Syntynyt 31. Elokuuta 1977 Cameron, North Carolina
Jeff Hardyn elämä on ollut sellaista vuoristorataa, että mikäli hänestä tehtäisiin joskus elokuva, ei sitä olisi tarvetta enää yhtään värittää. Jeff oli pelkkä teini, kun hän veljensä Mattin kanssa debytoi WWE:ssä vuonna 1998. Vain paria vuotta myöhemmin Jeff oli jo saavuttanut hurjan suosion johtuen hulluista TLC-matseista. Hardysta tuli kulttitähti, tavallaan kasvot sille rämäpäiselle tyylille joita TLC-ottelut edustivat. Hardy kuitenkin kamppaili huumeaddiktionsa kanssa, joka lopulta johtikin miehen lähtöön WWE:stä vuonna 2003. Seuraavien 3:n vuoden aikana Jeff otti etäisyyttä painista, mutta palasi kuitenkin bisnekseen ja TNA:han vuonna 2004 heti ensimmäisenä iltanaan haastaen AJ Stylesin X Division mestaruudesta. Ura TNA:ssa päättyi kuitenkin irtisanomiseen, kun Hardy ei ilmestynyt joulukuussa 2005 Final Resolution tapahtumaan sovitun mukaisesti.
Vuoden 2006 syksyllä Jeff kuitenkin huolittiin takaisin WWE:hen, ja tästä alkoi yksi nykyisen aikakauden sensaatiomaisimmista nousuista huipulle. Hardyn suosio yleisön keskuudessa kasvoi kasvamistaan, ja lopulta WWE:n oli pakko nostaa hänet ruokaketjun huipulle. Vuodet 2007-09 olivat Hardyn kulta-aikaa. Ottelut Triple H:ia vastaan nostivat hänen tähtensä ennennäkemättömiin korkeuksiin ja joulukuussa 2008 Armageddon tapahtumassa uskomattomasta tuli totta, kun Jeff Hardy voitti WWE mestaruuden ensimmäistä kertaa. Se oli jotain johon hyvin harva jaksoi uskoa. Seuraavan vajaan vuoden ajan Jeff olikin kiistaton pääottelija, taistellen jatkuvasti joko WWE- tai World Heavyweight mestaruudesta. Kesällä 2009 tapahtunutta feudia CM Punkia vastaan arvostetaan laajalti koko vuoden parhaana. Elokuun lopussa ohjelman loputtua Hardy jäi WWE:stä tauolle parantelemaan loukkaantumisiaan, mutta tästä tauosta tulikin pidempi kuin oli tarkoitus.
Hardy ei nimittäin koskaan palannut WWE:hen, vaan lähtikin Hoganin & Bischoffin kelkkaan TNA:han. Alku TNA:ssa ei ollut kehäesityksiltään eikä bookkaukseltaan mitään kovin ruusuista, mutta lokakuun Bound For Gloryssa nähtiin käänne, joka nosti Hardyn uran uuteen nousuun. Ensimmäistä kertaa urallaan Hardy kääntyi heeliksi, liittoutuen Hoganin & Bischoffin Immortaliin. Luontaisena hyviksenä pidetty Hardy toimi pahiksen roolissa paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa, ja kaikki vaikutti jälleen hyvältä. Miehen kehäsuoritukset ja promotkin alkoivat olla paranemaan päin. Maaliskuun 2011 Victory Road tapahtumassa hänen oli määrä otella maailmanmestaruudesta Stingin kanssa pienoisessa unelmaottelussa, mutta Hardy teki Hardyt. Hardy ilmestyi areenalle selkeästi päihtyneessä tilassa, jonka vuoksi ei ollut painikunnossa ja ottelu olikin ohi 90 sekunnissa. Tämän välikohtauksen jälkeen Hardya ei ole missään painikehissä nähty.
Oma mielipiteeni: Jeff Hardyn nousu huipulle on yksi modernin aikakauden mysteereitä. Mikissä hän on aina ollut jokseenkin kankea, ja kehässä varsin yksipuolinen. Jollain kummallisella tavalla Jeff kuitenkin vetosi yleisöön, ja sai illasta toiseen kovimmat hurraukset. Ehkäpä yleisö pystyi samaistumaan Jeffin vastoinkäymisiin, ja rakasti häntä sen vuoksi, en tiedä. Jeffin menestyksen syyn voisikin sanoa olevan, että hänellä oli "sitä jotain." Mitä se nyt ikinä olikaan, mikä teki hänestä niin rakastetun painijan. Varsinaisesti en Jeffin fani koskaan ole ollut, mutta kyllä hän sen main event pushinsa ansaitsi. WWE:llä tuskin koskaan oli suunnitelmaa tehdä Jeffistä mestaria, mutta YLEISÖ nosti hänet huipulle. Eivät saunasopimukset HHH:n ja Vinnie Macin kanssa, vaan YLEISÖ. Itse tykkäsin Hardysta ehkä kaikkein eniten TNA:ssa Immortalin jäsenenä. Pahis-Hardy oli jotain uutta ja mielenkiintoista, jotain jota en ollut koskaan uskonut näkeväni enkä ainakaan uskonut toimivan. Toisin kuitenkin kävi, ja hetken aikaa Jeff oli koko painimaailman vihatuin heel. Kaikkien käänteiden jälkeen en usko Jeffin painiuran olevan vieläkään ohi. Vaikka miehen signaaminen on mille promootiolle tahansa suuri riski, uskon jonkun vielä tarttuvan riskiin miehen valtavan suosion vuoksi.
