TULOKSET: WrestlingAwards 2011

[What]

Edgefanilta hieno postaus. Vaihda vammainen nimimerkkisi ja ala postaamaan enemmän.

[Edgefan100397]

Edgefanilta hieno postaus. Vaihda vammainen nimimerkkisi ja ala postaamaan enemmän.

Hah, joo. Nimimerkin vammaisuudesta olen samaa mieltä, tuli vain valittua tollanen, sillon kun tän käyttäjän tein.

[Ihmine]

20. Vuoden yliarvostetuin painija: DANIEL BRYAN
Siis en puhu PAINItaidoista, vaan SHOWpainitaidoista eli mm. mikkitaidot

Haluaisitko tarkentaa? Onko Bryanin mikkitaitoja muka yliarvostettu? Bryan on taitojensa puolesta painija, josta lähes kaikki ovat samaa mieltä: Loistava kehässä ja ok mikissä. Ero on lähinnä siinä, että toiset kaipaavat parempia mikkitaitoja ja toisille riittää kehäosaaminen. Mutta on aika outoa sanoa, että Bryania (ja varsinkaan sinun mainitsemia mikkitaitoja) olisi yliarvostettu 'Alertissa tai muidenkaan fanien puolelta.

[Reno Hex]

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu:
Voiko tähän äänestää useampaa? Pysti pitäisi melkeinpä jakaa kaikkien selostajafeudin otteluiden kesken. Voiton vie kuitenkin Michael Cole&Jack Swagger vs. JR&Jerry Lawler, Country Whipping Tag match, ihan vaan siitä syystä että jossain mielenhäiriössä katsoin sen kokonaan.

2. Vuoden huonoin feudi
Edelläolevasta voi saada vihjeen... Michael Cole vs. Jerry “King” Lawler. Ottelut eivät onnistuneet löytämään edes tasolle “so bad it's good”, vaan olivat yksinkertaisesti kuraa. Lisäksi feudia pitkitettiin liian kauan täysin turhaan.

3. Vuoden huonoin segmentti

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Jos John Morrison palailee ensi vuonna WWE:hen, toivottavasti ymmärtävät laittaa miehelle jonkun edes siedettävän sisääntulomusiikin. Nykyinen alkoi tänä vuonna nyppiä jo siinä määrin, etten enää katsellut miehen sisääntuloja ollenkaan.

5. Vuoden huonoin gimmick
Tähän tekisi mieli äänestää Hornswogglea, mutta en usko, että gimmickinvaihdos auttaisi. Sen sijaan pakkosyötetyn, rutikuivan Alberto del Rion voisi ehkä vielä pelastaa, jos miehen gimmick joko muutettaisiin kokonaan tai ainakin siihen tuotaisiin lisää syvyyttä. Paljon.

6. Vuoden pettymys
Christianin mestaruuskausi. Tarvitseeko tätä edes perustella? Se kesti kaksi saamarin päivää!

7. Vuoden huonontunein painija
Pään sisällä hämärtää, enkä osaa sanoa alkoiko raju alamäki jo todellisuudessa viime vuonna, mutta Matt Hardy tämän vie. Ei tarvitse verrata kovinkaan vanhoihin matseihin, niin miehen kehäotteet (ja lookki) olivat jo paljon huonompia vähän ennen potkujaan.

8. Big Daddy V -palkinto
Great Khali oli tänä vuonna sen verran vahvasti paikalla, että menköön palkinto sinne, minne se kuuluu. Jopa David Otungaa katselee mieluummin kehässä.

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki
Ah, tämä on paha. Niitä vaan on liikaa hyviä. Koska valita kuitenkin täytyy, sanon Dolph Zigglerin, vaikkakin tätä värittää tänä vuonna herännyt markitus miestä kohtaan. Kaikki kolme (Molemmat Perfectionit sekä Here to show the world) jaksaa sähköistää joka kerta.

10. Vuoden lopetusliike
Pelkäsin jo, että joudun äänestämään Ortonia, mutta onneksi enska muistutti Austin Ariesin Brainbusterista. Ensimmäisen kerran nähtynä se oli Holy Shit! -moment, mitä ei voi sanoa kovinkaan monesta peruslopetusliikkeestä.

11. Vuoden turn
R-Truth. Yllättikö jotakuta? Olen aina markittanut Truthia, ja tämä heelturn toivottavasti kertoo kaikille, miksi. “Miz! I just had an epiphifany!” ja muut helmet

12. Vuoden face
CM Punk. Monet ovat moittineet kapinallisgimmickin blandausta faceturnin solidifioitumisen myötä, mutta on mies vaan edelleen mahtavuutta.

13. Vuoden heel
Mark Henry. Mitä v**tua mä just kirjoitin? Mutta niin se vaan on. Tylsästä lihapullasta kuoriutui turninsa jälkeen varsin vakuuttava, tuhoamisvoimainen ja -vimmainen monsteri. Tätä taustaa vasten miehen Big Show -pelko tuntuikin erinomaisen ärsyttävältä, mikä on jo toinen tarina.

14. Vuoden paluu
Haistatko? Ei kenelläkään vaan ole mitään jakoja The Rockin rinnalla. Tällä uutisella, ja siitä versoneella WM-maineventillä minut myytiin Miamiin ensi maalis-huhtikuun taitteeseen.

15. Vuoden gimmick
Voi kun tekisi mieli äänestää R-Truthia, muttei perusrehellisyys anna myöten. Niin henkeä pidätellen CM Punkin putkipommeja on tullut kuunneltua.

16. Vuoden uutinen
Rockin paluu. Muistelisin lukeneeni haastatteluja, joissa Rock lupasi, ettei aio palata enää ikinä painikehiin. Paluun täysi mahdottomuus kai teki siitä jotain vielä suurempaa.

17. Vuoden spotti
Ricardo Rodriguesin lento tikkailta pöydän läpi. Jotenkin tuli mieleen ADR:n samanlainen viime vuonna samoihin aikoihin. Jostain syystä en sitä silloin äänestänyt, mutta otetaan vahinko takaisin tänä vuonna. (Olihan se viime vuoden TLC:ssä? Olihan se ADR? Vanhan muisti pettää.)

18. Vuoden "mark out moment"
CM Punkin eeppiset mittasuhteet saavuttanut neljättä seinää rikkova promo. Se, josta Summer of Punkin voi sanoa alkaneen. Tätä promoa ei vain voi liikaa hehkuttaa.

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Randy Orton. Tosin on niin, että ainakin tällä foorumilla on alkanut näkyä henkeä, jonka mukaan riittäisi, että Ortonia tuotaisiin alemmas kortissa, eikä miestä välttämättä tarvitsisi potkia ulos WWE:stä, ajaa autolla päälle, suolistaa ja ripustaa kuivumaan. RKO on kuitenkin komea lopetusliike ja Orton on muutenkin sekä kehässä että mikissä mainettaan parempi.

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Christian. Vapaapainifoorumien maalaaman kuvan perusteella voisi luulla, että mies on Jumalasta seuraava. Ylöspäin. Olen suuri Christian-markki, mutta pakko se on kohtuuden nimissä myöntää, että miestä hehkutetaan liikaa.

21. Vuoden kehittynein painija
The Miz, jo toista kertaa peräkkäin. Mies vaan on jatkanut tänä vuonna siitä, mihin viime vuonna jäätiin, mitä siitä muuta sanomaan.

22. Vuoden debytantti

23. Vuoden promottaja
enska aloituspostissaan luetteli aika lailla kaikki vaihtoehdot. CM Punk kirii Sen Legendaarisen Promonsa ansiosta muista ohi.

24. Vuoden manageri
Heh, tämä on helppo. Ei suoralta kädeltä tule edes mieleen muita kuin the Human Heat Machine, Vickie Guerrero. Perustelu löytyy lempinimestä. Tätä naista yleisö rakastaa vihata.

25. Vuoden selostaja

26. Vuoden segmentti
Niinpä niin. CM Punkillehan tämä menee. CM Punkin häkellyttävän mieletön, uskomaton promo jota monet uskoivat shootiksi on ikiaikoihin asti tatuoitunut otsalohkooni.

27. Vuoden tv-show
Tähän väliin kysymys? Lasketaanko se äärettömän hauska tositv-ohjelma, jonka seurauksena Silent Rage Andy Leavine koristaa WWE:n alakorttia? Eli Tough Enough? Jos ei lasketa, niin RAW.

28. Vuoden tv-matsi
Vuoden ensimmäisen RAW'n nähtyäni päätin jo, mitä aion äänestää. Miz ja Morrison tarjoilivat niin huikean paketin, ettei sen vertaista viikottaisissa enää nähty.

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable

30. Vuoden tag team
Lyhytikäiseksi jäänyt Awesome Truth. Kumpikaan miehistä ei nyt mikään kehävelho ole, mutta promopuoli paikkasi sen huikeasti, ja ylikin jäi vielä. "Ninja, please!"

31. Vuoden promootio
WWE. TNA:ta yritin katsoa, mutta kyllästyin varsin pian Impact Zoneen, toisiltaan kuulostaviin entrancemusiikkeihin, yleiseen epäloogisuuteen sekä siihen kehäkuuluttajanaiseen. Muita promootioita en olekaan katsonut, ensi vuonna on ROH:n vuoro. I promise.

32. Vuoden feudi
CM Punk ja John Cena. Tätä on perusteltu jo niin paljon, että ei varmaan tarvitse enää.

33. Vuoden show
TNA:n puolelle mennään, tarkemmin Destination X:ään. Mitä siitä voi sanoa, tykkään highflyereistä!

34. Vuoden ottelu
Niinpä niin. CM Punk vs. John Cena WWE-mestaruudesta, se jonka jälkeen Punk pakeni Chicagon yöhön mestaruusvyö harteillaan. Jo pelkästään lopetus saattaisi riittää tähän pystiin, mutta olihan se muutenkin verrattain mahtavaa toimintaa.

35. Vuoden naispainija
Tänäkin vuonna Beth Phoenix. Vaikka Glamazon onkin tullut alaspäin parhaista päivistään ja häviää Kelly Kellylle roll-upeilla, on nainen vain edelleen sekä kehässä että sen ulkopuolella niin näyttävä että tänne se kuuluu. Ehkä ensi vuonna, AJ.

36. Vuoden painija
Ei ole kuin yksi vaihtoehto. CM Punk on tarjoillut koko ajan niin hyvää settiä että ei kukaan voi nousta rinnalle.

Lyhyet on perustelut. Ei vaan irtoa.

[Ravenwood]

Lisäilin vähän perusteluita tuohon omaan kuponkiini. Jospa se nyt kelpais.

[eldomo]

Jotkut palkinnot tuli skipattua kokonaan ja osassa perustelut on varmaan aika huonoja, mutta minkäs teet.

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu: Jerry Lawler – Michael Cole (WrestleMania XXVII)
Tämä ottelu oli täyttä paskaa alusta loppuun. Matsi olisi voitu bookata paljon yksinkertaisemmin ja lopetuskin aiheutti lähinnä katkenneita verisuonia. Se Extreme Rulesin kamppailu oli ehkä laadullisesti huonompi, mutta a. tämä ottelu oli Wrestlemaniassa ja b. vei joiltakin muista kortin matseista, jotka olisivat voineet olla hyviä, aikaa.

2. Vuoden huonoin feudi: Wade Barrett - Ezekiel Jackson
Barrett, jossa oikeasti näen hieman potentiaalia, päätettiin sitten jobata täysin värittömälle (pun intended) Jacksonille, joka ei ihan henk.koht. mielipiteenä ole ansainnut mitään mitä kaverille on annettu. Eikä ne feudin matsikkaan olleet kummoisia.

3. Vuoden huonoin segmentti: Alberto Del Rion eläkejuhlat Edgelle (Smackdown 22.4.)
Hehe, läski-Lita, isoisän kaappikello ja vaippoja. Oli niin hauskoja juttuja että melkein suupielet liikahti. Ja tällä siis yritetään hypettää Christianin ja Del Rion tikasottelua...siis mitääh. No olihan se Chrissekin siellä ihan lopussa, mutta eikö oikeasti mitään parempaa voitu keksiä?

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki: -

5. Vuoden huonoin gimmick: -

6. Vuoden pettymys: Ziggler - Edge feudi
Tämä alkoi niin hyvin. Rumble matsi antoi hyvän kuvan juuri Zigglerin taidosta ja miksi tämä kaveri on liian hyvä johonkin keskikorttimestaruusfeudeihin. Mutta homma lässähti turhaan Spear hömppäilyyn ja seurasihan tästäkin se Zigglerin legendaarinen mestaruuskausi joka ei tainut kestää varttiakaan. Oikein pakotti Dolphin kerämään taas overiutta vuoden ajan. Odotin oikeasti niin paljon tältä.

7. Vuoden huonontunein painija: -

8. Big Daddy V -palkinto: Mason Ryan
Iso Walesin mies tuotiin alkuvuodesta todella rytäkällä sen hetken kuumimpaan kuvioon. Mutta heti kun mies heitettiin kehään, niin paskat painitaidot tulivat esiin. En muista koko vuoden ajalta yhtään hyvää Mason Ryan matsia. Ja miehen promotaidotkin ovat paskaa.


Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki: Cody Rhodes
Rhodesillahan on ollut tämän vuoden aikana kolme themeä, mutta kaksi viimeisintä on ollut suuria parannuksia mielestäni siihen ensimmäiseen. Erityisesti tämä nykyisin theme iskee. Uudelle Rhodesille tämä versio erityisesti sopii.

10. Vuoden lopetusliike: RKO
Vaikka en Randallista Keith Ortonista pidäkkään, on pakko myöntää RKO:n olevan hyvä ja näppärä lopetusliike. Sen voi iskea melkein mistä tahansa ja on tottakai yleisön keskuudessa todella over.

11. Vuoden turn: R-Truth
Tapa millä turn tehtiin ei itsestään ollut mitenkään erikoinen: hyökätään vaan vanhan tag team parterin kimppuun ja sitä rataa. Mutta millaiseen hahmoon se johti, niin sen takia tämä oli vuoden turn. Heel-Truth oli ehkä parasta pitkiin aikoihin.

12. Vuoden face: Zack Ryder
Mies vain kerää joka kerta todella hyvää reaktiota. Ryderin catchpraset vain toimivat, ja yleisö selkeästi pitää niistä kun niitä huudellaan miehen melkein jokaisessa ottelussa.

13. Vuoden heel: Mark Henry
Ei tähän kyllä ole oikein muita vaihtoehtoja. Miehelle keksittiin hänelle täydellisesti sopiva gimmick, jolla ei ainoastaan nosteta ottelijan osakkeida vaan myös heel heatia. Henry myös työsti tätä hahmoaan todella hyvin, ja paljasti myös hyvät mikkitaitonsakin.

14. Vuoden paluu: The Rock
Oikeastaan melkein ainoa kunnon valinta. Eihän tänä vuonna oikein muita merkittäviä paluita ollukkaan. Dwayne tuotiin hienosti takaisin, ja vaikka ei aktiivisesti esiinnykkään, jokainen käyminen on kuitenkin edistänyt tätä hänen ja Cenan kuvioita

15. Vuoden gimmick: CM Punk 'Voice of the Voiceless'
Tämä gimmick nosti Punkin ansaitsemaansa asemaan. Tarjoili erinomaisia feudeja (Cena, Triple H) ja erityisesti muistettavia promoja. Selkeästi vuoden gimmick, harmi vaan että kaikki ne osa-alueet mitkä teki siitä hyvän pudotettiin muutamassa kuukaudessa.

16. Vuoden uutinen: Edgen eläköityminen
Tulihan tämä ihan totaalisesti puskista, vaikka olihan se selkeää ettei Edge olisi montaa vuotta enää paininut. Edge on ollut pitkään jo yksi suosikeistani, ja olihan se kerrassaan harmillista nähdä yhden firman suurimmista tähdistä vain lopettavan tuosta vain. No, parempi nyt kuin pyörätuolissa. Thank you Edge.

17. Vuoden spotti: -

18. Vuoden "mark out moment": Christianin mestaruusvoitto Extreme Rulesissa
Christian on ollut pitkäaikainen suosikkini, ja olinkin odottanut pitkään sitä ensimmäistä maailmanmestaruuskautta isossa E:ssä. Ei minua kiinnostanut vaikka tiesin että Christian on kuitenkin vain välimestari ja että se titteli menisi Ortonille kuitenkin parin kuukauden sisään.


Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija: -

20. Vuoden yliarvostetuin painija: Sheamus
Vaikka kuinka yritän, en vain lämpene Sheamukselle. Jokin tässä kaverissa vain risoo, en pidä lookista, painitaidot eivät ole kummoiset (vaikka kehitystä onkin tapahtunut) mutta silti kehuja satelee välillä ja potenttiaaliakin kehutaan. Ja tämä rooli, missä Sheamus vain squashaa ihan lupaaviakin kavereita (esimerkiksi Jack Swagger) ei vain iske. USA-mestaruus kahinoissa mies oli vielä siedettävä.

21. Vuoden kehittynein painija: R-Truth
Kaveri teki itsestään kiinnostavan. Sen on jo arvostettavaa kehitystä, ja Totuus osoitti tänä vuonna, että karismaa ja puhetaitoa löytyy. Matsien laatukin tuntui paranevan hieman. Nythän mies taitaa työskennellä facenä, ehkä tweenerinä, joten katsotaan miten sekin onnistuu.

22. Vuoden debytantti: -

23. Vuoden promottaja: Bully Ray
Olen aina pitänyt tätä isompaa Dudleyn veljestä hyvänä promomiehenä, mutta tänä vuonna promojen taso kasvoi selkeästi. Ja promoillaan Bully Ray piti Immortalia jotenkuten uskottavana stablena kun Fortune + Hardy oli poissa. CM Punk olisi varmaan voittanut, jos kaverin materiaali olisi ollut koko vuoden yhtä laadukasta kuin kesällä.

24. Vuoden manageri: Ricardo Rodriquez
En pidä Vickiestä. En laisinkaan. Ei Ricardokaan mitenkään erikoinen ole, mutta tänä vuonna sentään miehen rooli kasvoi (ainakin vähän). Pelkästään Hell in a Cellin tapahtumista saa jo ihan hyvin pisteitä. Ricardolle annettiin sentään jonkinasteinen merkitys Del Rion menestykselle, ja siitä minä diggasin.

25. Vuoden selostaja: Booker T
Ei Bookman ole oikeasti mikään maailmanluokan selostaja, mutta on hän sentään ihan h**vetin viihdyttävä. Vähän aikaa kesti tottua, mutta nyt osaa arvostaa miehen panosta. Kaveri heittää niin omituisia stooreja väleillä että nauruakin saa välillä pidätellä. Look at the eyes of Sin Cara!

26. Vuoden segmentti: CM Punk 'shoot'
The night that changed WWE. For a while. Olihan tämä kuitenkin todella upea segmentti. Yleisö on kuuma ja Punk laukoo totuuksia niin uskottavalla tavalla, että kyllähän sitä piti totena. Kaikki rajat rikottiin ihan totaalisesti, ja tästä seurautuikin vuoden eittämättä parhaimpia feudeja.

27. Vuoden tv-show: Raw
Raw tarjosi koko vuoden läpi todella upeita hetkiä. Rockin paluu, CM Punkin promot ja sitä rataa. Raw pysyi todella laadukkaana vuoden alusta loppuun, vaikka välillä olikin pientä laskuvivahdetta. Smackdown ei kiinnostanut suurinta osaa vuodesta ja sama pätee Impact Wrestlingiin. Ja Ring of Honorin ohjelmaa en tainut katsellakkaan.

28. Vuoden tv-matsi CM Punk - Dolph Ziggler 21.11.2011
Kaksi suosikkiani paini kerrassaan erinomaisen ottelun. Selkeästihän tässä vähän testailiin millaista reaktiota Ziggler keräisi isoa vastustajaa vastaan, ja minua ei Dolph-markkina haittaa se laisinkaan. Yksi vuoden parhaimmista matseista, miksei tätä olisi voitu säästellä iha PPV-tasolle.


Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable: -

30. Vuoden tag team: Awesome Truth
Kaksi karismaattista henkilöä lyödään yhteen, ja heitä vielä bookataan vahvoina. Markitan molempia miehistä, ja heillä vain pelasi promoissa ja otteluissa hyvin kemiat yhteen. Sääliksi käy vaan joukkueen kohtalo, olisihan tätä katsellut vielä useamman kuukauden lisää.

31. Vuoden promootio: WWE
Firma vain tarjosi koko vuoden muistettavimmat hetket. Ei siitä sen enempää.

32. Vuoden feudi: John Cena - CM Punk
Tämähän siis koskee näitä kesän tapahtumia, vaikka olihan ne New Nexus jututkin ihan jees. Punkin 'shoot' ja ne kaksi sopimusallekirjoitussegmenttiä olivat täyttä kultaa. Ja feudin ottelutkin olivat kaikki vähintään siihen neljän tähden pintaan

33. Vuoden show: Money in the Bank
Kun kortista löytyy vain yksi p**ka ottelu (Kelly - Bella) niin eiköhän se ole selkeää että vuoden PPV oli siinä. Money in the Bank -matsit olivat laadukkaita, Henry - Show oli parempi kuin olisi voinut odottaa ja mestaruusmatsikkin olivat hyviä. Ja niin, koko vuoden ainoa viiden tähden matsi.

34. Vuoden ottelu: CM Punk - John Cena (Money in the Bank)
5 tähteä. Ottelulla oli mielenkiintoinen tausta ja tottakai kuuma yleisö toi oman osansa. Ottelun lopputuloskaan ei ollut selkeä, sillä vaihtoehtoja oli niin monia. Olihan tässä ne muutamat botchit, mutta hyvä yleisö paikkasi sitä. Olihan herrojen Summerslam ottelu painillisesti tähän iso parannus, mutta ei se pelkkä painiminen tee matsia

35. Vuoden naispainija: Beth Phoenix
Ehkä Mickie Jameksen ohella ainoa vaihtoehto tähän. Beth tarjosi tämän heel-turninsa myötä parasta naispainia WWE:n puolella varmaan koko vuotena, ja sai irti Kelly Kellystä hyviä matseja, mikä on jo aikamoinen saavutus. Nostaa kokoajan myös Divas-vyön arvoa.

36. Vuoden painija: Dolph Ziggler
CM Punkille olen lähinnä aikaisempien palkintojen perusteella pedannut vuoden painija titteliä, mutta annankin sen Zigglerille. Miksi? Ziggler on ollut koko vuoden läpi, kuten tunnarinsakin sanoo, täydellinen. Koko vuonna ei tainut herralta näkyä laisinkaan yhtään paskaa matsia, ja hän on nosti Zack Ryderin kanssa käydyn feudin aikana vastapuolensa osakkeita niin paljon. Pakkohan on kunnioittaa miestä, joka nostaa itse nousevana starana muitakin kanssaottelijoita kohti supertähteyttä. Mies myös otteli Edgen parhaimman ottelun tämän viimeisimmällä runilla. Lisätään nyt vielä ansioluotteloon vuoden paras TV-matsi. Dolph osoitti koko vuoden läpi, että hän ansaitsee olla firman isoimpia tähtiä. 2011 oli Dolph Zigglerin läpimurtovuosi: nythän mies jo kolkuttelee main eventin portteja ja haastaakin WWE:n ensimmäisessä vuoden 2012 ohjelmassa CM Punkin firman isoimmasta mestaruudesta. En odota voittoa, mutta josko suuremmat kuviot aukeaisi ensi vuonna.

[MR.Off Topic]

Alkusanat: Taas olisi tämän pirummoisen urakan aika eli listata vuoden parhaat, huonoimmat ja siitä väliltä. Katotaan nyt minkälainen listaus tästä tulee ja varmaan heitän niitä hajaääniä indymiehille joita muut eivät äänestä, mutta katellaan. Melkonen Punkster Awards tästä taitaa tulla, mutta tulkoot.

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Tähän on taas kerran vaihtoehtoja liikaaki ja iso osa vaihtoehdoista sisältää Michael Colen. TNA:sta nyt tulee mieleen ainaki Hardyn ja Stingin sekoilu, mutta se loppujen lopuksi hoidettiin niin viisaasti kuin voitiin. Pistetään voitto sille Extreme Rulesin King & JR vs. Cole & Swaggerille. Se oli aika hirveää kuraa.

2. Vuoden huonoin feudi
Garrett vs. Eric feudi on tosiaan ollut melkoista kuraa TNA:ssa, mutta se ei ole onneksi vielä kestänyt kovin kauoa. Varteenotettavampi feudi TNA:sta on X Divarin ja Immortalin välien selvittely, koska siinä nussittiin X Divaria p*****seen niin kuivasti, että huh huh. Voiton vie kuitenki Cole vs. Lawler, koska se pilasi välillä koko RAW:n/PPV:t.

3. Vuoden huonoin segmentti
Tähän on ainoastaan yksi oikea vaihtoehto nimittäin JR:n ja Colen rap-kilpailu. Se oli kauheaa, hirveää ja paskaa samaan aikaan ja se kaiken lisäksi kesti huomattavan pitkään. Kävi sääli JR:ää, mutta jokainen muu siihen osallistuja näytti myös typerältä. Ärrrhhh... v***ttaa jo kirjottaa tämmösistä.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Jinder Mahalin musiikki, Joshi Tatsun mikälien pimputus, Hornswoglen tietysti, Corren musiikit, Otungan ja Kilkuttimen homoeroottinen musiikki, mutta voittaja onkin Cody Rhodesin uusi rynkytys. Se ei ole niin huono ehkä kuin nuo muut, mutta se on niin paljon huonompiki kuin Rhodesin aiempi, että se sai sen vaikuttamaan äärimmäisen surkealta ja se edelleenki v***ttaa suuresti.

5. Vuoden huonoin gimmick
Tänä vuonna ei aivan hirveää monta järkyttävää aivopieru gimmickkiä ole ollut. Michael Colesta on kuitenki saatu niin ärsyttävä hemmo, että hän alkaa haitata tuotteen katselua nykypäivänä. hyi.

6. Vuoden pettymys
Tosissani olen miettinyt tähän kohtaan kahta eriä vaihtoehtoa. Ensimmäisenä tuli mieleen BFG:n main event, koska se aika pitkälti pilasi koko tapahtuman. Paremmalla main eventillä olisin harkinnut tätä vuoden tapahtumaksi. Toisena tulee mieleen Andersonin pushin kuseminen. Itse maalailin miehestä uutta Stone Coldia ja TNA:n valkoista ratsua, joka johdattaa sen parempaan tulevaisuuteen, mutta koko homma kustiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna juuriki Andersonin pushin kuseminen on valtavampi pettymys kuin mikään muu.

7. Vuoden huonontunein painija
Tähän en meinaa oikein millään keksiä juuri mitään. Joten jätän äänestämättä.

8. Big Daddy V -palkinto
Big Daddy V olisi hyvä vaihtoehto, jos vielä painisi. Nykyisistä painijoista valitsen kuitenki Michael McGillycuttyn. Mies oli aivan järjettömän huono ja kun rinnalla oli Otungan kaltainen taituri niin mitään hyvää ei noilta miehiltä nähty. Ei ole Michael tullut isäänsä.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Sisääntulo musiikkeja on itseasiassa ollut useita hyviä. Ensimmäisenä mieleen tulee Dolphin musiikki, AJ:n vanha, Cody Rhodesin vanha, Kevin Nashin musiikki klassikkona tietenki, mutta voiton vien CM Punkin "Cult Of Personality". Alku kankeuden jälkeen biisi on alkanut iskeä yhä paremmin ja paremmin.

10. Vuoden lopetusliike
WWE:stä tulee mieleen tietenki RKO, Sheamuksen Celtic Cross, McIntyren Future Shock DDT ja siinäpä ne. TNA:sta tulee mieleen AJ:n Styles Clash, Bully Rayn uutta tuulta alleen ottanut Bubba Bomb ja superkick on aina kiva, joten James Stormin Last Call Superkick. Voittajaksi kuitenki selviytyy liike nimeltä "Project Ciampa". Se on vaan niin hieno. Liike on siis Powerbomb to double knees tai joku semmonen.

11. Vuoden turn
Kai näitäki on ihan mielenkiintosia taas tänä vuonna tapahtunut, mutta ei oikeastaan mitään niin kuin Jeff Hardyn heelturn viime vuonna. Onnistuneita turneja tänä vuonna on kuitenki olleet ainaki R-Truthin heelturn, Punkin naamakäännös ja Mark Henryn hiiliksi vaihto. Ääneni menee kuitenki AJ Stylesin ja muun Fortunen turnille. Se oli varsin onnistunut liike.

12. Vuoden face
CM Punk. Minulle tämä on niin helppo päätös, vaikka tänä vuonna on ollutki Ryderin, Stormin ja jopa Rockin kaltaisia naamoja. Punksterin face kausi on vain ollut ehkäpä onnistunein sitten Cenan naamaturnin jälkeen tai no ainaki Edgen naamaturnin jälkeen. Punksterista kaiken lisäksi pidetään penikoista indyhintteihin asti.

13. Vuoden heel
Tähän olisi muutamia vaihtoehtoja nimittäin ainaki Truth ja Ziggler ovat olleet loistavia heelejä WWE:n puolella ja Henryki tähän joukkoon voidaan varmasti lisätä Miziä unohtamatta. TNA:sta nostaisin erikseen esille Hardyn alkuvuoden heelityöskentelyn sekä Rooden loppuvuoden toiminnan heelinä. Indyistä tulee lähinä mieleen Kevin Steen, mutta hänen ongelma on se, että mies on niin hyvä, että hän on enemmän naama kuin heeli. Voittaja on loppujen lopuksi kuitenki helppo valita sillä Bully Ray on tehnyt tasaisen vahvaa työtä koko vuoden. Promoissa ja kaikilla muilla osa-alueilla mies on noussut kaksi tasoa ylöspäin siitä mitä on ollut.

14. Vuoden paluu
Tämä vuosi on kuitenki loppujen lopuksi ollut yhden miehen hallitsema "paluu" osa-alueella, nimittäin The Rockin. Kaikista nostalgisin ja muilla tavoilla suurin paluu.

15. Vuoden gimmick
Voiko tähän oikeastaan äänestää kuin yhtä vaihtoehtoa? Toki onhan tänä vuonna nähty Bullyn, Bully gimmick, Arieksen egoheeli gimmick ja Zigglerin Showoff gimmick. Tottakai myös Ryderin "Long Island Iced Z" gimmick on ollut kultaa. Nyt, kun alan miettimään niin olihan Stingin "Insane Icon" gimmick myös kova. Punk kuitenki vie voiton kesäisellä "Voice of the voiceless" gimmickillä, koska se on ollut tämän vuoden tuorein ja munakkain gimmick.

16. Vuoden uutinen
Rockin paluu kai sopisi tähän, Hardyjen sekoilut ynnä muut. Suurin uutinen itselleni oli kuitenki Edgen lopettaminen. Synkkä päivä WWE:lle.

