Yleinen Painiblogi

Kaikkea yleistä showpainiin liittyvää. Yritetään kuitenkin pysyä asiallisessa keskustelussa.
Vastaa Viestiin
Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Griffin » Ti 31.03.2015 07:22

MR.Off Topic kirjoitti:MANIA SPOILER ALERT!

IC-Mestaruus:

Daniel Bryan voitti mestaruuden ja se on pirun hienoa. Mielestäni myös tuon samaisen tikapuumatsin osaanottajat tekevät hienon porukan, jonka ympärillä voitaisiin helposti semmoinen puoli vuotta/vuosi pyörittää tuon tittelin kuvioita. Mieleeni nousi kuitenkin myös, että oikeastaan jokainen tuon matsin osaanottaja tarvisi hieman gimmickin piristämistä ja jonkinlaista hahmonkehitystä. Bryan on ollut jo ikuisuuden YES-mies, Zigglerillä taisi vielä viime kuussa lukea pöksyissä, että Over It. Mikä on Harperin gimmick? Barrett on ollut tylsä jo kauon. Stardust hahmoa pitää kehittää ja niin edelleen. Mitäs tuumaatta?


US-Mestaruus:

Mitäs ajatteletta Cenan voitosta? Miten miestä nyt pitäisi bookata? Ketä heittää miehelle vastustajiksi? Itse olen ihan auki tämän kanssa, minulla ei nyt juuri ideoita ole. Kertokaa!


Sisääntulot:

Ihmettelen suuresti, että miksi WWE ei käytä muissakin tapahtumissa spesiaaleja sisääntuloja. Haluaisin, että WWE loisi PPV:stään isompia spektaakkeleja joissa aina nähtäisiin jotain erikoista. En sano, että joka PPV:ssä jokaisen painijan pitäisi tulla jotenkin erikoisesti arenaan sisälle, mutta aina joku voisi tulla. Esimerkiksi Bray Wyatille tällaiset sopisi pirun hyvin. Summerslamissä pitäisi ainakin nähdä jonkinlainen kunnon överi sisääntulo.


MANIA SPOILER ALERT!!
Bryan ja Ziggler ovat sinällää hyviä hahmoja "itsenään". Kansan suosikit, kultapojat. Ambrose loistava sekopää. Stardust mielestäni myöskin toimiva tuollaisena hihhulina ja nämä Cody-chäntit, ja niiden reaktiot tuovat mukavaa vibaa hänen touhuihinsa. Barrett on tuollainen perus kovanaama, joka toki kaipaisi jotain mielenkiintoa ympärilleen. Harper puolestaan on mielestäni toimiva tuollaisena örkki mörkkinä, vähäpuheisena kummajaisena.

Uskon, että Cena ei kauaa tule mestari porskuttamaan. Luulisin, että tällä vain vietiin Rusevilta mestaruus, saatiin USA-hetki 'Maniaan ja Cena sai Rusevin sulan hattuunsa. Cenalta vyö on kuitenkin "helppo" riistää. Luultavasti siis Rusevin sekaantumisella ja näin ollen Cena häviää epäpuhtaasti tuon vyön jollekkin toiselle.

Sisääntuloille ehdoton kyllä! Mania on oikea paikka tuollaisille mutta pienemmässä mittakaavassa voisi toteuttaa pienemmissäkin PPV:issä. Bray Wyattin sisääntulo oli mainio esimerkki siitä, mitä voisi toteuttaa useemminkin. Jätetään ne tankit kuitenkin tulevaisuudessakin 'Maniaan. :)

Coca
Viestit: 907
Liittynyt: La 18.08.2007 09:55
Paikkakunta: Kotka

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Coca » Ti 07.04.2015 15:59

WWE:n Youtube-kanavalla on jonkin aikaa pyörinyt kekseliäästi nimetty 5 Things-ohjelma, jossa Tom Phillips esittelee listauksia mitä kummallisimmista painifaktoista. Pariin kertaan olen jumiutunut tapittamaan jaksoja pitkäksi aikaa. Tänään löysin 5 Things-suosikkini.

5 WCW Matches that really happened

Kenitys, olet nähnyt paljon. Voisitko nimetä meille lisää näiden kaltaisia herkkuja?
WrestlingAlertin seuraava kehäpsykologi

The Blasterpiece
Viestit: 544
Liittynyt: Ti 29.06.2004 12:04

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja The Blasterpiece » Ti 07.04.2015 16:21

Coca kirjoitti:WWE:n Youtube-kanavalla on jonkin aikaa pyörinyt kekseliäästi nimetty 5 Things-ohjelma, jossa Tom Phillips esittelee listauksia mitä kummallisimmista painifaktoista. Pariin kertaan olen jumiutunut tapittamaan jaksoja pitkäksi aikaa. Tänään löysin 5 Things-suosikkini.

5 WCW Matches that really happened

Kenitys, olet nähnyt paljon. Voisitko nimetä meille lisää näiden kaltaisia herkkuja?
En oo Kenitys, mutta ensimmäisenä itellä tulee noista Pole-matseista mieleen:

Billy Kidman vs Shane Douglas - Viagra on a Pole
Kanyon vs Buff Bagwell - Judy Bagwell on a Pole

Tämä nyt ei tainnut olla kuin ihan "tavallinen" hardcore-matsi, mutta tämä on jäänyt mieleen: Terry Funk vs Chris Candido. Äijät tappelee jossain hevostilassa ja hevonen potkaisee Funkia. Toinen "hyvä" hardcore-matsi WCW:stä on Bash at the Beach '99:n Junkyard Invitational.
Jyystä apinareikääni. Olen apina.

luulokuningas
Viestit: 813
Liittynyt: Ma 23.02.2004 18:52

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja luulokuningas » Ti 07.04.2015 17:00

Starrcade '99:ssä on sellainen huippu kuin Kevin Nashin ja Sid Viciouksen välinen Powerbomb-matsi. Voittaakseen pitää siis powerbombata toinen, mutta lopetus on aikas taattua WCW-tavaraa.
"Sometime people think you have to take viagra because you have to or you need to. I take viagra because I can."
-Teddy Long

Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ti 07.04.2015 19:25

Hahaa, WCW on kyllä täyttä timanttia.

Niin hauskaa kuin se olisi ollutkin, en ole projektini aikana katsonut Nitroista kuin ihan pari hassua kappaletta. Niinpä en pysty muistelemaan mm. kulttimainetta nauttivaa Viagra On A Pole Matchia. Kaikki ppv:t vuosina 1996-2001 on kuitenkin tullut tuon ihanan projektini aikana tapitettua, joten innostuin nyt pyynnön vuoksi listaamaan kaikki klassikkostipulaatiot tuolta ajalta. Paljon huippuhetkiä (kuten videolla nähdyt Giantin ja Hoganin Monster Truck Match ja tuo 1990-luvun alun sähkötuoliottelu) jäävät vielä tuon ajan ulkopuolellekin.

