Kliseet, toistuvat jutut ja sen sellaiset

[Darien Fawks]

Tätä varten on varmaan olemassa omat Wikipedia-artikkelinsa sun muut, mutta luodaan nyt tännekin tällainen keskustelu.

Faktahan on, että wrestling on aivan älyttömän kliseinen laji. Monet asiat toistuvat matsista toiseen. Harvoin näkee oikeita near-falleja. Koskapa ottelu olisi päättänyt random potkuun tai nyrkkiin? Tai supleksiin? Tai Superplexiin? Tai Irish Whippiin? Tai neckbreakeriin. Aivan, ei koskaan.

Ovatko kliseet nk. pakollinen paha, ihan hieno juttu vai jotain siltä väliltä? Pitäisikö otteluiden loppua useammin ei-finishereihin, jotta saataisiin lisää jännitystä perusselätyksiin? Vai pitääkö se lopetus aina saada lypsettyä?

Joku joskus vertasi britti- ja jenkkihuumoria hyvin toisiinsa: britit nauravat yllättäville asioille, jenkit arvattaville asioille. Britit välittävät siis enemmän määränpäästä ja jenkit matkasta; näin siis kärjistäen ilmaistuna.

Joitakin kliseitäkin voisi tänne kerätä. Tässä muutama aika silmiinpistävä ja minua jokseenkin ärsyttäväkin:

1. Hieno ja tasainen ketjupainisekvenssi, jonka jälkeen kummatkin osapuolet poseeraavat ja yleisö hurraa. Eräänlainen pattitilanne siis. Harvoin tätä nykyään tosin näkee. Lähinnä tasaisissa face-koitoksissa.

2. Finisheriä tai isoa spottia seuraava lyhyt tauko ennen selätystä. Tiedätte kai mitä tarkoitan? Tällaisissa tilanteissa ilmeisesti yritetään kertoa siitä, kuinka toinen osapuoli ehtii juuri sen kriittisen sekunnin kerätä itseään ja täten pystyy potkaisemaan itsensä irti. Katsokaapa vain, niin tuollaisen tauon jälkeen ei selättäjä koskaan suoraan voita matsia. Toisaalta tästä tilanteesta seuraa usein mielenkiintoinen "mitähän helvettiä tässä matsissa tapahtuu" -fiilis.

3. Matsi ei lopu ennen kuin painija on käyttänyt signature-liikkeensä. Siis ainakaan isommissa matseissa. Sanokaapa jokin Undertakerin matsi, jossa tämä ei olisi saanut jossain vaiheessa Old Schoolia perille. Useinhan hänet saatetaan kiskaista köysiltä ensimmäisellä yrittämällä, mutta jossain vaiheessa liike on kuitenkin yleisölle näytettävä. Tämä klise johtaa siihen, että matsien alkupuolelta lähtee jännitystä.

4. PPV-otteluiden isot matsit ovat yleensä pidempiä kuin tv-ottelut. Tämän jutun laitoin listalle lähinnä leikilläni. Ainahan asia ei tosiaankaan ole näin, vaan usein valitetaan, kuinka PPV-ottelutkaan eivät aina saa tarpeeksi aikaa. Eikö toisaalta ole kuitenkin hienoa, että aina ei voi kellosta kyynisesti katsoa, että "tämä on sen verran iso matsi, että kestää varmasti 20 minuuttia". Yksi upeimpia tv-matseja of all time oli muuten se Cenan ja Michaelsin ottelu, joka yllättäen kestikin noin puolen RAW-jakson verran. Kukaan ei osannut odottaa niin pitkää settiä, joten se innosti meitä kaikkia.

Tuossa nyt jotain. Kommentoikaa ja kertokaa omia näkemyksiänne ja huomaamianne toistuvia juttuja.

[Static]

Ihan olet Dartsu oikeassa tuon signature/finisher -jutun kanssa. Onhan se pidemmän päälle käynyt hemmetin puuduttavaksi, kun tietää ettei mikään matsi lopu ennen sitä jommankumman painijan lopetusliikettä. Joissain tapauksissa on vielä naurettavampaa, kun jonkun painijan finisheri olisi oikeasti vähemmän kipua tuottava kuin joku normaali liike.