17. Vuoden spotti
Tähän varmaan monelle isoimpiin spotteihin kuuluvat Rodriguezin TLC-spotti ja Show-Henry kaksikon kehänsortamisspotti kuuluvat isoimpiin. Itsellä käy kuitenki mielessä spotit kuten Jeffin Swanton Final Resolutionissa, AJ:n kyynerpääisku Bullylle jossain PPV:ssä, Anglen joka vuotinen moonsault, Kevin Steenin ja El Genericon Ladder-ottelussa nähnyt spotit ja tietysti Steenin ja Corinon matsissa nähdyt spotit. Itselle suurin on kuitenki Mr. Andersonin Kenton Bomb BFG:ssä kehän ulkopuolella pöydän päällä makaavalle Bully Raylle. Toki se oli botchi, mutta silti tuo spotti on niin v***n siisti ja hieno, että mikään muu ei ole päässyt itselläni samalle levelille. Mitä sitten, vaikka pöytä ei hajonnutkaan.

18. Vuoden "mark out moment"
Rockyn paluu kai tähän pitäisi kirjottaa tai Punkin voitto MITB:ssä, mutta olihan noita molempia paljon kovempi "mark out" ainaki itselleni Punkin worked shoot. Tulin tyyliin viisi sataa kertaa tuon promon aikana ja spermaa tuli jo suustaki.

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Piti itseasiassa jopa jonku aikaa miettiä kenet tähän laittaisin, koska ei tullut hirveästi vaihtoehtoja mieleen. Toki John Cenaa arvostetaan huomattavan vähän aina silloin tällöin, mutta nykyään sitä tehdään vähemmän ja kyllä Cena hahmona kritiikkiä on viime vuosina ansainnut. Randy Ortonia on tämän viestin kirjoittajaki aliarvostanut, mutta toisaalta Randy (ainaki hahmona) ansaitsee hyvin paljon kritiikistä, mitä käyttäjät (Dr.Off Topic lukuunotettuna) ovat miehelle antaneet. Sitten mieleeni poksahtaa nimi, josta pidettiin hitosti aluksi kunnes alettiin haukkumaan kuin vierasta sikaa. Kyllä tuo sananlasku ei mene oikeasti noin. Niin ja aiheeseen liittyen puhun tietenki Alberto Del Riosta. Miestä haukutaan välillä aivan aiheetta, vaikka mies selvästi on WWE:n parhaita heelejä loppujen lopuksi. Miehen overi on vain kärsinyt melkoista inflaatiota ylipushin ja käsikirjoittajien luovuuden puutteen vuoksi.

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Kai näitä on nyt muutama ainaki ollut. Phenenomenomenonemenonemnon ainaki yliarvostaa hurjasti kaikki painijoita, jotka syövät aamumuroina stereoita (tahallinen botchi). Yhtä miestä onki sitten kilpaa yliarvostanut puoli foorumia nimittäin Mark Henryä. Mies on sitä, mies on tätä on kuulunut joka tuutista ja kehutta miestä suunnilleen uudeksi Bret Hartiksi välillä. Kuitenkaan Henry ei loppujen lopuksi ole muuttunut siitä kaikkien tuntemasta Henrystä miksikään muuksi vaan on joutunut hyvän bookkauksen kohteeksi. Henry on heelinä ollut hyvä, mutta ei niin hyvä kuin monet täällä puhuvat.

21. Vuoden kehittynein painija
Tähän minun haluttaisi niin kovasti kirjoittaa, että Bully Ray, mutta en voi sanoa puhtaalla omalla tunnolla, että hän olisi kehittynein. Kehittynein on kuitenki selvästi Cody Rhodes, sillä tämä mies on tehnyt totaalisen make overin. Tylsästä Legacy Rhodesista muuttuminen ensin "Dashing" Cody Rhodeseksi, jonka jälkeen "Dangerous" Cody Rhodesiksi ja siitä sitten tähän nykyiseen muotoonsa. Miehen taidot ovat gimmickin kehittyessä myös löytäneet uusia potenseja ja tällä hetkellä en näe rajoja sille mihin asti Cody voi vielä päästä. Olipa v***n typerä lause. Kelvatkoot. Pitkä matka on tultu siitä Hardcore Hollyn kanssa tagailevasta Codysta.

22. Vuoden debytantti
Crimsonia on tähän tarjottu, Sin Cara voisi mennä tässä ja miksei vaikka hänen musta veljensä Hunicoki. Itse kuitenki sanon tähän nimen, jota ei voi pitää ehkä tulokkaana, mutta hän teki enemmän tai vähemmän main stream debyyttinsä. Mies teki oman läpimurtonsa main stream painissa juuriki tänä vuonna. Lisäksi mies on aika pitkälti "Greatest man who ever lived" eli mies on Austin Aries! Niin viihdyttävää settiä on tämä kaveri vetänyt, että huh huh.

23. Vuoden promottaja
Tähän kai voisi jonku luettelon tehdä, mutta en jaksa, koska kaikki tietävät, että Cookie Monster on promotellut tänä vuonna parhaiten. "Do I have your attention now!" "I will kick you in to nuts and you will like it!" "Pipebomb!" Noita voisi vielä pari lisääki kaivaa mielen sopukoista oli ne sitten niinku herra sanoi itse tai sinne päin niin kyllähän paras promottaja on ollut CM Punk.

24. Vuoden manageri
Tämä on aika pitkälti Ricardon ja Vickien kilpailu. Itselleni Vickie Guerrero on ollut juuriki se kovempi näistä kahdesta ja naikkonen on kaiken lisäksi parantunut ajan myötä. Hänen manageroinnissa on muutenki semmosta old school henkeä. Mieluusti näkisin, vaikka pari asiakasta lisää Vickiellä.

25. Vuoden selostaja
Cole on ärsyttävä, JR on ollu selostajana liian vähän, Booker toitaa samoja fraaseja, King ei ole enää vuosiin ollut hyvä, Mathews on liian tuore, Taz on hieman ärsyttävä joskus, Tenay ei osaa luoda tunnelmaa, Nigel on hieman kankea, Kevin Kelly on liian Gleeful, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää William Regal. Hän toimi hyvin FCW:n kommentaattorina ja antoi mielenkiintoisia näkökulmia. Lisäksi mies osaa kertoa, kun Ambrose käyttää Regal Stretchiä eikä kutsu sitä Bow And Arrowksi.

26. Vuoden segmentti
Chigaco Maden worked shoot. Perustelut voi lukea kohdasta "vuoden mark out moment". Sama

27. Vuoden tv-show
Impactit ovat olleet niin epätasaisia eikä mitään huippu jaksoja ole nähty, Smäkkärit ovat tylsiä, ROH:n TV-show ei ole nyt jaksanut innostaa, joten viimeiseksi vaihtoehdoksi jää RAW. Se on kuitenki koko vuoden ollut varsin kiinnostava ja tarjonnut muutaman ikimuistoisen hetken, josta mainittakoon "Summer Of Punk" segmentit ja Rockin paluu segmentit.

28. Vuoden tv-matsi
Monet ovat tähän pistäneet tuon Ziggler vs. Punkin, mutta jotain matsista kai kertoo se, että Dolph ei itse ottelusta ollut niin innoissaan. Muutenkaan, kun tänä vuonna ei ole nähty mitään HBK vs. Cenaa tai AJ vs. Anglea telkkarissa niin itselle kääntyy katse vuoden alkuun. Miz vs. John Morrison, joka käytiin vuoden ensimmäisessä(?) RAW:ssa oli todella hyvä. Siinä oli kaikki hyvän TV-matsin tunnusmerkit ja olisi kelvannut tähdittämään melkein mitä tahansa PPV:täki.

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable
Stableja ei kai niin paljon tänä vuonna ole ollut. New Nexus kaiketi ja Corre. TNA:n puolelta löytyy sitten Immortalia ja Fortunea. Mikään noista ei oikeastaan minua lämmitä, joten sitten on enää kaksi vaihtoehtoa, jotka löytyvät ROH:sta. Prince Nanan uudelleen lämmitelty Embassy ja Truth Martinin House of Truth. Näistä kahdesta voittajaksi sitten selviytyy House Of Truth, koska siellä nyt on ollut paras talentti. Roderick Strong, Christopher Daniels ja Michael Elgin tarjosivat koko vuoden hyvää heel-äksöniä Truth Martini rinnallaan.

30. Vuoden tag team
Beer Moneyta monet ovat hehkuttaneet voittajaksi tähän kategoriaan, mutta itse en sille lämpene. Suuren osan vuodesta TNA:ssa ei ollut minkäänlaista kilpailua tuolle tiimille eikä he vain lämmitä mieltäni "Vuoden Tag Team" palkinnon arvoisesti. WWE:ssä nyt ei ketään ole, no okei Awesome Truth, mutta ei sekään vuoden tiimiltä tunnu. PWG:stä löytyisi Young Bucks, jotka olivat TNA:ssaki jonku aikaa ja sen ajan he oikeastaan hukkasivatki eivätkä pääse vuoden tag team kilpailuun mukaan. ROH:n tag divari oli sen sijaan täynnä tämän palkinnon ansaitsevia. Wrestling Greatest Tag Team, Briscoe Brothers, Kings Of Wrestling ja Futureshock. Ainii unohdin yhden, unohdin tämän palkinnon minusta eniten ansaitsevan tiimin eli The All Night Expressin! Kaksi nuorta painijaa, jotka ovat kehittyneet tänä vuonna hurjasti ja viihdyttäneet koko vuoden varsinki Briscoe Brotherseja vastaan käydyissä otteluissa. Toivottavasti ensi vuonna ROH palkitsee herrat joukkuemestaruudella.

31. Vuoden promootio
WWE, TNA, PWG ja ROH. Siinä nelikko joista valitsen vuoden promootion ehdokkaani, sen promootion, jolle annan nimeni. PWG:ltä en ole nähnyt koko vuotta, joten sen yliviivaan. WWE on ollut tylsä ja munaton ison osan vuodesta ja vasta loppuvuodesta löytäneet oikean vaihteen. TNA on ollut ajoittain ihan p**ka. Sitten jääki ainoastaan ROH, joka on mielestäni ollut tasaisen hyvä ja siellä on tapahtunut isoja muutoksia kohti promootion kasvua. Toivottavasti ensi vuonna laajeneminen ja suureminen jatkuu.

32. Vuoden feudi
Äänestän John Cena vs. CM Punk feudia..... Oikeasti en äänestä. Olihan se iso ja suuri feudi, mutta ei se vuoden feudiksi yllä, kun painimaailmassa on sellainenki feudi meneillään kuin Kevin Steen versus Steve Corino/ROH. Tämä feudi on kuitenki kestänyt koko vuoden (oikeastaan kaksi vuotta) ja jatkuu yhä. Yksi suurimmista kuvioista hyvin pitkään aikaan yhtään mistään. Indyille kunniaa p****le!

33. Vuoden show
Aikanaan jo mainitsin yhdessä ketjussa, että tämän äänestän vuoden tapahtumaksi ja sen teen! Voittaja on siis PWG:n Steen Wolf. Mahtavia matseja mahtavien matsien perään ja markkailua joka sekuntti. Loppuun vielä oli järjestetty semmoinen "mark out moment", että housut kastu.

34. Vuoden ottelu
Tähänki moni on tunkenu tuota Cena vs. CM Punkia MITB:stä, mutta ei se nyt loppujen lopuksi puhtaana matsina niin hyvä ollut. Puhtaana matsina paras ottelu sen sijaan oli Davey Richardsin ja Eddie Edwardsin ottelu Best In The World iPPV:ssä. Siinä oli jännitystä ja näppäriä taitavia hetkiä. Lopussa vietiin eeppisyys uusiin mittasuhteisiin ja lopetus oli jotain niin kaunista, että brutaalia, että huh huh. Mahtavaa!

35. Vuoden naispainija
Indyjen naikkosia en ole katsellut niin paljon tänä vuonna, että en voi hyvin mielin äänestää Sara Del Reyta, joten en häntä äänestä. WWE:ssä ei oikein ketään palkinnon ansaitsevaa ole kuin Beth ja häntäki on käytetty vasta loppu vuodesta. TNA:sta voisin nimetä muutaman ehdokkaan, joista Mickie James ei ole viimeinen. Yksi nainen on kuitenki varastanut munani ja siksi saa vuoden naispainijan palkintoon ääneni. Nimittäin Winter. Seksikäs, kaunis ja osaava naikkonen.

36. Vuoden painija
Sitten siihen viimeiseen, isoimpaan palkintoon, jonka voittajasta ei kaiketi ole kellään epäilystäkään. Yksi mies on ollut ylitse muiden, mutta luetellaan nyt kunniamaininnan ansaitsevia. Bully Ray, Robert Roode, Kurt Angle, AJ Styles, John Cena, Dolph Ziggler, Cody Rhodes, Austin Aries, Kevin Steen, Dean Ambrose ja Davey Richards ovat painijoita joista jokainen olisi tämän palkinnon voineet voittaa, jos paini maailmassa ei olisi henkilöä nimeltään CM Punk. Punk käänsi koko painimaailman ylösalaisin yhden RAW:n lopussa. Siitä asti mies oli kultaa parin kuukauden ajan, jonka jälkeen hänet on tuotteitestu, brändätty ja maahan tuotu. (Sanoja liekehtivän sikiön kappaleesta, kun puhuu jeesuksesta.) Toisin sanoen CM Punkista on tehty turvallinen naama, mutta Punk on onnistunut ottamaan siitä kaiken irti ja tehnyt hahmostaan painimaailman viihdyttävimmän vielä loppuvuona. Sen vuoksi hän ansaitsee tämän mahtavan ja suuren tittelin wrestlingalertissa, joka on luultavammin isoin saavutus, mitä hän koskaan saavuttaa. CM Punk.

Loppusanat: Olihan tämä taas kerran uuvuttava ja raskas urakka, joka tuli suoritettua kolmella eri kirjoituskerralla. Kuitenki tuntui itseasiassa melko avaavalta kokemukselta kelata päässä koko vuotta läpi. Nyt odotetaan vain, että mitä v***n paskoja tyyppejä hetkiä te WWE:n orjat äänestätte vuoden voittajiksi.

[enska]

1. Vuoden huonoin ottelu
En tiedä, mitä muuta voisin tässä äänestää, kuin Victory Roadin Jeff Hardy vs. Stingiä. Hardy–Sting oli oikeasti mielenkiintoinen matsi ennakkoon (etenkin Hardyn antikristus-gimmickin vuoksi), joten pettymys oli kahta kauheampi, kun ex-mestari Hardy asteli horjuen sisääntuloramppia alaspäin huumepäissään. En tule ikinä ymmärtämään, mitä päättäjien mielessä liikkui, kun he antoivat Jeffin mennä siinä kunnossa esiintymään PPV:n pääotteluun. Todella epäammattimaista käytöstä. Tällaista voisi ehkä odottaa joltain 2010-luvun Jake the Snakelta tai Scott Hallilta, mutta että USA:n toiseksi suurimman painifirman kärkinimeltä? Huh, huh. Pannaan vielä kunniamaininta sille Extreme Rulesin karmealle tag team -matsille, jossa Cole ja Swagger sotivat Lawleria ja JR:ää vastaan.

Nyt tulee vähän niin kuin sellainen feikkieditointi. En äänestäkään Jeff vs. Stingiä, vaan sitä matsia, joka aiheutti minulle ehkä suurimman painimasennuksen koko vuoden aikana. Jep, äänen saa Night of Championsin Triple H vs. CM Punk, joka oli kaikessa käsittämättömyydessään turha, kamala, hirveä, epälooginen ja vastenmielinen matsi. Tämä oli nimenomaan sitä, mitä showpainin seuraavalle stonecoldille ei olisi missään nimessä saanut tehdä. Vieläkin pistää ketuttamaan tämä syyskuinen matsi – ja ihan syystä.


2. Vuoden huonoin feudi
Liipaistaan läheltä: ääneni saa CM Punkin ja Kevin Nashin feudi. Oliko tässä ihan oikeasti mitään järkeä? Myönnetään, että meikäläinenkin oli aluksi hieman innoissaan tästä; oletin, että Kevin Nash olisi juuri sellainen mikkitaituri, jonka kanssa Punk saisi maailmankirjat sekaisin. Mutta mikkitaiturin sijaan saimme korppuakin kuivemman sönköttäjän, jonka jokainen promo koostui kayfaben "eeppisestä" rikkomisesta ja ajat sitten vanhentuneista Kliq-viittauksista ja -itkuista ja joka kaiken lisäksi puhui varsin epäselvästi. Lopulta kaikki meni päin p***että, kun Punk ei koskaan edes saanut selätysvoittoa Nashista (sekin annettiin senkin Triple H bookkasi tietysti itselleen). Vuoden, ei, vuosikymmenen kuumimman painijailmiön bookkaaminen tulikuuman John Cena -feudin jälkeen käsittämättömän hirvittävään paskakuvioon 52-vuotiasta, jo 15 vuotta sitten täysin nähtyä Nashin Keviniä vastaan on asia, jota en tule koskaan tajuamaan.

Toinen, jota olisin voinut äänestää, on Punk–Nashin lähisukulainen Triple H – Nash, jonka kulmakivenä on ehkäpä kaikkien aikojen hienoin, mystisin ja nerokkain juonenkäänne – se oli Nash, joka lähetti Triple H:n kännykästä Nashille tekstiviestin, että "iske Punkille Jacknife". Tämä oli varsin tarpeellinen osa juonta, tekstiviesti. Masentavinta on se, että tästä olisi ehkä (ja nyt painotan sanaa ehkä) voitu saada melko jännittävää settiä aikaan, jos tilanne olisi kirjoitettu niin kuin kunnollisissa tv-ohjelmissa: joku olisi piilottanut HHH:n kännykän Night of Championsin jälkeen niin, että Punk olisi vahingossa löytänyt sen ja nähnyt Haitchin telefoonista lähetetyn viestin, jossa ilmeisesti Huntteri kehottaa jotakuta, eli Nashia, hyökkäämään Punksterin päälle SummerSlamissa. Näin Punkin viha HHH:ta kohtaan olisi kasvanut entisestään, eikä mies olisi uskonut Tripsua, vaikka tämä kuinka olisi koettanut väittää, ettei lähettänyt kenellekään mitään viestiä SummerSlamin aikana. Lopulta olisi paljastanut, että viestin oli lähettänyt esimerkiksi Stephanie, joka haluaisi suistaa aviopuolisonsa valta-asemasta; vanha kunnon Steppana haluaisi itse olla se, kuka WWE:tä pyörittää. Mutta juu, tekstiviestin lähetti Nash, ja täälläpä feudista keskustellaan Crap-kategoriassa.


3. Vuoden huonoin segmentti
En tiedä, mitä missasin, kun palvelin rakasta isänmaatamme alkuvuonna Säkylän humisevilla harjuilla, minkä tähden jätin likipitäen jokaisen tv-show'n väliin sinä aikana. Niinpä huonointa segmenttiä pitää etsiä syyskauden tarjonnasta, ja ehdokkaiksi laskisin kaksi kiihkeää hetkeä – Kevin Nashin tekstiviestiskandaalin tai sitten Slammy Awards -RAW'n alkukohtauksen, joka sai minut oikeasti huonolle tuulelle. Vastataan Slammy Awardsin Michael Cole -haaste, joka oli aivan liian pitkä ja turha ja joka kylmästi murhasi alkuun melko kuumana käyneen yleisön kokonaan ja pilasi siten koko show'n. Pelkäsin, että JR saa sydänkohtauksen Spin-a-roonie-yrityksensä aikana. Ja kyllä taas pisti hiljaiseksi, kun kaikkien aikojen suosikkiselostajani bookattiin astumaan vaa'alle suorassa lähetyksessä. Pidän Michael Colen hahmosta, eikä minua haittaa, jos Cole saa näkyvyyttä, mutta tämä traaginen kohtaus synnytti vihaa kyllä joitakuita muita kuin Mikaelia kohtaan: keskisormea käsikirjoittajille, jotka tuntuvat välillä pelkiltä idiooteilta.


4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Tämä lienee hieman erikoinen valinta, mutta äänestetään John Morrisonin tunnaria. Fanitan 60-luvun rokkia (ai fanitan vai) ja jimihendrixmäistä saundia, mutta painitunnarina "Ain't No Make Believe" ei kyllä juurikaan valele yleisöä bensiiniin ja sytytä liekkeihin. Hidas, laiska biisi saa Morrisonin näyttämään apaattiselta painijalta, mikä on väärin. Uskallankin väittää, että nimenomaan sisääntulomusiikilla on suuri vaikutus siihen, miksi Morrisonille kävi huonosti. Tunnari on äärimmäisen tärkeä osa painijan kokonaisuutta. JoMolle olisi ehdottomasti sopinut kyllä jokin tällainen klassiselta rockilta haiskahtava viisu, mutta ei mikään happopäitä varten luotu hidastempoinen jumitusbiisi. Tiedän, että ajatus on mahdoton, mutta parasta olisi ollut, jos mies olisi saanut tunnarikseen The Doorsin "Five To Onen" tai vaikkapa jonkin muunnelman "Break On Through'sta".


5. Vuoden huonoin gimmick
Pitkän, hikisen ja piinaavan pohdinnan päätteeksi päädyin kanukkiin nimeltä Christian. Tällä tarkoitan Christianin loppu-, en alkuvuotista hahmoa. Alkuvuoden Christian – se Christian, joka nousi Extreme Rulesissa infernaalisen taistelun ja vaikka kuinka monen vuoden pyhiinvaelluksen jälkeen vihdoista viimein painimaailman ylimmäksi mestariksi – oli hahmo, jota fanitin ja rakastin sydämeni pohjasta. Kautta aikojen kannustamani Chrisse oli viimein tekemässä sitä läpimurtoaan, jonka perään me Peepsit olemme huutaneet jo vaikka kuinka kauan, ja sitten... sitten WWE päättää täyttää typerien smarkkien toiveen: Christian käännetään heeliksi.

Pahiksena Christian on niin nähty. Pahiksena mies on tylsä ja mauton. Ei siksi, että Christian olisi jotenkin huono pahiksen roolissaan (päinvastoin), vaan siksi, että pahaa Chrisseä on tässä katseltu monen vuoden verran. Paha Chrisse – uusi Chrisse – ei siis tarjoa hahmona mitään uutta. Sankarimaisen veteraanin rooli oli sen sijaan jotain täysin uutta Christianille. Sen vuoksi hyvä Christian kiinnosti mahdottoman paljon. Minua ei edes hirveästi haitannut se, ettei Christianille annettu sellaista Chris Benoit'n kaltaista pitkähköä feel good -mestaruuskautta. Tappio ja unelman pirskaloituminen vain pari hassua päivää mestaruuden voittamisen jälkeen oli erittäin, erittäin dramaattinen juonenkäänne. Siitä olisi voinut syntyä vaikka mitä. Rakastetusta Christianista, joka kamalan valtavan työn jälkeen menetti unelmansa sen jo monta kertaa kokeneelle, paljon nuoremmalle ja vähemmän itseään likoon panneelle Randy Ortonille, olisi voinut kasvaa yksi sympaattisimmista ja vahvimmista face-hahmoista pitkään aikaan.

Mutta ei, heitetään mies tuosta vain pahikseksi, ja koskettava, WWE-paluustaan lähtien rakennettu jykevä main event -luokan face-hahmo on kuihtunut salamannopeasti siksi midcarderilta haiskahtavaksi heel-Chrisseksi, jona mies ei ole koskaan kyennyt tekemään läpimurtoa. Tämän takia Christianin heel-hahmo on ollut minulle vuoden huonoin gimmick. Järkyttävä askel taaksepäin.

6. Vuoden pettymys
Moni käsikirjoituksellinen seikka on harmittanut ja kovasti. Näistä ehkäpä pahimpiin munauksiin lukeutuvat CM Punkin kohtelu SummerSlamista Vengeanceen, Daniel Bryanin maailmanmestaruusvoitto ja TNA:n Bobby Roode -skandaali. Myös Christianin heel turn on tosiaan seikka, jota vihaan paljon. Voittajaksi nousee kuitenkin eräs pettymys, joka ei niinkään ollut käsikirjoittamisen syytä.

John Morrisonin kohtalo koskettaa: Morrison on ollut lempipainijani siitä hetkestä saakka, kun "Heartbreak Kid" Shawn Michaels ripusti painisaapikkaansa naulaan. Erityisen surullisen JoMon vuodesta tekee se, että se oli koko ajan pelkkää alamäkeä. Vuoden alussahan shamaani nautti kaiketi kovinta suosiotaan koko WWE-uransa aikana: hän oli juuri päihittänyt Sheamuksen huimassa tikapuumatsissa vuoden 2010 TLC-PPV:ssä ja otteli tuon kyseisen voiton ansiosta WWE:n-mestaruudesta The Miziä vastaan vuoden ensimmäisessä RAW'ssa häikäisevässä Falls Count Anywhere -matsissa. Keväällä Morrison pääsi ensimmäistä kertaa uransa aikana ottelemaan päämestaruusvyöstä PPV:n pääottelussa (en laske tässä Elimination Chamber -matseja). Kaikki näytti todella hyvältä. Uskoin, että feudi esimerkiksi Alberto Del Rioa vastaan voisi tehdä JoMolle poikaa.

Vaan sitten alkoivat ongelmat. Morrison loukkaantui. Mies oli sivussa äksönistä koko kesän. Lopulta hän palasi ennen SummerSlamia. Hän kävi heti R-Truthin kimppuun, ja luulin, että SummerSlamiin bookattaisiin kova kaunaottelu Truthin ja Morrisonin välille. Matsimuodoksi olisi sopinut Morrisonin bravuurimatsi eli Falls Count Anywhere. Mutta mitä? Truth dominoi Morrisonia kuin lasta, eikä SummerSlamiin bookata 1 vs. 1 -ottelua miesten välille. Lopulta koko feudi unohdetaan. Tästä alkaa Morrisonin tappioputki, jonka loppua ei näy. Joutsenlaulunsa shamaani laulaa Survivor Seriesissä, jossa mies saa X-Pac-heatia, koska kansa haluaisi, että hänen tilallaan olisi Zack Ryder. Morrisonin sopimus loppuu.

Kyllä tämä oli yhtä pettymystä suurelle Morrison-fanille. Hartain toiveeni on, että saan ensi vuoden äänestyksessä valita Morrisonin jonkin muun palkinnon voittajaksi. Josko John tekisi vuoden näyttävimmän paluun ensi vuoden aikana?

7. Vuoden huonontunein painija
Kuka on se mies, joka poistui viime vuonna WWE:stä ja lupasi syntyä uudestaan vuonna 2011? Kuka on se mies, joka debytoi tammikuussa TNA:ssa ja oli jo siinä esiintymisessään vähän huono? Kuka on se mies, jonka veli sekoili huumepäissään PPV:n pääottelussa ja josta oli tarkoitus tehdä korvaaja tälle huumesekoilijaveljelle? Kuka on se mies, joka poistettiin Bound for Glory -sarjasta jo keväällä? Kuka on se mies, joka asetettiin hyllylle jatkuvien myöhästelyjen ja muun törttöilyn takia? Kuka on se mies, joka sai potkut TNA:sta? Kuka on se mies, joka ajoi päihdepäissään autolla puuta päin? Kuka on se mies, joka kaatui omassa kodissaan ja vietiin teho-osastolle? Kuka on se mies, joka postasi YouTubeen "itsemurhavideon"? Kuka on se mies, joka ajoi uudestaan päihdepäissään autoa? Kuka on se mies, joka pidätettiin kolme kertaa yhden kuukauden aikana? Kuka on se mies, joka meni WWE:n kustantamaan vieroitushoitoon mutta sai sieltäkin kenkää? Ja kuka on se mies, joka joutui tämän vuoksi vankilaan?

Matt Hardy.

8. Big Daddy V -palkinto
Jeff Hardya tässä varmaan kuuluisi äänestää, koska mies teki jotain todella tyhmää, mutta loppuvuoden parannus antaa sen verran anteeksi, että äänestän jotakuta muuta. Khali se ei ole, sillä Suuri Kaali on ollut tänä vuonna jopa yllättävän siedettävä. Big Show on yksi valttikorteista, mutta enhän minä häntäkään hitto vie äänestää voi: Show otteli kolme ihan hyvää ottelua Mark Henryä vastaan vuonna 2011, ja se on saavutus, se. David Otunga on ollut todella huono ja väritön, mutta rooli kofeiinia siemailevana John Laurinaitiksen nilkkinä on ollut pelottavan viihdyttävä. Plussaa Otunga saa myös siitä SmackDownin joulujakson hardcore-matsista, jossa mies oli Randy Ortonin oma räsynukke. Abyss on nykyään hidas, kankea ja koettu, mutta olisi hänkin surkeampi olla voinut. Naispainijoista eritoten Alicia Fox on kävelevä ja hengittävä hasardi; naisen kehätoiminta ja erilaiset loukkaantumiset ovat relaatiossa keskenään. Hmm. Ääneni menköön Michael McGillicuttylle, joka on kyllä yksi värittömimmistä WWE-painijoista miesmuistiin. McGillicuttyn nimen löytää, kun etsii sanakirjasta sanaselitystä "karisman mustalle aukolle".




9. Vuoden sisääntulomusiikki
Harkitsin ensin joko Dolph Zigglerin, Cody Rhodesin, CM Punkin, Zack Ryderin tai Kharman themen valitsemista, kunnes mieleeni juolahti jotain paljon, paljon, paljon eeppisempää. Ainut harmillinen juttu tässä valitsemassani tunnarissa on se, että se kuultiin tositoimissa vain yhden kerran. Mutta sen yhden kerran, kun se kuultiin, koko painiuniversumi haukkoi henkeään ja antoi vangitsevan tunnarin tehdä tehtävänsä. Sen tunnarin soidessa koko maailma tuntuu pysähtyvän. Se on samaan aikaan piinaava, pelottava, uhkaava, laahaava ja kahlitseva kappale. Se on kuin luotu isännälleen. Se on The Undertakerin Johnny Cash -tunnari "Ain't No Grave". Vieläkin tulee kylmiä väreitä, kun miettii WrestleManiaa ja Undertakerin sisääntuloa. Huh, huh!

10. Vuoden lopetusliike
Jatketaan Undertaker-linjalla: voittajani on Hell's Gate. Sitä ei voi muuta kuin rakastaa. Hell's Gate on tappavin submission-liike WWE:ssä. Pitää myöntää, että manööveri oli entistä vakuuttavampi vielä silloin, kun WWE:ssä sai näkyä verta. Uhrin verinen suu teki Hell's Gatesta äärimmäisen pelottavan ja visuaalisesti varsin hienon lukotuksen. WrestleManian eeppisessä Hell's Gatessa verelle ei kuitenkaan ollut pakottavaa tarvetta; Triple H:n jumalattoman sisukas taisteleminen ja sätkiminen mutta lopullinen kuoleminen lukotuksen kynsissä teki väännöstä todella upean. Hell's Gate on ultimaattinen lopetusliike.