"I Respect You" Match (SuperBrawl 1996)
Okei, tämän ottelun stipulaatio ei varsinaisesti ollut erityisen kummallinen, mutta ihan historiallisista syistä tämä oli silti otettava listaan mukaan. Käytännössä kyse oli vain WCW:n versio "I Quit" Matchista sillä erotuksella, että häviäjän täytyi sanoa mikkiin "I Quitin" sijaan "I Respect You". Okei, oli tuo muunnos itsessään minusta jo sen verran typerä, että silläkin voisi päästä tälle listalle. Ottelu buukattiin Brian Pillmanin ja Kevin Sullivanin välille. Pillman oli tuolloin aloittamaisillaan sekopäisyyteen pohjautuvaa "Loose Cannon" -gimmickiään, ja Sullivan oli puolestaan WCW:n pääbuukkaaja. Ottelu päättyi vajaan minuutin kestäneen ja puhtaalta shootilta näyttäneen tappelun päätteeksi, kun Pillman nappasi mikin väkisin tuomarilta ja sanoi "I respect you, booker man". Tämä oli yksi ensimmäisiä kertoja, kun pellepainin historiassa show'n aikana viitattiin puhtaasti siihen, että homma oli kokonaan käsikirjoitettua. Jos ottelun taustat kiinnostavat tarkemmin, kannattaa lukea tämä.

Doomsday Cage Match (Uncensored 1996)
En oikeasti edes tiedä, miten voisin selittää tätä ottelua. Tämä on omalla listallani aivan ehdoton ykkönen kaikkia WCW:n typeriä otteluita mietittäessä, ja mielestäni ainut selitys sille, että WWE ei sitä tuohon listalleen ottanut, on pakko olla se, ettei edes WWE halua puhua tästä missään yhteydessä. Valitsin ottelun myös projektini 10-vuotispostauksessa koko ajanjakson huonoimmaksi otteluksi. En oikeasti osaa selittää tätä ottelua, sen stipulaatiota tai yhtään mitään, joten tyydyn vain lainaamaan itseäni vuosien takaa:
Tämä oli siis se ottelu, jota koko ppv'n ajan hehkutettiin. Se ottelu, jonka ympärille koko tapahtuma rakennettiin. Se ottelu, jonka takia tämä tapahtuma kannatti ostaa. Se ottelu, jota jopa Bobby Heenan hehkutti kuin WrestleManian Main Eventiä. Ja tämä otteluhan oli.. aivan hirvittävä. En muista oikeasti nähneeni montaa yhtä huonoa ottelua koskaan. Ikinä. Milloinkaan. On ehkä hankala sisäistää asiaa, että Ric Flair on ollut mukana ottelussa, joka sai Wrestling Observerinkin Worst Match of the Year -palkinnon, mutta niin vain kävi. Syitä ottelun kamaluudelle voisi keksiä loputtomiin, mutta tässä nyt muutamia:

- Kukaan (edes selostajat tai tuomarit) eivät tuntuneet tajuavan ottelun sääntöjä kunnolla. Idea oli se, että WCW oli koonnut jonkun kauhean kyhäelmän, jossa oli kolme häkkiä päällekkäin ja eri häkeissä oli kaikkia oddseja vastaan kamppailevaa Hogan & Savage -kaksikkoa odottamassa hurjia ja ilkeitä miehiä, jotka tahtoivat tuhota Hulkamanian. Tätä parempaa kuvaa ei ikävä kyllä ole tarjolla. Tämän tarkemmin ideaa kukaan ei kuitenkaan sitten tiennyt: esim. siitä että mikä oli tarkalleen häkkien rooli tai edes siitä että miten tämä ottelu pitäisi voittaa.
- Lopulta koko häkkikyhäelmällä ei ollut väliä: vähintäänkin hieman vajaa 10 minuuttia ottelusta vietettiin häkkien ulkopuolella ja häkeistä lähdettiin ja niihin mentiin sisään mielivaltaisesti eikä kukaan tuomari välittänyt mitään.
- Ottelussa ei nähty mitään etäisestikään miellyttäväksi kutsuttavaa painia, ja vaikka olisi nähty, ei se olisi kaiken kauheuden keskellä noussut mitenkään esiin.
- Otteluun teki paluun WWF:n '80-luvun loppupuolella nähty Zeus (tässä ottelussa Z-Gangsta), joka on oikeasti ehkäpä vielä huonompi painija kuin Loch Ness. Z-Gangstan koko luojan kiitos ilmenee kuitenkin pituussuunnassa.
- Ottelussa ei siis ollut mitään järkeviä sääntöjä, mutta ei tätä kyllä kukaan ollut sitten vaivaantunut mitenkään bookkaamaankaan edes etäisesti järkevästi. Esim. Hogan vs. The Giantissakin oli järkevää bookkausta, mutta tässä nämä 10 tyyppiä pätkivät toisiaan vain ihan sattumanvaraisesti.
- Ric Flair oli World Heavyweight -mestari ja hänet pistettiin tässä ottelussa vain Hoganin ja Savagen huoraksi. Teki loistavaa Flairille ja päämestaruudelle.
- Ottelu oli täyttä Hoganin egoboostailua. Tämä oli oikeastaan se viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän. Hogan oli jo pitkään ennen tätä kerännyt "Hogan Sucks" -chantteja, koska WCW:n yleisö oli kyllästynyt keltaiseen Hoganiin, joka päihitti ihan kaikki tielle tulevat esteet. Nyt kun Hogan pistettiin Savagen kanssa voittamaan kahdeksan painijaa epämääräisessä häkkijärjestelmässä.. Hän oli oikeasti tehnyt kaiken. Mitä Hogan voisi tuon jälkeen enää tehdä? Mitä väliä olisi jos hän voittaisi esim. päämestaruuden? Pian tämän jälkeen Hogan vetäytyikin sitten tauolle, koska hän oli oikeasti ylittänyt sen sanattoman rajan.
Carson City Silver Dollar Match (Bash At The Beach 1996)
Kuten Blaster totesi, WCW rakasti X On A Pole Matcheja, ja tämä oli yksi niistä. En listaa erikseen tässä niitä kaikkia: vain kaikkein typerimmät. Tämä upeasti nimetty ottelu käytiin John Tentan (Earthquake) ja Big Bubban (Big Boss Man) välillä. Tolpan päässä roikui sukallinen kolikoita, ja voittaja saisi käyttää tuota kolikkosukkaa ottelussa sitten, kun saisi napattua sen sieltä. Ikävä kyllä ottelussa käytetty paalu oli jostain syystä paljon korkeampi kuin paalut yleensä näissä otteluissa olivat, joten näillä kahdella kömpelöllä brawlerilla ei ollut paljon keinoja ylettää kolikkosukkaan.

One Arm Tied Behind My Back Match (World War 3 1996)
Ok, näitä on nähty WWE:ssäkin, mutta ei ainakaan oman projektini aikana ppv-tasolla. Chris Jericho otteli tuomari Nick Patrickia vastaan WW3:ssa yksi käsi selkänsä taakse sidottuna - ja sai silti aikaan **-arvosanan saaneen ottelun.