Käytetään vertailuparina vaikka RKO:ta ja Superplexiä. Kyllä itse sanoisin, että mahalleen kaatuminen sattuisi paljon vähemmän kuin se, että tiput yläköydeltä selällesi maahan. Hieman tuntuvat nuo voimasuhteet menevän päin honkia joissain tapauksissa. Toisihan se nyt huomattavasti lisää mielenkiintoa ja jännitystä otteluihin, jos matsi voisi päättyä ihan vaikka perus DDT:hen.

[Japeet]

Yksi usein toistuva tapaus on se kun uusi hahmo, ei siis painija, vaan hahmo debytoi ja saa taakseen eeppisen voittoputken, jota sitten myös muistetaan hehkuttaa. Viimeinen tällainen tapaus jossa voittoputki on oikeasti tehnyt hahmosta kiinnostavan oli Umaga, joka pieksi kaikki maan rakoon ja oli uhkaavan näköinen. Tämän jälkeen sitten jokainen uusi painija voittaa kymmenen ensimmäistä otteluaan, on valmis main eventiin, häviää ja vajoaa midcardhelvettiin.

[Nickeldeon]

Yksi usein toistuva tapaus on se kun uusi hahmo, ei siis painija, vaan hahmo debytoi ja saa taakseen eeppisen voittoputken, jota sitten myös muistetaan hehkuttaa. Viimeinen tällainen tapaus jossa voittoputki on oikeasti tehnyt hahmosta kiinnostavan oli Umaga, joka pieksi kaikki maan rakoon ja oli uhkaavan näköinen. Tämän jälkeen sitten jokainen uusi painija voittaa kymmenen ensimmäistä otteluaan, on valmis main eventiin, häviää ja vajoaa midcardhelvettiin.

En kyllä muista että aikoihin on enään tuota "klisettä" käytetty. Mieleeni nyt näin nopeasti juolahtaa juuri tuo Umaga, Mr. Kennedy ja Ricky Ortiz (muistattteko?), joka taisi vetää jonkinmoisen voittoputken, kunnes hävisi Jack Swaggerille.

[The Rocker]

Yksi usein toistuva tapaus on se kun uusi hahmo, ei siis painija, vaan hahmo debytoi ja saa taakseen eeppisen voittoputken, jota sitten myös muistetaan hehkuttaa. Viimeinen tällainen tapaus jossa voittoputki on oikeasti tehnyt hahmosta kiinnostavan oli Umaga, joka pieksi kaikki maan rakoon ja oli uhkaavan näköinen. Tämän jälkeen sitten jokainen uusi painija voittaa kymmenen ensimmäistä otteluaan, on valmis main eventiin, häviää ja vajoaa midcardhelvettiin.

En kyllä muista että aikoihin on enään tuota "klisettä" käytetty. Mieleeni nyt näin nopeasti juolahtaa juuri tuo Umaga, Mr. Kennedy ja Ricky Ortiz (muistattteko?), joka taisi vetää jonkinmoisen voittoputken, kunnes hävisi Jack Swaggerille.

No kyllähän tuo on melko yleisestikin käytössä tuo käsittämätön monsterpush. Voittoja ei enää vain lasketa niin paljoa. Joskus vuoden kuluttua voisi ehkä kokeilla tätä voittoputki hommaa jonkun aikaa. Että ihan laskettaisiin niitä lukuja.

[SkullCrushingFinale]

Viimeisin voittoputki, josta on sen enempää puhuttu lienee Drew McIntyren undefeated run, jota kesti miehen syksy 2009-debyytistä aina WrestleMania 26'n porteille saakka.

Edit. Eikös juuri viime Impactissa alettu hiukan Joe'n promossa hypettää Crimsonin undefeated streakia? Kenties TNA yrittää rakentaa Golbergin korviketta. Eikä siinä mitään, ihan hyvän vaikutelman on Crimson itsestään antanut, joskin babyoilia menee enemmän kuin Ortonilla, joka on itsessään aika huolestuttavaa.

Signatureista en jaksa sen ihmeempää valittaa, koska ne ovat oleellinen osa showtapahtumaa ja sehän on aika pitkälle mistä bisnes on all about.