11. Vuoden turn
R-Truthin turn oli kieltämättä yllättävä. Ihmettelin etunenässä sitä, miten ihmeessä mies sai polttaa tupakkaa kehän reunalla (yksi vuoden shokeeraavimmista tapauksista). Christianin turnista olen sanottavani jo sanonut. Alex Rileyn tähdenlento jäi lyhyeksi. Sheamuksesta kuoriutui hyvä kansansankari, mutta itse turn ei ollut mitenkään erikoinen. Mark Henry sai käännöksestään uutta puhtia, mutta ei Markokaan minua kovin säväyttänyt. AJ Stylesin turnista en edes ole tietoinen. Hulk Hoganin nostalginen hulk-up-sessio oli jostain järjenvastaisesta syystä kaunis hetki, mutta eipä tee Hoganiakaan mieli äänestää vuoden turnaajaksi. Mr. Anderson tuntui olevan joka toisena kuukautena face ja joka toisena heel. Mason Ryanin turn ei ihan vetänyt vertoja Batistan muinaiselle turnille. Kharman status oli hämmentävä. Ted DiBiasen seikkailut eivät kiinnostaneet. Hmmh, ketäköhän äänestäisi?

No Bobby Roodea tietysti, vaikka Roodenkin bookkaaminen varsin kyseenalaiselta välillä tuntui (ja tuntuu yhä). Kanadalaisesta kovanaamasta kasvoi koko kansan suosikki Bound for Gloryn alla, ja pitkän ja hienon kasvutarinan myötä "meidän Bobbymme" tuntui olevan valmis nousemaan TNA:n suurimmaksi nimeksi. Bound for Gloryssa matto vedettiin kuitenkin miehen alta: veteraani Kurt Angle säilytti vyönsä huijauskonstein, ja Bobby jäi onnestaan paitsi. Ei satanut konfettia kattorakenteista eikä koristanut kullattu vyö Rooden pojan kehoa. Koko kansan Bobby oli taas tönäisty syrjään.

Sitten tulee James Storm, Bobby Rooden paras ystävä. James Storm, joka tulee ja naps vaan sormiaan napsauttamalla saa tilaisuuden taistella TNA:n suurimmasta mestaruusvyöstä ja naps vaan iskee yhden saapaspotkun maailmanmestarin, Anglen, naamatauluun ja naps vaan Bobby Roode ilmestyy kehään kyynisesti halaamaan parhainta ystäväänsä ja kertomaan kuinka onnellinen tämän puolesta on ja kuinka hienoa on se että nimenomaan James Storm on TNA:n mestari ja ei ei ettei häntä haittaa ollenkaan se että hän raatoi takamuksensa ruville voittaakseen helvetillisen Bound for Glory -turnauksen ja menetti unelmansa tuomarin huolimattomuusvirheen vuoksi ja että hänen ystävänsä James sai tuosta vain luvan otella maailmanmestaruudesta ilman yhtä kovaa raatamista kuin hän ja että se James vielä meni ja voitti Kurt Anglelta maailmanmestaruuden ottelussa joka kesti v***u hyvä jos minuutin ja että James varasti Roodelta kaiken sen, mistä Bobby oli unelmoinut yksin ja vaimonsa ja lastensa ja kavereittensa kanssa ja että James oli nyt se, keneksi Robert "Bobby" Rooden oli Bound for Gloryssa tarkoitus tulla. Ei haittaa sitten yhtään.

Aluksi kritisoin, että Bobbyn turn tapahtui liian nopeasti, mutta jälkeenpäin mietittynä se ajoitettiin juuri oikein. Liiallinen venyttäminen ja odottaminen ja kiusoittelu olisi ollut paitsi itsestään selvää myös turmiollista: kaikkihan muistavat, mitä tapahtui esimerkiksi Samoa Joelle, kun hänen mestaruusvoittoaan pitkitettiin ihan liikaa. Joskus pitkittäminen on hyvä keino mutta toisinaan ei, ja Rooden kohdalla tämä tällainen nopea turn oli nimenomaan loistava ratkaisu. Tunteet olivat Bobby-pojalla pahemman kerran pinnassa ja lopulta ruutitynnyri räjähti atomipommin lailla.

12. Vuoden face
Olisin äänestänyt (taas) Daniel Bryania, ellei hahmo olisi osoittautunut tekopyhäksi nilkiksi. Jotenkin tuntuvat todella väärältä nämä kaikki mestarihehkutukset (esim. se RAW'n segmentti, jossa Punk, Bryan ja Ryder bostailivat vöidensä kanssa keskenään kehässä), kun Bryan voitti vyönsä alhaisimmalla mahdollisella tavalla. Bryan ei ole minkään sortin sankari. Bryan on laskelmoiva valehtelija, jolla nousi kusi päähän ja joka pilasi sympaattisen Big Show'n monivuotisen unelman. En ymmärrä, millä järjellä Tanelia bookataan yhä facena.

No, onneksi muitakin vaihtoehtoja löytyy. Yksi varma face-suorittaja on John Cena, joka ei tekisi kärpäsellekään pahaa. Cenan lisäksi The Rock olisi oiva valinta vuoden hyvikseksi: Rockille on miltei mahdotonta buuata. TNA:n puolelta hyviä hyviksiä edustavat muun muassa "koko kansan Bobby" ja uudestisyntynyt Jeff Hardy. Ääneni saa kuitenkin joku ihan toinen – nimittäin Zack Ryder, josta on Ryder Revolutionin aikana kehkeytynyt todellinen yleisönlellikki. Ryderillekään ei tahtoisi missään nimessä buuata. Sympaattiselle altavastaajalle toivoisi pelkkää hyvää. Woo, woo, woo -chanttiin yhtyy melkeinpä tälläkin puolella ruutua ja nyrkkipumppaaminen on hauskaa. Ryder toimii.


13. Vuoden heel
Bobby Roode on kova, todella kova, mutta ei niin kova kuin se, kenet valitsen. Niin kovia eivät ole myöskään The Miz, Alberto Del Rio, Bully Ray, Jeff Jarrett tai Wade Barrett. Kukaan ei ole niin kova kuin Dolph "#HEEL" Ziggler.

Ziggler on niin limaisen ylimielinen mies, että alta pois. Kaikki tässä moniosaajassa on heel-toimivuuden kannalta kondiksessa: kehätaidot, -esiintyminen, ulkonäkö, tunnari, gimmick ja ystävyyssuhteet. Ziggler muistuttaa itse asiassa äärimmäisen paljon alkuaikojen Shawn Michaelsia: HBK:kin hengasi itseään vanhemman nartun (Sensational Sherrin) kanssa, ja teinitytöt nielivät katkerina kyyneleitään. "How damn good am I?" -lausahdus ja muutama muu toistuva heitto (kuten "Later, marks!") hiovat Zigglerin paketista entistä paremman. Dolph on yksinkertaisesti painija, jota kuuluu vihata. Kauneimpaan kukkaansa miehen heel-työskentely on puhjennut Zack Ryder -kuvion aikana (etenkin Ryderin nettishow'ssa). Ystävystyminen Jack Swaggerin kanssa ja Swaggerin pienoinen pilkkaaminen ovat niin ikään loistavia vetoja Dolphin hahmolle. Ziggler on kertakaikkisen mainio heel – vuoden paras.


14. Vuoden paluu
Eihän tässä voi kukaan täysjärkinen ihminen äänestää ketään muuta kuin The Rockia. Rockin paluu on suurin wrestling-paluu (ainakin Yhdysvalloissa) moneen, moneen vuoteen. Toki viime vuosi ja Bret Hart antavat kovan vastuksen, mutta kyllä Rockin paluu oli mielestäni vielä suurempi juttu.

15. Vuoden gimmick
En nähnyt alkuvuoden tv-jaksoja. Eniten asiassa raivostuttaa se, etten voinut "kasvaa" Cody Rhodesin mukana. Undashing-aikakausi oli yksinkertaisesti loistava idea! Se oli tarpeeksi simppeli, jotta ne iki-ihanat lapsosetkin pysyivät hahmosta kärryillä, mutta mistään tylsästä hahmosta ei todellakaan ollut kysymys. Itse asiassa Rhodesin keväinen hahmo oli yksi karmivimmista showpainihahmoista pitkään aikaan. (Heti CM Punkin Straight Edge Savior -roolin jälkeen: streittarimessias on ehkäpä kaikista karmivin hahmo, johon olen painifanitukseni aikana törmännyt.)

Kaikki tässä hahmossa vain yksinkertaisesti kolahti minuun. Grotesque-tekstit sisääntulovideossa, Codyn häiriintynyt ja entistä aggressiivisempi luonne, paperipussit ja niiden kantajat, ahdistava sisääntulotunnari ja tietysti läpinäkyvä maski olivat asioita, joita ei voinut kuin ihmetellä ja rakastaa. Eikä se ollut pelkästään sitä, että jollekin painijalle keksittiin mielenkiintoinen hahmo: se oli Cody Rhodes, joka teki Cody Rhodesista Cody Rhodesin. Rhodes sopii hahmoonsa niin hyvin, että miehestä on muuttunut kuluneen vuoden aikana todellinen kovan luokan tekijä, joka on syvällä gimmickinsä syvissä syövereissä. Codyn nariseva ääni, maaninen mielentilojen äkillinen muuttuminen ja intensiivinen painityyli viimeistelevät roolista sellaisen, etten edes harkinnut äänestäväni kenenkään muun painijan gimmickiä tämän pystin ykköseksi. Kiitos, Cody ja kiitos, WWE!

16. Vuoden uutinen
Edgen eläköityminen tuli niin puskista, etten ollut uskoa sitä todeksi. Juurihan mies oli puolustanut maailmanmestaruusvyötään WrestleManiassa – ja vieläpä onnistuneesti. Melkoinen shokkiuutinen, vaikken mikään ylin Edgepää (Edgehead) ikinä ollutkaan. Kakkossijalle rankkaisin kesäkuisen jutun, jossa kerrottiin, että CM Punkin WWE-sopimus on päättymässä. Pelkäsin silloin kovasti, että Punksteri poistuisi WWE:stä. Onneksi niin ei käynyt. The Rockin kehäpaluun (Rock–Cenan) julistaminen saakoon pronssisijan ja Kharman raskaus nelossijan.

17. Vuoden spotti
Ajattelin ensiksi, että äänestäisin tämän vuoden hienointa WrestleMania-hetkeä eli Triple H:n tekemää Tombstone Piledriveriä The Undertakerille. Tripsun Tombstone nyt ei manööverinä mikään universumin huikein ehkä ollut, mutta atmosfääriltään spotti oli täysin ylivertainen muihin tämän vuoden vetoihin verrattuna. Päädyin kuitenkin Survivor Seriesin megatekoon: Big Show'n uhkarohkeaan Elbow Dropiin. En ollut uskoa omia silmiäni, kun kolossaalinen Show silmäili himokkaasti kehäkulmausta ja aikoi tehdä jotain käsittämätöntä. Naamaani koristi hypnoosinomainen @__@-ilme. Pian tanner värisi. Big Show oli loikannut Shawn Michaelsin lailla kyynärpää edellä kanveesiin. Richterin asteikolla järistys oli siinä seitsemän tai kahdeksan korvilla. Nipistin itseäni, mutta spotti oli totta vielä seuraavanakin päivänä. Emme saaneet vieläkään sitä vuosia himoamaamme Showsaultia, mutta kyynärpäädropin kyllä. Yllättävä ja uskomaton spotti.

18. Vuoden "mark out moment"
CM Punkin worked shoot -promo vai mestaruusvoitto MITB:ssä? Vaiko sittenkin The Rockin alkukeväinen WWE-paluu tai kehäpaluu Survivor Seriesissä? Ei mikään noista, vaan Daniel Bryanin Money in the Bank -voitto.

En olisi kuuna päivänä voinut uskoa, että WWE bookkaisi Daniel Bryanin voittamaan Money in the Bank -salkun. Bryan oli ollut äärimmäisen lahjakas ja taitava mutta vetovoimaltaan vajavainen midcard-ottelija, jollaisena kuvittelin WWE:n myös Bryanin säilyttävän. Oletin, että Danielista tulisi yksi näistä tysonkiddeistä ja lancestormeista, joita ei ole tarkoituskaan kirjoittaa supertähteyteen, vaan pitää sellaisina takuuvarmoina midcardin suorittajina. Mutta niin siinä vain kävi, että muiden ottelijoiden lisäksi ennakkosuosikeiksi nimitetyt Rhodesin Cody, Barrettin Wade ja O'Shaughnessyn Sheamus saivat sinä heinäkuisena iltana vain nuolla omia näppejään ja katsella katkerina, kuinka ultimaattinen altavastaaja, vegaaninörtti Daniel Bryan, korotti SmackDownin rahasalkun korkealle ilmaan ja antoi voitonlaulunsa kaikua syvältä kurkustaan. Huh, miten absurdi ja ihana hetki. Nämä tällaiset hetket ovat juuri niitä syitä, minkä vuoksi me vietämme vapaa-aikaamme showpainin parissa. Bryan Danielson oli vihdoin aloittanut ansaitsemansa läpimurron suorittamisen. Teki mieli itkeä onnesta.

On sääli, että homma kustiin myöhemmin. Tätä yhtä hetkeä minulta ei kuitenkaan voida ikinä viedä pois. Samaa voi fiilistellä, jos katsoo Extreme Rulesin World Heavyweight -mestaruusmatsia, jossa facena ottelevasta Christianista kruunautuu ensi kertaa uransa aikana WWE:n ylin mestari. Se on ilon ja onnen tuokio.




19. Vuoden aliarvostetuin painija
Valintani on Sheamus, joka on ollut todellisissa liekeissä koko syksyn ajan mutta jota ei arvosteta juuri lainkaan. Rajun irlantilaismiekkosen vahvuus on varma kehäosaaminen; Sheamus ei petä koskaan. Miehen 2011-parhaimmistoon lukeutuvat ownaaminen SmackDownin Money in the Bank -matsissa, raudankovista matseista koostunut Christian-feudi sekä SummerSlamin yllättävän hyvä koitos Mark Henryä vastaan. Bookkauksellinen ongelma, josta irkku kärsii, on ollut se, ettei hän ole feudannut ketään vastaan sitten Christian-juonikuvion. Tämä ei kuitenkaan ole mikään pätevä syy kääntyä Sheamusta vastaan. Toivon mukaan kaveri nostetaan pian main event -kahinoihin – facena mestaruusvyötä tavoitteleva sitkeä Sheamus olisi varmasti yleisöön iskevä hahmo. Kenties miekkoselle avautuu Randy Ortonin loukkaantumisen myötä rako läpimurtoon?

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Mark Henry on mies, jota olen aina pitänyt yhtenä tylsimmistä showpainijoista päällä maan. En väitä, etteikö voimamies olisi ansainnut tämänvuotista maailmanmestaruuskauttaan ja main event -spottiaan 15-vuotisen uransa päätteeksi, mutta mitä ihmettä silti? Muutaman kuukauden aikana aina yhtä vihamielinen ja ilkeä IWC polvistuu Mark Henryn – siis Mark Henryn – jalkojen juureen ja kutsuu tätä uudeksi vapahtajakseen, vaikka vielä alkuvuonna Marko oli raivotautisen X-Pac-heatin kohde. Ei voi käsittää. Mitä niin kovin erikoista Henryssä muka on? Ja samalla se sama IWC haluaisi kivittää kuoliaaksi Randy Ortonin, joka ottelee PPV:stä toiseen vähintään kolmen tähden matseja. (Henryn paras matsi lienee SummerSlamin Sheamus-mittelö, joka sekin on kaksi ja puoli tähteä maksimissaan. Ja ei, Vengeancen Big Show -matsi ei ollut mikään "kolmen ja puolen tähden ottelu"; matsi tuntuu hyvältä ainoastaan erikoisen loppuspotin vuoksi.) Mark Henryn sokea yliarvostaminen on yksi hämärimmistä seikoista IWC-universumissa kenties koskaan.

21. Vuoden kehittynein painija
Kunniamaininnat Dolph Zigglerille, Zack Ryderille ja Bully Raylle, ääni Cody Rhodesille. Tänä vuonna Codysta on kuoriutunut sen luokan stara, että astuminen kirkkaimpaan valokeilaan voipi olla käsillä varsin pian. Jotenkin Rhodes on luonut karaktääriinsä niin vakuuttavaa särmää, että mies painii, puhuu, liikkuu ja elehtii supertähden lailla. Asia oli toisin vielä vuosi sitten – "Dashing" Cody Rhodes oli myös hieno ilmestys, mutta vielä silloin Koudista huokui sellaista tietynlaista midcardimaisuutta. Vuoden 2011 aikana mies on läpikäynyt todellisen muodonmuutoksen ja kehittänyt siinä sivussa niin taitojaan kuin hahmo(j)aankin. Erityiskiitos siitä, että Beautiful Disaster -potku muuttuu joka katselukerralla kauniimmaksi ja kauniimmaksi manööveriksi. Finisherinsä mies voisi tosin vaihtaa. Geneeriseltä oletuslopetusliikkeeltä lemuava Cross Rhodes ei pue maanisen Cody Rhodesin orastavaa tähdenlentoa.

Tässä vaiheessa on muuten taas oltava nostalgisissa tunnelmissa ja muisteltava sitä, mitä profeettamme Goner vuonna 2007 (vaiko 2008), jona esim. WrestlingAlert oli kurkkuansa myöten täynnä Cody Rhodesia ja tahtoi tälle kengänkuvaa takapuoleen, Codysta sanoi. Tarkkoja sanoja en muista, mutta tiivistettynä Goner kehotti jengiä olemaan mitä mieltä Codysta tahansa kunnes totesi, että "muutaman vuoden päästä rakastatte Rhodesia joka tapauksessa". Ennustus osui oikeaan.

22. Vuoden debytantti
Sin Caraa odoteltiin kuin Jeesusta, mutta Messiaan sijaan sieltä tulikin sika sinisessä säkissä. Pettymys oli myös Kharman vuosi, mutta häntä ei sentään voi pettymyksestä syyttää – toisin kuin Caraa, joka vain sähläsi sähläämistään. Debytanttipalkinto siis Kharmalle, joka läsnäolollaan asetti tylsän, aneemisen ja sieluttoman naistendivisioonan sydämeen suuren dynamiittipötkön. Se dynamiittipötkö räjäytti WWE:n naispainin ihan uusiin ja tuntemattomiin ulottuvuuksiin. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Kharman raskautta ei olisi koskaan sattunut? No, toisaalta tämä tällainen vastoinkäyminen luo pohjan uniikille WWE-uralle. Kharman tämänvuotista lyhyttä pistäytymistä WWE:ssä voi pitää tietynlaisena teaserina naikkosen paluulle eli sille oikealle uralle. Tällaista teaseridebyyttiä ei ole koskaan ennen WWE:ssä nähty, eikä sitä nytkään nähtäisi, ellei Kharman henkilökohtainen elämä olisi pannut bookkaukselle tikkuja ristiin.

23. Vuoden promottaja
Kyllähän tässä voisi äänestää jotakuta muuta kuin CM Punkia, mutta pelkästään omaa itseään siinä huijaisi. Ainut henkilö, jota voisin edes harkita äänestäväni Punksterin lisäksi, on The Rock, mutta enpäs tiedä. Rock oli messissä todella harvoin, ja niissäkin harvoissa visiiteissään mies laukoi oikeastaan vain vanhoja tuttuja iskulauseitaan (poikkeuksena tietysti "Boots to asses!" -meemi ja "Cena's lady parts"). Punk sen sijaan teki tänä vuonna mahtipontisen verbaalisen läpimurron. Etenkin kesällä mies loi jatkuvalla syötöllä uusia ikimuistoisia hokemia, lausahduksia ja trendejä, joista muodostui Summer of Punk II:n sielu. Aavemainen "Do I have your attention now?" kaikuu yhä pääkopassani, ja sus siunatkoon millaisella raivolla ja asenteella Se Eeppinen Promo syöksyi ulos miehen kitalaesta. Näitä promoja tullaan muistelemaan lämmöllä vielä kymmenien vuosien kuluttua.

24. Vuoden manageri
Aluksi meinasin äänestää Vickie Guerreroa, mutta tulin toisiin aatoksiin. Viksu on toki ihana, mutta kaikista eniten allekirjoittanutta viihdyttää hullunkurinen Ricardo Rodriguez. Ricardo on jotenkin varsin onnistunut hahmo. Hän on samaan aikaan inhottava ja sympaattinen. Oikea lurjus, selkärangaton mato, jonka naama on kuin rotannahkaa ja hymy kuin peikolla, vaan silti miehen kohtalo ja kohtelu vihlovat sydäntäni. Alberto Del Rio on kamala mies! Hänellä on äärimmäisen uskollinen ja uhrautuva palvelija, Ricardo Rodriguez, mutta silti hän kohtelee tätä kuin kulkukoiraa ja puhuu tälle miten sattuu. Ricardo tahtoisi vain olla Alberton ystävä. ;_; Del Rio sen sijaan ei, mikä tekee meksikolaisten dynamiikasta herkullisen toimivan. Alpertti on sanonutkin, että hän voisi korvata Ricardon uudella "Ricardolla" koska tahansa. Rodriguezilla ei siis ole varaa valittaa. Kysymys ei kuitenkaan ole mistään puhkikulutetusta "Face-parka alistuu ilkeälle heelille ja hautoo kostoa (vrt. Virgil & Ted DiBiase, Shawn Michaels & JBL ja John Cena & Wade Barrett)" -juonikuviosta. Kysymys on siitä, että Ricardo on sieluton ja sydämetön pelinappula, ihmisarvoton alimman kastin orja, joka nauttii asemastaan isäntänsä apurina. Ricardolla (tarkoitan hahmoa, en ihmistä) ei ole halukkuutta tehdä itsestään tähteä, ja tämän vuoksi mies on managerina erinomainen.

25. Vuoden selostaja
En tällä kertaa äänestä Michael Colea, vaikka Colesta tosi paljon pidänkin. Syynä on se, että feudit Jerry Lawleria ja Jim Rossia vastaan olivat kamalaa todistettavaa. (Jerry ja JR joutaisivat jo pois parrasvaloista. Se on karu totuus. Klassikkokaksikon voisi bookata paikalle esimerkiksi joihinkin spesiaalishow'ihin tai vastaaviin, mutta aktiiviselostajaksi kummastakaan fossiilista ei enää ole.) Kasvatan siis Booker T:n äänisaldoa. Booker on sydämellinen ja mukava selostaja, jonka jutut ja hullut rääkymiset saavat minut hyvälle tuulelle. Ennen kaikkea Bookerilla on jotain, mitä esimerkiksi Jerry Lawler ja Taz ovat olleet vailla jo perhana vuosikausien verran – Booker ihan ilmiselvästi haluaa olla paikalla selostamassa jaksoja ja antamassa kaikkensa, jotta fanit saisivat viihdyttävän ohjelman. Lawler ja Taz kuulostavat siltä, kuin selostamo olisi vihoviimeinen paikka, missä he tahtoisivat olla työskentelemässä. Booker T:llä (niin kuin Matt Strikerilläkin) on aitoa intohimoa selostamista kohtaan, ja sen kyllä huomaa.

26. Vuoden segmentti
Mjaa. Sinne se Nexus-Punk menee mikrofonin kanssa sisääntulorampille ja pistää varmaankin sellaiset tyypilliset uhoamiset tulille. Eipä oikein kiinnosta. Joo, joo, samaa pas...



CM Punkin worked shoot -promo voittaa. Tiedätte kyllä syyn.

27. Vuoden tv-show
Olen aina ollut enemmän SmackDownin kuin RAW'n miehiä, mutta tänä vuonna SD:stä tykkääminen oli tehty kovin hankalaksi. Viime vuonna äänestin NXT:tä – syystäkin –, mutta tämänvuotisella perseilyllä ei ole pienintäkään saumaa voittoon. Superstarsin seuraaminen on jäänyt kokonaan väliin. Vuoden Impacteista olen nähnyt ehkäpä joka viidennen jakson, mikä kertonee jotain siitä, minä ohjelman laatua pidän. Täten ääneni saakoon RAW. Lippulaivashow'lla on ollut hyvät ja huonot hetkensä, mutta ratkaisevana meriittinä ohjelman parhaimmuudesta voinee pitää sitä, ettei RAW'ta voi missata (ellei vietä puolta vuotta ihanassa vihreässä maastoasussa). Kunpa ensi vuonna saataisiin lisää pitkiä ja hyviä tv-matseja RAW'n puolelle.

28. Vuoden tv-matsi
Tämän päätökseni tein jo vuoden ensimmäisen kalenteriviikon aikana. (Eikä päätöstä ole mikään muu tv-matsi sittemmin haastanut.) Ehdoton voittaja on The Miz vs. John Morrison vuoden ensimmäisestä RAW'sta, jossa Morrison haastoi entisen tag-partnerinsa ja ystävänsä Mizin taisteluun WWE:n-mestaruudesta. Ottelu oli kaikin puolin fantastinen. Äksöni oli räväkkää ja tunteet pinnassa; vaikka uskominen Morrisonin voittoon oli vain pieni utopistinen ja absurdi toive, mielessäni kummitteli koko ajan se pirullinen "Mitä jos?" -fiilis. Ainut harmillinen seikka tässä matsissa on se, että jälkeenpäin tämän voi kokea eräänlaisena Morrisonin (ainakin tähänastisen) WWE-uran joutsenlauluna. Se on todella sääli – jos jonkin niin tällaisen suorituksen jälkeen sitä vasta toivoisikin painijalle menestystä.




29. Vuoden stable
Immortalista tai Fortunesta en ole missään vaiheessa pitänyt yhtään, joten vastausta tarvitsee hakea WWE:n säkkistableista. Valitsen voittajaksi New Nexuksen, mutta vain siksi, että se tammikuun (vaiko vuoden 2010 joulukuun; ei voi muistaa) intertekstuaalinen Leijonakuningas-viittaus, jossa Punk pudotti Barrettin "kuolemaan", oli henkeäsalpaava segmentti ja siksi, että New Nexus oli liekeissä Royal Rumble -ottelussa. Muutoin New Nexus oli täysin mitäänsanomaton ja turha stable, jota edes CM Punk ei kyennyt pelastamaan. Corressa olisi ehkä voinut olla vähän potentiaalia (olen jostain mystisestä syystä suuri Heath Slater -fani), mutta se potentiaali vedettiin kyllä visusti vessanpöntöstä viemäriin varovaisella ja mielikuvituksettomalla käsikirjoittamisella.

30. Vuoden tag team
On sääli, ettei tämä unelmakaksikko päässyt loistamaan yhdessä enempää, mutta minkäs teet. Rakastan kuitenkin joka ikistä segmenttiä ja ottelua, jossa Dolph Ziggler ja Jack Swagger ovat yhdessä. Ziggler on tosikkomainen kovanaama, joka tarvitsee ympärilleen värikkäitä hahmoja pysyäkseen viihdyttävänä, ja juuri siksi kaikkien vihaama puumanainen Vickie Guerrero ja vähä-älyisyytensä vuoksi koominen Jack Swagger toimivat loistavasti kirsikkana Dolphin kakun päällä. Olen todennut tämän ennenkin, mutta pakko sanoa taas, että Zigglerin ja Swaggerin tiimi tuo mieleeni ikimuistoisen Kurt Angle & Chris Benoit -parituksen, jossa käytettiin hyväksi samankaltaisia elementtejä. (Kurt oli hieman hullunkurinen, Benoit totaalisen tosikkomainen mies.) Eivätkä Ziggler ja Swagger nyt ihan kamalan paljon Anglen ja Benoit'n taakse jää kehätaidoissakaan. Toivottavasti Dolfiini ja Jaakko kaappaavat joukkuemestaruusvyöt nimiinsä ensi vuoden aikana.

31. Vuoden promootio
Selvä peli: voittaja on WWE. Firma tarjosi yhden parhaimmista PPV:istä miesmuistiin (tästä lisää myöhemmin), nosti monta suosikkiani korkeimmalle huipulle ja toi Dwayne "The Rock" Johnsonin takaisin. Ei löydy haastajaa moiselle ansioluettelolle, ei. Toivottavasti ensi vuoden äänestyksessä äänestäminen on hieman hankalampaa. TNA:n on pakko tehdä itselleen jotain.

32. Vuoden feudi
Peesaan muita ja nimeän ykköseksi John Cenan ja CM Punkin feudin, vaikka oikeastaan Punkin ja Cenan vihanpito oli koko feudin ajan taka-alalla. Sen verran uniikista ja mainiosta setistä on yhtä kaikki kysymys, että ei voi muuta kuin kunnioittaa ja kumartaa. Ikimuistoisen promottelun lisäksi kuviosta irtosi kaksi piinkovaa PPV-kohtaamista, jotka sai nenäni kiinni tietsikkani ruutuun. Suuri ja hellä kunniamaininta pitää antaa Zack Ryderin ja Dolph Zigglerin juonikuviolle, joka oli Punk–Cenan tapaan jotain tosi uniikkia. Vai milloin viimeksi PPV-ottelua on pohjustettu näin vahvasti myös television ulkopuolella, internetissä? Ziggler ja Ryder feudasivat ikään kuin WWE:ssä ja sen ulkopuolella, mikä teki kaunakaksikosta erityisen tuntuisen. Kulminoituminen Zack Ryderin isäukon euforiseen voitontanssiin oli hieno ja pehmeä hetki.

33. Vuoden show
Tästä ei ole minkään sortin epäselvyyttä. Voittaja on – ja tulisi olla – Money in the Bank. Avausmatsissa Daniel Bryan tekee järjenvastaisen asian voittamalla MITB-salkun, RAW'n salkkumatsissa voiton vie Alberto Del Rio, maailmanmestaruus vaihtaa omistajaa Randy Ortonilta Christianille ja pääottelussa tehdään ikuista historiaa. Koko show tuntui kuin aikaiselta joululahjalta meille kaikille smarkeille, jotka olemme vuosikausia vaatineet pushia mm. Bryanille, Christianille ja Punkille. Money in the Bank oli yhtä riemujuhlaa, henkistä orgasmia, joka vain antoi antamistaan. Kyseessä on maaginen show, jonka jokainen ottelu tuntuu erityiseltä tapahtuman atmosfäärin vuoksi. Kun kymmenen vuoden päästä kysytään, mistä PPV:stä paininkatselu kannattaa aloittaa, ykkösvaihtoehtona tulee näillä näkymin olemaan vuoden 2011 Money in the Bank -PPV, jossa CM Punk pakeni Chicagon yöhön WWE:n-mestaruusvyötä kantaen. Täyden kympin PPV – reaaliaikaisen seuraamisaikani paras.