Martial Arts Match (Uncensored 1997)
En ole ottanut tähän listaukseen mukaan Boxing Matcheja tai muita idioottimaisuuksia, koska niitä nähtiin kaikkialla. Sen sijaan tämä Mortisin (Chris Kanyon) ja Glacierin välillä käyty Martial Arts Match oli aivan mahtava, koska missään vaiheessa ei selvinnyt, mitä tuo "stipulaatio" käytännössä tarkoitti. Molempien painijoiden piti gimmickiensä mukaan olla jotain Martial Arts -taitureita, joten heidät laitettiin "Martial Arts Matchiin", ja heti ottelun alussa selostaja Tony Schiavone selitti kaikille, että tämän ottelun voittaisi ihan normaalisti selätyksellä, luovutuksella tai muulla vastaavalla. Sitten ottelussa ei nähty edes mitään Martial Arts -otteita, vaan sen sijaan kaksikko paini kökön Singles-ottelun huikeasti hehkutetulla lisänimikkeellä.

Ladder Stun Gun Match (Souled Out 1999)
Vuodet 1997 ja 1998 olivat stipulaatioidenkin puolesta kirkaasti parhaat WCW:lle, mutta vähitellen vuonna 1999 firma pääsi taas vauhtiin. Souled Outissa nähtiin Goldbergin ja Scott Hallin välinen Ladder Match, jossa mestaruusvyön, ykköshaastajuussalkun tai vastaavan sijaan roikkui tainnutusase. Ottelun voittaisi se, joka nappaisi aseen ensin katosta ja käyttäisi sitä sitten vastustajaansa. Vain WCW:ssä.

First Blood Barbedwire Steel Cage Match (Uncensored 1999)
Tämäkin ottelu on tässä listalla enemmän lopetuksensa kuin stipulaationsa kanssa. Sinänsä First Blood Matchissa ei ole mitään vikaa (vaikken stipulaation ystävä olekaan), eivätkä First Blood Steel Cage Matchitkaan ole ennennäkemättömiä. Piikkilanka häkin yläreunuksissa oli itse asiassa ihan kiva lisä. Sen sijaan ottelun ongelma oli se, että tämä Hollywood Hoganin ja Ric Flairin välinen ottelu oli buukattu... hmm, aivan päin p***että. Lainaan taas itseäni:
Flair piti ennen ottelua promon, ettei tuomari Robinson saisi lopettaa ottelua pienestä haavasta tai vastaavasta. Sitten kuitenkin kun ottelusta oli mennyt vajaa puolet, oli Flairin otsa aivan auki ja mies tosiaan vuosi verta kuin pieni sika. En tiedä, oliko tuo botch, mutta jos oli, niin olisi se kai nyt h****tti ollut loogisempaa lopettaa ottelu saman tien jollain nopealla huijauskikalla eikä jatkaa tuon jälkeen painia vajaat 10 minuuttia välittämättä enää ollenkaan ottelun alkuperäisestä stipulaatiosta. Vähän Flairin vuotamisen jälkeen Hoganinkin otsa oli auki, eikä Robinson näyttänyt tietävän yhtään, mitä tehdä. Samoin olivat ulalla selostajat. Kukaan ei tiennyt, miten ottelun voi päättää. En tiedä, olivatko siitä varmoja edes painijat. Ensimmäisen Hoganin Leg Dropin jälkeen Robinson ei tietenkään laskenut selätystä, koska ottelu oli First Blood Match. Toisen jälkeen hän jo laski kahteen, mutta keskeytti sitten laskun (vaikka Flairin hartiat olivat matossa edelleen), koska kyseessä oli First Blood Match. Sitten kaiken uskomattoman säätämisen jälkeen verinen Flair lukitsi verisen ja tajuttoman Hoganin Figure Four Leg Lockiin, ja Robinson laski kiltisti kolmeen.
Junkyard Hardcore Invitational Match (Bash At The Beach 1999)
Tämän Blaster ehtikin jo mainita, ja oikeastaan joskus täällä foorumilla mielestäni jaettiin tämä Crackedin linkki, jossa ottelun idioottimaisuus (ja vaarallisuus) on selitetty kaikkein parhaiten. Tiivistettynä kuitenkin: WCW päätti vuonna 1999 perustaa Hardcore-divisioonan, koska WWF oli kerännyt omallaan niin hyvin huomiota. Niinpä WCW pisti 14 painijaansa oikealle kaatopaikalle mäiskimään toisiaan kaikella mahdollisella. Mitään järkeviä sääntöjä, logiikkaa tai esimerkiksi kuvaussuunnitelmaa ottelulla ei ollut. Ottelun aikana pari painijaa meinasi oikeasti jäädä romahtavan autokasan päälle ja muutama meinasi palaa hengiltä alueella palaneiden roskapönttöjen ansiosta.

Powerbomb Match (Starrcade 1999)
Tämän Sid Viciousin ja Kevin Nashin välisen ottelun mainitsikin jo luulokuningas. Jälleen: stipulaatio ei ole mitenkään ainutlaatuisen typerä, koska myös WWE:ssä nähtiin välillä näitä "ottelu loppuu tiettyyn liikeeseen" -stipulaatioita. Sen sijaan lopetus oli taas täyttä timanttia. Ref bumpin jälkeen Jeff Jarrett sekaantui otteluun lyömällä Sidiä kitaralla päähän. Tämän jälkeen Nash yritti iskeä Sidille Powerbombin, mutta ei pystynyt siihen, koska selkään sattui. Niinpä Nash herätti tuomarin, osoitti maassa makaavaa Viciousta ja kertoi tehneensä tälle Powerbombin. Tuomari uskoi ja julisti Nashin ottelun voittajaksi. Onneksi olkoon WCW.

Catch As Catch Can Match (Souled Out 2000)
Kaikki jotka tietävät catch as catch can -termin, saattaisivat olettaa kyseisen termin mukaan nimetyltä ottelulta todellista tekniikkapainin iloittelua. Sitten kun vastakkain olivat vielä Billy Kidman ja Dean Malenko, oli katsojilla oikeasti lupa odottaa hyvää painia, vaikka kyse oli WCW:stä vuonna 2000. Ikävä kyllä nämä kaikki odotukset sai vetää vessanpöntöstä alas, kun yleisölle tarjottiin kamppailu, jonka idioottimainen stipulaatio oli se, että painija häviäisi ottelun, jos hänen jalkansa koskettaisivat maata ringsidellä. Ottelu päättyi parin minuutin kohdalla, kun Malenko unohti typerän säännön ja nousi hetkeksi kehästä pois.

Shoot Fight Match (Souled Out 2000)
Tämä vastasi WWF:n "Brawl For All Matchia", eli painijat saivat tapella toisiaan vastaan oikeasti. Ihan sama onko kyseessä WWF vai WCW, tämä on idioottimaisen idea, minkä kukaan on keksinyt showpainissa. Mikä parasta: WCW ei yrittänyt edes piilottaa mitenkään sitä, että kaikki muu on käsikirjoitettua (toisin kuin WWF joka sentään teki Brawl For Allista turnauksen), vaan he vain kutsuivat tätä ytimekkäästi "oikeksi otteluksi". Tank Abott tuhosi ottelussa satunnaisen jobberin.

