkoa lukuun ottamatta, ja esimerkiksi Seikolan ja Latvalan samanaikainen loukkaantuminen olisi vakava asia. Lisäksi hyökkäyspäässä on paljon kysymysmerkkejä, joten mistään varmasta menestyksestä ei voida puhua.
Vahvuus piilee jo aiemmin mainitussa Kai Suikkasessa. Suikkasella on käsittämätön kyky repiä joukkueestaan aina maksimaaliset tehot irti, ja onkin täysin mahdollista että esimerkiksi Sopanen-Esposito-Smolenak on jopa koko liigan uusi superketju. Potentiaalia on, mutta se täytyy saada ulosmitattua.
Tuomio:
Tiukka taistelu suorasta pudotuspelipaikasta. Hankintojen ollessa onnistuneita joukkue on kuuden sakissa, mutta mikäli uudet nimet ovat tyhjiä arpoja, niin säälipleijarit kutsuvat. Tällä hetkellä jossain siellä välimaastossa.
Seuraa häntä:
Angelo Esposito. Miestä hehkutettiin aikanaan ”uutena Crosbyna”, mutta vammakierre ja pääkoppa pilasivat nämä kuviot. Hakee nyt uutta nostetta Suomesta.
Näin, säälipleijarit on nyt käsitelty, joten on aika siirtyä seuraavalle tasolle. Luvassa siis joukkueet 1-6, jälleen käännetyssä järjestyksessä.
6. Tappara, Tampere
Paras puolustaja: Tuukka Mäntylä
Paras hyökkääjä: Ville Nieminen
MVP: Tuukka Mäntylä
Vuosi sitten Tapparalle lähinnä naurettiin. Joukkue oltiin kasattu päin helvettiä, ja seurassa vallitsi muutenkin täydellinen puuhastelun taso. Suurin muutos on tapahtunut penkin takana, eli ensin Sami Hirvonen siirtyi sivuun ja paikalle tuli Risto Dufva, ja täksi kaudeksi joukkue sai todellisen Tapparan ikoni-valmentajan; Jukka Rautakorven. Rautakorpi on monien mielestä vittumainen jätkä, ja onhan mies jopa kerran uhannut polttaa tuomari Timo Favorinin talon. Oli Rautakorpi sitten vittumainen tai ei, niin ennen kaikkea kyseessä on eräs parhaista suomalaisista valmentajista, joka lopettaa joukkueessa vallitsevan muniin puhaltelun ja hyväveli-touhun, ja pistää pelaajat oikeasti töihin. Tämä tulee heijastumaan myös kaukaloon.
Maalivahdit: Venäjältä kotiin palannut Pekka Tuokkola on lähtökohtaisesti selkeä ykkösmaalivahti, ja hänen taustallaan Juha Metsola paikkaa tarvittaessa onnistuneesti. Maalivahtiosasto on kunnossa.
Puolustus: Monipuolinen ja kiekollinen. Pekka Saravo, Tuukka Mäntylä, Teemu Aalto, Juha Leimu ja Jesse Jyrkkiö pystyvät kaikki pyörittämään ylivoimaa, ja heidän lisäksi Markus Kankaanperä ja Jussi Halme ovat luotettavia oman alueen sotaratsuja. Lisäksi myös Mäntylällä ja Saravolla on kiekollisten apujen lisäksi hyvät valmiudet pelata vahvasti omalla alueella. Kenties koko liigan paras puolustus?
Hyökkäys: Tasaista osaamista myös tällä rintamalla. Ville Nieminen tuo johtajuutta ja monipuolisuutta, Jarno Koskiranta oli monta vuotta SaiPan valopilkkuja ja esimerkiksi Jerry Ahtolalta on varsin hyviä näyttöjä viime vuosien ajalta. Taustalla kyttää myös eräs Alexander Barkov jr., joka uskaltaa pelata omien vahvuuksiensa avulla, yksinkertaisesti tykkää pelata lätkää.