[Japeet]

Wikipedia tietää kertoa että Sin Caran putkea on jossain määrin hypetetty, ja muistikuvissani myös Alberto Del Rio oli hetken aikaa voittamaton.

[enska]

Ärsyttävintä on se, että tulevien tapahtumien ennustaminen on kovin helppoa. Esimerkiksi uuden ykköshaastajan veikkaaminen ei ole mikään erityisen mahdoton teko, jos mestarina pällistelee heel-painija ja ykköshaastajuusottelussa face-ottelija kohtaa heel-ottelijan: on selvää, ettei mestaruudesta bookata kahden pahiksen välistä ottelua, joten voitto menee sataprosenttisella varmuudella face-ottelijalle. Kaiken lisäksi main eventin ja midcardin välillä on niin selvä pesäero, että on äärimmäisen harvinaista, jos midcard-painija pääsee isompiin kuvioihin ennen kuin on selvästi annettu ymmärtää kyseisen painijan nousseen main event -tasolle. Tämän vuoksi midcardiin lukeutuvat ottelijat häviävät lähes poikkeuksetta main event -painijoille, mikä tietenkin syö pois jännitystä ja mielenkiintoa main eventereitten ja midcardereitten välisiltä matseilta.

Eräänlainen klisee on sekin, ettei ex-mestari voita vyötään takaisin "lakisääteisessä" revanssiottelussaan koskaan. Näin ollen paras veto on bookata se revanssiottelu heti PPV:n jälkeiseen tv-show'hun – ei missään nimessä seuraavaan PPV:hen! Miettikää vaikkapa vuoden 2009 Armageddonia. Kuinka moni mahtoi uskoa edes sen pahamaineisen lapsiyleisön keskuudessa, että Survivor Seriesissä maailmanmestaruutensa menettänyt Chris Jericho olisi voinut viedä vyön takaisin nimiinsä John Cenalta kyseisessä show'ssa? Tai vaikka tulevaa Over the Limitiä. On ihan selvä juttu, ettei Miz kykene voittamaan Cenaa, joten koko matsi tuntuu ihan mälsältä. Mizin sijasta olisinkin nähnyt paljon mieluummin jonkun tuoreen haastajan kolistelevan sarviaan Cenaa vastaan. Orton–Christian on siinä mielessä poikkeus sääntöön, että Orton vei Chrisseltä vyön tv:ssä (ei PPV:ssä) ja että kyseessä on muutenkin hieman uniikki kuvio. Mutta tokihan tässäkin on päivänselvää, ettei ex-mestari vyötään takaisin voita.

Sitten pikkujuttuihin. Lähetys palaa mainostauolta, ja kehässä seisoo jo painija, jonka sisääntuloa ei siis koskaan nähty. Onko tämmöinen selvästi alempaan kastiin lukeutuva ottelija koskaan voittanut tulevaa matsiaan? Eipä ole, ei. Sen sijaan se John Cena taikka Randy Orton, jonka sisääntulon me näemme täydessä kokonaisuudessaan, vie ottelun kuin leikiten nimiinsä, ja mainostaukopainija (tässäkö uusi termi kuvaamaan kyseisiä sankareita) hautautuu syvälle Superstars-suohon. Hitto että oli jännittävä matsi.

Painija saa uuden sisääntulotunnarin. Mitä siitä seuraa? Voittoputki ja (ainakin hetkellinen) nosto suuriin kuvioihin. On se kumma, kun uuden sävellyksen ansiosta entinen luuseri onkin yhtäkkiä kiven kova luunmurskaaja. Muutoinkin uusi tunnari (tai sisääntulovideo, lopetusliike yms.) on selvä merkki siitä, että painijaan aiotaan panostaa. Ja se panostus (ts. push) lupaa tietenkin ennalta arvattavaa tulevaisuutta – pushattava painija kun ei juurikaan häviä.

Näitä on ihan hirveästi lisää vielä, mutta nyt ei ehdi enempää kirjoittelemaan. Palaillaan asiaan – aihe on tosi mielekäs; kliseisiin on aina kiva puuttua!