Skins Match (SuperBrawl 2000)
Ottelun nimi olisi saattanut luvata jopa enemmän, mutta loppujen lopuksi tämä oli "vain" Leather Jacket On A Pole Match. Se, mitä kukaan hyötyisi nahkatakin nappaamisesta, jäi kaikille täysin mysteeriksi. Ottelussa toisiaan vastaan paini kaksi painikyvytöntä miestä Tank Abbott ja Big Al.

Lumberjacks with Casts Match (Uncensored 2000)
Lumberjack-ottelu hauskalla lisästipulaatiolla: kaikilla ottelun Lumberjackeilla oli kädessään kipsi, koska ottelun toinen osanottaja The Total Package (Lex Luger) oli murtanut niin monen painijan käden viime aikoina, että he kaikki saivat tulla Stingin tukkijätkiksi tässä kohtaamisessa. Viime hetkellä WCW päätti, että ottelu olisi liian epäreilu Lugerille, joten ennen ottelua Luger ilmoitti, että myös hänellä oli omat tukkijätkänsä, jotka saapuivat kehänlaidalle kädet kipsissä.

Triple Cage Match (Slamboree 2000)
Käytännössä tämä oli vain uudelleen lämmitelty Doomsday Cage Match: käytössä oli sama häkkirakannelma, mutta tällä kertaa sinne oli tungettu onneksi 10 painijan sijaan vain 3. Lisäksi ottelulla oli muutamassa vuodessa keksitty jotenkin selkeät säännöt: kaikki kolme aloittivat alimmasta häkistä, ja heidän piti päästä ylimpään häkkiin, jossa vihdoin voisi selättää vastustajan voittaakseen ottelun. Nämä pienet paranukset eivät silti tehneet tästä pelleilystä ratkaisevasti parempaa - varsinkaan kun kyseessä oli WCW World Heavyweight -mestaruusottelu, jossa haastajat Diamond Dallas Page ja Jeff Jarrett ottelivat päämestarina toiminutta David Arquettea vastaan. Jepjep.

Best of 5 Tables Match (The Great American Bash 2000)
Koska yksi ei riitä. Shane Douglas otteli The Wallia (onneton brawler) vastaan ottelussa, jossa vastustaja pitäisi laittaa viidestä pöydästä läpi. Sitten tätä stipulaatiota ei lopulta edes noudatettu mitenkään järkevästi, vaan kaksikko vain kasasi kammottavan pöytäkasan ja yritti pistää toisensa siitä läpi. Kamalaa katsottavaa.

Human Torch Match (The Great American Bash 2000)
Yksi WCW:n pahimmista aivopieruista: Inferno Match sillä erotuksella, että painijat eivät olleet kehässä tuliringin ympäröimänä, vaan he painivat ympäri areenaa, ja vastustaja vain piti sytyttää palaamaan millä tahansa keinolla. Vastakkain olivat Sting ja Vampiro. Jo pelkästään tässä olisi hölmöilyä aivan tarpeeksi, mutta WCW päätti lisätä vielä kierroksia: ottelun oli päätyttävä siihen, että kaksikko painisi sisääntulorampin alussa olevan jättiläismäisen screenin päällä ja että lopulta Vampiro sytyttäisi Stingin tuleen, minkä vuoksi Vampiro tippuisi monta kymmentä metriä screenin päältä sisääntulorampille. Syystä taikka toisesta Sting ei suostunut tähän, mutta WCW:tä se ei haitannut. "Ovelalla" valokikkailulla WCW vaihtoi ratkaisevalla hetkellä Stingin sisääntulorampin päällä stunttimieheen, joka hoiti lopetuksen.

Graveyard Match (Bash At The Beach 2000)
Voi WCW ja vuosi 2000... Muutamat ovat kyselleet minulta, kuka ihme oikein on MAFIAssani esiintynyt The Demon. No, kyseessä oli yksi WCW:n idioottimaisista painijahankinnoista, ja se on paljon sanottu. Joskus vuosien 1999-2000 taitteessa WCW maksoi hillittömän summan KISSille saadakseen oikeuden Gene Simmonsin "KISS Demon"-hahmoon. Sopimus solmittiin, ja hetken pähkäilyn jälkeen WCW päätti, ettei heillä olekaan mitään käyttöä KISS Demonille (jännä homma). No, KISSin kanssa tehtyyn sopimukseen kuitenkin kuului, että Demonin oli painittava yhdessä WCW:n Main Eventissä, joten joskus SuperBrawlissa KISS Demon otteli sitten The Wallia vastaan "Special Main Eventinä" mainostetussa ottelussa, joka oli tyyliin illan toinen ottelu. Hienoa rahankäyttöä WCW. Tuon ottelun jälkeen Demonia ei ollut nähty paljon ollenkaan, kunnes hän aloitti feudin Stingin kanssa. Tuon feudin huippuhetkenä nähtiin tämä Graveyard Match, jossa Demon ja Sting oikeasti painivat toisiaan vastaan hautuumaalla. Ottelun voittaisi se, joka saisi iskettyä vastustajansa hautaan. Harmi vain, että pimeällä hautuumaalla ei nähnyt yhtään mitään, joten suurin osa ottelusta oli pelkkää tyhjän ruudun tuijottelua ja epämääräisen ulinan kuuntelua. Muutenkin koko hautuumaastipulaatio ja vähäinen silmillä erotettava toiminta oli aivan järkyttävää kuraa.

Judy Bagwell On A Forklift Match (New Blood Rising 2000)
Tämä menee myös omaan Top 3:een. Usein tätä ottelua väitetään Judy Bagwell On A Pole Matchiksi, mutta se on virhe. Eihän Buff Bagwellin äitiä nimittäin niin vain pystytty laittamaan paalun päähän, joten sen sijaan hänet nostettiin nostokurjelle korkeuksiin kehän yläpuolelle. Sitten Buff Bagwell ja sairaan mielenkiinnon Bagwellin äitiä kohtaan kehittänyt Chris Kanyon painivat kehässä. Kenellekään ei ikinä selvinnyt, olisiko Judya saanut mahdollisesti käyttää aseena ottelussa, jos hänet olisi onnistunut poimimaan nostokurjen päältä, koska kumpikaan painijoista ei onnistunut kurottamaan Judyyn saakka ottelun aikana.

Rip Off The Camouflage Mud Pit Match (New Blood Rising 2000)
Tämä oli WCW:n "naisten divisioonan" huippuhetkiä. Tissimalli Major Gunns paini Miss Hancockia (Stacy Keibler) vastaan mutapaljussa, ja ottelun voittaja olisi se, joka repisi toiselta kaikki vaatteet pois. Yllätys, yllätys: niin ei koskaan käynyt. Sen sijaan ottelun aikana Major Gunns potkaisi raskaana ollutta (kayfabe, tietenkin) Hancockia vatsaan. Myöhemmin Hancock sai keskenmenon. Stay classy, WCW.