Uhka/Mahdollisuus:
Tapparan kohdalla uhkakuvista puhuminen on melko haasteellinen asia. Voiko Jukka Rautakorven kovan vaatimustason alla joukkueessa olla suuria uhkakuvia? Rautakorpi ei siedä minkäänlaista lepsuilua, joten tilanne on siihen nähden hyvä. Ainoat potentiaaliset riskitekijät löytyvät sieltä, ettei joukkueen hyökkäyskalusto ole aivan oman potentiaalinsa tasolla.
Mahdollisuudet joukkueella ovat käytännössä mihin tahansa. Osaava valmentaja, hyvä puolustus ja maalivahtipeli sekä potentiaalinen hyökkäyskalusto riittää yleensä melko pitkälle. Pitää kuitenkin muistaa, että joukkue konttasi viime kaudella erittäin pahasti, joten odotukset kannattaa alkuun pitää maltillisena.
Tuomio:
Hyvin kasattu joukkue tulee olemaan lähellä liigan kärkeä. Ei kuitenkaan ihan kirkkaimmalla piikkipaikalla, sillä tietty hyökkäyspään harmaus verottaa asetelmia aavistuksen.
Seuraa häntä:
Alexander Barkov jr. Sykähdytti jo viime kaudella upeilla otteillaan, ja fysiikan parantuessa upeat suoritukset saavat jatkoa. Peliäly on huippuluokkaa, joten etenkin ylivoimalla tämän kaverin otteita kannattaa seurata. Ensi kesänä Barkov varataan ensimmäisellä kierroksella NHL:ään. Nimi muistiin viimeistään nyt.
5. Kärpät, Oulu
Paras puolustaja: Mikko Lehtonen (Oscar Eklund olisi muuten, mutta vähintään 4kk sivussa)
Paras hyökkääjä: Ivan Huml
MVP: Ivan Huml
Uskottavuus palasi Ouluun parin kauden sekoilun jälkeen. Okei, noutaja tuli jo puolivälierissä, mutta kahden edellisen kauden sekoilut ja käsittämättömät pelaajahankinnat saatiin joukkueesta pois, ja Hannu Aravirran valmentama joukkue löysi tekemiseensä punaisen langan. Lähtökohdat kauteen nähden ovat sikäli hyvät, että joukkue on pysynyt hyvin kasassa viime kauteen nähden, ja joukkueesta poistuneet Pekka Saarenheimo, Kimmo Koskenkorva ja Jan Snopek eivät ole merkittäviä lähtijöitä. Tilalle ovat kuitenkin tulleet Tomas Plihal ja Toni Kähkönen, ja kankean Snopekin paikkaajat löytyvät jo valmiiksi omista nuorista. Ainoat ongelmat ovat olleet viimeistelytehokkuudessa ja loukkaantumisissa, joita on kyllä tullut häkellyttävän paljon.
Maalivahdit: Johan Backlund on ykkönen, ja Tomi Karhunen hyvin kirittävä kakkosveskari. Lähtökohtaisesti peluutus tulee menemään jotakuinkin 70%-30% Backlundille, mutta mikäli Karhunen pelaa hyvin, niin tilanne tasoittuu huomattavasti.
Puolustus: Varasin tämän osion jo Oscar Eklundin hehkuttamiselle, mutta Eklund on tosiaan sivussa vähintään neljä kuukautta. Mikko Lehtosen taso on hiipunut, mutta tämän hetkisen tilanteen johdosta mies joutuu jälleen nousemaan ykköspakin tontille. Taidot riittävät, mutta riittääkö motivaatio? Nuorelta Ville Pokalta odotetaan paljon, kuten myös tasoaan vuosi vuodelta parantaneelta Atte Ohtamaalta. Lisäksi Ilkka Mikkolan on pelattava samalla tasolla kuin mitä mies on tehnyt pudotuspeleissä, sillä joukkueen kapteeni ei saa olla löysä vätys.
Hyökkäys: Ivan Huml ja Juha-Pekka Haataja ovat selkeät kärkiosaajat, joiden toivotaan ottavan show’n haltuun heti kauden alussa. Tomas Plihalin odotetaan pelaavan uransa parasta kiekkoa, ja myös Toni Kähkönen hakee uutta nostetta. Julius Junttila, Miikka Salomäki ja Joonas Donskoi edustavat nuorta voimaa, joilla on kaikella potentiaalia olla kovia ratkaisijoita. Lisäksi joukkueessa on ikoni Jari Viuhkola, jonka riesana ovat valitettavasti vuodesta toiseen pahat loukkaantumiset. Ylivoimalla silti edelleen pätevä.