[Riveni]

Myös selostuksen / kommentattoorien kliseet sopisi mainita. Turhan usein heel kommentaattorit vaihtavat näkemystään painijasta X tämän tehtyä heelturnin, ja vastaavasti face-kommentaattorit alkavat yhtäkkiä digata tyypistä joka tekee face-turnin - siitä huolimatta vaikka tämä olisi potkinut heitä päähän yms. viimeisen vuoden sisään. Tämä tosin juontaa juurensa siihen typeryyteen että selostajista on tehty hahmoja, mille ei ole mitään tarvetta.

[Rocky]

Kukaan ei ole maininnut näköjään sitä että PPV-matsin voittaa yleensä se joka on hävinnyt/jäänyt alakynteen PPV'tä edeltävässä tv-show'ssa, joka pitää paikkansa noin kahdeksan kertaa kymmenestä. Tietenkin on ihan perusteltua että tuleva voittaja kannattaa pitää draaman vuoksi 'heikompana', mutta toisaalta viimeinen RAW/SD ennen PPV'tä yleensä kertoo ikävän tehokkaasti tulevat tulokset.

[Show_Stopper]

*You know its the Mack militant, coming to get it on...*



Now hold on just a minute there, playas!

Tonight, in our MAIN EVENT, we will settle this dispute. Top heels against top babyfaces, in a straight-up TAG TEAM MATCH!

HOLLA~!

[Button]

"..And thats what I like about that man, he is no-nonsense type of guy who is willing to leave it all in the middle of THAT ring""

[SkullCrushingFinale]

Shhhhut up!



Mustamieskuvakommentticombolle jatkoa.

[DonEmilio]

Comboon lisäksi "Wait a minute..." On muuten alkanut ottaa koko ajan enemmän päähän.

Varsinaisista kliseistä tulee mieleen parhaiten tag-matsien tylsistyttäjät. Heelit pieksevät jompaakumpaa facea, kunnes tämä saa lopulta hot tagattua, jolloin partneri teloo vastustajat maan rakoon. Tai sitten usein siihen liittyvä tilanne, jossa kummankin joukkueen tyyppi keräilee maassa, ja jännitetään kumpi saa ensi vaihdettua, heel vai face. Monesti se on heel, jolloin tuore tyyppi ryntää äkkiä estämään facen vaihdon, mutta myöhästyy ja saa köniinsä.

[Ihmine]

He's gunn doit!

Payback is a motha!

[Nickeldeon]

Comboon lisäksi "Wait a minute..." On muuten alkanut ottaa koko ajan enemmän päähän.

Varsinaisista kliseistä tulee mieleen parhaiten tag-matsien tylsistyttäjät. Heelit pieksevät jompaakumpaa facea, kunnes tämä saa lopulta hot tagattua, jolloin partneri teloo vastustajat maan rakoon. Tai sitten usein siihen liittyvä tilanne, jossa kummankin joukkueen tyyppi keräilee maassa, ja jännitetään kumpi saa ensi vaihdettua, heel vai face. Monesti se on heel, jolloin tuore tyyppi ryntää äkkiä estämään facen vaihdon, mutta myöhästyy ja saa köniinsä.

Tuohon vielä lisäksi se kun kummatkin ovat tekemässä vaihtoa ja heel onnistuu siinä ensimmäisenä. Sitten face tekee vaihdon ja tämä heel jää tyhmän näköisesti seisomaan ja steppailemaan edestakaisin kunnes toinen face pääsee kehään ja vetää köniin. Eikös viisainta olisi hyökätä siinä vaiheessa kun on tulossa köysien välistä eikä odottaa että on päässyt jo kehään asti.

[Ihmine]

Ja noissa tilanteissa face AINA estää heelin ensimmäisen iskun ja pistää omat iskunsa.

[What]

Ei ole niinkään klisee, mutta pieni ärsyttävä asia. Käsitykseni mukaan selätyksen välttämiseksi täytyy saada toinen lapaluu irti kanveesista. Joten minusta on hyvin ärsyttävää, että tuomari hyväksyy kickoutiksi pelkän käden heilauttimisen, jossa lapaluut eivät irtoa minnekään matosta. Kaksi pahinta tapausta tässä lienevät Undertaker ja Jeff Jarrett.