Pittsburgh Plunge Scaffold Match (Fall Brawl 2000)
Ok, tämä on ehkä enemmän mielipidekysymys, mutta itse en ole ikinä voinut ymmärtää Scaffold Matcheja - varsinkaan silloin, jos niihin buukattin painijoita, joilla ei ollut mitään edellytyksiä kunnon bumppien ottamiseen. Scaffold Matchin ideahan oli lyhyesti se, että kehän päälle viriteltiin korkealla roikkuva työlava, jonne painijat nousisivat. Ottelun voittaisi se, joka tiputtaisi vastustajansa lavalta alas. Tässä ottelussa vastakkain olivat Torrie Wilson & Shane Douglas ja Billy Kidman & Madusa. Torrie v***n Wilson ja Madusa tällaisessa ottelussa? Argh. Lopputuloksena oli pari tosi rumaa bumppia ja ei ollenkaan painia.

DNA Match (Halloween Havoc 2000)
Tämä menee myös omien suosikkieni kärkilistalle. Ottelussa toisensa kohtasivat Buff Bagwell ja David Flair, joka oli tähän aikaan Miss Hancockin poikaystävä - ja samalla syntymättömän lapsen isä. Flair oli tullut vainoharhaiseksi siitä, että hän ei olisi ollut tuon lapsen isä, ja itse asiassa näihin aikoihin storyline oli kovaa vauhtia etenemässä siihen suuntaan, että oikeaksi isäksi olisikin paljastanut... Ric Flair. Tässä vaiheessa David ei kuitenkaan suostunut vielä epäilemään isäänsä, vaan syytti Buff Bagwellia. Niinpä ppv:hen buukattiin First Blood -säännöillä käyty DNA Match. Ottelun nimi tuli siitä, että Flair tarvitsi Bagwellin verta isyystestin DNA-koetta varten.

Straight Jacket Steel Cage Match (Mayhem 2000)
Viimeistä viedään. Tämä oli Booker T:n ja Scott Steinerin välinen päämestaruusottelu, joka käytiin Hell In A Cell -tyylisen häkin sisällä ja jonka yhdessä kulmauksessa oli - kyllä vain - paalu, jonka päässä roikkui pakkopaita. Vastustajansa sai pukea pakkopaitaan, jos ensin onnistui nappaamaan pakkopaidan paalun päästä ja sitten kolkattua vastustajansa niin pahasti, että pukemisoperaatio onnistuisi. Yllätys, yllätys: lopulta pakkopaita paljastui täysin hyödyttömäksi, kun Steiner repi sen palasiksi.

Ah, olipa siinä muistelua. Innostuin ehkä vähän turhan paljon, mutta tulipa käytyä kaikki parhaat historianpalaset läpi kerralla :D Toki listalta puuttuu joitain otteluita, joita jotkut saattavat pitää typerinä (kuten kolmen kehän vuotuinen 60 miehen Battle Royal World War 3:ssä), mutta nämä nyt olivat näitä yksittäisi kaikkein klassisimpia tapauksia. Gottalove WCW.

Show_Stopper
Viestit: 1353
Liittynyt: Pe 15.09.2006 15:46
Paikkakunta: Tampere

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Show_Stopper » Su 12.04.2015 01:56

Voitin kaksi perättäistä Trivial Pursuit -peliä, joista toisen ratkaiseva oikea vastaus tuli kysymykseen: "Mitkä kaksi korttiparia muodostavat pokerissa ns. kuolleen miehen käden?"

Vastaus on ässät ja kasit, ja tämän tietenkin opin aikoinaan TNA:sta. Paini sivistää!
smarkside.com | foorumi

"I was just the right gay guy, at the right place, at the right time."
- Hulk Hogan
JDub kirjoitti:Cock_Sucker sopisi kyllä sinulle paremmin..

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Griffin » Ke 22.04.2015 16:52

Shawn Michaels – Maailman Paras Jumalan Armosta
Jos minulta kysytään fanina, että kuka on maailman paras showpainija, en joudu vastausta kauaa empimään. Voin sanoa rakastavani monia näistä taitelijoista, voin kertoa arvostavani useita näistä atleeteista ja voin kertoa pitäväni valtavasta määrästä näistä esiintyjistä. Siltikin, kun kysytään yhtä nimeä, en joudu epäröimään, kun vastaan kolmella kirjaimella. Showpainista puhuttaessa nuo kolme kirjainta yhdessä tiivistävät minulle koko tämän lajin syvimmän olemuksen ja sen hienouden. Nuo kolme kirjainta yhdessä saavat sekunnin murto-osassa minut muistamaan, miten hienosta viihteen muodosta tässä on kyse. Samaiset kirjaimet saavat muistamaan sen, että näiden uskomattomien roolien, tarinoiden sekä suoritusten takana ovat aivan tavalliset ihmiset. Minulle mies näiden kirjainten takana on se, joka vastaa Jumalaa showpainista puhuttaessa. Showpaini itsessään on tarjonnut minulle, kuten varmasti muillekkin, paljon loistavia hetkiä, tunteita ja fiiliksiä. Siltikin väitän, että tämä mies on niitä yksin tarjonnut minulle enemmän, kuin yksikään muu TV-ohjelma tai elokuva.

HBK

Kuva

Tutustuin aikoinaan dokumenttien sekä yksittäisten ottelujen myötä Michaelsin uran alkuhetkiin. Tästä on kuitenkin aikaa, joten selkeät muistikuvat ovat vain pala painifanin historiaa. Muistan kuitenkin miten hurjasti tykkäsin jo näistä Michaelsin ensimmäisistä otteluista, joista paistoi välittömästi läpi se lahjakkuus, jota tämä tuolloin nuori soturi piti sisällään. Karisma, kehätaidot ja koko olemus sekä ulosanti. Henkilö ja hahmo, jota oli helppo rakastaa, sekä vihata. Loistavia otteluita herra tarjosi myös tuolloisen tag team partnerinsa, Marty Jannettin kanssa. Mikäli mielenkiintoa riittää niin ehdotuksen arvoinen taival ehdottomasti. Tämä taival päättyi, kun kuuluisassa segmentissä Michaels "petti" parinsa. Taival päättyi mutta toinen taival alkoi... Taival tähteyteen. Michaels nousikin nopeasti painimaailman huipulle. Nuori mies sai paljon ja nopeasti. Aivan peruustetonta tuo ei ollut, sillä lyhyestä singles-urastaan sekä nuoresta iästään huolimatta oli Michaels huikean luokan esiintyjä sekä supertähti. Ei ihmekkään, että hän toimi monille tuleville supertähdille esikuvana sekä roolimallina.

Vaikeaa asioita on esittää faktoina mutta liekö sitten nopea nousu huipulle tehnyt tehtävänsä, kun monien versioiden mukaan Shawnista muodostui koko pukuhuoneen kovin kusipää. Tämäkään ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että jo tässä vaiheessa uraansa mies oli vetänyt liukuhihnallisen loistavia otteluja ja ylipäätään oli noussut huikeimpien esiintyjien maagiseen joukkoon. Hän oli ollut monessa mukana, kuten "ensimmäisessä" ladder-ottelussa sekä voittanut jo paljon mutta osa hänen otteluistaan oli tehnyt jo elinikäisen jäljen painimaailman historiaan.