Uhka/Mahdollisuus:
Uhkakuvat ovat kahdessa asiassa, ja ne ovat täsmälleen samat kuin viime kaudella: Joukkue kärsi viime vuonna uskomattoman paljon puolustuspään loukkaantumisista, ja lisäksi joukkueella oli välillä karmaisevia vaikeuksia sekä viimeistelyssä että ylivoimapelissä. Useasti nämä kaikki kolme elementtiä kohtasivat toisensa samaan aikaan, ja tämän vuoksi joukkue ei saavuttanut suoraa pudotuspelipaikkaa.
Mutta ei uhkia ilman mahdollisuuksia. Joukkueessa on paljon työteliäitä pelaajia, jotka ovat parhaimmillaan etenkin kauden ratkaisuhetkillä. Kähkönen, Plihal ja Haataja ovat todistaneet olevansa kovaa kauraa myös pudotuspeleissä, ja lisäksi Ivan Huml on ajoittain esittänyt jopa dominoivia otteita. Työnteon kautta mahdollisuudet suoraan pudotuspelipaikkaan ovat olemassa, ja se on otettava myös joukkueen omaksi tavoitteeksi.
Tuomio:
Suora pudotuspelipaikka hakusessa. Sijoittunee sijoille 5-8 runkosarjan osalta, ja tällä hetkellä rankkaan Kärpät tänne.
Seuraa häntä:
Ville Pokka. Nuori puolustaja kuuluu Suomen suurimpiin pakkilupauksiin. Ei ole Sami Vatasen kaltainen luistelukone, vaan pikemminkin varma ja sijoituksensa avulla tilanteet hyvin pelaava kaveri. Lisäksi huomionarvoista on kyky toimittaa siniviivalta kiekko suoraan maalille, eikä pakin jalkoihin tai jonnekin päätylautoihin.
4. JYP, Jyväskylä
Paras puolustaja: Jyrki Välivaara
Paras hyökkääjä: Eric Perrin
MVP: Eric Perrin
JYP on kokenut suuria muutoksia. Kärkiosaamista lähti paljon pois, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin mitä eri mediat ovat välillä antaneet ymmärtää. Lisäksi tärkeä palanen, eli Eric Perrin jatkaa seurassa peräti kaksi kautta. Lisäksi joukkueen vahvuudet tulevat jatkossakin olemaan samat vanhat, eli tiivis puolustuspeli, hyvä valmennus ja riittävä yksilötaito kyllä tukevat sitä näkökantaa, että JYP taistelee menestyksestä jatkossakin.
Maalivahdit: SM-Liigaan palannut Tuomas Tarkki on monien mielestä yliarvostettu, mutta toisaalta meriitit puhuvat puolestaan; kaksi SM-kultaa, SM-hopea, kahdesti valinta liigan parhaaksi maalivahdiksi ja lisäksi pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinto vuodelta 2008. Lisäksi Joni Myllykoski on hyvä aisapari, joten perinteiseen JYPin tapaan peluutus tulee menemään erittäin tasan.
Puolustus: Sami Vatanen poistui, mutta Jyrki Välivaara palasi. Vuoden 2011 maailmanmestari kantaa suurta vastuuta molemmissa päissä kaukaloa, ja myös muut nimet ovat vakuuttavia. Olli Malmivaara, Mikko Viitanen ja Mikko Kalteva ovat luotettavia oman pään pelaajia, ja esimerkiksi Kristian Näkyvältä odotetaan hyviä ratkaisuja kiekollisena pelaajana.
Hyökkäys: Heikentynyt viime kaudesta. Toki joukkueen pelastus lienee se, että Eric Perrin jatkaa edelleen. Petr Hubacek ja Ossi Louhivaara saavat entistä enemmän vastuuta, ja uusilta nimiltä eli Ramzi Abidilta ja Corey Quirkiltä odotetaan paljon. Duunaripainotteinen osasto, ja esimerkiksi yhden puhtaan maalintekijän läsnäolo ei olisi pahitteeksi. Toki JYP on aina ollut nimenomaan hyvään joukkuepeliin perustuva joukkue.