34. Vuoden ottelu
En jaksa enempää Money in the Bankia hypettää, koska kaikki kyllä tietävät, millaisesta tapahtumasta on kyse, joten annetaan tämä ääni tästä näin suorilta Money in the Bank -PPV:n CM Punk vs. John Cenalle. Kova kakkonen on WrestleManian Triple H vs. The Undertaker, josta olen skriivannut arvostelunkin Otteluarvostelut-ketjuun. Kolmossijan saa Extreme Rulesin Alberto Del Rio vs. Christian, neljännen Over the Limitin Randy Orton vs. Christian ja viidennen SmackDownin Elimination Chamber -matsi.

35. Vuoden naispainija
Tämä vuosi olisi voinut olla naispainin renessanssivuosi, jos Kharma olisi syönyt e-pillereitä. Renessanssin sijaan saimme kuivahkon kauden, jonka aikana jouduimme kaiken pahan lisäksi sanomaan hyvästit viime vuoden äänestysvoittajalle, Michelle McCoolille. Toivoa loi kuitenkin Beth Phoenixin ja Natalyan Pin-Up Strong -liittoutuma. Harmi kyllä sekin jäi vähän vaisuksi: Bethiä ja Natalyaa ei bookattu mitenkään muita selvästi vahvempina alfanaaraina, vaan sen sijaan naiset olivat käytännössä jobbereita viikosta toiseen. Kaikesta huolimatta Beth Phoenix suoriutui hommistaan niin mallikkaasti, että minun on annettava ääneni hänelle. Fiiniksin mieletön kulman päältä Survivor Seriesissä suoritettu Glam Slam on ensimmäinen naisspotti, jota olen koskaan harkinnut vuoden parhaimmaksi spotiksi. Miten ihmeessä Eve säilyi vammoitta siitä järisyttävästä pamauksesta?

36. Vuoden painija
Haa, täällä ollaan. Kuka oli vuoden painija? Kuka oli painiuniversumin merkittävin tekijä? Let's see.

Alberto Del Rio:
Alberto Del Rio aloitti vuoden vahvasti. Royal Rumblen voitto ja tiukka feudi Kofi Kingstonia vastaan viihdyttivät. WrestleManiassa mies sai Edgeltä takkiin. Sama meno jatkui Extreme Rulesissa, jossa hän jäi Christianin jalkoihin. Big Show -feudin myötä meksikaani alkoi nousta uudelleen, ja pian miehellä jo olikin takanaan MITB-ottelun voitto ja mestaruuskausi WWE:n-mestarina. Hell in a Cellissä Alberto nousi uudestaan mestariksi. Survivor Seriesissä vyön vei CM Punk. TLC:ssä Del Rio oli taas lähellä mestaruutta. Alkuvuosi oli erikoinen, loppuvuosi tavanomainen. Vaikka bookkaus oli kyseenalaista, kehässä Del Rio oli aina Del Rio eli takuuvarma suorittaja, joka oli etenkin pitemmissä otteluissa vakuuttava, likipitäen eeppinen ottelija.

CM Punk:
Punkin vuosi alkoi kuivalla Nexus-kuviolla ja Randy Ortonin seuralla. Kesäkuussa räjähti pommi. CM Punkista nousi hetkellisesti WWE:n kirkkaasti suosituin painija; miehen nimi oli jokaisen fanin huulilla. Money in the Bankissa ja SummerSlamissa mies sai aikaan huippumatseja. Survivor Seriesin mestaruusvoitto oli hieno hetki. TLC:ssä Punk oli loistokas.

Dolph Ziggler:
Ziggler antoi jokaisessa esiintymisessään kaikkensa. Dolph ei koskaan laiskotellut, vaan käytti jokaisen mahdollisen tilaisuuden hyväkseen tehdäkseen faneihin vaikutuksen. Tiukka työmotivaatio tuotti liukuhihnalta huippumatseja, joista ehkä kirkkain on Royal Rumblen hieno taistelu Edgeä vastaan. En usko, että mies otteli koko vuoden aikana ainuttakaan huonoa matsia.

John Cena:
Cenalla on takanaan monta kovaa matsia eritoten CM Punkin ja Alberto Del Rion kanssa. Feudi The Rockia vastaan on ollut kuin toisesta maailmasta. Cena on ollut tänä vuonna ylipäätään kuin eri painija. Mies ansaitsee kaiken, minkä hän saa. Cena on korvaamattoman kova showpainija.

Nämä neljä painijaa muodostaa kärkinelikkoni. Pohdinnan päätteeksi päädyin tähän lopputulokseen:

4. John Cena
3. Dolph Ziggler
2. CM Punk
1. Alberto Del Rio.

Kyllä – Alberto Del Rio on se painija, joka on viihdyttänyt minua kuluneena vuonna kaikista eniten. Monet eivät Del Riosta pidä, mutta minuun tuon ylimielisen ja itserakkaan aristokraatin teot uppoavat kuin Jussi Parviaisen meisseli Saanan vakoon. Del Rio tihkuu karismaa ja on mielestäni tämän hetken toiseksi paras painija WWE:ssä (ykkönen on Dolph Ziggler, kolmonen Daniel Bryan). Del Rio on parasta nautittuna pitkissä PPV-matseissa, joissa ottelijat koettavat epätoivoisessa ahdingossa selättää toisiaan kaikin mahdollisin keinoin. Tällaisissa todella jännittävissä tilanteissa Alberto on kuin kotonaan. Hän on sitkeä meksikolainen soturi, joka on ehkä jonkin sortin pelkuri tv-segmenteissä mutta joka muuttuu ihan toisenlaiseksi ihmiseksi kun panokset kovenevat. Alberto on yksinkertaisesti täydellinen showmies. Ainut haittapuoli miehessä on tällä hetkellä kuivahko bookkaus, mutta onko se Del Rion syy? Eipä ole, ei. Vuosi 2011 oli Alberto Del Rion vuosi.

Näin. Tämä se sitten on vuosi vuodelta mielenkiintoisempaa touhua!

[Kenitys]

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Mark Henry on mies, jota olen aina pitänyt yhtenä tylsimmistä showpainijoista päällä maan. En väitä, etteikö voimamies olisi ansainnut tämänvuotista maailmanmestaruuskauttaan ja main event -spottiaan 15-vuotisen uransa päätteeksi, mutta mitä ihmettä silti? Muutaman kuukauden aikana aina yhtä vihamielinen ja ilkeä IWC polvistuu Mark Henryn – siis Mark Henryn – jalkojen juureen ja kutsuu tätä uudeksi vapahtajakseen, vaikka vielä alkuvuonna Marko oli raivotautisen X-Pac-heatin kohde. Ei voi käsittää. Mitä niin kovin erikoista Henryssä muka on? Ja samalla se sama IWC haluaisi kivittää kuoliaaksi Randy Ortonin, joka ottelee PPV:stä toiseen vähintään kolmen tähden matseja. (Henryn paras matsi lienee SummerSlamin Sheamus-mittelö, joka sekin on kaksi ja puoli tähteä maksimissaan. Ja ei, Vengeancen Big Show -matsi ei ollut mikään "kolmen ja puolen tähden ottelu"; matsi tuntuu hyvältä ainoastaan erikoisen loppuspotin vuoksi.) Mark Henryn sokea yliarvostaminen on yksi hämärimmistä seikoista IWC-universumissa kenties koskaan.

Tämä on vuoden 15-minuuttia valokeilassa. 15-minuuttia tietenkin sen takia, että luin tämän kohdan niin monta kertaa uudestaan, koska tämä lienee lähes tulkoon ensimmäinen kerta, kun joku kohta enskan postauksessa on kuin omasta kynästäni. En siis viittaa millään tavalla enskan erinomaisiin postaustaitoihin vaan puhtaasti mielipiteisiin. Jostain kumman syystä olen melkein kaikessa painiin liittyvässä asiassa vähintäänkin hyvin paljon toista mieltä (jos en sitten täysin vastakkaista). En esimerkiksi ikinä harkitsisi edes tämän vuoden jälkeen ADR:ää vuoden painijaksi, vaan hän olisi varmaan Henryn jälkeen heti toisena vuoden yliarvostetuimpien listalla, mutta vihdoinkin löytyy joku asia, josta jaan mielipiteeni sataprosenttisesti enskan kanssa! Jee! Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi.

[Hellhound]

Pitääpä itsekkin postaa omat mielipiteet viimeisimmästä painivuodesta ettei vaan pääse unohtumaan.

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu:
Huonoja otteluja tänä vuonna on ollut mm. koko Lawler vs Cole feudin aikaansaannokset ja TNA puolelta Victory Roadin Hardy vs Sting, mutta yksi ottelu ylitti huonoudessaan nämäkin fiaskot eli voittaja on John Cena vs The Miz I Quit Match. Main Event tason ottelu joka sai runsaasti aikaa, mutta erittäin huonon bookkauksen takia ei onnistunut omasta mielestäni ylittämään Dud rajaa.

2. Vuoden huonoin feudi:
Cole vs Lawler/Ross on kokonaisuudessaan ollut aivan hirveää katsottavaa, ehkä jopa kaikkien aikojen huonoin feud?

3. Vuoden huonoin segmentti:
Michael Cole Challenge, jonka Cole hävisi 2-1, mutta silti voitti.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki:
Ei keksi mitään.

5. Vuoden huonoin gimmick:
"Voice Of The WWE" Michael Cole alussa oli ihan jees vaihtelua, mutta liian pitkälle venetettynä onnistui vain rasittaamaan suurimman osan vuotta.

6. Vuoden pettymys:
Christianin maailmanmestaruus kaudet Yksi vuoden parhaista feel good momenteista onnistuttiin pilaamaan muutama päivä sen tapahtumisen jälkeen ja sen jälkeinen Christianin heel gimmick teki Christianista paljon tylsemmän hahmon kuin ennen.

7. Vuoden huonontunein painija:
Tämä palkinto menköön TNA:ssa vaikuttavalle Hernandesille, joka näyttää vaan tulevan entistä vaarallisemmaksi kehässä mitä enemmän saa kokemusta.

8. Big Daddy V -palkinto:
Onneksi olkoon kolmessa PPV:ssä painineelle Michael Colille.

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki:
Cult Of Personalityä on tullut fiilisteltyä kaikista eniten.

10. Vuoden lopetusliike:
Itse olen tykännyt, että tänä vuonna parhaita finishereitä on ollut mm. Del Rion Cross Armbreaker, Stormin Last Call Superkick, mutta henkilökohtainen suosikkini on ollut Daniel Bryanin Lebell Lock, joka on monesti luonut tilanteita joissa on saanut jännittä, että taputtaako vastustaja.

11. Vuoden turn:
Omat suosikki turnit tänä vuonna ovat olleet R-truthin, Kanen ja Fourtunen turnit ja vaikka aiemmin hehkutin Hoganin hienoa turnia BFG:ssä yksi turni meni senkin upean yleisö reaktion ohi eli Bobby Roode puukottamassa parasta kaveriaan selkään ja ryöstämällä Stormin mestaruuden, jonka hän mielestään ansaitsi BFG:ssä häntä kohtaan tapahtuneen vääryyden takia.

12. Vuoden face:
Vuoden aikana eniten markkittamiani Facejä on ollut mm. Roode, Storm, Bryan, Ryder ja Mr. Anderson, mutta kesän tapahtumat saavat tuoda kunnian tänä vuonna CM Punkille.

13. Vuoden heel:
Hyviä vaihtoehtoja olisi mm. R-truth, Roode tai vaikkapa Mark Henry, mutta Bully Ray korjaa potin tänä vuonna olemalla vakuuttavin roolissaan.

14. Vuoden paluu: The Great One, The Peoples Champion, Pie eating, Jabroni beating The Rock, joka oli ehkä kaikkien aikojen odotetuin paluu.

15. Vuoden gimmick:
Gimmickejä joista olen pitänyt tänä vuonna on esim. Cody Rhodesin synkistely gimmick, The Joker Sting, Voice Of The Voiceless CM Punk, Art Of War Abyss, mutta koko potin vie Bully Ray loistavalla kiusaaja gimmickillä.

16. Vuoden uutinen:
The Rock vs John Cena Wrestlemaniaan oli kyllä koko bisneksen ylivoimaisesti suurin uutinen.

17. Vuoden spotti:
Aluksi meinasin äänestää AJ Stylesin loikkaa Last Man Standing ottelusta Bully Raytä vastaan, mutta joku onnistui näissä äänestyksissä muistuttamaan minua Big Shown murhaavasta Top Rope Elbow Dropista Mark Henryä vastaan..

18. Vuoden "mark out moment":
The Rockin paluu painin pariin, Tätä oli tullut toivottua niin pitkään ettei siihen jaksanut oikein edes uskoa, että se koskaan tapahtuisi muuten kuin Via Satelite.

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija:
Annan ääneni tällä kertaa Abyssille, joka ei hahmona ole saanut tänä vuonna tarpeeksi arvostusta loistavasta Art Of War gimmickistä huolimatta.

20. Vuoden yliarvostetuin painija:
Tässä kategoriassa vaihtoehdot löytyypi WWE:n puolelta, koska kaksi Heeliä on saanut hehkutusta osakseen vaikka hahmot ovat olleet omasta mielestäni stalejä jo viimeiset puoli vuotta eli The Miz ja kaikista yliarvostetuin painija tänä vuonna Dolph Ziggler. Älkää ymmärtäkö väärin Dolph on kehässä loistava, mutta Gimmick on pysynyt liian samanlaisena jo liian kauan. Maailmanmestaruus kuviot jaksoi vuoden alussa Edgeä vastaan kiinnostaa, mutta nytten pitäisi jo keksiä jotain millä lämmittää rauta takaisin kuumaksi.

21. Vuoden kehittynein painija:
Cody Rhodes on kehittynyt niin hahmollisesti kuin painillisesti jatkuvasti tänä vuonna, mutta pystyykö Rhodes Pitämään tämän momentumin ensi vuonna samanlaisessa nousussa vai epäröikö WWE:n johto liikaa jolloin Rhodes jää junnaamaan liian kauaksi ajaksi paikoilleen?

22. Vuoden debytantti:
Zema Ionilla on potentiaalia nousta isoksi X-Division nimeksi tulevaisuudessa.(Vaikea oli valita ketä äänestää, koska pienellä tausta tutkimuksella selvisi, että molemmat Brodus Clay ja Tadasuke oli tehneet debyyttinsä jo vuonna 2010)

23. Vuoden promottaja:
Vuoden promottaja on suurimman osan vuodesta kultaa suustaan ulostanut Bully Ray, joka on ollut yksi painiviikon kohokohtia about koko vuoden.

24. Vuoden manageri:
Ricardo Rodriquez Sympaattinen ja viihdyttävä Del Rion kätyri, joka on onnistunut viihdyttämään enemmän kuin suuri osa Raw:n aktiivi painijoista. Ricardo>Alberto.

25. Vuoden selostaja:
Mike Tenay voittakoon tänä vuonna, vaikka Booker huumori arvollaan hyvän vastuksen antaakin. Hieman harmittaa Jim Rossin ja Strikerin kohtalot tänä vuonna.

26. Vuoden segmentti:
The Rockin paluu promo oli puhdasta showpaini viihdettä parhaimmillaan.

27. Vuoden tv-show:
Tasaisen hyvää laatua tuottanut Impact Wrestling vieköön voiton tänä vuonna, koska Raw ja Smackdownin katsomisen lopettaminen kävi mielessä tänä vuonna laadun käytyä täysin pohjalla kesän jälkeen, mutta onnistui kyllä hieman parantamaan taas loppuvuodesta.

28. Vuoden tv-matsi:
The Miz vs Morrison vuoden ekasta Rawsta on jäänyt parhaiten mieleen.

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable: Immortal, koska se on jotakuinkin ainoa stable jolla oli jotain väliä tänä vuonna.

30. Vuoden tag team:
Viimeisen aktiivivuoden yhdessä viettäneen ja TNA:n Tag divisioonaan kantanut Beer Money voittakoon tänä vuonna. Muita hyviä ehdokkaita olisi ollut Kings Of Wrestling, WGTT ja All Night Express.

31. Vuoden promootio:
Tasaisuudellaan vakuuttanut TNA vieköön voiton, koska kuten TV-ohjelmissa mainitsin niin TNA:n viikottaista katsomista en harkinnut lopettavana, mutta WWE:tä vastaavasti harkitsin ja ROH ei viikottaisena ohjelmana jaksa oikein kiinnostaa vaikka PPV:t ovat yleensä hyviä.

32. Vuoden feudi:
Monet ovat äänestäneet Cena vastaan Punk feudia vaikka minun mielestä sellaista ei edes käyty tänä vuonna. Cenan ja Punkin ottelut kuuluivat Punk vastaan Authority feudiin missä Cena vaan sattui edustamaan johtajien haluamaa virallista linjaa ja koska en halua äänestää feudia, joka on viellä kesken(muita hyviä keskeneräisiä olisi Stormin ja Rooden feud, joka mitä luultavammin jatkuu ensi vuonna) niin annan ääneni henkilökohtaiselle ja muutaman hyvän ottelun tarjonneelle Angle vs Jarret feudille

33. Vuoden show:
Taisi se Money In The Bank olla tänä vuonna hitusen muita parempi vaikka ROH, TNA ja WWE kaikki ajoittain onnistui tarjoamaan hyviä tapahtumia.

34. Vuoden ottelu:
1. Punk vs Cena at Money In The Bank oli koko vuoden paras ottelu(*****-) loppu top 5 pitäisi sisällään semmoisia otteluta kuin 2. Bully Ray vs Aj Styles at Slammiversery(****½) 3.Bully Ray vs Mr. Anderson at Bound For Glory(****½) 4. The Briscoes vs The All Night Express at Death Before Dishonor IX(****½) 5.Austin Aries vs Zema ion vs Low Ki vs Jack Evans(****½)

35. Vuoden naispainija:
WWE:n puolelta Beth ja Natalya on ollut hyviä tänä vuonna, mutta potin vie TNA:ssa Knockouts divisioonan keulakuvana ollut Mickie James, joka on otellut vuoden parhaan naisten ottelun eli viime Impactin ottelu Gail Kimiä vastaan.

36. Vuoden painija:
Minun ääneni tässä kategoriassa saama painija ei tule Chicagosta vaan Hell's Kitchen New York City:stä. Tämän vuoden paras painija oli mielestäni Bully Ray, joka oli loistava Heel roolissaan ja on myös ollut tänä vuonna paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Ray on tarjonnut lukuisia hyviä brawleja vuoden aikana. Parhaimmillaan Bully Raytä on tarjoiltu erillaisissa gimmick otteluissa Hardcore stipulaatioden muodossa. Kuka tahansa saa rationalisoida miksi Bully Ray ei olisi tätä ääntä ansainnut, mutta kun minä mietin ketä on onnistunut viihdyttämään vuonna 2011 painin parissa eniten tunnen, että tämä mies ansaitsee sen.

[Stefa]

Kai sitä itsekin laitan korteni kekoon:

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
Kyllähän paskaa juolahtaa heti mieleen. Periaatteessahan tää sais mennä Hardy-Stingille pelkästään Hardyn sekoilun takia. Mutta sinänsä ottelu kesti niin s****nan vähän aikaa ettei sen katsominen ollut kivuliasta, oikeastaan surkuhupaisaa. Joten yhdyn kaikkiin muihin. Se v***n Cole vs. Lawler Wrestlemaniassa ansaitsee tän palkinnon isolla kädellä. Aivan käsittämättömän pitkäveteiseksi vedetty mittelö, jonka voittaja oli aivan väärä. Ja mikä pahinta, edes Stone Cold Steve Austin ei auttanut "ottelun" viihdearvoa mitenkään. Tajutonta paskaa.

2. Vuoden huonoin feudi
Joo, ei tähän voi sanoa muutakaan kuin Lawler vs. Cole. Yhdyn muihin, olihan tuo aivan turhaa paskaa kokonaisuudessaan.

3. Vuoden huonoin segmentti
Tähän voisi pistää minkä tahansa segmentin mikä sisältää henkilön Michael Cole. Mutta jos kerran on pakko valita vain yksi niin olkoot se Slammy Awardsin aloitussegmentti.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Kyllähän tähän valintoja löytyy. Hornswogglenhan tähän voisi laittaa mutta en mä sitä tahdo tähän laittaa. Muita vaihtoehtoja on mm. se Otungan ja Kilikuttin homoeroottinen musa, Yoshi Tatsun renkutus, ylirasittava Alicia Foxin AD/HD renkutus ja Ortonin "Voices". Myönnän, en voi sietää tuota Ortonin themeä. En ole koskaan siitä pitänyt enkä varmaan tule pitämäänkään. Mutta joku on pakko valita. Kyllä mä taidan valita Ted DiBiasen tunnarin, mikä kaikessa autotune-homoudessaan tappaa aivosoluja.

5. Vuoden huonoin gimmick
Tähänkin voisin listätä samoja herroja kuin kaikki muutkin. WWE:stä hyviä esimerkkejä huonoista gimmickeistä ovat juurikin Michael Cole, itkupilli-Christian, tylsä Del Rio ja vielä sitäkin tylsempi Randy Orton. Mutta, tällä kertaa ääneni menee TNA:n puolelle. Hyviä vaihtoehtoja on juurikin Anarquia (mikä v***u ikinä olikaan) ja Robbie E. Anarquia jo pelkästään mikkitaitojensa takia lähtisi tähän kategoriaan. Robbie E on juurikin karsea Ryder-ripoff. Mutta enpä valitse kumpaakaan. Kenet sitten valitsen TNA:sta? Noh, tämä pysti menee (varmaan aika puskista) muuan Eric Youngille. En oikeasti ole koko vuoden aikana pitänyt Youngista. Jokaikinen segmentti on vain saanut verisuonet katkeilemaan päästä ja voi luoja se TV-mestaruuskausi. (Onko se sillä edes vielä kun en ole Bound For Gloryn jälkeen rakasta TNA:ta seuraillut?) Ei tuo aivovammainen Young toimi sitten lainkaan omaan makuuni.

6. Vuoden pettymys
p****le kun valintoja löytyy tähänkin niin monia. Menisikö ääneni kenties Bobby Rooden häviölle Bound For Gloryssa? Tai vaikkapa Jeff Hardyn sekoilulle Victory Roadissa? Toisaalta tuo Hardyn tempaus sai mut aika hyviin nauruihin joten pakko laskea tuokin pois. Ääni voitaisiin myös laittaa Bryanin Money in the Bank cäshäämiselle, mutta tuokin kuvio alkaa menemään parempaan päin. Tämän takia ainoaksi vaihtoehdoksi jää Christianin järkyttävä kahden päivän mestaruuskausi. Tuo v***ttaa vieläkin ihan uskomattoman paljon.

7. Vuoden huonontunein painija
-

8. Big Daddy V -palkinto
Mikäli Otunga ei olisi saanut tuota nykyistä lakimies-gimmickiään, olisi hän ollut aika varma veto tähän palkintoon. Mutta nyt kun hänestä ollaan saatu oikeasti viihdyttävä kusipää, menee minunkin ääni Michael McGillicuttylle. Hei ihan oikeasti, jopa Mason Ryan sai enemmän mielenkiintosta tavaraa aikaiseksi.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Oivoi, tähänkin on niin paljon vaihtoehtoja. Meinasin alunperin äänestää CM Punkin Cult of Personalitya, mutta jostain syystä se tuntuu väärältä vaihtoehdolta. Muita mainioita vaihtoehtoja olisi Kharman, undashing-Cody Rhodesin (vaikka alankin tottumaan tohon uuteen) ja Alex Rileyn tunnarit. Mutta sitten enska virkisti muistiani. Menkööt ääni siis The Undertakerille, toisin sanoen sille Johnny Cashin biisille. Se toimi 'Maniassa ihan uskomattoman hyvin.

10. Vuoden lopetusliike
En vieläkään käsitä, miten RKO on saanut niin perkeleesti ääniä viimevuosina? Kai minussa on jotain vikaa kun en tosiaan välitä siitä liikkeestä niin paljoa. Etenkin kun sen ansiosta sai hermostua viimevuonna moneen otteeseen. Toisaalta RKO on ihan ymmärrettävä, kun rupeaa miettimään minkälaatuisia finishereitä WWE:ssä nykyään on. Onhan siis RKO paljon upeampi lopetusliikkeenä kuin esimerkiksi Mizin SCF tai Zigglerin ZigZag (molemmat on ihan uskomattoman rumia, Ziggler vois käyttää sitä Fameasseria), mutta en silti tunne sitä hohtoa siinä. Tällä kertaa yhdyn Ravenwoodiin ja valitsen Sheamuksen Brogue Kickin, joka on varsin toimiva ja parhaimmassa tapauksessa näyttää pirun murhaavalta. Upea tuo potku on. Enkä tässä nyt vähättele Morganin Carbon Footprintiäkään.

11. Vuoden turn
Pakko tähän on laittaa R-Truthin heelturn. En ihan oikeasti voi laittaa muuta tähän. Fortunen turn ei ollut itselleni ihan niin suuri juttu vaikka jatkoikin Immortal-feudia. Sheamuksen turni on ollut hyvä juttu, mutta ei se silti ollut kovin merkittävä. Christianin turn on automaattisesti poissa kuvioista. Jopa Mark Henryn heelturn sopisi tähän, mutta ei tuokaan jostain syystä tunnu niin kovalta jutulta kuin Totuuden kääntäminen. Truthin kiinnostavuus tosiaan nousi tuhannen prosenttia pelkästään tuon turnin takia ja saatiin vuoden aikana nähdä todella mahtavia segmenttejäkin vielä. Oli sitten kyseessä Truth puhumassa yksin tai Mizin kanssa. Tajutonta settiä.

12. Vuoden face
Äänestän Zack Ryderia. Voiko tähän oikeastaan laittaa ketään muuta? Ryderin vuosi nollasta mestaruuteen on oikeasti aika upea juttu.

13. Vuoden heel
Miz on ollut kova koko vuoden, taattua laatua. Wade Barrett on hoitanut asiansa mutta silti ollut joksenkin väritön. Bully Ray vetää elämänsä parasta aikaa kuten Mark Henrykin. Olin alun perin äänestämässä Dolph Ziggleriä. Hän on vetänyt aivan mahtavaa roolia koko vuoden, etenkin tämä loppuvuosi on ollut varsin loistava. Sitten kun tuli tuossa pohdittua asiaa enemmän niin päätin muuttaa. Pakko valita kahdesta herrasta se, ketä markitan enemmän, nimittäin Cody Rhodes. Rakastin sitä undashing-gimmickiä ihan suuresti. Se maski oli upea, ne promot oli mahtavia, paperipussit ynnä muut oli mahtavia. Etenin se tunnari jää mun mieleen. Saavutuksiltahan tuo Zigglerin vuosi on ollut parempi, mutta Rhodesille olen vain lämmennyt enemmän. Ehkä johtuu siitä etten ole koskaan pitänyt Vickiestä.

14. Vuoden paluu
The Rock. Simppeliä. Onko tähän oikeastaan muuta vaihtoehtoa? Onko oikeasti kenenkään muun paluu ollut tänävuonna niin suuri?

15. Vuoden gimmick
Menen enskan jalanjäljissä tässäkin ja yhdyn kaikkeen mitä hän sanoi Cody Rhodesista. Juurikin tuo undashing gimmick oli ihan käsittämättömän kova.

16. Vuoden uutinen
Pakko myös valita Edgen eläköityminen. Juuri kun olin saamassa uuden otteen monien vuosien jälkeen painiin, niin Edge muutaman kuukauden viihdyttämisen jälkeen eläköityy. Edge oli jo alun perin tuttu sieltä 2000-luvun puolivälistä ja fanitin jätkää aivan törkeästi. Suorastaan harmitti kun ei päässyt seuraamaan vanhaa kamua pidempään kuin sen neljä kuukautta, kun kerran jäi nuo pari vuotta välistä.

17. Vuoden spotti
Se Big Shown ja Mark Henryn välinen kehäromahdus toi niin kovat nostalgiavibat että pakko se on valita. Se vuosia aikaisempi Lesnarin ja Shown välinen romahdus on yhä edelleen niitä ensimmäisiä järkytyksiä mitä pääsin painin maailmassa näkemään. Oli jotenkin upeaa kokea tuo uudestaan, tosin 7-8 vuotta vanhempana.

18. Vuoden "mark out moment"
Pakko valita se Punkin mestaruusvoitto Money in the Bankissa. Se tunnelma oli niin upea kun näki Punkin voittavan. Mikään ei herättänyt minussa samoja fiiliksiä kuin Punkin voitto. No itseasiassa Christianin mestaruusvoitto, mutta sitten parin päivän päästä iski se aivopieru. Ei tähän oikeastaan voi käydä mikään muukaan.


Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Pakko olla taas Enskan kanssa samoilla linjoilla. Olkoot Sheamus valintani. Minussa on ollut koko vuoden ajan jonkin sortin Sheamus-fani. Tuo look on kaikessa hassuudessaan mainio, Brogue Kick näyttää vähän väliä todella murhaavalta ja muutenkin ihan nuo signature liikkeet on varsin toimivia siitä Irish Cursesta siihen rintaan hakkaamiseen. (Vastustaja on apronilla naama yleisöön päin you know?) Sheamuksessa on paljon potentiaalia, ja on juurikin sellainen varma tekijä. Kaveri kärsii oikeastaan vain huonosta bookkauksesta, mihin olisi melko paljonkin parannettavaa. Se Sin Caran läjäyttäminen tikkaiden läpi on yhä edelleen aivan sairas muuvi jälkeenpäin katsottuna.

20. Vuoden yliarvostetuin painija
En ole missään vaiheessa nähnyt kenenkään kehuvan Mark Henrya niin paljon kuin monet väittävät. Mark Henry on ollut varsin mainio WHC-mestarina, mutta ei tosiaankaan hahmona sen kummallisempi. Painitaidot eivät yhä edelleenkään ole kummalliset vaikka mikissä onkin ihan kelpo. Mutta yliarvostettu? Ei omasta mielestäni, en ole itsekään kehunut juurikaan muuta hänessä kuin tuota onnistunutta mestarikautta. En henkilökohtaisesti äänestä ketään. Ketään ei ole yliarvostettu vielä niin rankalla kädellä.

21. Vuoden kehittynein painija
Tämänkin skippaan, lähinnä siksi etten voi verrata ketään aikaisempiin vuosiinsa. Ja tämä yksi ja ainoa vuosi on vähän suppea lähtökohta.

22. Vuoden debytantti
En meinannut saada tähän kohtaan oikeastaan mitään potentiaalista voittajaa. WWE:n debytantit ovat olleet loppupeleissä niin laimeita, ettei heistä voi äänestää ketään muuten kuin väkisin. Kharma on kenties ainoa, mutta tuo visiitti jäi niin harmillisen pieneksi. Tämän takia turvaudun TNA:n puoleen. Äänen saa Crimson. Mulla ei olemitään hajua mitä kaverille on keksitty Bound For Gloryn jälkeen mutta sitä ennen Crimson oli ihan toimiva kaveri. Ei mikään kummallinen mutta varsin toimiva, vaikka taisikin ruveta keräilemään vähän heattia megapushinsa takia (minkä takia sen BFG-turnauksesta tiputtaminen olikin ihan hyvä juttu). Look on kohdillaan, kehässä perushyvä ja niin edelleen. Ei suurempia valitteluja.