Vaikeudet kuitenkin paisuivat. Muistan jossain haastattelussa kuuleeni, että Vince oli leimannut Shawnin todelliseksi kauhukakaraksi ja ilmeisesti läheinen ystävä, Triple H, oli lähes pitäen ainut, joka Shawniin sai todellista kontaktia. Kusipäisyys ei kuitenkaan ollut ainut ongelma; Shawn eli käsitykseni mukaan henkisesti hyvin raskaita aikoja, jota ei helpottanut se, että kroppa alkoi sanoa itseään irti. Surullisen kuuluisista Montrealin tapahtumista on luultavasti turha edes puhua. Puolikuntoisenakin Shawn repi itsestään kaiken irti ja suoritti yhä huikealla tasolla. Tästä huolimatta ajautui Shawn tilanteeseen, jossa oli pakko painaa painisaappaat naulaan – toistaiseksi.


Kuva

Shawnin kohtalo oli kova kolaus koko promootiolle, joka taisteli "sodassa" WCW:tä vastaan. Paikka aukesi kuitenkin uusille "kukkaan puhjeneille". Shawnin epäonni oli kuitenkin suurin lähtölaukaus toisen tulevan Hall Of Famerin, Triple Hoon, menestykselle. Uskoakseni näinä välivuosina Shawn tuli uskoon ja elämään syntyivät uudet arvot. Hän menikin naimisiin vuonna 1999 ja pariskunnan esikoinen syntyi vuonna 2000. Shawnin ja Rebeccan toinen lapsi syntyi vuonna 2004. Muuttuneen miehen kroppa ei edelleenkään kestänyt painimista mutta rakkaudesta lajiin hän toimi non-wrestler hommissa näinä välivuosina. Vuonna 1999 Michaels avasi myös oman painiakatemian, sillä kiistattomasti voitiin todeta, että herralla oli vielä paljon annettavaa uusille painijoille. Korjatkaa jos olen väärässä mutta muistaakseni muuan Daniel Bryan on hänen opissaan ollut.

Kropan kestävyydestä tai kuntoutuksesta ei ollut mitään tietoa. Kukaan –edes Shawn– ei tiennyt, että tulisiko tämä supertähti painimaan enään koskaan. Ura oli jo tähän pisteeseen sangen merkittävä, joka olisi jo itsessään riittänyt siihen, että Shawn luultavasti olisi vuosien vuosien kuluttua kruunattu painimaailman kauneimpaan kategoriaan, Hall Of Fameen.

Elettiin vuotta 2002, kun Shawn Michaels teki paluunsa – kehään. Muistaakseni dokumentissa sanottiin, että tämän piti olla "one more match"-tyyppinen ratkaisu. Edessä oli ottelu vanhaa ystävää, Triple Hoota vastaan. SummerSlam '02 koitti ja Shawn paini ensimmäisen ottelun neljään vuoteen. Ottelun nähneet voivat varmasti yhtyä ja jotka eivät ole nähneet voivat hävetä – Shawnista ei huomannut, että taukoa olisi ollutkaan. Tästä alkoikin "uusi nousu". Sekavat vuodet julkisena kusipäänä olivat ohi ja Shawn Michaels oli ehkä parempi kuin koskaan. Mies nousikin pian päämestariksi ja oli jälleen hetkessä vetänyt lukuisia loistavia otteluja. Sama mies, jonka ei pitänyt enään koskaan painia. Tarinana tämä olisi jo riittänyt ja Shawn olisi voinut lyödä lopullisesti saappaat naulaan. Hänen upea uransa olisi saanut arvoisensa, onnellisen lopun. Näin ei kuitenkaan käynyt.


Kuva

Fanien ja koko painimaailman onneksi Shawn Michaels jatkoi uraansa. Vuosia vuosia ja vuosian Shawn Michaels kuului koko firman tukipilareihin. Tuo sama selkävammainen mies teki jotain, johon kukaan ei uskonut. Osittain pakotetun eläkkeen sijaan hän nousi yhdeksi parhaista painijoista vielä 2000-luvullakin. Laskiessamme 2000-luvulta kaikki huippuottelut, loistavat feudit sekä kaiken muun oleellisen, on Michaels listan huippujen joukossa. Unohtumattomat ottelut ja feudit Chris Jerichoa, Triple H:ta, The Undertakeria, Ric Flairia, Kurt Anglea sekä monia, monia muita vastaan ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi painimaailman historiaan. Tuosta tietyllä tavalla vihatusta kusipäästä muodostui vielä kaikkien rakastama ikoni, joka näytti sekä todisti, että ihminen todellakin voi muuttua. Jo pelkästään Shawnin 2000-luvun "ura" olisi itsessään merkittävä mutta muistetaan myös rooli ja otteet, jotka vaikuttivat 90-luvulla. Mies teki merkittävän uran, syntyi uudestaan ja teki vielä toisen merkittävän uran.

Shawn Michaelsin ura on ainutlaatuinen tarina. Draagisten käänteiden sävyttämä tarina sisältää kuitenkin päähahmonaan miehen, joka on ensiluokkainen ensiintyjä sekä atleetti. Ei ole sattumaa, että juuri tälläisen miehen kohdalla ollaan saatu todistaa tämä draamankaari ja uusi kukoistus. Uskomaton viihdyttäjä, painija, urheilija, esiintyjä. Esimerkillinen tapaus siitä, miten tämä laji antaa ja ottaa. Lopputulema on kuitenkin se, että rakastit tai vihasit, Shawn Michaels on antanut lajille niin paljon, että häntä on pakko arvostaa.

Tämän lajin historia on täynnä suurmiehiä. Showpainin kiistattomia kuninkaita, ikoneita ja sankareita löytyy kirjasarjaksi asti. Arvostettavia henkilöitä löytyy kehästä, kehän laidalta sekä kulisseista. Silti minulle suurin kaikista on Shawn Michaels. Eikä vain suurin, sillä minulle HBK on karismaattisin sekä viihdyttävin ilmestys, jota painikehä ja sen lähistö ovat tarjoilleet.


Kuva

DX, The Kliq, nWo.. Voitot, tappiot sekä kaikki niihin johtaneet ottelut. Ikimuistoiset hetket, kuviot sekä tapahtumat. Saavutukset ja itse tarina. Tämä mies jätti jälkeensä perinnön, jota tullaan aina muistelemaan –kusipää tai ei– lämmöllä.

On vain yksi, Shawn Michaels.