Uhka/Mahdollisuus:
Pahimmat uhkakuvat leijailevat mestaruuskrapulan ja liiallisen hyvänolon tunteen ympärillä. Mikäli joukkue on liian mukavoitunut, niin mestaruudesta ei Jyväskylässä tänä vuonna taistella.
Mahdollisuus joukkueella on jälleen kerran vaikka mihin. Etenkin joukkueen puolustuspaketti ja puolustuspeliin nojaava pelityyli kyllä riittää jopa mestaruuden uusimiseen. Yhden kovan laitahyökkääjän hankkiminen ei olisi pahitteeksi, mutta JYP pärjää näilläkin.
Tuomio:
Taistelee jälleen hyvistä sijoituksista, mutta hieman terävimmän kärjen takana. Rutiini riittää kuitenkin vähintään suoraan pudotuspelipaikkaan, mahdollisesti jopa neljän joukkoon.
Seuraa häntä:
Ramzi Abid. Pelkästään nimensä puolesta erittäin eksoottinen kaveri, mutta on todistanut myös osaavansa pelata, ainakin tehojen valossa. Huomionarvoista myös iso koko (188cm, 99kg) ja isot jäähyminuutit. Onko tässä hampaaton kanukki, 20 maalia, 40 pistettä ja yli sata jäähyminuuttia? Mahdollisesti.
3. Lukko, Rauma
Paras puolustaja: Otto Honkaheimo
Paras hyökkääjä: Justin Azevedo
MVP: Petri Vehanen
Myönnetään aluksi, että saatan yliarvioida Lukon mahdollisuudet erittäin räikeästi. Joukkueessa on ollut paljon vaihtuvuutta, ja paljon kärkiosaamista on lähtenyt pois. Mutta, tärkeitä palasia on tullut myös seuraan mukaan. Tärkeimmät: Risto Dufva on joukkueen valmentaja, ja Petri Vehanen palasi joukkueen maalivahdiksi. Lisäksi joukkueella on riittävän hyvä puolustuskalusto ja tarpeeksi laadukas hyökkäys siihen, että joukkue pelaa voitosta joka ilta. Lisäksi Dufva on saanut rakentaa nyt omanlaistaan joukkuetta, ja lisäksi Lukolla on myös RTK:n tuoman taloudellisen turvan myötä mahdollisuus tehdä hankintoja kesken kauden.
Maalivahdit: Petri Vehanen. Tarvitseeko sanoa muuta?
Puolustus: Kovia otteita ja pari hyvää kiekollista jätkää, siinä on Lukon puolustus tiivistettynä. Otto Honkaheimo ja Matt Generous pistävät äijää kumoon maalin edustalla, ja Harri Tikkanen sekä Tommi Kovanen ovat hyviä kiekollisina. Lisäksi Ryan Caldwell tuo monipuolisuutta.
Hyökkäys: Köykäinen verrattuna puolustukseen, mutta RD:n pelikirjaan nähden sopiva. Mukana lisäksi muutama hyökkäyspään ratkaisuihin pyrkivä kaveri, eli Lauri Tukonen ja AHL:stä poimittu Justin Azevedo. Toki Azevedo on pieni kysymysmerkki, mutta Dufvan vaatimustason tuntien miehestä varmasti saadaan kaikki irti.
Uhka/Mahdollisuus:
Realistisesti ajateltuna Lukon pahimmat uhkakuvat ovat siinä, ettei joukkueen hyökkäyspäässä ole ratkaisijoita. Tästäkin huolimatta, joukkue pystyy tasapainoisella puolustuspelillä tuhoamaan vastustajan hyökkäyspelin täydellisesti, joten mitään valtavan suuria uhkia ei ainakaan joukkueen sisällä ole.
Vahvuus piilee puolustuksessa, Petri Vehasessa ja Risto Dufvassa. Dufva panostaa aina joukkueen puolustukseen ja puolustusvoittoiseen pelitapaan, ja faktahan on se että mestaruudet voitetaan puolustamalla.
Tuomio:
Tasaisella ja työteliäällä materiaalilla taistellaan voitosta ja hyvistä sijoituksista. Ei ihan kärjessä, mutta siinä taustalla.