23. Vuoden promottaja
Hankala valinta taas. Niin paljon hyviä promottajia kuitenkin löytyy. Miz on ollut koko vuoden mainio promottaja. The Rockin promot ovat väkisinkin törkeän kovia. Cena osaa olla varma veto myös mikissä. Myös Cody Rhodes on ollut mahtava. Ziggleriä on kuulunut liian vähän. TNA:n puolelta kunniamaininnan saa Bully Ray. Tässä kohtaa tekstiä ei ole vaikea arvata kenelle se potti nyt menee. Aivan oikein, ole hyvä CM Punk. Olet ollut koko vuoden vallan mainio promottaja. Aina mahtavaa settiä mikissä, kesä on ikimuistoinen.

24. Vuoden manageri
Koska en pidä Vickiestä yhä edelleenkään, on ainoa valinta Ricardo Rodriguez, joka on toiminut varsin mainiosti koko vuoden. Jostain syystä Ricardo on kiinnostavampi kuin itse manageroinnin alla oleva Alberto. Ja kyllähän se TLC:n spotti oli upee.

25. Vuoden selostaja
Jahas, nyt teen jotain mitä kukaan muu ei uskalla tehdä (vaikka en tiedä mitä uskaltamista tässä on). Minä annan ääneni Jerry Lawlerille. Toimikoot tämä jonkinlaisena urapalkintona kaverille. Siis ihan oikeasti, Jerry ei ole päässyt ärsyttämään minua koko vuoden aikana kertaakaan selostuspöydällä. Ei ole myöskään Matthews mutta Mattheeville toivon hitusen lisää kokemusta taakse. Olen siitä hassu etten koskaan pitänyt nuoremmasta Lawlerista selostamossa. Kun noita 2002 vuoden Raweja on tullut syksyn aikana katseltua, on Jerry aivan perkeleen rasittava siellä selostamossa ja äänentaso on jossain määrin liian korkea. Nyt kun ikää on tullut lisää, on Jerry ruvennut rauhoittumaan ja on siedettävyyden puolella. Colea en valitsisi missään vaiheessa kun en voi kyseistä jätkää sietää. Kuten jo sanoin, Matthewsille lisää kokemusta. Regalia olen kuullut liian vähän ja Booker T:lle en suosi palkintoa vaikka kuinka tahatonta komiikkaa kaverin suusta irtoaa. Tenay ja Taz nyt ei ole ollut sen kummempi selostajakaksikko. Ole hyvä Jerry, minä puolustan sinua tällä kertaa.

26. Vuoden segmentti
En edes aio kommentoida, kyllä se CM Punk saa tämän pystin automaattisesti sillä worked shoot-promollaan (vai menikö se noin se nimi?)

27. Vuoden tv-show
Ehdottomasti RAW. Maanantai-illat ovat olleet koko vuoden varsin kovaa settiä.

28. Vuoden tv-matsi
Valitsen vuoden 2011 ensimmäisen RAWin ensimmäisen ottelun: Miz vs. Morrisonin Falls Count Anywhere ottelu. Tuo Raw oli ensimmäinen katsomani painishow moneen vuoteen, ja ei voisi painifanitus paremmin syttyä uudelleen.


Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable
Skippaus tässä, stablet ovat olleet koko vuoden aika heikkolaatuisia.

30. Vuoden tag team
Niin lyhytkestoinen, mutta silti niin mahtava Awesome Truth saa ehdottomasti tämän. Mainiota kamaahan tuo oli sen aikaa kuin se kesti.

31. Vuoden promootio
WWE. Ei epäilystäkään. Tarjonta ollut kovaa koko vuoden Rockin comebackeista Punkin superpromoon ja siitä loppuvuoden meininkeihin.

32. Vuoden feudi
Pakkohan se on hypettää lisää Cena vs. Punkia. Kaksi ihan h**vetin hyvää PPV-ottelua putkeen ja muutenkin tunnelma ihan katossa.

33. Vuoden show
Kyllä se Money in the Bank on automaattinen ykkönen. Vuoden kovin Main Event, Bryanin MitB-voitto, Sheamuksen powerbomb Sin Caralle tikkaiden läpi ja niin edelleen.

34. Vuoden ottelu
Kuten jo ehdein aikaisemmassa kohdassa kehumaan vuoden parasta Main eventiä, on voittaja siis automaattisesti Cena vs. Punk @ Money in the Bank-PPV. Loistava yleisö, loistava tunnelma, ottelun kulku oli mainio ja sen jälkimainingit ihan omaa luokkaansa.

35. Vuoden naispainija
Kharma olisi tämän voittanut mikäli olisi ollut pidemmän aikaa menossa mukana. Annetaan palkinto jo pelkästään säälistä Beth Phoenixille. En nyt tiedä kuinka paljon arvoa vyö on saanut, mutta ainakin Phoenixissa on toivoa. Ainoa heikkous on ollut aivan järjettömän p**ka bookkaus. Kaikista roll-up häviöistä huolimatta, ole hyvä Phoenix

36. Vuoden painija
En voi sanoa muuta kuin tasan yhden nimen: CM Punk. En näe ketään muuta henkilöä, ketä tämän voisi ansaita. Esimerkiksi Del Rio on viimeisimpiä nimiä kenelle tämän jakaisin. Vaikka saavutukset on kovat, ei se muuta sitä Del Rion harmautta. CM Punk on ollut varma pelaaja. Alkuvuodesta New Nexus kuviot toimivat joten kuten jo pelkästään Punkin takia. Ilman Punkia tuo tiimi olisi ollut tuhannesti surkeampi, mitä se oli Punkin kanssa. Punk sai Maniassa ja Extreme Rulesissa Ortonistakin mukavat kamppailut irti. Sitten tulikin kesä ja Punk koki uransa kovimmat hetket nousten firman ykkösnimeksi. Kaksi upeaa ottelua Cenan kanssa tuona kesänä. Loistavaa promotteluakin koko vuoden. Varsin viihdyttävä mestaruuskausi tälläkin hetkellä menossa. Loppuvuodesta myös muutamat mainiot ottelut, esimerkiksi HiaC-PPV:ssä ja TLC-PPV:ssä. Ole hyvä CM Punk, toivottavasti tämä vuosi 2012 on myös yhtä värikäs kuin vuosi 2011. Kiitti vuodesta!

[takaovi]

Pitääpä itsekin kantaa korteni kekoon. TNA:ta en ole sekuntiakaan seurannut, joten ihan WWE:n pohjalta mennään.

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu: Jerry Lawler & Jim Ross vs. Michael Cole & Jack Swagger @ Extreme Rules
- Oli kyllä käsittämättömän huono ja tyhmä matsi. Ylipitkä feudi ja täyttä kuraa. Kyllä se kertoo jo kaiken kun Jim Ross ja Michael Cole pistetään kehään. Kamalaa.

2. Vuoden huonoin feudi: Michael Cole vs. Jerry Lawler
-Pahin moka tässä oli se, että feudia venytettiin aivan liian pitkäksi. Kaikilta loppui mielenkiinto jo kauan ennen kuin tämä turhuus loppui. Vei paljon aikaa paljon viihdyttävimmiltä henkilöiltä.

3. Vuoden huonoin segmentti: JR:n ja Colen rap taisto.
-Vähän menee muiden peesailuksi, mutta olihan tämä kamalaa katsottavaa. Myötähäpeän määrä on kyllä sanoin kuvaamaton. Ja tosiaan kestikin vielä aivan tolkuttomasti. Huhhuh..

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki: ADR:n viisu
-Tähän en mitään täysin selvää voittajaa keksinyt, mutta ADR:n sisääntulomusiikki ei ainakaan herätä mitään tuntemuksia ja aika useasti tulee skipattua.

5. Vuoden huonoin gimmick: Michael Colen "voice of wwe"
-Todella rasittava ja ärsyttävä ilmestys. Ei jaksanut iskeä missään vaiheessa ja nyt jo ärsyttää ihan todella.
6. Vuoden pettymys: Christianin mestaruuskausi
-Olihan tuo Chrissen mestaruuskausi sellainen farssi, että oikein pahaa tekee miehen puolesta. Kunnon räkäisy vasten kasvoja. Olin ihan aidosti onnellinen miehen vihdoin ja viimein voitettua se kaikkein suurin, vain repiäkseni hiuksia parin v***n päivää myöhemmin. Aivan karseaa.

7. Vuoden huonontunein painija: -
-Enpä kyllä keksi ketään merkittävästi huonontunutta painijaa.

8. Big Daddy V -palkinto: Michael McGillycuttyn
-Täys turhake

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki:CM Punkin -Cult Of Personality
-Olen tykännyt tästä alusta asti. Nostaa joka kerta fiilikset kattoon, kun pärähtää soimaan. Ja sopii vielä Punkille kuin nyrkki naamaan. Selkeä voittaja.

10. Vuoden lopetusliike:Daniel Bryanin Lebell Lock
-Saa melkein jokainen kerta p***että nousemaan penkistä. Bryan pystyy sen monista paikoista hakemaan, joka lisää sen hyvyyttä. Pystyy yllättämään.

11. Vuoden turn: R-Truthin heelturn
-Oli varmasti vuoden onnistunein veto. Sai lopahtaneeseen ja värittömään räppäriin heti lisää eloa. Rupesin miehen edesottamukset jopa kiinnostamaan.

12. Vuoden face: The Rock
-Repii joka kerta kun naamaansa näyttää täysin ylivoimaiset yleisöreaktiot. Kaveri jota on tosiaan vaikea vihata. Aika täydellinen paketti.

13. Vuoden heel: The Miz
-Pystyy olemaan todella vastenmielinen jätkä ja todellinen kusipää. Pystyy repimään heattia yleisöstä. Mielestäni erittäin onnistunut heel.

14. Vuoden paluu: The Rockin paluu
-Täysin selvä tapaus. Tapaus, joka ei ihan hetkeen unohdu. Aivan upea hetki.

15. Vuoden gimmick: CM Punkin -"Voice of the voiceless"
-Iski kyllä niin minuun kuin moniin muihinkin kuin ne kuuluisat miljoona volttia. Räväkkä veto WWE:ltä ja selkeästi tuore idea. Ja Punk toteutti sen loistavasti.

16. Vuoden uutinen: Edgen lopettaminen
-Tuli kyllä puskista. Olen Edgestä kuitenkin paljon tykännyt, enkä osannnut tälläistä odottaa. Synkkä päivä WWE:lle.

17. Vuoden spotti: Mark Henryn Superplex Big Showlle
-Oli kyllä hurjaa katseltavaa kahden valtavan kaverin kapuaminen kehäkulmaukseen. Kehän pettäminen vielä lisäsi dramaattisuutta. Hurjaa katseltavaa.

18. Vuoden "mark out moment":CM Punkin WWE-mestaruusvoitto Money in the Bankissa
-Niitä hetkiä joiden takia tätä lajia seurataan. Aivan käsittämättömän huikea hetki, kun tajusi Punkin oikeasti voittaneen. Kotikaupungin yleisö teki tästä toki vieläkin maagisemman hetken. Ei kysymystäkään, etteikö tämä ole vuoden mark out moment.

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija: -

-En nyt omasta mielestäni keksi ketään tarpeeksi hyvää esimerkkiä.

20. Vuoden yliarvostetuin painija: Mark Henry

-En ihan kyllä ymmärrä sitä hehkutuksen määrää kaverista. Joo on parantanut huonoimmista ajoista, mutta ei ole vieläkään kyllä kovin kaksista katseltavaa. Aikaslailla kankeaa on meininki kehässä.

21. Vuoden kehittynein painija: Cody Rhodes

-Alan vihdoin ottaa kaveria tosissani WWE:ssä. On mennyt eteenpäin kehässä ja on paljon vakuuttavampi kuin ennen. Omasta mielestäni ottanut suuren askeleen eteenpäin urallaan.

22. Vuoden debytantti: Sin Cara

-Ei todellakaan kovin vakuuttava tapaus, mutta Kharman esiintymiset menivät itseltä aikalailla ohi. Ihan vaan nimeämisen ilosta nimeän Caran.

23. Vuoden promottaja: CM Punk

-Jerichon ollessa muilla mailla vierahilla, on Punk ottanut paikan omana suosikki promottajanani. Varsinkin kesän setti oli aivan maagista. On mielestäni ylivoimainen ykkönen, koska Rockya näimme sen verran vähän.

24. Vuoden manageri: Vickie Guerrero

-Kerää kyllä sellaista heattia illasta toiseen, että on monella painijallakin tekemistä. Auttanut Ziggleriä eteenpäin mukanaolollaan. On kunnon bitch, jolle ei voi kuin buuata. Erittäin onnistunut hahmo.

25. Vuoden selostaja: Booker T

-On ihan omanlaisensa selostaja, ihan jo äänensäkin puolesta. Jollain kierolla tavalla tykkäsin miehen selostamisesta. Ei hän mikään JBL ole, mutta menkööt. Cole&Lawler kaksikko ei iske itseeni kyllä ollenkaan, kiitos vaikkapa sen kamalan feudin. JR:ää kuultiin kovin vähän.

26. Vuoden segmentti: CM Punkin kesäinen "shoot" promo

-Ihan ylivoimainen ykkönen. Loksautti kyllä jokaisen leuat lattiaan ja keräsi aivan huikeaa näkyvyyttä. Hetki, joka tullaan muistamaan vielä pitkään.

27. Vuoden tv-show: RAW

- Ei kyllä puhettakaan muista ehdokkaista, kun WWE:n tarjontaa katsotaan. Ylivoimainen ykkös show.

28. Vuoden tv-matsi: The Miz vs. John Morrison vuoden alusta

-Varmaan olen jonkun hyvän ehtinyt unohtaakin, mutta tämä jäi kyllä mieleen hyvyydessään. Todellinen taistelu, jossa vielä toivoi Morrisonin nousua huipulle. No niinhän ei käynyt ja tämä jäi melkolailla Morrisonin viimeiseksi paikaksi parrasvaloissa.

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable: New Nexus

-Ei nyt ihan älyttömästi iskenyt tämäkään, mutta paras niistä joita tarjolla oli. Punk veti kuitenkin hyvää settiä ja ryhmä oli kovassa iskussa Rumblessa.

30. Vuoden tag team: Awesome Truth

- Ei tämäkään nyt ollut itselle mikään must see -juttu viikosta toiseen, mutta ihan pätevää promottelua ainakin saivat aikaan. Ja tarjonta oli heikko tässäkin osiossa.

31. Vuoden promootio: WWE

-Kun ei muuta seuraa niin aika looginen valinta.

32. Vuoden feudi: John Cena vs CM Punk

-Ehdottomasti vuoden kuumin feudi, jota vieläpä bookattiin todella mahtavasti. Punkin sopparikoukerot olivat täyttä kultaa ja ah sitä MITB matsia. Napakymppi WWE:ltä!

33. Vuoden show: Money in the Bank

-Vuoden selkeästi kovin tapahtuma upeasti bookattuna. MITB:it olivat molemmat hyviä ja voitot menivät hyviin osoitteisiin ja kaiken kruununa tottakai Cena-Punk. Eikä tosiaan ollut kovinkaan heikkoja hetkiä muuallakaan.

34. Vuoden ottelu: CM Punk vs John Cena (Money in the Bank)

-Tulikuuma CM Punk, tulikuuma yleisö ja kovat panokset. Siinä ainekset, joista vuoden kovin matsi koostui. Lopetus skenaarioita pyöriteltiin vaikka millaisia ja WWE:kin osui napakymppiin. Jo huikea tunnelma teki tästä maagisen kohtaamisen, mutta kyllä se lopetus vaan oli mahtava. Vuoden ylivoimaisesti paras matsi.

35. Vuoden naispainija: Beth Phoenix

-Ei tähän muita tarvitse edes harkita. Ihan omaa luokkaansa naisten divarissa kellykellyjen ja evetorresien keskellä.

36. Vuoden painija: CM Punk

-Vuosi 2011 oli kyllä Punkin vuosi. Toimii heelinä loistavasti ja facenakin toimii. Feudi varsinkin Cenaa vastaan oli maaginen. Kesän sopimuskoukerot olivat vuoden parasta antia. Ollut niin mikissä kuin kehässäkin koko vuoden erittäin hyvä. On vaan ollut vuoden paras paketti. Mahtavaa suorittamista ja ansaitsee palkinnon muitta mutkitta.

[Juge]

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu: Sting vs. Jeff Hardy @ TNA Victory Road
Jeff tulee paikalle tuhannen pöllyissä ja koko tilanne on vain yhtä suurta kaaosta. Hyi. Tällaista ei olisi toivonut näkevänsä.

2. Vuoden huonoin feudi: Michael Cole vs. Jerry "The King" Lawler
Tuntui, ettei tämä koskaan lopu. Suurta myötähäpeää aiheutti myös tämä feudi ja sen ottelut. Varsinkin se, kun Cole haukkui Lawlerin äitiä, kun tämä oli kuollut vastikään. Ei näin.

3. Vuoden huonoin segmentti: Michael Cole -challenge
Täysin turha ja typerä segmentti. Oliko tämäkin ihan pakko tehdä? Cole ärsytti todella paljon tämän segmentin aikana. Näen tästä vieläkin painajaisia.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki: Yoshi Tatsu
Ärsyttävän kuuloista ja typerää pimputusta. Ei iske alkuunkaan, eikä sovi varsinkaan Tatsun nykyiselle hahmolle (NXT:ä ja Superstarsia katsoneet ainakin tietävät).

5. Vuoden huonoin gimmick:

6. Vuoden pettymys: John Morrisonin potkut
Todella pettynyt olin, kun tästä kuulin. Nyt päästi WWE kyllä todella hyvän kaverin menemään. Silloin joskus vuosia sitten olin varma, että tässä on tuleva ME-mies ja tuleva Maailmanmestari. Mitä siellä johtohenkilöiden päässä oikein liikkui.

7. Vuoden huonontunein painija:

8. Big Daddy V -palkinto: Michael Cole
Kun en muutakaan keksi, niin äänestän Colea. Kenen idea tämäkin oli pistää Cole ottelemaan? Ei ollut ainakaan hyvä idea. Yksinkertaisesti Vuoden Surkein Painija.


Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki: Masked Kane
Tämän "uuden" Kanen musiikki iskee kyllä meikäläiseen ja kovaa. Loistavasti yhdistelty herran kahta viimeisintä biisiä, jolloin on saatu todella hyvä kokonaisuus. Sopii herralle kuin nenä päähän.

10. Vuoden lopetusliike: Sheamuksen Brogue Kick
Hienonnäköinen ja brutaali liike, jonka voi iskeä lähes mistä tahansa. Ei tarvitse valmistella, liikkeen saa iskettyä nopeasti. Ja täydellisesti osuessaan näyttää todella rajulta. Liikettä on myös melko aktiivisesti viljelty, ja se on nähty jopa Late Night with Conan O'Brien -showssa. Onko jokin muu lopetusliike saanut näin paljon huomiota jossain toisessa ohjelmassa? Tuskinpa. Ehdottomasti siis Vuoden Lopetusliike.

11. Vuoden turn: R-Truthin heel-turn
Hienosti toteutettu käännös. Tuli jopa hieman markitettua.

12. Vuoden face: John Cena
Kovasti Cenaa markitan, ja kyllähän hän on taas jälleen kerraan ollut niin ah ihana oma itsensä. Todellinen yyberfeis. LET'S GO CENA!

13. Vuoden heel: Bully Ray
En olisi kyllä ikinä Team 3D:n hajoamisen jälkeen uskonut markittavani näin paljon Bully Rayta. Mies on ollut täyttä kultaa jokaisessa segmentissä, ottelussa, takahuonekeskusteluissa ja ihan kaikkialla.

14. Vuoden paluu: The Rock
Kyllähän tämä oli se tämän vuoden suurin paluu. Innolla odotan Wrestlemanian ottelua Cenaa vastaan.

15. Vuoden gimmick:Zack Ryder
Jobberista, hauskan hokemiensa ja nettishownsa kautta aivan uniikiksi gimmickiksi ja painijaksi. Woo Woo Woo, You Know It!

16. Vuoden uutinen: Edge jää eläkkeelle
Todellinen pommi, mitä en olisi todellakaan uskonut kuulevani vuonna 2011. Täysin puskista tuli, ja miehen jäähyväispuhekin oli todella koskettava. Kiitos näistä vuosista, The Rated R Superstar Edge!

17. Vuoden spotti: Mark Henryn ja Big Shown superplex ja siitä seurannut kehän hajoaminen
Todella hurjan näköinen spotti. Kehän hajoamista ei turhan usein näe.

18. Vuoden "mark out moment": CM Punkin shoot/"shoot"
Koko segmentin ajan olin aivan hiljaa ja vain katsoin suu auki kuola pöydälle valuen, että mitä ihmettä tämä mies oikein tekee? Aivan sama miten todellista tämä loppujen lopuksi oli, minulle se oli Vuoden Mark out moment.


Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija: Sin Cara
Tuntuu aivan kuin häntä pidettäisiin pelkkänä botchaajana, jonka ura isossa E:ssä on jo täysin epäonnistunut. Omasta mieletäni kysessä on todella taitava ja paljon potentiaalia omaava kaveri.

20. Vuoden yliarvostetuin painija: Christian
En ole koskaan ymmärtänyt tämän miehen hypeä. Kyllä, hän on hyvä mikissä ja ihan ok painijakin, mutta se arvostus, mitä hän täälläkin välillä saa, niin.. en vain ymmärrä sitä.

21. Vuoden kehittynein painija: Dolph Ziggler
Ziggler on kehittynyt aivan huimasti ja minun puolestani mies voisi vaikka olla jo se maailmanmestari. Kehittänyt liikearsenaaliaan edelleen ja todella ainutlaatuinen tapaus.

22. Vuoden debytantti: Crimson
Crimsonilla on kaikkea olla se TNA:n uusi oma supertähti. Kokoa ja näköä löytyy. Mies on tehnyt vakuuttavaa työtä koko vuoden. Mies on yllättänyt minut positiivisesti hyvillä otteillaan.

23. Vuoden promottaja: CM Punk
Kyllä Punkin promot ovat olleet vuonna 2011 ihan omaa luokkaansa. Mies on kyllä todellinen taituri mikrofoni kädessään. Yksi parhaista mikin varressa.

24. Vuoden manageri: Ricardo Rodriguez
Mies on ottanut damagea melkein enemmän kuin Del Rio itse Mies on näytellyt isoa osaa Alberton vierellä. Vickie olisi ollut toinen hyvä vaihtoehto, mutta nyt näin.

25. Vuoden selostaja: Booker T
Aluksi hänen möreä äänensä häiritsi, mutta melko nopeasti aloin kuitenkin hänestä pitämään. Joitakin asioita hän kyllä toistelee aivan liikaa, mutta mies on paikoittain silti todella hauska. Hän on ollut piristys WWE:ssä selostuspöydän takana. Siksi ääni hänelle.

26. Vuoden segmentti: R-Truth, Christian & The Miz @Raw 20.06.11 Nauroin ääneen. Hulvatonta menoa. Vuoden parhaat naurut.

27. Vuoden tv-show: Monday Night RAW
Ei epäilystäkään. Parasta viihdettä lähes joka viikko.

28. Vuoden tv-matsi:CM Punk vs Dolph Ziggler @RAW 21.11.11
Kovinta menoa ilmaisteeveen puolella. Todella onnistunut ottelu kaikin puolin. Tämä olisi ollut PPV:ssäkin melko kovaa kamaa.


Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable: Immortal
Tämä ei oikein ollut stablejen vuosi, mutta näistä paras oli Immortal. Ajoittain todella kiinnostavaa settiä. Hyvänä kakkosen Fortune.

30. Vuoden tag team: Beer Money Inc.
WWE:ssä ei oikein ollut tämän tittelin ansaitsevia, joten ääni menee TNA:han ja Beer Moneylle. Ei ole liioiteltua sanoa heitä yhdeksi maailman parhaista Tag Team -joukkueista.

31. Vuoden promootio: WWE
Ei WWE:lle vaan löytynyt tänäkään vuonna haastajaa. Mahtaako koskaan löytyäkkään? Myöskin TNA:ta katsoneena voin todeta, että kyllä WWE oli kaikin puolin parempi.

32. Vuoden feudi: John Cena vs. CM Punk
Muutama todella kova matsi tänä vuonna ja todella mielenkiintoista seurattavaa alusta loppuun. Tämä feudi teki Punkista lopullisesti tähden.

33. Vuoden show: WWE Summerslam 2011
Kortti täynnä hyviä otteluita, eikä edes naisten matsi pettänyt(!) vaan oli parhaita naisten matseja pitkään pitkään aikaan. Tämä PPV sai minulta parhaimman arvosanan, ja vielä kun Wrestlemaniakin oli tavallista heikompi, ääni Summerslamille.

34. Vuoden ottelu: Triple H vs. The Undertaker @Wrestlemania
Vuoden ottelu toden totta. Olihan tämä taas todella eeppinen kamppailu. Kyl tää oli melko lähellä sitä viittä tähteä meikäläisen mielestä.

35. Vuoden naispainija: Kelly Kelly
Huimia harppauksia on tämä neitokainen ottanut tänä vuonna. Vielä kun voitti tänä vuonna ensimmäisen mestaruutensa ja veti siihen päälle vielä melko pitkän title reignin, on tämä kaunis ja sexy ja hot ja kaikkee neito nimeltä Kelly Kelly Vuoden Naispainija.

36. Vuoden painija: CM Punk
Tämä oli vieläkin selvempi homma kuin edellinen. CM Punk on loistanut kaikessa, mitä on tehnyt. Hän on ollut heel sekä face ja kaikkea siltä väliltä, ja aina hän on loistanut. Otellut vuoden toiseksi parhaimman matsin Cenaa vastaan, vuoden parhaan tv-matsin Ziggleriä vastaan, vuoden paras promottaja, ja koko vuoden suurin tähti ja timantti. Vuoden Painija, CM Punk.

[Saimou]

No jopas oli taas urakkaa. Valittavalle tyylilleni uskollisena keskityin eniten Crap-kategorian pohtimiseen. Tykkäykset ihan jokaiselle perustellulle postaukselle tässä topicissa, näitä on aina mielenkiintoista lukea!

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
Sting vs. Jeff Hardy oli toki huono, mutta koska syy oli toisen osapuolen kehän ulkopuolinen totaalimunaus, en oikein edes laske sitä otteluksi. Olen ihan varma että unohdan jotain mehukasta TNA:n tarjoilemaa "laatua", mutta mennään sitten vaikka sillä Manian Lawler vs. Colella. Enpä minä kyseisen huippufeudin otteluita toisistaan muistikuvissani erota, joten tuo kelvatkoon merkittävimpänä kohtaamisena. Kunniamaininta "vuoden paskin lopetus" Capitol Punishmentin Cena vs. R-Truthille.

2. Vuoden huonoin feudi
Tässä kategoriassa on paljon tasavahvoja ehdokkaita, muttei mitään räikeää kamaluutta. Jopa Lawler vs. Cole oli silloin ennen Maniaa viihdyttävää settiä kaikkine cole mineneen, ja mikäli feudi olisi päättynyt Colen nöyryytykseen Maniassa, ei sitä kamalaa jatkoa oltaisi tarvittu. Muita hyviä ehdokkaita ovat mm. Barrett vs. Zeke (jota en olisi edes muistanut ilman eldomoa), Pope Dinero vs. Devon, Styles vs. Daniels kirjoituksen puolesta sekä kaikki ne lukuisat TNA:n feudit, jotka aloitettiin, mutta joista ei välttämättä nähty ensimmäistäkään ottelua (mm. Jarrett vs. Kaz).

Voittaja ei kuitenkaan ole mikään edellä mainituista. Koska tämä on sopivin kategoria rankaista TNA:ta Garett Bischoff -mielettömyydestä, on vuoden huonoin feudi Eric Bischoff vs. Garett Bischoff. Lohtua ei tuo hirveästi se, että kaikkien ennusmerkkien mukaan tämä timanttinen setti jatkuu myös tänä vuonna.

3. Vuoden huonoin segmentti
Koska katson niin vähän viikottaisia, on tietämykseni tämän kategorian saralla kovin rajallinen: en esimerkiksi ole, "harmi kyllä", nähnyt paljon kehuja kerännyttä Slammy Awardsien avaussegmenttiä. Säästin myös itseni tietoisesti suurimmilta osalta Garett Bischoffin segmenteistä. Voisin vastata ympäripyöreästi "kaikki PPV:issä nähdyt in-ring-segmentit", sillä en muista yhtäkään hyvää, mutta todella huonoja tulee mieleeni heti pari: Sheamuksen ja Christianin täysin irrallinen segmentti jossain WWE:n PPV:ssä (oikeasti mieluummin sitten vaikka se impromptu-matsi), sekä Jarrettin ja Hardyn segmentti Bound for Gloryssa, joka söi arvokasta lähetysaikaa täysin turhaan paskaan, joka vielä kaiken lisäksi toistettiin identtisesti useammassa Impactissa!

Keksin kuitenkin yhden ääneni arvoisen segmentin. Sekin taisi olla teknisesti kaksi erillistä segmenttiä, mutta Bound for Gloryn jälkeisen Impactin Hulkamania-fest oli jotain uskomattoman jäätävää. "Harmi" kun vanha Hulkster on viettänyt viime ajat teillä tietämättömillä, kenties salaisessa paikassa ystävänsä Brutus Beefcaken kanssa?

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Minusta Morrisonin theme oli cool. Sellaiseksi muodostui myös ajan saatossa Brian Kendrickin vanha ja kummallinen viisu. Sen sijaan herra Kendrickin nykyinen sisääntulokappale (sikälimikäli Kendrickiä enää ruudussa näkee), "Dale Oliver Presents: random x-division wrestler from a 2004 50-man gauntlet", on aivan järkyttävän huono jo TNA-standardeillakin.

5. Vuoden huonoin gimmick
Enskalla oli hyviä pointteja haukkuessaan Christianin heel-gimmickin lyttyyn, mutta itse pistäisin suuren osan sen huonoudesta surkean bookkauksen piikkiin. Chrissen heel-setti nimittäin toimi vielä feudissa Ortonia vastaan, ja maailmanmestaruuden voittaminen toisen kasvoihin sylkemällä oli mahtavan niljakas temppu. Mutta sitten Christian tiputettiin tuttuun rooliin: upper-midcard jobberiksi. Lakimiesten taakse piiloutuva inisijä on yleisöstä sietämätön, jos hän siihen päälle voittaa ottelunsa. Lakimiesten taakse piiloutuva jobberi taas... noh, ketä kiinnostaa? Toki äsken vetämäni raja gimmickin ja bookkauksen välillä on häilyvä ellei täysin keinotekoinen, minkä myös minun valintani osoittaa.