The Blasterpiece
Viestit: 544
Liittynyt: Ti 29.06.2004 12:04

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja The Blasterpiece » Ke 22.04.2015 19:35

Griffin kirjoitti: Vaikeudet kuitenkin paisuivat. Muistan jossain haastattelussa kuuleeni, että Vince oli leimannut Shawnin todelliseksi kauhukakaraksi ja ilmeisesti läheinen ystävä, Triple H, oli lähes pitäen ainut, joka Shawniin sai todellista kontaktia. Kusipäisyys ei kuitenkaan ollut ainut ongelma; Shawn eli käsitykseni mukaan henkisesti hyvin raskaita aikoja, jota ei helpottanut se, että kroppa alkoi sanoa itseään irti. Surullisen kuuluisista Montrealin tapahtumista on luultavasti turha edes puhua. Puolikuntoisenakin Shawn repi itsestään kaiken irti ja suoritti yhä huikealla tasolla. Tästä huolimatta ajautui Shawn tilanteeseen, jossa oli pakko painaa painisaappaat naulaan – toistaiseksi.[/i]


Shawnin kohtalo oli kova kolaus koko promootiolle, joka taisteli "sodassa" WCW:tä vastaan. Paikka aukesi kuitenkin uusille "kukkaan puhjeneille". Shawnin epäonni oli kuitenkin suurin lähtölaukaus toisen tulevan Hall Of Famerin, Triple Hoon, menestykselle. Uskoakseni näinä välivuosina Shawn tuli uskoon ja elämään syntyivät uudet arvot. Hän menikin naimisiin vuonna 1999 ja pariskunnan esikoinen syntyi vuonna 2000. Shawnin ja Rebeccan toinen lapsi syntyi vuonna 2004. Muuttuneen miehen kroppa ei edelleenkään kestänyt painimista mutta rakkaudesta lajiin hän toimi non-wrestler hommissa näinä välivuosina. Vuonna 1999 Michaels avasi myös oman painiakatemian, sillä kiistattomasti voitiin todeta, että herralla oli vielä paljon annettavaa uusille painijoille. Korjatkaa jos olen väärässä mutta muistaakseni muuan Daniel Bryan on hänen opissaan ollut.
Noista Shawn Michaelsin välivuosista mainittava sen verran, että silloinkin taisi Shawn Michaelsilla olla vielä aikamoiset huumeongelmat. Esim. Shawn Michaelsin piti olla osallinen Undertakerin ja Triple H:n välisessä ottelussa Wrestlemania X-Sevenissä, mutta Shawn oli jossain Raw'ssa ollut backstagella niin kokaiinipöllyissä, että Michaels nähtiin vasta uudestisyntyneenä seuraavana vuonna WWE:ssä. Ja käsittääkseni tuohon aikaan Triple H:n ja Michaelsin välitkin olivat viilentyneet. Mun mielestä tästä oli jossain dokkarissakin puhetta.
Jyystä apinareikääni. Olen apina.

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Griffin » Ke 22.04.2015 20:52

The Blasterpiece kirjoitti:
Griffin kirjoitti: Vaikeudet kuitenkin paisuivat. Muistan jossain haastattelussa kuuleeni, että Vince oli leimannut Shawnin todelliseksi kauhukakaraksi ja ilmeisesti läheinen ystävä, Triple H, oli lähes pitäen ainut, joka Shawniin sai todellista kontaktia. Kusipäisyys ei kuitenkaan ollut ainut ongelma; Shawn eli käsitykseni mukaan henkisesti hyvin raskaita aikoja, jota ei helpottanut se, että kroppa alkoi sanoa itseään irti. Surullisen kuuluisista Montrealin tapahtumista on luultavasti turha edes puhua. Puolikuntoisenakin Shawn repi itsestään kaiken irti ja suoritti yhä huikealla tasolla. Tästä huolimatta ajautui Shawn tilanteeseen, jossa oli pakko painaa painisaappaat naulaan – toistaiseksi.[/i]


Shawnin kohtalo oli kova kolaus koko promootiolle, joka taisteli "sodassa" WCW:tä vastaan. Paikka aukesi kuitenkin uusille "kukkaan puhjeneille". Shawnin epäonni oli kuitenkin suurin lähtölaukaus toisen tulevan Hall Of Famerin, Triple Hoon, menestykselle. Uskoakseni näinä välivuosina Shawn tuli uskoon ja elämään syntyivät uudet arvot. Hän menikin naimisiin vuonna 1999 ja pariskunnan esikoinen syntyi vuonna 2000. Shawnin ja Rebeccan toinen lapsi syntyi vuonna 2004. Muuttuneen miehen kroppa ei edelleenkään kestänyt painimista mutta rakkaudesta lajiin hän toimi non-wrestler hommissa näinä välivuosina. Vuonna 1999 Michaels avasi myös oman painiakatemian, sillä kiistattomasti voitiin todeta, että herralla oli vielä paljon annettavaa uusille painijoille. Korjatkaa jos olen väärässä mutta muistaakseni muuan Daniel Bryan on hänen opissaan ollut.
Noista Shawn Michaelsin välivuosista mainittava sen verran, että silloinkin taisi Shawn Michaelsilla olla vielä aikamoiset huumeongelmat. Esim. Shawn Michaelsin piti olla osallinen Undertakerin ja Triple H:n välisessä ottelussa Wrestlemania X-Sevenissä, mutta Shawn oli jossain Raw'ssa ollut backstagella niin kokaiinipöllyissä, että Michaels nähtiin vasta uudestisyntyneenä seuraavana vuonna WWE:ssä. Ja käsittääkseni tuohon aikaan Triple H:n ja Michaelsin välitkin olivat viilentyneet. Mun mielestä tästä oli jossain dokkarissakin puhetta.
Aivan! Muistaakseni Networkin rivalries sarjassa oli tuosta jotain.

Darien Fawks
Viestit: 3765
Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
Paikkakunta: Pääkaupunki

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Darien Fawks » Ke 22.04.2015 22:57

Kirjoitin artikkelin showpainista Amusa Kulttuuritorille.

http://amusa.fi/fin/foorumi/?nid=2560

Mukana muutama kuva Lontoon-matkalta sekä kuunneltava Häijy-Heimo Ukonselän haastattelu.
Uudistunut, entistä parempi Kielisirkus:

http://kielisirkus.blogspot.fi/

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Griffin » To 23.04.2015 08:39

Darien,

En tiedä onko vika minun vehkeissäni mutta Heimon haastattelu ei lähde pyörimään.

Wanhus
Viestit: 506
Liittynyt: To 02.11.2006 19:47

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Wanhus » To 23.04.2015 10:03

Griffin kirjoitti:Darien,

En tiedä onko vika minun vehkeissäni mutta Heimon haastattelu ei lähde pyörimään.
Minulla ei toiminut Firefoxissa, mutta Chromella toimi kyllä.
"If you combined Paul Heyman and Big E, you would have one full haircut"

Darien Fawks
Viestit: 3765
Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
Paikkakunta: Pääkaupunki

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Darien Fawks » To 23.04.2015 10:28

Wanhus kirjoitti:
Griffin kirjoitti:Darien,

En tiedä onko vika minun vehkeissäni mutta Heimon haastattelu ei lähde pyörimään.
Minulla ei toiminut Firefoxissa, mutta Chromella toimi kyllä.
Voi perskele...

Olisiko jollain tiedossa Macille ohjelmaa, jossa voisi tehdä mp3-tiedostosta videon ja lisätä kuvan? Olisi YouTuben kautta ollut sitten kätevin tuo.

Edit: Hiton hyvä että sanoitte tuosta. Kohta on YouTube-embeddauksella video artikkelissa.
Uudistunut, entistä parempi Kielisirkus:

http://kielisirkus.blogspot.fi/

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Griffin » To 23.04.2015 11:36

Darien Fawks kirjoitti:
Wanhus kirjoitti:
Griffin kirjoitti:Darien,

En tiedä onko vika minun vehkeissäni mutta Heimon haastattelu ei lähde pyörimään.
Minulla ei toiminut Firefoxissa, mutta Chromella toimi kyllä.
Voi perskele...