Seuraa häntä:
Petri Vehanen. Aika tylsä valinta, myönnän. Kyseessä on kuitenkin ylivoimaisesti liigan paras maalivahti, ja jopa koko liigan parhaita pelaajia. Voittaja, joka pystyy torjumaan huipputasolla joka ilta.
2. KalPa, Kuopio
Paras puolustaja: Adam Masuhr
Paras hyökkääjä: Sakari Salminen
MVP: Sakari Salminen
KalPa lähtee värikkäistä lähtökohdista kauteen. Päävalmentaja sai potkut viime viikolla, huhut kireistä ilmapiireistä vellovat suurina ja kaiken kukkuraksi seuraa rasittaa edelleenkin viime kevään katastrofaalinen putoaminen Bluesille. Toisaalta on täysin mahdollista, että kireät ilmapiirit vaihtuivat astetta leppoisampaan ympäristöön kun seurassa tehtiin päävalmentajan vaihdos. Joukkueella on kuitenkin kova materiaali, jossa on paljon henkilökohtaista taitoa. Lisäksi Sami Kapanen on kaikesta huolimatta sellainen auktoriteetti, etteivät pelaajat ala pokkuroida turhaan pukukopissa.
Maalivahdit: Viime kevään epäonnistuminen jätti Mikko Koskisen ylle varjon, mutta toisaalta ei viime kevään romahdus jäänyt Koskisesta kiinni. Hän pelaa niin paljon kuin jaksaa, ja kakkosveskari Juha Toivonen kerää hajaminuutteja.
Puolustus: Joukkueen pakkikalustosta puuttui aiemmin tietty äijämäisyys, mutta sille tontille palkattiin Pauli Levokari, joka on hyvä oman alueen osaaja. Lisäksi Antti Halosella on myös kykyjä pelata kovaa omalla alueella, eikä myöskään Jussi Timonen ole mikään pehmeä kaveri. Kiekollisena osaajina Marko Kauppinen ja Adam Masuhr edustavat kärkiosaamista.
Hyökkäys: Sakari Salminen, Matti Kuparinen ja Jukka Voutilainen ovat kolme selkeintä kärkinimeä, ja heistä jokainen menisi ykkösketjuun erittäin monessa liigajoukkueessa. Joukkueessa on hyvä sekoitus kokeneita sotaratsuja ja nuoria osaajia, sekä taitopelaajia että duunareita.
Uhka/Mahdollisuus:
Pahimmat uhkakuvat leijailevat vähän samalla tavalla kuin IFK:n kohdalla, eli joukkueessa on varsin kokematon valmentaja. Lisäksi koko kesän jatkunut tietty epätietoisuus joukkueen sisäisestä harmoniasta eivät välttämättä ole paras tapa valmistautua kauteen, ja mikäli joukkueen ilmapiiri on oikeasti pahastikin riekaleina, niin kauden lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin hyvä.
Mahdollisuus piilee kuitenkin kovassa materiaalissa ja Sami Kapasen auktoriteetissa. Mikäli seuran rivit ovat yhtenäiset, niin silloin Savon ylpeydellä ei ole mitään hätää.
Tuomio:
Kaikesta epätietoisuudesta huolimatta KalPa pelaa ehjän kauden. Ei kuitenkaan aivan siellä ykköspaikalla, mutta heti siinä perässä. Se sopii myös KalPalle paremmin.
Seuraa häntä:
Artturi Lehkonen. Viime kaudella debyyttinsä Turun Palloseurassa tehnyt Lehkonen on lupaava hyökkääjä, joka taistelee paikasta kivikovassa kokoonpanossa. Tulevaisuuden huippunimi.
No niin, yksi joukkuehan siellä vielä olisi tulossa, ja nokkelimmat varmaankin arvaavat että mikä sieltä löytyy.