Edit: Tulipa toinenkin juttu mieleen, ja tämä on klisee. Minkä hiton takia lähes aina near fallin jälkeen painijat mulkoilevat tuomaria vihaisena. Eikö olisi fiksumpaa jatkaa hyökkäystä kuin itkeä tuomarille maailman epäreiluudesta? Luulevatko he, että ilkeästi mulkoilemalla tuomari pyörtääkin päätöksensä ja tuomitsee tilanteen selätykseksi?

[DeadManWalking]

Tulipa toinenkin juttu mieleen, ja tämä on klisee. Minkä hiton takia lähes aina near fallin jälkeen painijat mulkoilevat tuomaria vihaisena. Eikö olisi fiksumpaa jatkaa hyökkäystä kuin itkeä tuomarille maailman epäreiluudesta? Luulevatko he, että ilkeästi mulkoilemalla tuomari pyörtääkin päätöksensä ja tuomitsee tilanteen selätykseksi?

Tuohan on vain inhimillistä ja osana jokaisessa urheilulajissa. Aina esimerkiksi jääkiekossa tai jalkapallossa pelaajat menevät huutelemaan tuomareille, kun heitä on kohdeltu heidän mielestään epäoikeudenmukaisesti.

[SkullCrushingFinale]

Ei ole niinkään klisee, mutta pieni ärsyttävä asia. Käsitykseni mukaan selätyksen välttämiseksi täytyy saada toinen lapaluu irti kanveesista. Joten minusta on hyvin ärsyttävää, että tuomari hyväksyy kickoutiksi pelkän käden heilauttimisen, jossa lapaluut eivät irtoa minnekään matosta. Kaksi pahinta tapausta tässä lienevät Undertaker ja Jeff Jarrett.

Tuosta vielä sen verran, että aina ne lapaluut eivät ole matossa edes silloin kun selätystä aletaan laskea. Olisiko ollut viime viikon Impact vai SmackDown, kun kaveri oli tyyliin kyljellään ja tuomari alkoi laskea.

[What]

Tulipa toinenkin juttu mieleen, ja tämä on klisee. Minkä hiton takia lähes aina near fallin jälkeen painijat mulkoilevat tuomaria vihaisena. Eikö olisi fiksumpaa jatkaa hyökkäystä kuin itkeä tuomarille maailman epäreiluudesta? Luulevatko he, että ilkeästi mulkoilemalla tuomari pyörtääkin päätöksensä ja tuomitsee tilanteen selätykseksi?

Tuohan on vain inhimillistä ja osana jokaisessa urheilulajissa. Aina esimerkiksi jääkiekossa tai jalkapallossa pelaajat menevät huutelemaan tuomareille, kun heitä on kohdeltu heidän mielestään epäoikeudenmukaisesti.

Ei ole sama asia. Tuon periaatteen mukaan pelaajien pitäisi protestoida joka ainoan (ilmiselvänkin) paitsiovihellyksen jälkeen. Toki ymmärrän tuon tuomarin mulkoilun ja turhautuneisuuden silloin kun vastustaja kickouttaa finisheristä yllättäen tai jonkun sairaan bumpin jälkeen. Mutta se, että jos yksikään vastustaja ei ole 10:een vuoteen kaatunut DDT:hen, ja DDT:n jälkeisen "yllättävän" 2-countin jälkeen mulkoillaan tuomaria on kyllä kliseenomaista ja typerää.

[vendicta]

Mutta se, että jos yksikään vastustaja ei ole 10:een vuoteen kaatunut DDT:hen...

Big Show @ Monday Night Raw

[Coca]

Mutta se, että jos yksikään vastustaja ei ole 10:een vuoteen kaatunut DDT:hen...

Big Show @ Monday Night Raw

Joo ja käyttihän esimerkiksi Carlito ja liuta muita uikkarijannuja DDT:tä väliaikaisena finisherinään juuri saavuttuaan WWE:hen.

[ViiZei]

Mutta se, että jos yksikään vastustaja ei ole 10:een vuoteen kaatunut DDT:hen...

Big Show @ Monday Night Raw 8)

Hehe, tämä oli aika hyvä :D

[Button]

Tommy Dreamerkin käytti pitkään WWECW:ssä finisherinään DDT:tä.