Vuoden huonoin gimmick on Samoa Joen Bound for Glory Seriesin jälkeinen gimmick. Se kuuluu jotakuinkin näin: "Olen maailman kovin painija, hemmetinmoinen badass ja rosterin pelottavin karju. En vain ikinä voita yhtään ketään, ja epävirallisissa tappeluissakin otan useimmiten 100-0 pataan. Häviöt eivät tosin haittaa yhtään uskottavuuttani, kunhan vain näytän jokaisen tappion jälkeen tosi vihaiselta. Olen myös bookkauksellisesti heel, vaikka vedän illasta toiseen top3-popit." Kaverilla oli paremmat oltavat siellä ninjojen pakussa.

6. Vuoden pettymys
Dolph Zigglerin kohtalo oli karvas pettymys vielä loppukesästä, mutta syksyn ja loppuvuoden uusi nousu on haihduttanut sen mielestä. Kova pettymys oli myös CM Punkin laimentaminen ja sitä seurannut Rawn ja koko WWE:n hetkellinen alennustila (niiden unsafe work environment -sekoilujen aikaan show ei kiinnostanut pätkääkään), mutta nopeasti vanha kunnon E nousi uudestaan jaloilleen ja alkoi tuottaa taas laatusettiä.

Jostain käsittämättömästä syystä olen parantumaton TNA-mark. Siksi vuoden ylivoimaisesti suurin pettymys oli Hoganin ja Bischoffin uudelleen kasvanut valta Bound for Gloryn aikoihin, joka suisti lähellä kaikkien aikojen huipputasoa heiluneen Impact Wrestlingin yhdessä viikossa totaaliseen mielenkiinnottomuustilaan. Tuolta alhosta on taas hiljalleen noustu kiitos p**se ruvella hommia tekevän rosterin, mutta toisinkin olisi voinut mennä.

7. Vuoden huonontunein painija
Matt Hardy saattaa olla vuoden huonontunein ihminen, mutta painijana hän petrasi TNA-runinsa aikana. Samoa Joeta ja Abyssiakin on taidettu ehdottaa, mutta kuten Whatkin jo Joen kohdalla huomautti, kummatkin paransivat tänä vuonna edelliseen verrattuna. Nyt tulee kyseenalainen valinta, koska valitsemalleni miehelle ei hirveästi kunnon näytönpaikkoja suotu. Äänestän kuitenkin "The Pope" D'Angelo Dineroa. Vuoden alussa nähty feudi Samoa Joen kanssa olisi ollut kummallekin mahdollisuus lähteä taas nostamaan osakkeitaan, mutta koska äijillä ei klikannut / äijiä ei kiinnostanut, jäi kyseisen taiston anti hyvin laihaksi. Tämän jälkeen Popea on nähty vaihtelevasti ruudussa, ja se pahamaineinen Devon-feudikin alkoi Wikipedian mukaan jo kesäkuussa (?!), mutta jokaisessa esiintymisessään Dinero on ollut kuin varjo entisestään. Ymmärrän jos vastuun puute masentaa, mutta eivät löysät otteet tilannetta ainakaan paranna.

8. Big Daddy V -palkinto
Michael McGillicutty on aivan jäätävän tylsä ja yhdentekävä. Hän onnistui myös nousemaan joukkumestariksi, mutta toisaalta se ei ollut kyseiseen aikaan WWE:ssä mikään mainittava saavutus. Anarquia on niin huono, että hänen pärstänsä näkeminen suoranaisesti vitutti joka ikinen kerta. Anarquia nousi Kilkuttimen tavoin joukkumestariksi, upottaen mestaruuden arvon jotakuinkin kaikkien aikojen pohjalukemiin mestaruuskaudellaan. Kaveruksia yhdistää myös se, ettei heidän nimiensä oikeinkirjoitusta voi muistaa.

Anarquia.

Crap-kategoriasta TNA:lle 7/8. Well done.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Olen enskan kanssa samaa mieltä siitä, että sisääntulomusiikki on olennainen osa showpainijan imagoa. Malliesimerkki tästä on Cody Rhodes: "twisted" theme sopi gimmickiin, mutta ei sitä olisi voinut kuvitella WrestleManian main eventtiin. Sen sijaan Rhodesin uusi theme räjähtää soimaan siihen malliin, että nyt kehään astelee kovimman kaliiperin supertähti, ja siltä Rhodes myös näyttää.

Noilla sanoilla meinasin äänestää Codyn uutta themeä, mutta sitten tässä ketjussa muistutettiin jostain vielä paremmasta. The Undertakerin Ain't No Grave on ylivoimainen voittaja. Vanhassa themessä oli aina soidessaan sellainen korni "piilottakaa esikoiset ja maalatkaa ulko-ovenne karitsan verellä, demoni tulee" -fiilis, mutta Cashin aavemainen tunnelmointi tekee Takerista kertaheitolla inhimillisemmän ja kuolevaisemman, mutta silti ehkä jopa mystisemmän tyypin. Ja kyllähän se promoissaan jostain viimeisistä lainsuojattomista puhui, mutta silti tämä "gimmickin muutos" saatiin suurimmaksi osaksi aikaan themeä vaihtamalla (+ sitten tietysti varsinaisessa ottelussa raihnaisella kunnolla). Hieno veto.

10. Vuoden lopetusliike
Brogue kick pamahtaa komeasti, muttei ole kerännyt riittävästi overnessia tähän palkintoon. RKO on perusvarma valinta. Project Ciampa näyttää komealta (mutta olisi mahdoton isompia miehiä vastaan), ja Young Bucksien loikkakombinaatio nostaa aina hölmön hymyn kasvoille. Sympaattisena facena Rooden Crossface olisi voinut nousta a-luokkaan. Ääneni menee lopulta pitkän pohdinnan jälkeen Alberto Del Rion Cross Armbreakerille: tyylikäs, old school mutta silti näyttävällä kierteellä, sopii meksikaanille kuin nyrkki Ricardon silmään.

11. Vuoden turn
Enskan teksti Rooden turnista sai minut jo melkein believeriksi, mutta taitaa olla niin, että Bobbyn timanttinen heel-työskentely on häivyttänyt muistoista nuo sekavat ajat. Itse pitäisin hyvän turnin tärkeimpänä komponenttina sitä, että se puhaltaa uutta liekkiä väljähtäneeseen painijaan / nostaa tämän "seuraavalle tasolle", ja näin tarkasteltuna Rooden turn oli edelleen äärimmäisen typerä veto: vastahan hän oli noussut firman huipulle facena.

Voittaja on R-Truthin turn, juurikin edeltävässä kappaleessa mainitusta syystä. Räppäävä ja iloinen musta mies oli aivan tajuttoman tylsä ja kulahtanut gimmick, ja Truth oli silmissäni hyvin potentiaalinen kaveri urapolulle "puolen vuoden jobbauksen jälkeen future endeavoursit". Heel turn, ja salaliitoista höpissyt paranoidi Truth nousi kamppailemaan jopa WWE:n mestaruudesta, vieläpä täysin oikeutetusti. Tämän vuoden turn takaisin faceksi onkin sitten jo tässä vaiheessa hyvin potentiaalinen crap-voittaja...

12. Vuoden face
Woo woo woo you know it ja sitä rataa. Olin varmaan Alertin viimeisiä non-believereitä, mutta kyllähän tämä self-made man on palkintonsa ansainnut. Zack Ryder. Erikoismaininta Bobby Roodelle, joka oli nousemassa voittoon, mutta hänen runinsa ykkösfacena kesti sen neljä viikkoa (ja silloinkin ykkösface oli kyllä varmasti virallisesti Sting / ).

13. Vuoden heel
Vuoden helpoimpia kategorioita. Kovasti valitellaan, että nykypäivänä on vaikea saada heattia, ja coolit pahikset saavat lähes poikkeuksetta myös hurrauksia. Tämä oli tilanne myös TNA:n Bound for Gloryssa, jossa Phillyn yleisö mm. buuasi läpeensä sympaattiselle Kendrickille tämän painiessa ylimielistä ja rakastettua Austin Ariesia vastaan. Bully Ray teki tänä vuonna uskomattoman nousun tag team -reliikistä ykköskuvioihin, ja kun kyseessä oli vielä jumankauta vie Philly, niin popit olivat taatut. Mitää tekee Bully? Yksinkertaista: vetää vain backstagella niin karun ja mielettömän hyvän old-school-heel promon, ettei sisääntulon aikana yleisössä ole yhtäkään jantteria, joka hänelle hurraisi. Bully Rayta rakastavat vihata kaikki vauvasta vaariin.

14. Vuoden paluu
The Rockin paluu oli yksittäisena segmenttinä ilmiömäinen, ja muutenkin luonnollisesti ylivoimainen voittaja. Senpä vuoksi annan kunniaa jollekulle, joka teki paluun aktiivirosteriin, ja on sen jälkeen tarjonnut viikosta toiseen ohjelmassaan huippuhetkiin lukeutuvaa, tasaisen laadukasta settiä.

Kyseessä on tietenkin Austin Aries, jota Offari jo ehti tarjota tulokkaaksi: Mr.Indy II:n (Koshceck on I) luulisi tietävän, että Aries vaikutti TNA:ssa ensimmäistä kertaa vuosina 2005-2007, eivätkä Impactin ratingit ole siitä niin merkittävästi kasvaneet, että ajattelisin kyseessä olevan sen enempää mainstream-debyytti (toki Aries ehti painia vain yksituntisessa Impactissa). No, tuolloin aikanaanhan Aries riitautui TNA:n kanssa, enkä uskonut, että häntä enää koskaan Impactissa nähtäisiin. Keväällä näytti jo siltä, että Double A nähdään WWE:n Tough Enoughissa, mutta lopullisessa rankkauksessa Iso E ei ollutkaan enää kiinnostunut. Yllättävä paluu TNA:han, sankarin vastaanotto, ja kuninkaalliset eleet ensimmäisestä ottelusta lähtien. Potentiaalia jopa x-divarin yläpuolelle, mikäli hoganit ottavat päänsä pois perseestään, ja / tai kuuntelevat esimerkiksi Jeff Hardya.

15. Vuoden gimmick
Nykypainissa on melko vähän kunnon gimmickejä. Lähes kaikki ovat enemmän tai vähemmän ylikorostettuja luonteenpiirteitä: Cena on tosi hyvis (niin jalo että toisia oksettaa), Dolph Ziggler on tosi ylimielinen, CM Punk on (oli) suunsa puhtaaksi puhuva kapinallinen, Roode itsekäs paskiainen. Cody Rhodesin undashing-gimmickin syntytarina oli nerokas, ja muutenkin tuollainen "American Psycho" oli kuin raikas tuulahdus menneiltä ajoilta. Gimmickin elinkaari osattiin myös pitää sopivan lyhyenä: kun paperipussit alkoivat jo hieman toistaa itseään, tartuttiin toimeen kerrankin heti, ja gimmick kehittyi taas eteenpäin ennen kuin se muuttui mitäänsanomattomaksi. Hyvää työtä.

16. Vuoden uutinen
Lesnarin UFC-lopettaminen aiheutti valtavan mark-outin kun fantasiat alkoivat jyllätä päässä, mutta kyllä tämä on Rockin paluu ja matsi Cenaa vastaan Maniassa tai Edgen eläköityminen. Vaikea noista on valita. Rock nyt kuitenkin voittaa comebackin, niin olkoon tämä Edgen eläköityminen.

17. Vuoden spotti
Onko se The Superplex? Onko se Maailman Isoin Elbow Drop? Onko se lentävä Ricardo? Onko se lentävä AJ Styles? Vai onko se kaikessa yksinkertaisuudessaan häkeltänyt HHH:n tuolinisku suoraan Undertakerin kalloon? Kyllä se on ilmojen halki Bully Raysta muhennosta tekevä AJ Styles, jossa yhdistyivät päätä huimaava loikka ja oiva tarinankerronta.

18. Vuoden "mark out moment"
CM Punkin "the promo" ei aiheuttanut valtaisaa mark-outtia, koska se ei valitettavasti tullut minulle "out of nowhere", vaan ensikosketukseni siihen olivat lukuisat otsikot "REACTIONS TO THE CRAZY CM PUNK PROMO LAST NIGHT" jne. Suurimman mark-outin aiheutti CM Punkin mestaruusvoitto MitB:ssa, joka aiheutti pitkästä aikaa sellaisen kunnon "mitä ihmettä nyt tapahtuu?" -fiiliksen.

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Alberto Del Rio. Yleinen mielipide tuntuu kääntyneen miehen me-runia vastaan, ja innoikkammat ovat jotakuinkin antamassa mehikaanille kengänkuvaa persuuksille. Saanen kysyä, että mitä helvettiä? Timanttinen kehätaituri, keskivertojantteria karismaattisempi, keskiverrot mikkitaidot. Pieneksi jäisi roster, jos ADR:n tasoisten kavereiden löytäminen olisi minimivaatimus. Gimmickejä vieroksuvana aikana kuivaksi jäänyt rooli on tuskin itse painijan syy.

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Alberto Del Rio. Aivan viime aikoina (ja tässä topicissa) on alkanut tuntua siltä, että ADR:ään suhtaudutaan maltillisemmin, mutta mieleeni on pinttynyt kuva, jossa ADR on väittelyissä joko parasta tai paskinta ikinä. Muistini on todettu jo monessa otteessa hyvin hataraksi, ja voi olla, että tämä yliarvostus on suureksi osaksi ellei kokonaan Cocan heiniä, mutta ainakin sitten Coca on puolustanut suosikkiaan muistettavasti. "Alberto Del Rio on WWE:n karismaattisin painija, ja te idiootit ette vain näe sitä." Ööh? Enska valitsi vuoden painijaksi, mikä on myös mielestäni yliarvostusta: tosin enska (ja viime vuoden Daniel Bryanin perusteella suuri osa foorumista) painottanee tuossa pystissä hyvin pitkälle ellei pelkästään kehätaitoja, mikä pienentää yliarvostusta (mutta jää sitä silti hippunen jäljelle ).

21. Vuoden kehittynein painija
Cody Rhodes on jo moneen kertaan hyvin perusteltu: midcardmiehestä ME:n oville, ansaitusti.

22. Vuoden debytantti
Parin mainion vuoden jälkeen vähissä olivat muistettavat debytantit (tai tulokkaat ylipäänsä). Kharma nyt toki, mutta stintti jäi aivan liian lyhyeksi. Crimson vaikutti aluksi todella potentiaaliselta (ja miksei edelleenkin), mutta kehitys on ollut loppupeleissä pettymyksellisen vähäistä, ja sen tuloksena mies on heilunut liian isoissa kuvioissa. Venytänpä kunnolla kategorian rajoja (enska saa vaikka olla huomioimatta yksinäisen ääneni ellei hyväksy), ja äänestän painijaa, joka debytoi reippaasti viime vuoden puolella, mutta muuttui turvamiehestä painijaksi vasta tämän vuoden helmikuussa.

Valintani on "tusinajobber jolle ei edes keksitä kunnon nimeä" Gunner, josta kuoriutui vuoden aikana varsin pätevä, joskin valitettavan väritön, painija. Äijä nousi kortissa parhaimmillaan raketin lailla, mutta push vaikutti kummalliselta vain paperilla – kehässä Gunner toimitti aina mallikasta settiä. Tällä hetkellä pidän Gunneria Crimsonia potentiaalisempana ME-nimenä, kunhan vain saisi jotenkin itsestään kiinnostavamman. Uudesta (tai kaksiosaisesta) nimestä olisi hyvä aloittaa.

23. Vuoden promottaja
Bully Rayn tasainen laatu vai CM Punkin huippuhetket. No turha tässä on yrittää vastavirtaan uida, Punkilla kun se "perustasokin" oli WWE:n korkein, ja kun päälle liimaa kesän kiimaisen ajan, niin turha tässä on asiaa sen enempää puida.

24. Vuoden manageri
Ricardo Rodriguez. Perustelut vaikka enskalta.

25. Vuoden selostaja
Kuten moni on jo sanonut, taso ei viime vuonna ollut huimaava. Cole on the Voice of WWE, mutta vei liian usein huomion ala- ja keskikortilta kiistoillaan Kingin ja Bookerin kanssa. Booker on kyllä hyväntahtoinen ja sympaattinen, mutta etenkin uransa alussa hän oli vain yksinkertaisesti huono. King on muinaisreliikki, Tenay liian kliininen ja Taz... Tazista minulla ei ole oikein mitään inistävää! Taz se on.

26. Vuoden segmentti
Erikoismaininta ROH Best in the Worldin "My name is Kevin Steen... and FUCK RING OF HONOR" -segmentille: ROH harvoin loistaa segmenteissä, mutta tuo oli yksi vuoden muistettavimpia hetkiä. Harmi kyllä sillä on ylivoimainen vastustaja:

CM Punkin "the promo". Odottiko joku oikeasti jotain muuta?

27. Vuoden tv-show
Ehkä pitäisi jättää äänestämästä, kun olen koko vuonna katsonut korkeintaan 20 kokonaista viikottaisohjelmaa (ja noistakin suurin osa Raweja, Impacteja seuraavaksi eniten ja yhden tai kaksi SmackDownia). Raw ja Impact Wrestling ne kiinnostavimmat on, joista Raw tavanomaisesti parempi (IW:llä oli BfG:tä edeltänyt huippukautensa), mutta jätetään äänestämättä.

28. Vuoden tv-matsi
En ole nähnyt Punk vs. Ziggleriä, mutta siitä oikein huokuu paperilla "tv-matsi": pistetään upper midcardin nouseva nimi maailmanmestaria vastaan ja testaillaan. Vuoden ensimmäisen Rawn Miz vs. Morrison oli PPV-ottelu Rawssa, ja vieläpä oikein hyvä sellainen.

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable
Heikko vuosi. Immortal oli parempi ja merkityksellisempi stable, mutta neljän miehen ydinjoukkoon tiivistynyt ja faceksi kääntynyt Fortune oli tervetullutta bookkausta: TNA:n omat pojat pitivät yhtä, olivat suosiossa ja esittivät vieläpä kovia otteita. New Nexus ja Corre olivat kehnoja.

30. Vuoden tag team
Rehellisyyden nimissä vuoden tag team ei voi tulla WWE:stä tai TNA:sta. WWE:ssä otettiin askeleita kohti divarin elpymistä, mutta mistään huippuvuodesta ei todellakaan ollut vielä kyse. TNA:ssa taas tagdivari päätettiin tuhota vuonna 2011, mikä oli jälleen yksi käsittämätön päätös johtoportaalta. Jotakuinkin kaikki ROHissa näkemäni joukkueottelut olivat isompien promootioiden vastaavia parempia, mutta koska katsoin ROHilta tasan kolme PPV:tä, en pysty äänestämään sen pohjalta yksittäistä joukkuetta. Tyhjä lipuke.

31. Vuoden promootio
Vuoden WWE.

32. Vuoden feudi
Olen Hellhoundin kanssa samaa mieltä: kohti voittoa rullaava Cena vs. Punk ei ollut vuoden feudi. Minusta se oli feudi, jossa oli potentiaalia nousta koko vuosikymmenen muistettavimpien joukkoon, mutta sitten se jätettiin kesken. Takana kaksi mahtavaa PPV-ottelua, ja yleisö janoaa lisää. Kuvio vuoden kutkuttavin, vastakkain kerrankin kaksi vahvaa facea (no, Cena siinä ja siinä). SummerSlamin jälkeen hienovaraista säätöä niin, että kamppailu käy viikko viikolta henkilökohtaisemmaksi, ja lopulta räjähtää täysin käsiin. Brutaali ja vihantäytteinen huipennus Hell in a Cellissä, ja feudia muistellaan lämmöllä vielä kymmenen vuodenkin päästä. Kuulostaa pirun hyv... Ei mutta mulla onkin parempi idea: pistetään CM Punk feudaamaan Kevin Nashia vastaan! Vain idiootti valitsisi tuon ensimmäisen vaihtoehdon.

Cena vs. Punk ei siis voita, koska se oli lopulta vain yksi osittaistekijä "Summer of Punkissa", vaikka toki helkkarin hyvä sellainen olikin. Muut vaihtoehdot ovatkin sitten aika vähissä: Reyn poissaolo näkyi siinä, ettei hän ollut vetämässä jokakeväistä / -kesäistä rautaista midcard-feudiaan (Rhodes oli paria edellisvuotta heikompi), ROHia en katsonut tarpeeksi, ja TNA:ssa feudit hoidettiin perinteitä kunnioittaen enimmäkseen onnettomasti.

Löydän lopulta valinnastanikin kritisoitavaa: sen lopetus oli hieman laimea (miksei viimeiseen matsiin voitu laittaa stipulaatioksi sitä "Loser leaves TNA" kun toinen oli kuitenkin lähdössä?), ja sen päälle kustiin täysin jälkeenpäin, kun vuoden henkilökohtaisimman feudin osanottajat olivatkin yhtäkkiä täysin sujut, kun Hogan yhdisti petikaverina. Jeff Jarrett vs. Kurt Angle tarjosi kuitenkin koko tunteitten kirjon vihasta surun kautta epätoivoon, välillä käytiin jo hulluudessa, Chynan kanssa vähän hassuteltiin, ja lopulta hakattiin toisistaan paskat pihalle parkkipaikalla. Henkilökohtainen ja todentuntuinen feud, vaikka niitä ylilyöntejäkin nähtiin.

33. Vuoden show
Money in the Bank, SummerSlam tai Survivor Series. SummerSlam tipahtaa ensimmäisenä pois, koska mielikuvissani MitB ja SurSer ovat spesiaalimpeja. Pitää varmaan palauttaa kortteja mieleen jostain Wikipediasta ja arpoa...

...Pah, luin enskan mainospuheen. Money in the Bank.

34. Vuoden ottelu
Olen nähnyt tänä vuonna kaksi ***** ottelua: Best in the Worldin Eddie Edwards vs. Davey Richards sekä Money in the Bankin Cena vs. Punk. Ensimmäisessä kaksi indyuikkaria pistivät pystyyn helvetillisen taistelun, jälkimmäisessä taas sports entertainmentin kaksi parasta ottelivat etenkin tarinaltaan ylivertaisen matsin. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö ensimmäisessä olisi ollut tunnetta, ja etteikö jälkimmäinen olisi ollut myös "move-by-move" hieno mittelö. Mielelläni antaisin palkinnon molemmille, niin vaikea näiden kahden erilaisen huippukohtaamisen väliltä on valita.

Kun jotenkin yritän karsia kaiken muun mielestäni pois, ja keskityn vain ja ainoastaan termiin "vuoden ottelu", kääntyy vaaka ratkaisevan hitusen Edwards vs. Richardsin puolelle. Täysin keinotekoista ja typeräähän tuota MitB:n kamppailua on miettiä erillisenä siitä mahtavasta storylinesta, mutta jotenkin tämä ero on tehtävä – ja se MitB:n matsi nyt voittaa muutenkin joka tapauksessa.

35. Vuoden naispainija
Jaa-a, Beth tai Mickie. Ei mitenkään ikimuistoinen vuosi, Bethin feudi Kelly Kellyä vastaan on kyllä jäänyt paremmin mieleen kuin Mickien seikkailut TNA:ssa, mutta näin intuitivisesti...

Winter. Todella kummallinen gimmick josta ei oikein kunnolla saatu selkoa, eli luultavasti käsikirjoittajillakaan ei ollut mielessä mitään "bigger picturea". Angelinan orjuutuskuvio oli alusta loppuun wrestlecrappia, mutta silti toimi jollain kierolla tavalla. Samettinen puhetyyli, pelottava karjuminen ja menevät kehäotteet. Niin, ja kirsikkana kakun päällä jotakuinkin koko TNA:n paras sisääntulomusiikki.

36. Vuoden painija
Aah, lopulta "the big one". Ainut vika tänä vuonna oli, ettei tästä tarvitse edes lähteä spekuloimaan tai yrittää keksiä jotain oivaltavaa "omaa" vaihtoehtoa. CM Punk hävisi mutta ownasi Rumblessa, CM Punk hävisi mutta ownasi Elimination Chamberissa, CM Punk hävisi mutta veti menevän feudin Ortonin kanssa, ja sitten tähän epäoikeudenmukaisuuteen kyllästynyt CM Punk superownasi koko kesän. Näin muotoiltuna alan jo miettiä "smarks are marks" -liittouman todellisuutta, jossa WWE tahallaan kaltoinkohteli Punkia aina sieltä pahamaineisesta Taker-HIACista lähtien jotta hänestä saataisiin suuri stara, kylläpä minua taas höynäytettiin, hrrrr... Niin takaisin asiaan, syksyllä Punkilta sitten "leikattiin munat", mutta hurraukset eivät ilmiömäisesti kadonneetkaan: päinvastoin, tämän grande finalen jälkeen Punkille hurraavat niin Little Jimmyt kuin Big Markitkin. Parhaat promot ja parhaat matsit: ilmeinen voittaja.

Epävirallinen "vuoden läpimurtaja": Bobby Roode. Ja näin on kaikki ketkä halusinkin taas palkittu. Onneksi Wrestling Awardsit on vain kerran vuodessa.

[What]

30. Vuoden tag team
Rehellisyyden nimissä vuoden tag team ei voi tulla WWE:stä tai TNA:sta. WWE:ssä otettiin askeleita kohti divarin elpymistä, mutta mistään huippuvuodesta ei todellakaan ollut vielä kyse. TNA:ssa taas tagdivari päätettiin tuhota vuonna 2011, mikä oli jälleen yksi käsittämätön päätös johtoportaalta. Jotakuinkin kaikki ROHissa näkemäni joukkueottelut olivat isompien promootioiden vastaavia parempia, mutta koska katsoin ROHilta tasan kolme PPV:tä, en pysty äänestämään sen pohjalta yksittäistä joukkuetta. Tyhjä lipuke.

En tiedä oletko ennen kuullut, mutta sellainen pieni joukkue nimeltään Beer Money oli kuitenkin kasassa elokuun loppuun saakka...

[Darien Fawks]

30. Vuoden tag team
Rehellisyyden nimissä vuoden tag team ei voi tulla WWE:stä tai TNA:sta. WWE:ssä otettiin askeleita kohti divarin elpymistä, mutta mistään huippuvuodesta ei todellakaan ollut vielä kyse. TNA:ssa taas tagdivari päätettiin tuhota vuonna 2011, mikä oli jälleen yksi käsittämätön päätös johtoportaalta. Jotakuinkin kaikki ROHissa näkemäni joukkueottelut olivat isompien promootioiden vastaavia parempia, mutta koska katsoin ROHilta tasan kolme PPV:tä, en pysty äänestämään sen pohjalta yksittäistä joukkuetta. Tyhjä lipuke.

En tiedä oletko ennen kuullut, mutta sellainen pieni joukkue nimeltään Beer Money oli kuitenkin kasassa elokuun loppuun saakka...

Minä en ainakaan ole kuullut.

Ja taitaapi meikältä jäädä äänestämättä näissä karnevaaleissa.

[MR.Off Topic]

30. Vuoden tag team
Rehellisyyden nimissä vuoden tag team ei voi tulla WWE:stä tai TNA:sta. WWE:ssä otettiin askeleita kohti divarin elpymistä, mutta mistään huippuvuodesta ei todellakaan ollut vielä kyse. TNA:ssa taas tagdivari päätettiin tuhota vuonna 2011, mikä oli jälleen yksi käsittämätön päätös johtoportaalta. Jotakuinkin kaikki ROHissa näkemäni joukkueottelut olivat isompien promootioiden vastaavia parempia, mutta koska katsoin ROHilta tasan kolme PPV:tä, en pysty äänestämään sen pohjalta yksittäistä joukkuetta. Tyhjä lipuke.

En tiedä oletko ennen kuullut, mutta sellainen pieni joukkue nimeltään Beer Money oli kuitenkin kasassa elokuun loppuun saakka...

KaljaRahasta häytyy sanoa sen verran, että iso osa meni vuodesta niin, että miehillä oli vyöt, mutta eivät juuri puolustaneet. Lisäksi, kun muut hyvät joukkueet (MCMG, GenME) olivat joko puoliksi saikulla tai heille ei annettu shotteja, niin joutui Beer Money painimaan p**ka joukkueita vastaan. ROH:sta kuitenki koko vuoden laadukkaita joukkuemättöjä on painineet nimet: Wrestling's Greatest Tag Team, Futureshock, All Night Express, Briscoe Brothers ja h****tti sentään jopa Bravadot ovat olleet kovempia kuin yksikään WWE:n tiimeistä. Bravadot eivät kuitenkaan millään voita Beer Moneyta, mutta sanoin kuitenki. Tähän, kun vielä lisätään Young Bucksit, jotka ovat olleet liekeissä TNA:sta pääsynsä jälkeen. PWG:ssä on luultavasti ollut muutenki kovia tiimejä, mutta en ole seurannut tarpeekseni voidakseni sanoa enempää.

[What]

30. Vuoden tag team
Rehellisyyden nimissä vuoden tag team ei voi tulla WWE:stä tai TNA:sta. WWE:ssä otettiin askeleita kohti divarin elpymistä, mutta mistään huippuvuodesta ei todellakaan ollut vielä kyse. TNA:ssa taas tagdivari päätettiin tuhota vuonna 2011, mikä oli jälleen yksi käsittämätön päätös johtoportaalta. Jotakuinkin kaikki ROHissa näkemäni joukkueottelut olivat isompien promootioiden vastaavia parempia, mutta koska katsoin ROHilta tasan kolme PPV:tä, en pysty äänestämään sen pohjalta yksittäistä joukkuetta. Tyhjä lipuke.

En tiedä oletko ennen kuullut, mutta sellainen pieni joukkue nimeltään Beer Money oli kuitenkin kasassa elokuun loppuun saakka...

Minä en ainakaan ole kuullut.

Ja taitaapi meikältä jäädä äänestämättä näissä karnevaaleissa.

Omapa on häpeäsi.

[Saimou]

En tiedä oletko ennen kuullut, mutta sellainen pieni joukkue nimeltään Beer Money oli kuitenkin kasassa elokuun loppuun saakka...

KaljaRahasta häytyy sanoa sen verran, että iso osa meni vuodesta niin, että miehillä oli vyöt, mutta eivät juuri puolustaneet. Lisäksi, kun muut hyvät joukkueet (MCMG, GenME) olivat joko puoliksi saikulla tai heille ei annettu shotteja, niin joutui Beer Money painimaan p**ka joukkueita vastaan.