1. Jokerit, Helsinki
Paras puolustaja: Ossi Väänänen
Paras hyökkääjä: Ilari Filppula
MVP: Ilari Filppula
Ennustin Jokerit kärkeen myös vuosi sitten, ja silloin arvio meni metsään. Nyt kärkipaikka on huomattavasti realistisempaa, ja lisäksi joukkueen tilanne on erittäin vakaa. Pakka on pysynyt suht hyvin kasassa, joukkueen materiaalia on erittäin laaja ja laadukas, eikä myöskään nuori päävalmentaja Tomi Lämsä ole samanlainen keltanokka, kuin mitä esimerkiksi naapurin Pasi Sormunen. Lämsä kuitenkin koutsasi Jokereita jonkin verran jo viime kaudella, ja hänen roolinsa oli huomattavasti suurempi kuin normaalilla kakkosvalmentajalla.
Maalivahdit: Eero Kilpeläinen on selkeä ykkösveskari, ja koko liigan parhaita vahteja. Lisäksi taustalla oleva Frans Tuohimaa on urheilullinen ja hyvä kakkosveskari, mutta lähtökohtaisesti ”Kilppari” pelaa niin paljon kuin jaksaa.
Puolustus: Ossi Väänänen on joukkueen selkeä isäntä puolustuspäässä. Omalla alueella täysin suvereeni, ja on kehittynyt vanhemmalla iällä myös kiekollisena. Myös kokenut Antti-Jussi Niemi paransi peliään huomattavasti viime kaudella, ja lisäksi Markus Nordlund, Jeremy Dehner ja Teemu Eronen ovat kaikki suuressa roolissa, etenkin ylivoimalla.
Hyökkäys: Kova ja tasainen nippu. Joukkueessa on jopa viidestä kuuteen ketjuun hyviä pelaajia, ja materiaalin syvyys on hyvällä tasolla. Viime kauden valopilkku Nichlas Hardt aloittaa sairastuvalta, mutta joukkueessa on kuitenkin sen verran syvyyttä, että loukkaantumisia saa tulla todella paljon, että niiden taakse voisi mennä huonojen otteiden sattuessa.
Uhka/Mahdollisuus:
Ainoa potentiaalinen uhka piilee siinä, että Tomi Lämsän valmennusosaaminen ei kuitenkaan ole niin hyvällä tasolla, että joukkueen peli olisi liigan kärjen tasolla. Tämä on kuitenkin varsin epätodennäköistä, etenkin kun joukkueen riveissä on paljon kokeneita pelaajia, jotka kykenevät rauhoittamaan seuran ilmapiirin. Toki uhkakuviin on nostettava myös eräs Jarkko Ruutu, joka pystyy typerillä tempauksillaan aiheuttamaan joukkueelle toistuvasti alivoimaa ja sitä kautta tappioita.
Mahdollisuudet joukkueella on puolestaan lähes mihin vain. Vaikka pelejä ei voiteta pelkillä nimillä jotka ovat paperilla, niin joukkueen materiaali ja osaaminen on kuitenkin lähtökohtaisesti sillä tasolla, että pitkälle mennään.
Tuomio:
Lähtökohtaisesti piikkipaikalla, mutta on muistettava että liiga on erittäin tasainen.
Seuraa häntä:
Teuvo Teräväinen. Viime kesän ykkösvaraus ihastutti jo viime kaudella hyvillä otteillaan, ja tällä tämän kauden osalta tavoitteet on ehdottomasti nostettava pykälää korkeammalle. Tulevaisuuden iso nimi.
-------------------------------
Näin, nyt alkaa tämä homma olla vähitellen valmis. Heitetään vielä loppuun arviot pistemiehistä ja parista muusta nimestä.
Paras maalivahti: Petri Vehanen
Paras puolustaja: Ossi Väänänen
Paras Hyökkääjä: Eric Perrin
Pistepörssin voittaja: Sakari Salminen
Paras maalintekijä: Joel Armia
All-Stars ketju:
Salminen-Perrin-Huml
Väänänen-Seikola
Vehanen
Ei muuta kuin kiekko jäähän ja keskustelu käyntiin!
EDIT:
Ja tiivistettynä vielä se lopullinen veikkaus siitä runkosarjasta:
1. Jokerit
2. KalPa
3. Lukko
4. JYP
5. Kärpät
6. Tappara
7. Pelicans
8. HIFK
9. Blues
10. Ässät
11. TPS
12. HPK
13. SaiPa
14. Ilves









