Klassikkomittelöt

[Coca]

Lueskellessani enskan Otteluarvostelut-aihetta, aivoni kävivät väkisinkin availemaan lukuisia muistilokeroita löytääkseen mahdollisimman upeita painiotteluita. Kasasin kokoon pienen listan kohtaamisista, jotka ovat painuneet erityisen tarkasti mieleen täydellisyyttä hipovan laatunsa ansiosta. Nämä ottelut ovat saaneet aikaan legendoja. Ne sisältävät tunnetasojen heittelemistä laidasta laitaan turhautumisesta ja epätoivon kouristuksesta aina helpotuksen ja onnen kyyneliin saakka. Nämä pienet hetket välittivät koko painille tyypillisen eeppisyyden nuoraneliön keskeltä niin yleisöön kuin ruutujen toiselle puolen miljoonien ihmisten pääkoppiin. Pikku-Markku saattoi valvoa tunteja normaalia pidempään pureskellen paitansa kaulusta jännityksestä, mutta yhtä lailla metrien päässä perheen päänä toimiva Pekka vääntyili nahkasohvansa pohjalla. Ottelun päätyttyä kumpikin loikkasi ilmaan ja päästi oman riemunhuutonsa. Uusi mestari oli kruunattu ja paha oli saanut palkkansa. Istuipa mestarin valtaistuimella sitten Steve Austin tai John Cena, huippuotteluiden jälkeen kuka tahansa painista ymmärtävä katsoja osasi huokaista ihastuksesta ja leimata tämän julkaisun päälle sinetin: CLASSIC.

Mikäli sinulla lukijana heräsi aiheesta minkään sortin ajatuksia, älä pelkää asettaa sormiasi näppäimistölle. Millaisia ominaisuuksia klassikko-ottelulla on? Mitkä ottelut mielestäsi istuvat tähän kunniakkaaseen muottiin? Miksi? Kuka loppupeleissä on henkilö, joka kruunaa yksittäisen ottelun kaikkien aikojen klassikoksi? Osaatko nimetä suoralta kädeltä otteluita, jotka ovat ehdottoman tärkeitä tarkastaa?

Itse haluaisin nähdä tässä aiheessa ainakin mainintoja ehdottomista must see-mittelöistä. Sellaisista, joita kehtaa mehustella vielä vuosien, jopa vuosikymmenten päästä ja silti ne samat selkäpiitä pitkin kulkevat kylmät väreet nostavat hymyn fanin kuin fanin kasvoille.

Olkaa hyvät!