Bobby Roode

[What]

Syntynyt 1. Tammikuuta 1977 Petersborough, Ontario, Canada

Robert "Bobby" Roode on tämän vuosituhannen ehkäpä parhaan joukkueen toinen osapuoli, ja samalla myös mies joka tulee kohtaamaan Kurt Anglen tämän vuoden Bound For Gloryn pääottelussa. Vaikuttaakin siltä, että TNA:n johtoporras aikoo ihan tosissaan tehdä kaverista tähden. Ja jotta aloitusviestiin tulisi edes jotain sisältöä, niin lainaan tähän mietteitäni Impact-ketjusta 19:ta päivältä.

Bobby Roodesta piti vielä sanomani. Mielestäni on hienoa, että hänelle on lopulta pitkän palveluksen jälkeen annettu pallo ja mahdollisuus juosta sen kanssa. Hienoa! Onhan Bobby kehässä parempaa keskitasoa, mikissä ihan hyvä ja myös näyttää supertähdeltä sixpäkkeineen. Jotenkin hänestä kuitenkin huokuu tällainen Edge-efekti. Mies on kaikessa hyvä, mutta ei missään loistava. Voi tietysti olla, että Bobby todistaa otteillaan minun olleen väärässä ja nousee huippunimeksi, mutta jotain tuntuu uupuvan. Jos nyt verrataan vaikka Crimsoniin, joka olisi voitu hänen paikalleen nostaa, niin helpommin minä hänen nousuunsa samaistuin. Roodelta tuntuu uupuvan karismaa, se kuuluisa "it factor." Hän on kuin painirobotti. Kaikki kyllä onnistuu, mutta silti jää jotenkin tyhjä fiilis katsojalle. Sekin on myös fakta, että jotkut painijat "löytävät itsensä" vasta myöhään, joten en ala Roodea epäonnistuneeksi valinnaksi vielä tyrmäämään. Olisin mieluummin nähnyt Crimsonin, Matt Morganin tai miksei Popen saavan tämän näytönpaikan BFG:n mahtiareenalla kirkkaiden valojen alla. Ehkä Bobby kuitenkin onnistuu voittamaan minutkin puolelleni tulevien kuukausien aikana. We'll see. Ei hän huono valinta ole missään nimessä, mutta ei ehkä paraskaan. Tähän olisi kiva kuulla myös muiden mielipiteitä.

Tosiaan olisi kiva kuulla muidenkin mietteitä. Onko Roode teidän mielestänne oikea mies tämän pushin saajaksi, vai olisitteko mieluummin hänen tilallaan katselleet vaikkapa Crimsonia, Matt Morgania, The Popea, James Stormia etc...

[Saimou]

Jotenkin hänestä kuitenkin huokuu tällainen Edge-efekti. Mies on kaikessa hyvä, mutta ei missään loistava. Voi tietysti olla, että Bobby todistaa otteillaan minun olleen väärässä ja nousee huippunimeksi, mutta jotain tuntuu uupuvan. Jos nyt verrataan vaikka Crimsoniin, joka olisi voitu hänen paikalleen nostaa, niin helpommin minä hänen nousuunsa samaistuin. Roodelta tuntuu uupuvan karismaa, se kuuluisa "it factor."

Otetaan kaksi esimerkkipainijaa. Ensimmäinen tulee firmaan, sattuu geneettisten ominaisuuksiensa vuoksi olemaan hyvännäköinen kaveri hommaan, ja saa välittömästi valtakoneiston megapushin taakseen. Toinen taas ei saa mitään annettuna: ei ole poikkeuksellisen iso tai lihaksikas, ei valovoimaisen karismaattinen, ei pomon veljenpoika, eikä oikeastaan edes hyvä painija. Hän kuitenkin tekee hommia vuositolkulla, kehittyy helkutisti, ja lopulta yli 7 vuoden jälkeen saa mahdollisuuden otella maailmanmestaruudesta. Kummanko nousuun sinun on helpompi samaistua?

Bobby Rooden push on yksi minua eniten ilahduttaneista asioista tänä vuonna vapaapainin saralla. Ehkäpä suurin iloa ja tyytyväisyyttä herättävä asia on juurikin se, että Roode on joutunut rämpimään tuon pitkän tien, ja onnistunut osoittamaan epäilijöiden - minut mukaanlukien - väitteet vääriksi. Pidin Roodea suorastaan kamalana hänet ensimmäisen kerran nähdessäni vuonna 2004, eikä mielipide ensimmäisen singles-runin alkutahdeilla ainakaan muuttunut. Umpisurkea ilmestys, jonka singles-runissa ei ollut mitään järkeä, ja kaiken lisäksi mies myös jämähti ensitöikseen kamalaan ikuisuusfeudiin Eric Youngia vastaan. Mikäli minulta olisi kysytty rosterin turhimpien painijoiden listaa vuosina 2004-2007, olisi Bobby Rooden nimi varmasti mahtunut top 5:een.

Salakavalasti kanukki kuitenkin kehittyi, ja alkoi ennen Storm-paritusta olla jo "perushyvällä" tasolla. Edge-vertaus kykyjen suhteen oli melko osuva, tosin Edge sentään näyttää rokkistaralta - Roode taas näyttää Jare & VilleGallen musiikkivideolta repäistyltä jääkiekkoilijalta. "X factorin" puuttumista en kuitenkaan alkuunkaan allekirjoita, sillä aivan kuin Edgeä rakasti vihata, on Roodessa puolestaan jotain, mistä on helppo pitää. Vai miten muuten voi selittää sen, että hänen overiutensa lähti huimaan nousuun paperilla uran värittömimmässä vaiheessa? "Rikasmies"-gimmick kun jäi nopeasti Beer Moneyssa ainoastaan osaksi joukkueen nimeä, ja Roode oli hurrausten alkaessa periaatteessa kahden midcard-heelin muodostaman joukkueen värittömämpi osapuoli.

Roode on kovalla työllä kannuksensa ansainnut ja samalla kääntänyt yleisön puolelleen, häntä haluaa kannustaa, hän on "meidän Bobby". Jos oikein sentimentaaliseksi heittäytyy, aikana jolloin amerikkalaisen duunarin usko "amerikkalaiseen unelmaan" on pohjalukemissa ja väki on Wall Streetillä osoittamassa mieltä ahneutta ja eriarvoisuutta vastaan, on Bobby Roode elävä esimerkki siitä, että kovalla työllä ja periksiantamattomalla asenteella voi vielä nousta pohjalta huipulle ja saavuttaa tavoitteensa.

Bobby Rooden on siis voitettava maailmanmestaruus tänään sunnuntaina. Toki voidaan aina sanoa, että häviämälläkin on tähtiä tehty, mutta kaikki varmaan muistavat kuinka hienosti se esimerkiksi Popen kohdalla toimi. Sitä paitsi Roode on ollut häviäjien joukkueessa minun seuraamassani ohjelmassa kohta seitsemän vuotta. Toivottavasti 16.10.2011 on se päivämäärä, jona Meidän Bobby siirtyy voittajien leiriin.