Tämä. Paremmalla divarin yleistasolla Beer Money olisi varmasti noussut kirjoissani voittajaksi, mutta vuosi oli joukkueelle ennen singles-runeja hyvin unohdettava, koska muistettavia matseja ei oteltu. Bookkaustiimille erityismaininta ja massiivinen peukku siitä, että ensin pseudo-hajottivat GenMe:n kun tag-divari alkoi muutenkin murentua, ja päälle sitten jobbauttivat ties kelle ja päästivät menemään. Ei olisi Beer Money vs. GenMe -feudi kuulostanut hyvältä, ei.

P.S. En tiedä, kalasteliko Darien tuolla lausunnollaan "Oi Darien, et saa tehdä sitä!" -kunnianosoituksia, mutta on se nyt j******ta jos foorumin #1 ortonisti ei tule jakamaan mielipiteitään vuodesta. Crap-kategoria kiinnostaisi eniten. Muutenkin tässä on nyt vissiin kolme päivää aikaa äänestää, ja loppuviimein aika vähän on noita viestejä tullut, ihan näin vaan muistutukseksi.

[Darien Fawks]

Ja taitaapi meikältä jäädä äänestämättä näissä karnevaaleissa.

Omapa on häpeäsi.

Totta puhut, mutta valitettavasti en kerkeä. Äänestysaika päättyy 8. päivän jälkeen, mutta minä kerkeäisin takoa vastaukseni tänne vasta 9. päivä. Eli jos äänestysaikaa jatketaan sisältämään maanantai, niin silloin äänestän mielihyvin.

[Merovingi]

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu

Michael Cole Vs. Jerry Lawler WrestleManiassa oli aivan karmea ottelu, sillä se buukattiin niin väärin kuin ottelu voidaan buukata. Ironista kyllä, tässä ottelussa tehtiin sama virhe kuin viime vuoden huonoimmassa ottelussa eli ottelu oli aivan liian pitkä. Kestoa oli 13.58, joka on aivan tajuttoman pitkä aika, kun kehässä on selostaja ja vanha kääkkä. Yleisö tahtoi nähdä 5-8 minuuttisen selkäsaunan, jossa Colea piestään kuin vierasta sikaa ja Lawler seisoo Austinin kanssa kehässä juhlien ottelun loputtua. Sen sijaan Colesta leivottiin dusty finishillä voittaja karmean sekoilun jälkeen ja feudia vielä jatkettiin. Eipä voisi enemmän pieleen mennä.

2. Vuoden huonoin feudi

CM Punkin ja Triple H:n feudi on kyllä tämän palkinnon arvoinen, sillä HHH kävi vain imemässä Punkin momentumin itseensä voittamalla hänet, jonka jälkeen he olivat pian parhaita kavereita. Punk ei saanut voittoaan takaisin ja hävisi ihan turhaan HHH:lle, joka ei tuota voittoa olisi tarvinnut. HHH sai ainakin hivellä egoaan, mutta feudi oli turhaakin turhempi. Kunniamaininta Cole Vs. Lawlerille, jota ei lopettu kunnolla ja kaksikko jatkaa vielä kinasteluaan selostamossa. Mitä hemmettiä oikeasti? Hehän vihasivat toisiaan niin paljon, että Cole hankki oman kammionsa suojakseen, mutta nyt istutaan kivasti vierekkäin ja ollaan välillä parasta kaveria, mutta välillä vihataan toista enemmän kuin DMW Darienia. Toinen kunniamaininta Divas of Doom Vs. Barbies -feudille, joka oli aivan tajuttoman p**ka feudi jopa naisten feudiksi.

3. Vuoden huonoin segmentti

En lähde tässä mielellään äänestämään mitään segmenttiä, jonka tarkoitus on tehdä katsojat epämukaviksi eli ei ääntä näille Michael Cole Challengen tyylisille segmenteille. Äänen laitan mieluummin sellaisille segmenteille, jotka tehtiin tosissaan ja näistä yksi on ylivoimainen. RAW:n Walkout oli huono segmentti, sillä siinä ei ollut hippustakaan järkeä eikä sitä käytetty kunnolla hyödyksi, vaikka potentiaalia olisi ollut.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki

Awesome Truthin sisääntulossa vetämä räppi ei sitten toiminut yhtään. Olisi heille nyt voinut jotain parempaa keksiä.

5. Vuoden huonoin gimmick

Mason Ryanin "Deliriumissa pomppiva ja jälkeenjäänesti hymyilevä lihaskimppu" oli kyllä karmeaa roskaa. Kelausnappia kaipasin jokaisena hetkenä ja yleisöäkään ei kiinnostanut hevonvittuakaan.

6. Vuoden pettymys

CM Punkin kesällä promollaan taivaisiin saama momentum kyllä tuhottiin käteävästi HHH-feudin avulla, missä hänestä tehtiin samalla laimea Cena-kopio. Eipä ole enää jäljellä sitä kesäistä kovanaama-Punkia vaan cenamaisia vitsejä laukova Punk, mutta tätä palkintoa se ei silti ansaitse, sillä Christianin mestaruuskauden menettäminen ja sen korvaaminen Boretonilla oli valtava pettymys. Kunniamaininta Sin Caran WWE-uralle.

7. Vuoden huonontunein painija

Big Show on loistava niin hahmona, kuin oikeana ihmisenä, mutta kyllä ikä alkaa jo Big Show'ta painaa. 2012 taitaa olla eläkevuosi ja hyvä niin.

8. Big Daddy V -palkinto

Mark Henryä monet tahtoisivat varmaan äänestää, mutta minä en. Henry on suorittanut ihan ok tasoisia otteluita, mutta tietysti siellä on tullut niitä surkeita esityksiä. Näitä Henry on taas paikannut hyvillä promoillaan. Sen sijaan annan ääneni Mason Ryanille, jolla ei ole mitään muuta kuin valtavat lihakset ja on myös todella surkea kehässä. Ryan ei myöskään pysty paikkaamaan tätä puutetta karismalla tai mikkitaidoilla, sillä niitäkään ei ole. Ryan on pelkkä turha lihaskimppu, jolla ei saisi olla mitään asiaa kehään.


Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki

Zack Ryderin Oh Radio toimii aina, Daniel Bryanin Valkyyrioiden ratsastus -remix on myös oikein hyvä, Rhodesin uusin versio Smokes and Mirrorsista on hyvä, mutta mikään näistä ei pärjää Living Colourin Cult of Personalitylle eli CM Punkin sisääntulomusiikille.

10. Vuoden lopetusliike

Eipä ole tänä vuonna nähty mitään erityisen säväyttäviä lopetusliikkeitä. Ainoastaan yksi tulee mieleen ja se on Zack Ryderin Rough Ryder. Näyttävä ja uskottava liike. Vai kyseenalaistaako joku sen kivun tunteen, kun kokonainen reisi iskee kaulaasi ja sen kaulasi vielä mattoon?

11. Vuoden turn

CM Punkin käännös tuli ikäänkuin väkisin, mutta se virallinen hetki ei ollut mikään hohtoinen, kun Punk otti enskan sanoin HHH:n kullin syvälle nieluunsa walkoutin aikana. Palkinto menee R-Truthille, joka teki loistavan turnin ja sai itsestään toimivan heelin, mitä en olisi vuosi sitten uskonut "Totuuden" ollessa niin maitonaama kuin olla ja voi. Vielä kovemman tästä turnista tekee sen, että se teki R-Truthista oikeasti sellaisen painijan, josta voi jopa välittää.

12. Vuoden face

Zack Ryder ehdottomasti. Saa valtaisaa kannatusta yleisöltä eikä saa yhtään buuausta, ollen kaikkien rakastama naama, jota haluaa kannustaa täydellä sydämellä. Haastajia ei Ryderille juuri ole.

13. Vuoden heel

Vickie Guerrero ja Michael Cole keräävät valtavasti heattia. Vickie oikealla tavalla, Cole väärällä. Kovia heelejä molemmat, mutta annan mielelläni ääneni painijalle ja painijoista kovin heel on ehdottomasti ollut The Miz. Kuinka tuosta räkänokasta voisi muka pitää?

14. Vuoden paluu

Eipä tänä vuonna ole oikein haastetta tässä kategoriassa, sillä The Rockin monta vuotta odotettu paluu toteutui vihdoin ja viimein.

15. Vuoden gimmick

R-Truthin vainoharhainen salaliittoteoreetikko oli Little Jimmyineen aivan mahtava ja sai promoistaan todella viihdyttäviä ja toimivia, vaikka ne olivat sitä kuuluisaa "Batshit Crazy" -tasoa. Joka kerta kun Truth oli ruudussa, tiesi saavansa viihdettä 110% varmuudella.

16. Vuoden uutinen

Edgen eläköityminen tuli aika tyhjistä ja se oli iso juttu, sillä olen seurannut Edgen huippuvuosia sieltä 2006-2011 asti huippuhetkineen enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

17. Vuoden spotti

Ricardon tippuminen pöydän läpi TLC:ssä oli sairas, mutta Vengeancen kehän romahtaminen ansaitsee palkinnon harvinaisuutensa, yleisöreaktionsa ja myös näyttävyytensä takia.

18. Vuoden "mark out moment"

CM Punkin voitto Money In The Bankissa vaiko se worked shoot? Sanon kyllä että worked shoot oli kovempi, sillä sitä ei osannut odottaa yhtään.

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija

John Morrison sai valtavasti vihaa niskaansa siitä huolimatta, että on erittäin taitava painija, joka hoitaa hommansa varmasti. Toki, promot ovat heikkous, mutta Morrison toimitti aina kehässä hyvää painia ja viihdytti takuulla, joten hänen haukkumisensa oli mielestäni hyvin erikoista.

20. Vuoden yliarvostetuin painija

Alberto Del Rio on saanut valtavaa yliarvostusta osakseen. Del Rio ei osaa promottaa, on kuiva kuin Atacaman aavikko ja on kehässä monotoninen kädentyöstäjä, mutta silti hänellä on oma fanilaumansa WrestlingAlertissa. Syksymmällä tilanne on laantunut, mutta Del Rio -kiima oli ennen syksyä hyvin korkealla.

21. Vuoden kehittynein painija

Cody Rhodes on jatkanut nousuaan koko vuoden, tehden loistavia gimmickin muutoksia. Kehittynyt valtavasti esiintyjänä ja mikissä.

22. Vuoden läpimurtaja

Sin Cara oli toki iso nimi, mutta hänen runinsa oli täysi katastrofi ja Kharma lähti äitiyslomalle aikalailla heti debyyttinsä jälkeen. Ei ääntä.

23. Vuoden promottaja

Tässä käydään mielestäni kolmen kauppaa. Cody Rhodesin, R-Truthin ja CM Punkin.

Rhodes on todella taitava promottaja, sillä hän osaa käyttää loistavasti erilaisia äänenpainoja, kehonkieltä, ilmauksia ja ilmeitä. Taitoa löytyy, mutta kaikkea potentiaalia ei mielestäni vielä lunastettu tänä vuonna. Syynä voi olla vähäinen mikkiaika ja Rhodesin paikka SmackDownissa.

R-Truth veti heel-runinsa aikana joka ikinen ilta loistavia promoja, jotka olivat samaan aikaan sekä koomisia, että vaarallisia. Kaikki hourina Little Jimmyistä oli toki komediaa ja sai miehen näyttämään sekopäältä, mutta se tapa miten Truth sen teki, sai hänet näyttämään vaaralliselta sekopäältä. Promot siis ajoivat asiansa loistavasti.

CM Punk oli mikissä kuin itse jumala konsanaan kesän aikana. Loistavaa mikkityöskentelyä, jossa etenkin pitää huomioida Punkin intensiivisyys. Hänestä huokui sellainen "kova jätkä" -karisma ja se oli paljolti Punkin ilmeiden ja puheen ansiota. Syksyyn mennessä Punk toki huonontui, mutta kesällä hän oli loistava ja sitä ennenkään ei yhtään huono.

Ääneni menee lopulta Punkille, sillä hän esitti tasaisesti koko vuoden ajan hyviä promoja. Truth pääsi loistamaan vasta kesällä, mikä on harmi. Mielelläni Truthille olisin tämän palkinnon suonut.

24. Vuoden manageri

Vickie hoitaa hommansa parhaiten. Kerää mielenkiintoa ja heattia suojateilleen, mistä esimerkkinä Jack Swagger, jonka uralle oli lottovoitto päästä Vickien manageriksi.

25. Vuoden selostaja

King aiheuttaa vain myötähäpeää, Booker höpisee sekavampia kuin ghettonigga crack-huuruissa, Cole ärsyttää erittäin paljon sillä väärällä tavalla eikä keskity otteluihin. Ainoa vaihtoehto on siis Josh Matthews, joka oikeasti ansaitsee palkinnon - hän yrittää ihan oikeasti selostaa sitä ottelua, kun muut selostajat kinastelevat henkilökohtaisista asioista laiminlyöden työnsä.

26. Vuoden segmentti

CM Punkin, jo legendaarisen maineen saanut, worked shoot. Valtaisa pommi, joka herätti runsaasti keskustelua ja sai allekirjoittaneen aktivoitumaan kunnolla painin katsomiseen pitkästä aikaa - ja herätti myös sen sisällä olleen markin. Ylivoimainen voittaja.

27. Vuoden tv-show

RAW on tarjonnut tasaisesti hyvää viihdettä. SmackDown! on ollut niin huono, että en ole edes sitä jaksanut katsoa. RAW:lle siis ääni.

28. Vuoden tv-matsi

CM Punk Vs. Dolph Ziggler RAW:ssa joulukuussa, päivämäärää en muista, mutta ottelu on varmasti saanut jo ääniä, sillä ottelun taso oli PPV-tasolla **** tähteä.

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable

New Nexus joutui Ortonin punttaamaksi ja Corren funktio oli minulle täysi mysteeri. Ei ääntä.

30. Vuoden tag team

Ymmärrän hyvin Saimoun päätöstä jättää ääni antamatta, sillä eihän tämä vuosi ollut mitään joukkuepainin juhlaa. Silti, annan ääneni Air Boomille. Kaksikko teki loistavaa työtä pitäessään mestaruuksia esillä ja painiessaan hyviä otteluita, joka toi tarvittavaa uskottavuusbuustia hämärän rajamailla käyneeseen mestaruuteen. Ensi vuonna toivottavasti kovempi kilpailu!

31. Vuoden promootio

En katso kuin WWE:tä, joten en vastaa tähän.

32. Vuoden feudi

CM Punkin ja John Cenan feudi oli lyhyt, mutta sillä ei ole väliä - promot, segmentit, tarina, ottelut.. Kaikki todella kovaa laatua. Toivottavasti kaksikko vielä tulevaisuudessa vetää pidemmän feudin, joka olisi sitä Cena Vs. Edge luokkaa pituudessaan.

33. Vuoden show

WWE:n Money In The Bank oli tajuttoman kova. Neljää kovaa ottelua - Money In The Bank ottelut, Orton Vs. Christian ja tietysti legendaarinen Main Event.

34. Vuoden ottelu

Kahden kauppaa käydään. Joko jo vuoden tv-otteluksi äänestämäni CM Punk Vs. Dolph Ziggler tai Money In The Bankin legendaarinen John Cena Vs. CM Punk WWE Championshipistä. Vastaus on kuitenkin helppo ja äänen saa juuri tuon MITB:in klassikko. Oli loistava tarina, tulikuuma yleisö, mahtavaa painia, suuri tunteita.. Kaikkea mitä painiottelulta voi vaatia. Erinomainen ottelu ja näyttäisin tämän ensimmäisenä otteluna painiin tutustuvalle ihmiselle.

35. Vuoden naispainija

Olenko se vain minä, vai menikö naistenpaini tänä vuonna vain huonompaan suuntaan? Taidokkaita naispainijoita on vain kaksi - Beth Phoenix ja Natalya - ja heistä molemmista tehtiin täysiä klovneja kesän aikana tuolla karmealla, koulukiusaamista matkivalla kuviollaan, jossa he hävisivät joka viikko joukkueottelun Kelly Kellylle ja Eve Torresille. En edes halua puhua tuosta kuviosta, niin hirveää paskaa se oli. En voi antaa ääntä kenellekään, sillä kukaan ei ole esittänyt sellaisia otteita, että voisin palkinnon hyvällä omallatunnolla antaa.

36. Vuoden painija

Tässä kategoriassa on vain yksi ainoa varteenotettava vaihtoehto ja hän tulee varmasti voittamaan tämän äänivyöryllä. Puhun tietysti CM Punkista.

Ääneni menee tietysti Punkille. Vuoden paras ottelu, vuoden paras segmentti, vuoden paras promottaja ja yksi parhaimmista gimmickeistä ennen HHH:n kullinlutkutusta. Jälkimmäisestä huolimatta, Punk oli vuoden paras painija. Alkuvuosi oli toki tuskaa, kun Orton nöyryytti täysin Punkia ja New Nexusta, mutta se loput puoli vuotta.. Täyttä kultaa. Punk oli loppuvuoden ajan kuumin nimi painissa sitten Stone Coldin - kyllä, vertaan Punkmaniaa Stone Coldiin, mutta vertaus on ansaittu. Jos tuollaisen saavutuksen saa, niin kyllä vuoden painijan arvonimi on enemmän kuin ansaittu, vaikka sitä platinaista huippua ei saavutettu WWE:n kananjalkaisuuden vuoksi.


Tälläiset äänet sitten tuli laitettua, vaikka korjauksia tulikin, kun luin muiden viestejä. Asioita sattuu helposti unohtamaan, joten se tulee välillä tarpeelliseksi. Tahtoisin huomauttaa, että oma seurantani oli aktiivista ennen WrestleManiaa ja sitten Punkin shootin jälkeen nykyhetkeen, mikä on ääniin vaikuttanut.

Tässä vielä enskalle helppo äänenlaskentalomake.

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Michael Cole Vs. Jerry Lawler, WrestleMania 27
2. Vuoden huonoin feudi
CM Punk Vs. Triple H
3. Vuoden huonoin segmentti
RAW:n Walkout
4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Awesome Truth
5. Vuoden huonoin gimmick
Mason Ryan
6. Vuoden pettymys
Christianin mestaruuskausi
7. Vuoden huonontunein painija
Big Show
8. Big Daddy V -palkinto
Mason Ryan

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki
CM Punk - Cult of Personality
10. Vuoden lopetusliike
Rough Ryder
11. Vuoden turn
R-Truth
12. Vuoden face
Zack Ryder
13. Vuoden heel
The Miz
14. Vuoden paluu
The Rock
15. Vuoden gimmick
R-Truth CON-SPIRACY THEORIST
16. Vuoden uutinen
Edgen eläköityminen
17. Vuoden spotti
Kehän hajoaminen Vengeancessa.
18. Vuoden "mark out moment"
CM Punkin voitto MITB:issa.

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija
John Morrison
20. Vuoden yliarvostetuin painija
Alberto Del Rio
21. Vuoden kehittynein painija
Cody Rhodes
22. Vuoden läpimurtaja
23. Vuoden promottaja
CM Punk
24. Vuoden manageri
Vickie Guerrero
25. Vuoden selostaja
Josh Matthews
26. Vuoden segmentti
CM Punkin Shoot
27. Vuoden tv-show
RAW
28. Vuoden tv-matsi
CM Punk Vs. Dolph Ziggler

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable
30. Vuoden tag team
Air Boom
31. Vuoden promootio
32. Vuoden feudi
CM Punk Vs. John Cena
33. Vuoden show
WWE MITB
34. Vuoden ottelu
CM Punk Vs. John Cena MITB 2011
35. Vuoden naispainija
36. Vuoden painija
CM Punk

[zemppari]

Crap:
1.Vuoden huonoin ottelu: Jerry Lawler vs. Michael Cole
Aika hirveää skeidaahan tämä oli. Liian pitkä, tylsä ja muuten vaan ikävystyttävä.

2.Vuoden huonoin feudi: Michael Cole vs. Jerry Lawler/Jim Ross
Mistäköhän WWE sai mieleensä, että katsojia kiinnostaisi selostajien väliset matsit. Muutenkin Colen työskentely jaksoi ärsyttää läpi vuoden.

3.Vuoden huonoin segmentti: Hornswoggle oppii puhumaan
... ja jatketaanpas.

4.Vuoden huonoin sisääntulomusiikki: Hornswoggle
Tilulililei... Päätä särkee.

5.Vuoden huonoin gimmick: Robbie E
Jaahas, Ryder-kopio. Ihanko oikeasti TNA?

6.Vuoden pettymys: Christianin mestaruus"kausi"
Yksi vuoden suurimmista järkytyksistä oli lukea Alertista spoilereita ja huomata Christianin hävinneen Boretonille. Hieno tapa kiittää veteraania. 2 päivän kausi .

7.Vuoden huonontunein painija: -

8.Big Daddy V- palkinto: Great Khali
Rutiinivoitto.

Bronze
9. Vuoden Sisääntulomusiikki: CM Punk "Cult of Personality"
Aiheutti kylmiä väreitä koko kesän. Hyvänä kakkosena Rileyn tunnari ja kolmosena McIntyren loistava viisu.

10.Vuoden lopetusliike: Air Bourne
On se vaan hieno juurikin Bournen tekemänä. Kakkosena 450 Splash.

11.Vuoden Turn: R-Truth
Kyllä tämä jäi parhaiten mieleen. Totuuden päässä napsahtaa ja se tupakan polttelu... Priceless.

12.Vuoden Face: Zack Ryder
Pitkään harkitsin Punkkia mutta lopulta Ryder vie voiton. Nousu Internet-mestarista US-mestariksi oli loistavaa ja odotan innolla mihin suuntaan Ryder lähtee vuonna 2012.

13.Vuoden Heel: The Miz
Jätkä on vaan niin luontanen heeli. Mikkityöskentely on aina ollut loistavaa ja kehätyöskentely on myöskin kehittynyt vuoden aikana.

14.Vuoden paluu: The Rock
Selvä voittaja eikä mitään muutakaan paluuta tule mieleen.

15.Vuoden gimmick: Cody Rhodes
Hahmohan oli kultaa koko vuoden. Rakastin sitä promoamista ja muutenkin yleistä olemusta. Punk häviää niukasti.

16.Vuoden uutinen: Edgen eläköityminen
Yhden suosikkipainijani eläköityminen tuli täysin puskista.

17.Vuoden spotti: Triple H:n Tombstone 'Takerille
Olihan tämä sellainen hetki jolloin luuli strekin katkeavan. Kunniamaininta Shown elbow dropille.

18.Vuoden "mark-out moment": Daniel Bryanin MITB-voitto
Punkin shoot-promo säväytti kovaa, Punkin mestaruusvoitto vielä kovempaa, mutta voiton vie täysin puskista tullut Bryanin Mitb-voitto.

Silver
19.Vuoden aliarvostetuin: Evan Bourne
Päivän yllättävin palkinto menee Bournelle. Mies, josta keskustellaan hyvin harvoin vaikka onkin hyvä kehässä. Okei, hahmo on väritön, mutta itse vain markitan tätä miestä aika paljon.

20.Vuoden yliarvostetuin: Mark Henry
Heel-turn ja gimmickin muutos eivät muuta mielipidettä Henrystä. Miten osa Alettilaisista kumartuu tämän p*skasäkin puoleen jota on haukuttu jo vuosia ja jonka potkuja on myöskin rukoiltu vuosia.

21.Vuoden kehittynein: Cody Rhodes
Mies on kehittynyt hirvittävästi Legacy-ajoista. Tylsästä Ortonin juoksupojasta sinibrändin valopilkuksi.

22.Vuoden läpimurtaja: -
Tyhjä

23.Vuoden promottaja: Cm Punk
Aina kun mies saa mikin käsiinsä luvassa on taattua laatua. Vaikka laatu on laskenut kesästä Punk on edelleen yksi parhaimpia mikkivirtuooseja. Kunniamaininnat Mizille ja Rhodesille.

24.Vuoden manageri: Vickie Guerrero
"Human Heat Machine" on nostanut Zigglerin kolkuttamaan main eventin portteja ja Swaggerin pois pohjamudista.

25.Vuoden selostaja: Josh Matthews
JR on selostanut liian vähän, King on tylsä, Cole on ärsyttävä ja muutenkin huono selostaja ja Bookerin selostuksesta ei saa aina selvää. Matthews on säilyttänyt tasonsa parhaiten eikä osallistu Colen perseilyyn.

26.Vuoden segmentti: Cm Punkin "shoot"-promo
Eiköhän tästä ole kaikki tarvittava sanottu.

27.Vuoden TV-show: RAW
Sinibrändi rampautettiin draftissa, jolloin se jäi keräilemään itseään moneksi kuukaudeksi. Raaka tarjosi loistavia matseja ja segmenttejä lähes koko vuoden. Selvä voittaja.

28.Vuoden TV-matsi: The Miz vs. John Morrison 3.1
PPv-tason matsi TV:ssä. Morrisonin viimeisen WWE-vuoden pras matsi.

Kulta
29.Vuoden Stable: -

30.Vuoden Tag team: Air Boom
Piti joukkuepainia pinnalla tämän vuoden. Tietysti myös Bourne-markitus tuo lisäpisteitä.

31.Vuoden promootio: -
Katson vain WWE:tä joten tyhjä.

32.Vuoden feudi: Cm Punk vs. John Cena
Feudi jäi lyhyeksi, mutta aivan loistavaksi. pidenpi feudi olisi ollut tietysti parempi.

33.Vuoden show: Money In The Bank
4 kovaa ottelua joista yksi 5 tähden matsi. Kevyesti vuoden paras.

34.Vuoden ottelu: Cm Punk vs. John Cena MITB
Tästäkin ottelusta on kaikki jo sanottu. Yleisö oli tulessa, ottelijat olivat tuless ja kehäotteet olivat häikäiseviä.

35.Vuoden naispainija: -

36.Vuoden Painija: CM Punk
Tulessa koko vuoden. Alkuvuoden New Nexusista Voice of the Voicelessiin. Muutama huippuottelu, loistavia promoja... Kukaan ei päässyt tänä vuonna lähellekkään Punkkia.

[Sexton Hardcastle]

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
2. Vuoden huonoin feudi
3. Vuoden huonoin segmentti
4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
5. Vuoden huonoin gimmick
6. Vuoden pettymys
7. Vuoden huonontunein painija
8. Big Daddy V -palkinto

Pronssinen kategoria
9. Vuoden sisääntulomusiikki
10. Vuoden lopetusliike
11. Vuoden turn
12. Vuoden face
13. Vuoden heel
14. Vuoden paluu
15. Vuoden gimmick
16. Vuoden uutinen
17. Vuoden spotti
18. Vuoden "mark out moment"

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija
20. Vuoden yliarvostetuin painija
21. Vuoden kehittynein painija
22. Vuoden debytantti
23. Vuoden promottaja
24. Vuoden manageri
25. Vuoden selostaja
26. Vuoden segmentti:
27. Vuoden tv-show
28. Vuoden tv-matsi

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable
30. Vuoden tag team
31. Vuoden promootio
32. Vuoden feudi
33. Vuoden show
34. Vuoden ottelu
35. Vuoden naispainija
36. Vuoden painija: R-TRUTH
Unohtakaa Punk. Heel-turninsa myötä uudestisyntyneen Truthin uskomaton run kesti Extreme Rulesista aina vuoden loppuun asti siinä missä Punk oli sen muutaman kuukauden parasta ja sitten alkoi masentava alamäki. Hulvaton joukkue Mizin kanssa, nousu ensimmäistä kertaa ottelemaan PPV:n pääotteluun mestaruudesta one-on-one John Cenan kanssa, Rockin kohtaaminen tämän paluuottelussa ja varsinkin ne huikeat promot viikosta toiseen. Simppelisti vuoden viihdyttävin hahmo.

[Ihmine]

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Jerry Lawler-Michael Cole @WrestleMania. Ottelussa ei vaan ollut mitään positiivista. Pelkkä ottelu kesti kauemmin, kuin WM:n WHC-matsi, kehätoiminnasta tuskin tarvii puhua ja vielä lopuksi piti pahan Austinin Stunneerata viaton raukka Josh Mathews

2. Vuoden huonoin feudi
Jerry Lawler-Michael Cole olisi tähänkin varteenotettava vaihtoehto, mutta Michael Cole-JR on ollut kuitenkin vielä jäätävämpää, toivottavasti tätä ei tarvi enempää perustella

3. Vuoden huonoin segmentti
JR-Michael Cole rap battle. Ideana juuri niin huono ko voi olettaa ja kun lyödään JR huono muisti päälle niin tulos oli tämä.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Jinder Mahalin aivoja sulattava stereotyyppinen intialaisrenkutus kieltämättä vie potin.

5. Vuoden huonoin gimmick
Jinder Mahalin aivoja sulattava stereotyyppinen intiaksi promotus meinaa viedä potin tässäkin, mutta laitetaan nyt Michael Cole, koska jos joka jaksossa sama asia ärsyttää jo näin kauan aikaa, on jokin pahasti pielessä.

6. Vuoden pettymys
Christian oli facena liekeissä ja voitti tunteellisesti maailmanmestaruuden. Ja pitää sitä 2 päivää. Eli Christianin mestaruuskausi.

7. Vuoden huonontunein painija
Tämä on vaikea. Meinasin laittaa Matt Hardy, mutta Hardy paini kuitenkin ainakin yhen varsin kivan matsin AJ Stylesin kanssa, eikä nyt mikään kehätaituri ikinä ollut, joten jätetään tyhjäksi.

8. Big Daddy V -palkinto
Khali ei nyt kamalan näkyvä ole ollut ja McKilkutin on kuitenkin teknisesti kehässä ihan hyvä, joten annan ääneni Michael Colelle, joka ikävä kyllä on paininut vuonna 2011.

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki
Cult of Personalityhän tämän vie ja on itsellänikin yksi ehdottomista lemppareista. Minulle mieluisin oli kuitenkin The Undertaker ja Ain't No Grave. Sopi hiukan yllättäenkin aivan loistavasti ja loi ihan erilailla eloa miehen sisääntuloon ja hahmoon.

10. Vuoden lopetusliike
Jaa-a. Voisin heittää tähän hiukan yllättävästi Hunicon Senton Bombin. Tyylikäs, hyvin toteutettu, eikä liikaa käytetty liike.

11. Vuoden turn
R-Truthin turn oli sekä toteutukseltaan, että hahmonkehitykseltään mielestäni vuoden 2011 onnistunein, se muutti yhden eniten vihaamistani hahmoista melko kiinnostavaksi ja oli segmenttinäkin tosi hyvä.

12. Vuoden face
Zack Ryder tv-aikaa saatuaan on ollut kyllä älyttömän sympaattinen ja kiinnostava face, kunnon maitonaama, mutta silti kiinnostava.

13. Vuoden heel
Mark Henry. Vaikka ei todellakaan suosikkeja, on Mark hyvän bookkauksen ansiosta ollut pitkään aikaan ensimmäinen oikeasti pelottava ja uskottava heel-hahmo ja nimen omaan heel.

14. Vuoden paluu
The Rockin paluusegmentti oli huikea hetki, ainakin täällä markattiin täysillä. Vaikkei mikissä ole ihan täysillä loistanut, on Rockin paluu ollut ehdottomasti isoin ja mahtavin juttu.

15. Vuoden gimmick
The Voice of the Voiceless CM Punk oli aivan huikeaa settiä. Mikkityöskentely varsinkin Cenaa ja Hunteria vastaan huikeaa ja toi ihan uudenlaista kiinnostusta WWE:hen tällä kapinallaan.

16. Vuoden uutinen
Ehkä se kuitenkin oli Edgen eläköityminen. Mies oli kuitenkin silmämääräisesti vielä kunnossa joten uutinen oli aika pommi.

17. Vuoden spotti
Kehän hajoaminen Henryn ja Show'n käsittelyssä oli harvinainen, yllättävä ja shokeeraava spotti.

18. Vuoden "mark out moment"
CM Punkin mestaruusvoitto @MITB. Asia, jota toivoi niin suuresti, muttei kehdannut odottaa. Sai ainakin meikäläisen huutamaan onnesta ja hyppimään yksin pimeässä

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija
John Morrison sai ihmeellisen paljon risuja viime vuonna, huolimatta siitä, kuinka hyvä mies todellisuudessa kehässä oli. Ei saanut mikkiaikaa paljoa, mutta oli viime vuonna silloinkin lähes OK, joten ihmeellistä vihaa ympäri nettiä miestä kohtaan ollut. Taidan kuitenkin sittenkin äänestää John Cenaa. Miestä ei ole nyt aivan kamalasti ainakaan täällä haukuttukkaan, mutta ei myöskään ole saanut juurikaan arvostusta loistavista otteluistaan tänä vuonna, eikä varsinkaan mikkitaidoista, varsinkin kun herra kuitenkin ownasi The Rockia raskaalla kädellä jättäen tämän yleensä aivan sanattomaksi toistamaan catchphrasejaan ja myös miehen tuliset promot CM Punkin kanssa on jätetty lähes noteeraamatta.

20. Vuoden yliarvostetuin painija


21. Vuoden kehittynein painija
Dolph Ziggler on kieltämättä loistava, mutta kehitys on ollut lähinnä bookkauksessa. Sama ilmiö vielä pahemmin Ryderin kanssa, joka kyllä taidoiltaan on ollut samaa tasoa ennenkin, saanut nyt vaan tv-aikaa. Cody Rhodes ei nyt ihan hirveän mielenkiintoinen ole vieläkään. Laitetaan siis The Miz, joka on taas harpannut valovuosia kehätyöskentelyssään. Nyt voidaan puhua jo hyvästä kehäosaajasta kelvollisen sijaan.

22. Vuoden debytantti
Ehkä se kaikesta huolimatta on Sin Cara. Hyvä painija botcheista huolimatta ja mielenkiintoinen hahmo.

23. Vuoden promottaja
CM Punkin mikkityöskentely on ollut kaikista tulisinta ja mielenkiintoisinta, varsinkin shootissaan, Cena-feudissa ja HHH-feudissa.

24. Vuoden manageri
Ricardo Rodriquez on aivan hulvaton hahmo ja välillä melkein mielenkiintoisempi kuin ADR itse, tuoden joka tapauksessa oikeasti lisää Alberton hahmoon.

25. Vuoden selostaja
Josh Mathews on nykyään lemppari ja äärimmäisen tasainen suorittaja, mutta pelkästään HIACin lopun ansiosta Jim Ross ansaitsee palkinnon. Loi uskomattomasti tunnelmaa ja syvyyttä Awesome Truthin hyökkäykseen.

26. Vuoden segmentti
Punkin shoot. Lainaan Austinin Twitteriä: "@CMPunk just melted my 52 inch TV with a scorching hot promo...delivery, content, and attitude...one of the best promos I've ever seen."

27. Vuoden tv-show
RAW on välillä tarjonnut niin uskomatonta settiä, että ansaitsee tämän pokaalin. Varsinkin Punkin kulta-ajat olivat loistavia muunkin ohjelman puolesta.

28. Vuoden tv-matsi
John Morrison-The Miz WWE-mestaruudesta oli hyvää äksöniä ja sai oikeasti kannattamaan Morrisonia loppuun asti.

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable

30. Vuoden tag team

31. Vuoden promootio
TNA:lle yritin antaa mahdollisuuden ja BFG oli hyvä show ME:hen asti. ME vaan jotenkin muutti koko tuotteen niin luoltaantyöntäväksi. Ehkä tänä vuonna uudestaan. WWE.

32. Vuoden feudi
Punk-Cena oli itsessäni kaikista eniten tunteita herättänyt feudi, vaikka kesken loppuikin. Loistavat promot ja monta loistava matsia tuovat tämän pokaalin kotiin.

33. Vuoden show
Money in the Bank oli matsien tasoltaan loistava ja mm. Bryanin salkkuvoitto ja Punkin mestaruusvoitto olivat mahtavia hetkiä.

34. Vuoden ottelu
Tavallaan jo aika tylsä kaava, mutta Cena-Punk @MITB oli tunnelmaltaan niin uskomaton ja kaiken lisäksi hyvin rakenneltu ja hyvin bookattu. Kehä-äksönikään kalpenee harvan rinnalla.

35. Vuoden naispainija

36. Vuoden painija
CM Punk on ollut läsnä todella monessa palkinnossa ja ansaitsee tämänkin. Nosti kiinnostuksen painiin uudelle tasolle ja esitti uskomattomia otteita vuonna 2011. Vuoden painija ehdottomasti.

[DonEmilio]

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
En kutsuisi Hardyn huumeseikkailua otteluksi, koska Jeffin ansiosta matsia ei kunnolla edes käyty. Ja parempi niin. Jostain syystä huonoja matseja oli kummankin ison lafkan isoimmassa tapahtumassa, tosin WWE:lle siitä alkaa muodostua perinne. BFG:n main event oli bookkauksensa takia kuraa, mutta siitä ei voi painijoita syyttää. Sen sijaan Manian selostajien pelleily oli kaikin puolin kammottavaa tuubaa. Pakkoko sinne joka vuosi on tällainen kalkkuna laittaa, nyt ei edes ollut vastaavaa nostalgiamomenttia kuin Vince vs Bretissa.

2. Vuoden huonoin feudi
Michael Cole on milloin ketäkin selostuskumppaniaan vastaan. Oli vastassa King, J.R. tai Booker (tämä ei onneksi ole vielä fyysiseksi purkautunut, ehkä se nähdään tänä vuonna), tulos on hanurista. Ehkä tämä sitten on uudenlaista bookkausta ja minä konservatiivisena smarkkina olen vain tyhmä kun en tajua sen mahtavuutta, mutta Michael Cole vastaan kuka tahansa ei-painija on minusta kamalaa kuraa.

3. Vuoden huonoin segmentti
Hei, Michael Cole –putki jatkuu. Minut on siis workattu! Slammy awardsit kokonaisuudessaankin oli huono jakso, mutta se avaussegmentti Colen, J.R.:n ja Bookerin välillä oli kaamea. Räppäyskisaa ja J.R.Roonieta, voi luojan pyssyt.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Yoshi Tatsun pimputus ja Kendrickin uusi mitäänsanomattomuus olivat kovia kilpailijoita, mutta kumpaakaan ei kuultu niin usein, että ärsytyskynnys olisi noussut liikaa. Sen sijaan se Aksanan typerä pornosaksofoni on ylikammottava, ja viittaa siihen, että seuraavaksi taas tarjolla kiusallisen huonoa takahuonesegmenttiä.

5. Vuoden huonoin gimmick
Onhan näitäkin, mutta Eric Young on suht katsottava painija, ja siinä World Eliten heel-versiossaan kiinnostava. Sitten hän sai osuman päähän, ja hänestä tuli mukahauska vammainen. Vuoteen sisältyvät niin TNA:n mestaruusvyön tonkiminen roskiksesta ja sen kanssa kikkailu, vierailu Hollywoodissa, ja jälleen yhden tositv-urpon tuominen TNA:han. Ei näin.

6. Vuoden pettymys
WWE:lla toistuu huonon Maniamatsin lisäksi myös se, että kesän hieno kuvio vesitetään myöhemmin, kuten kävi Nexukselle, ja tänä vuonna Punkille. Se ei niin paljon edes harmittanut, kun sitä osasi odottaa. Edgen eläköityminen tai vaikkapa Macho Manin kuolema olivat surullisia asioita, mutta ei niitäkään pettymyksinä varsinaisesti voi ottaa, niin se käy sanoisi Vonnegut. Niihin ei juuri voitu vaikuttaa. Hardyn perheen syöksyyn olisi voitu vaikuttaa ja se olisi voinut olla vuoden pettymys, mutta en enää jaksa nistiveljeksiä. Tehneet mitä tehneet, se niiden oma asia on.

Mutta herra Anderson-Kennedyä kyllä jaksan. Olen digannut hänestä jo debyytistä lähtien ja vuoden alussa vaikutti, että 2011 olisi Andersonin vuosi. Hevon perseet. Turnia turnin perään, Bully Rayn biatchina olemista ja viimeisimpänä täysi unohdus. Viimeisin havaintoni Andersonista taitaa olla, että hän oli takahuoneessa pelaamassa videopeliä ja siinäpä se. Toivottavasti vuosi 2012 on parempi kuin Andersonin vuosi 2011.

7. Vuoden huonontunein painija
Matt Hardy huonontui kyllä ihmisenä, mutta oliko painillinen putoaminen yhtä tiukka? Ne matsit, joita häneltä TNA:ssa näin, olivat ihan kelpoja. Vastaanpa siis Hernandez, joka aikoinaan LAX:issa vaikutti kelvolta, mutta tämä uudelleenlämmitys on ollut kehnoa, johtuen jo partneristaan. Ei ole sama Hernandez, tai sitten aika on vaan kullannut ne aiemmat muistot. Lisäksi teloi vastustajansa saikulle, mikä ei ole koskaan hyvä juttu.

8. Big Daddy V –palkinto
No, Hernandez teloi Jesse Nealin, hänen partnerinsa puolestaan MCMG:sin. Anarquia on kehno painija ja vaarallinen kehässä, huonolla tavalla ärsyttävä mikissä, kaikin puolin tylsä köriläs. Pois, pois.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Tämä voi olla kyllä todella outo valinta, mutta pitkän J.R.ättömän kauden jälkeen oli mahtavaa kuulla hänen tunnarinsa. Sehän on vain sellainen marssimainen päräys, mutta toimii. Mikään muu ei ole saanut samalla tavalla kiksejä aikaan. Cashin Ain’t no gravesta en koskaan juurikaan ole digannut, kun olen jäänyt koukkuun tähän Crooked Stillin versioon.

10. Vuoden lopetusliike
Viime vuonna RKO sai ääneni, mutta menköön tällä kertaa Air Bournelle, eli shooting star pressille. Komia liike, mutta tavallaan ongelma Bournella, koska huolimatta kehätaidoistaan fanit odottavat häneltä vain tuota liikettä.

11. Vuoden turn
En digannut R-Truthista juuri lainkaan toissa vuonna. Vanha tylsä patu jolla ei tuntunut olevan mitään annettavaa. Mutta sitten tuli vesipulloepisodi, käännös, ja yht’äkkiä Truth oli liekeissä. Sekopää-heel toimi aivan loistavasti, ja todisti, että R-Truth on yksi niistä harvoista WWE:ssa, jotka osaavat olla oikeasti hauskoja. Saapa nähdä miten sekopää-face toimii.

12. Vuoden face
Harvoja ovat ne, jotka saavat niin internetin smarkit kuin taviskatsojatkin lähes poikkeuksetta puolelleen. Zack Ryder on yksi sellainen, ja hän saavutti tämän jo ennen kuin häntä kunnolla edes ohjelmissa käytettiin. Toki hän on aikoinaan voittanut tag-mestaruuden jne, mutta nyt hän on luonut itse nahkansa ja tähtensä. Nauttikoon nyt siitä, koskaan ei tiedä kuinka kauan suosio kestää.

13. Vuoden heel
WWE:llä tuppaa olemaan paha tapa bookata heelit faceja heikoimmiksi, jolloin heistä ei ole todellista uhkaa. Tänä vuonna Henryn bookkaus tuhoajana on nostanut hänet spottiin, ei niinkään henkilön taidot tai muut ominaisuudet. Toisaalta, kyllä hänellekin täytyy pieni tunnustus antaa, sillä jos samanlaiseen rooliin kuvittelee jonkun toisen monsterin, kuten Khali tai vaikkapa Zeke Jackson, ei lopputulos olisi välttämättä ollut yhtä ruusuinen. TNA:ssa kuitenkin Bully Ray vetää niin hyvin rooliaan (tai ehkä hän on oikeastikin sellainen mulkkerson mitä dirt sheeteistä on voinut lukea), että saakoon hän ääneni. Kuten joku jo siitä totesikin, hän sai jopa Philadelphian ECW:n muistaneet fanit booaamaan hänelle. Loistavia promoja jatkuvasti.

14. Vuoden paluu
Totta kai se on Rock. Voiko se olla joku muu kuin Rock? Rockin paluu oli niin sähköinen ja energinen ja mahtava että ei kai se voi olla kukaan muu kuin Rock?

Paluu oli kyllä mahtava. Mutta sitten paluun jälkeen mies joka ei koskaan enää fanejaan jätä, alkoi esiintyä harvemmin ja harvemmin, ja silloinkin videoklipeissä. Cenamaisesti ajateltuna, Rock ei palannut, hän vain tekee vierailuja. Tuskin kukaan ajattelikaan, että hän kokopäiväisesti palaisi rosteriin, mutta vuoden kuluessa on tuon paluun fiilis laimentunut videotervehdysten ynnä muiden ansiosta. Ei hän paluutaan tehnyt ensisijaisesti rakkaudesta faneihin tai lajiin, vaan varmaankin suurena tekijänä oli se, että Vince pläjäytti kouraan ison tukun rahaa. Välillä jopa tuntuu, ettei Rock tehnyt paluuta, vaan Dwayne Johnson, joka näyttelee Rockia.

Ainut joka voisi pistää hanttiin Rockille on Kevin Steen. Vuoden hän oli vain poissa ROHista, 2010 joulukuussa lähti, ja 2011 joulukuussa lopulta palasi. En ole aikoinaan hänestä kovinkaan pitänyt, mutta vuoden kuluessa aloin yhä enemmän kaipaamaan kyseistä pallomahaa. Käsittääkseni hän oli ja on yksi ROHin rosterin suosituimpia nimiä, ja siitä huolimatta häntä pantattiin vuosi. Kyllähän hänellä teasattiin. ROHissa paini on keskiössä, ja monesti muut segmetit ovat usein aika kökköjä. Ei tässä tapauksessa. Esimerkiksi Steenin vierailu Best in the worldissa oli upea. Anteeksipyytelevä, katuva Steen kiittelee mahdollisuudesta saada puhua ROHin työntekijöille, omistajille ja faneille, hänen täytyy saada sanoa heille yksi tärkeä asia. ”My name’s Kevin Steen…AND FUCK RING OF HONOR!” Hieno hetki, samoin Final Battlen brutaali matsi ja sen jälkeiset tapahtumat.

Vaikka Rockin paluu oli huikea, Steenin paluussa kaikki tehtiin mielestäni oikein, Rockilla ei niinkään. Eikä Steenin paluuta ole vielä ehditty kusta. Olen vastarannankiiski, annan äänen Kevin Steenille.

15. Vuoden gimmick
“Whoops, I'm breaking the fourth wall.”
Jos tämä kyyninen ja kayfabea mukamas rikkova hahmo voidaan gimmickiksi laskea, niin annetaan ääni CM Punkin Voice of the voicelessille. Punkin kesä oli hienoa aikaa ennen kaikkea arvaamattomuutensa takia. Ei pystynyt näkemään etukäteen, miten kuviossa tulee käymään, kuinka paljon jutuissa on totta ja kayfabea, ja mitä Punk tulisi mikissä sanomaan.

16. Vuoden uutinen
Edgen lopettamispäätös tuli kyllä ikävänä iskuna. Toisaalta kaikkihan lopettavat jossain vaiheessa, paitsi Ric Flair. On aina sääli, jos painija ei pysty lopettamaan omilla ehdoillaan, mutta ehkä kuitenkin parempi näin. Nyt hän voi aina välillä tehdä vierailuja muutenkin kuin pyörätuolissa.

17. Vuoden spotti
Ricardolle olisi kiva antaa ääni, mutta TLC-matseissa tuollaiset tikkailta putoamiset ovat pedattuja, ja ne osaa ennakoida. Ääni menee jo nyt WWE:n riveistä poistuneelle Morrisonille, ja hänen hämähäkkimies-tempaukselleen Rumblesta. Se oli uskomattoman hieno spotti, vaikka samalla tajusi, ettei hän tule matsissa pärjäämään. Hetken aikaa vaikutti, että Morrisonille tapahtuu hienoja asioita vuonna 2011, mutta sepä sitten siitä. Ja kai hän saa siitä itseäänkin syyttää.

18. Vuoden "mark out moment"
“So ladies and gentlemen of the WWE Universe, Vince, John, Sunday night, say goodbye to the WWE Title, say goodbye to John Cena, and say goodbye to CM Punk!”
Vaikka koko MITB oli melkoista markkaamista (Bryan voittaa salkun, Christian voittaa mestaruuden), oli se lopetus melkoinen kirsikka kakun päälle. En olisi uskonut, että Vincellä oikeasti olisi ollut pokkaa sellaiseen, mutta niin vain kävi. Punk voittaa mestaruuden, Punk selviytyy Del Riosta, heittää Vincelle lentosuukon hyvästiksi ja poistuu WWE:sta mestaruuden kera.

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Sic transit gloria mundi. Kun hän debytoi toissavuonna WWE:ssa, Alberto Del Rio tuntui olevan internetin fanien uusi kultapoika. Vaikutti, että kaikkialla häntä ylistettiin ja pidettiin toisena tulemisena. Ja sitten, vuoden 2011 aikana mielipiteet muuttuivat. Del Rio alkoikin olla huono kehässä ja tylsä. Hän saavutti liian paljon liian nopeasti, ja gimmick oli huono.

Minusta hän ei niin surkea ole mitä esimerkiksi täällä on saanut lukea. Hän on keskivertoa parempi kehässä, mutta on joutunut muokkaamaan meininkiään WWE:mäisemmäksi. Hän toisteli pitkään destinyään, mutta harvalla painijalla on vapaa sana mikissä. Gimmick kaipaisi viilaamista, mutta menettelee toistaiseksi. Hieman takapakkia hän on ottanut, mutta ainesta on parempaan.

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Zack Ryder. Tästä saattaa tulla noottia niskaan, joten koitetaan perustella. Tässä haetaan internet-smarkkien ylirakastamaa painijaa, ja Ryder on juuri sellainen. Minäkin kyllä pidän hänestä, mutta se ylistyksen määrä minkä hän sai verrattuna siihen, mitä hän oli esimerkiksi näyttänyt kehässä Superstarsissa oli järjetön. Kaikki perustui siihen, että vapaa-aikanaan, kun WWE ei keksinyt hänelle käyttöä, hän teki videoita Youtubeen. Minusta ne eivät olleet mitenkään erityisen hyviä, varsinkin alkupään setit ovat kohtuullisen kökköä huumoria ja vielä huonompaa teknistä toteutusta. Olen iloinen hänen puolestaan, että hän on saanut ihmiset taaksensa niin hyvin, mutta se palvonnan määrä, jota hän sai ennen kuin oli osoittanut yhtään mitään erityistä (ainakaan minulle), oli käsittämätöntä. Mutta kuten aliarvostetuimman kohdalla voi todeta, palvonta voi kadota nopeasti.

21. Vuoden kehittynein painija
Voiko nelikymppinen patu olla kehittynein? Mikä ettei. Se muutos mikä Bully Rayssa tapahtui viime vuonna on huima. Paino putosi, kehäotteet paranivat, ja hyvistä promoista tuli erinomaisia. Hän on yksi harvoista TNA:n papoista, joka on oikeasti ansainnut saamansa nosteen.

22. Vuoden debytantti
WWE:ssa suht epäonnisia uutuuksia, TNA:ssa Aries on jo aiemmin piipahtanut, eivätkä X-divarin poijaat tai isommat Crimson tai Gunner niin paljon nappaa että äänen heille antaisin. Annan äänen henkilölle, jolle toivon voivani antaa sen myös vuoden päästä.

Dean Ambrose painii vasta FCW:ssa, mutta ei hän ole ihan märkäkorva vaan indy-taustaa on. Hän on yksiselitteisesti mahtava. Ei ole tainnut kukaan vaikuttaa niin lupaavalta ensi silmäyksellä silmissäni. WWE:hen 2012 ja tie on auki taivasta myöten.

23. Vuoden promottaja
“It’s funny to me that Vince’s bending over backwards to give me everything I’ve ever wanted, and the reason that’s funny is because all I’ve ever really wanted is this little microphone.”
Onhan niitä monia hyviä puhujia, sellaisiakin jotka supliikeillaan korvaavat kehnommat kehätaidot, mutta yksi mies on tehnyt mikistä todellisen aseen. CM Punk.

24. Vuoden manageri
Vickie on kyllä tänäkin vuonna tehnyt oikein hyvää työtä. Kuitenkin mietityttää välillä, että olisivatko hänen suojattinsa päässeet paremmin jo lentoon, jos Vickie ei olisi taustalla. Olisiko jo aika päästää esimerkiksi Ziggler kohti uusia korkeuksia? Ricardo Rodriguez puolestaan tuo paljon lisää ADR:n hahmoon, ja ilman häntä Del Rio olisi vieläkin tylsempi. Hän ei kuitenkaan jätä ADR:ää varjoonsa, niin kuin Vickie suojateilleen välillä tekee.

25. Vuoden selostaja
Oikeastaan kukaan ei ole osoittanut ansaitsevansa tätä. Cole oli aiemmin ärsyttävä, ja nyt hän on yleensä superärsyttävä. Mathews jää turhan usein Colen höpinöiden alle, mutta hänessä olisi ainesta parempaan. Booker on petrannut vuoden mittaan, mutta eipä häntäkään aina jaksa. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, niin ehkä ensi vuonna. King nyt on yleensä ihan unessa eikä tunnu olevan kiinnostunut mistään. Hän oli ärsyttävä aikaisemminkin, mutta nykyään hän on menettänyt kaiken särmänsä. Joutaisi jo eläkkeelle likainen vanha ukko.

Täytyy varmaan tyytyä Mike Tenayihin. Hän ei ole toisaalta missään vaiheessa erityisesti loistanut, mutta ei myöskään ärsyttänytkään, hoitanut tonttinsa moitteetta.

26. Vuoden segmentti
“John Cena, while you lay there hopefully as uncomfortable as you possibly can be, I want you to listen to me. I want you to digest this because before I leave in three weeks with your WWE Championship, I have a lot of things I want to get off my chest.”
Tätä ääntä ei voisi kuvitellakaan antavansa jollekin muulle segmentille kuin Sille Promolle. Sitä kuunnellessa ja katsellessa ensimmäistä kertaa ei voinut kuin miettiä, että mitähän helevettiä nyt tapahtuu. Se käynnisti kiinnostavimman kuvion pitkään aikaan, nosti Punkin ansaitsemalleen tasolle, ja teki showpainista hetken aikaa taas jännittävää.

27. Vuoden tv-show
Eipä juuri muutoksia ole ollut ohjelmissa, RAWeihin ladataan suurimmat tapahtumat ja tähdet, SD:ssa on painia, ja uusia naamoja koitetaan nostaa kortissa ylöspäin, kunnes draftataan Rawiin. Impact oli mainettaan parempi varsinkin mitä pidemmälle vuosi ehti, mutta pahimmillaan melkoista kuraa. ROHia ei niin paljon aina jaksanut katsoa, ja näistä pienemmistä ohjelmista FCW kiinnostaa NXT:tä enemmän.

Annetaan ääni yllättäjälle, tosi-tv ohjelmalle nimeltä Tough enough. Yllättävän kiinnostava ja hyvin toimiva juttu, ja Stone Cold kruunasi kaiken. Toivottavasti ainakin Martinista kuullaan vielä, vaikutti lupaavalta.

28. Vuoden tv-matsi
Jostain syystä vuoden ensimmäiseen lähetykseen tavataan laittaa kova matsi, ja viime vuoden ekan RAW:n Miz vs Morrison saa minun ääneni. Yllättävänkin kova matsi, jossa oli hyvin historiaa takana. Ikävä vaan että Morrison meni ottamaan huilia, mutta ehkäpä hän vielä palaa.

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable
Stableja ei tänä vuonna kovinkaan hyvin käytetty. WWE tuhosi Nexuksen rippeet, ja TNA:ssa Fourtune ja Immortal jatkoivat kisaansa. ROHissa en voi sietää Truth Martinia, eikä Embassyn lämmittelykään iske. Äänen saakoon harvinainen face-stable, eli Fourtune. Perustuuhan se TNA:n nuorten konkareiden rintamaan, eikä siihen ole vain lätkitty satunnaisia painijoita.

30. Vuoden tag team
Pikku hiljaa alkaa nousta WWE:ssa uusia joukkueita, kuten Usot ja Colonin serkukset, mutta edelleen aika heikoilla ollaan. ROHissa on paljon kovia joukkueita mutta mikään niistä ei nappaa erityisen kovaa. TNA:kin tuhosi aika tehokkaasti oman joukkuedivarinsa, mutta olihan niitä loukkaantumisiakin, kuten MCMG:sillä. Tämä lienee viimeinen mahdollinen vuosi äänestää Beer Moneyta, ja kyllähän he sen ansaitsevat. Syksyinen nousu TNA:n tasossa johtuu osittain BM:n hajoamisesta, eikä kumpikaan jäänyt Jannetyksi.

31. Vuoden promootio
Aika vähästä on valittava, kun katsoo vain kolmea. ROH on painillisesti ehkä parasta, mutta muuten tylsähköä. TNA menee välillä niin metsään, että metsän toinen reuna jo pilkottaa. WWE ei ole täydellinen, ja tekee välillä todella ärsyttäviä asioita, mutta paras se näistä on.

32. Vuoden feudi
Nyt on vaikea. Cena vastaan Punk katkesi vähän turhan lyhyeen, Jarrett – Angle sisälsi turhan paljon TNA:ta ja Karenia, Zack vs. Dolph oli pitkittelyä kunnes saatiin se mestaruusmatsi ja sitten se olikin jo ohi.

Ehkäpä annan ääneni Christianille ja Randylle. Tasaisen hyviä otteluita, ja Chrissekin sai välillä pitää sitä vyötä, vaikka olikin turhan paljon altavastaajana.

33. Vuoden show
Money in the Bank sisälsi monia hienoja hetkiä, ja jo heti sen nähtyään mietti, että aika paljon saa tapahtua, jos tämä ei ole vuoden paras PPV. Paljon on tapahtunut, muttei niin paljon.

34. Vuoden ottelu
”I hate this idea that you're the best...because you're not. I'm the best. I'm the best in the world.”
Money in the Bankin main eventiin oli ladattu jo tarinallisesti sellaiset panokset, ettei paremmasta väliä. Ehkä painillisesti jokin muu matsi olisi voinut olla parempi, sillä botcheja sattui jne, mutta se kaikki korvautui muilla seikoilla. En muista milloin viimeksi yleisö olisi ollut niin vahvasti mukana, tai milloin olisi ollut niin epävarma siitä, että mitä tapahtuu ottelun jälkeen. Odotin ottelua varmasti monen muun tavoin suurin toivein, eikä se pettänyt.

35. Vuoden naispainija
Mietin pitkään antaisinko äänen Bethille, mutta naisdivarin bookkaus WWE:ssa on ollut vähintäänkin erikoista. Kharman saapuminen ja dominointi oli hienoa nähtävää, kunnes tuleva penska pilasi nosteen. Sitten tehtiin Bethista ja Nattiesta heelejä ja annettiin samaa roolia kuin Kharmalle, mestaruuden saaminen kesti vain yllättävän pitkään. Heistä tehtiin naispainijoita erona mallidiivoihin. Mutta sitten he ovat alkaneet viikkolähetyksissä häviämään järjettömän paljon noille malleille, joita parempia heidän pitäisi olla.

TNA:ssa asiat ovat jotensakin paremmin, ja siellä on varsinaista naispainiakin arvostettu, hiljattain oli Impactin main eventina Kimin ja Jamesin mestaruusottelu. Kumpikin ovat kovia kandidaatteja, mutta annan ääneni silti Winterille. Jäätävän kaunis nainen, pärjää kehässä, pystyy vetämään suht hyviä promoja annetusta surkeasta vampyyrinoitakummitusmateriaalista, ja lisäksi hieno tunnari.

36. Vuoden painija
”Do I have everybody’s attention now?”
Eiköhän se ole tässä tullut selväksi ketä minä markitan. Viime vuonna vastasin CM Punk, ja tämä vuosi on ollut hänelle entistä parempi. Vaikka kesän jälkeiset tapahtumat ovat olleet osittaista takapakkia, ei vastusta silti ole. Vuoden painija on CM Punk, hieno mies.

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu: Cole – Lawler, Mania.
2. Vuoden huonoin feudi: Cole vastaan kuka tahansa ei-painija
3. Vuoden huonoin segmentti: Cole, Booker & J.R., Slammyjen avaus
4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki: Aksana
5. Vuoden huonoin gimmick: Eric Young
6. Vuoden pettymys: Andersonin vuosi 2011
7. Vuoden huonontunein painija: Hernandez
8. Big Daddy V –palkinto: Anarquia

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki: J.R.
10. Vuoden lopetusliike: Air Bourne
11. Vuoden turn: R-Truth
12. Vuoden face: Zack Ryder
13. Vuoden heel: Bully Ray
14. Vuoden paluu: Kevin Steen
15. Vuoden gimmick: CM Punk
16. Vuoden uutinen: Edge eläkkeelle
17. Vuoden spotti: John Morrisonin seinälläkävely Rumblesta
18. Vuoden "mark out moment": CM Punk voittaa mestaruuden MITBissa

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija: Alberto del Rio
20. Vuoden yliarvostetuin painija: Zack Ryder
21. Vuoden kehittynein painija: Bully Ray
22. Vuoden debytantti: Dean Ambrose
23. Vuoden promottaja: CM Punk
24. Vuoden manageri: Ricardo Rodriguez
25. Vuoden selostaja: Mike Tenay
26. Vuoden segmentti: CM Punkin Promo
27. Vuoden tv-show: Tough Enough
28. Vuoden tv-matsi: Miz vs Morrison, vuoden 1. Raw.

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable: Fourtune
30. Vuoden tag team: Beer Money
31. Vuoden promootio: WWE
32. Vuoden feudi: Orton vs Christian
33. Vuoden show: MITB
34. Vuoden ottelu: Punk vs Cena, MITB
35. Vuoden naispainija: Winter
36. Vuoden painija: CM Punk