Olisiko jollain tiedossa Macille ohjelmaa, jossa voisi tehdä mp3-tiedostosta videon ja lisätä kuvan? Olisi YouTuben kautta ollut sitten kätevin tuo.

Edit: Hiton hyvä että sanoitte tuosta. Kohta on YouTube-embeddauksella video artikkelissa.
Hyvä teksti oli! Vielä sitten se haastattelu. :)

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Griffin » To 23.04.2015 12:11

Future Starts Now, Seth Rollins
Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita, kuuluu eräs suomalainen sananlasku. Palataan ajassa vajaa vuosi taaksepäin; The Shield jakoi oikeutta ylemmässä keskikortissa. Kolmesta tulevaisuuden nimestä oltiin aikoinaan lyöty yhteen nippu, jota stableksikin kutsutaan. Loistavaa esiintymistä ja ensiluokkaista kehätoimintaa, tässä oli Shieldistä kyse. Yleisö oli alkanut ottaa porukan omakseen ja erityisesti lihaskimppu Roman Reings tuntui hukkuvan yleisön henkisiin suudelmiin. Ambrose hoiti pääasiassa puhumisen ja ohessa onnistui myös riitautumaan kevyellä asteella "veljensä", Reingsin kanssa. Mikä oli Seth Rollinsin rooli? Problem solver, joka seisoi hiljaa taustalla niin kauan, kunnes tilanne tulehtui, kuin hoitamaton visvasyylä. Reings oli yleisön suosikki, Ambrosen uskottiin kääntyvän jos joku heistä niin tekisi ja Rollins oli mukava kaikkien kaveri. Usein Rollins herätti tunteita vasta, kun pääsi ottelun tullen esittelemään osaamistaan. WrestleMania 30 tapahtumassa nähty Shieldin 3-minuuttinen vanhusten kanssa oli säälittävä käden puristus WWE:ltä heidän kuuminta porukkaansa kohtaan. Porukkaa, joka oli vetänyt edeltävässä tapahtumassa lähes viiden tähden koitoksen, ja joka teki sen myös kahdessa seuraavassa tapahtumassa.

En varmasti ole ainut, joka rakasti Shieldiä. Enkä taatusti ole ainut, joka kuvitteli, että Dean Ambrose on herra, joka lähtee omille poluilleen ensimmäisenä. Ja tuskin myöskään ainut, joka hautasi nämä "break-up" suunnitelmat Evolution kuvion myötä. Tosin, mikä olisikaan ollut parempi tapa hajottaa porukka, kuin tapa jolla toimittiin. Välillä niin huomaamattomasta Seth Rollinsista tuli samalla kellon lyömällä niljakas kusipää, kun hän veljensä petti. Seth Rollins sai samalla hetkellä uudet kasvot. Samat kasvot, jotka tulevat jonain päivänä olemaan koko firman kasvot.


Kuva

Maisema on vaihtunut ja nahkapuku kaivettu esiin. Seth Rollins seisoo ruuduillamme olallaan tämän alan arvostetuin ja kunniallisin mestaruusvyö. Miksi juuri Seth Rollins? Palataan siihen kohta, sillä tämä on vasta alkua. Dean Ambrose on yleisön pääasiassa rakastama sekopää. Mustat liivit vaihtuivat uskottavaan - etenkin roolihahmoon sopivaan - katutappelijan varustukseen. Roman Reings puolestaan on joidenkin mielestä liiankin aggressiivisesti bookattu "keltanokka". Kritisoidut taidot ja valmius vaaditulle tasolle ovat herättäneet jopa inhoa – jota hahmo ei kaipaa. Kaikki mitä Shieldistä jäi jäljelle on Reingsin kannettavana. Uskonkin, että tämä on osittain syy siihen, miksei Reingsin koeta olevan valmis. Nykypäivänä kuitenkin hahmoja pitää rakentaa ja edistää. Hahmojen pitää kehittyä ja antaa uutta kulmaa katsojille. Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa Roman Reings on yhä "Shield", vaikka kaverit painoivat jo kaasua. Toki on osittain perusteltua myös kritisoida hänen valmiuttaan niin kokonaisuutena kuin myös yksittäisillä osa-alueilla.

Reings jäi siis rooliin, josta Seth Rollins sekä Dean Ambrose polkaisivat jo itsensä kohti valoisaa tulevaisuutta – singleinä. Oma mielipiteeni on se, että Roman Reings on valmiimpi tähdeksi vasta, kun hänen kohdallaan uskalletaan ottaa tämä askel. Kehätaidot sekä yleisesti esiintyminen ja ulosanti vaativat työtä, joka johtaa kehitykseen. Siltikin uskon, että suurin ongelma on se, että häntä on bookattu valmiina pakettina vaikkei ketään ole ollut valmis ostamaan häntä sellaisena. Radikaali ratkaisu, kuten hyvin hoidettu heel-turn voisi olla Romanille pelastava tekijä.

Dean Ambrose toimii minulle ja ilmeisesti valtaosalle yleisöstäkin, kuin persialaisten pyykinpesubisnes. Rooli on pienempi ja bookkaus maltillisempaa, kuin kahdella toverilla mutta uskon, että se on oikein. Seth Rollins oli nyt se chosen one. Liian montaa main eventteriä kun on turha yrittää synnyttää samaan aikaan – usein joku hautautuu sen myötä lopullisesti ulos sieltä. Ja näin etenkin, koska myös Reingsille oli jo varattu paikka kirkkaimmista valoista. Näkisin, että Dean Ambrose on valmis mutta odottaa mahdollisuuttaan. Vuosi tai kaksi, hän saa mahdollisuuden ja roolin, jonka tulee taatusti täyttämään.


Kuva

Mitä sitten hain tuolla tekstin aloittaneella sananlaskulla... Seth Rollins teki vuoden kovimman turnin pettäessään veljensä. Ei aikaakaan, kun hän voitti MitB-salkun, joka tuttuun tyyliin oli takeena mestaruudelle. Hän paini illasta toiseen kovia matseja ja oli mukana vuoden parhaissa feudeissa. Hän tähditti Royal Rumblea lähes täydellisellä ottelulla ja myöhemmin teki samoin WrestleManiassa – kahdessa huikeassa matsissa. Promot, segmentit, kehäotteet.. Kaikki kultaa. Vuoden suurin tapahtuma päättyi kuvaan, jossa hän nosti mestaruusvyön ilmaan. Jälleen painotan tarinan arvoa, sillä kaikkeen tähän meni aikaa alle vuosi. Tuon vajaan vuoden aikana Seth Rollins nousi firman kiistattomaan eliittiin, eikä se ole sattumaa. Shieldin värittömästä spottipojasta kehkeytyi alle vuodessa loistava ottelija, esiintyjä sekä todellinen supertähti. Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita, aivan. Juuri sellainen Seth Rollins on – ja paras siinä.

Oli ehdottoman oikein antaa Rollinsille mahdollisuus. Itse en ainakaan olisi siihen uskonut mutta pakko se on myöntää, Seth Rollins oli Shieldistä se eniten valmis paketti. Kovalla työllä saadaan aikaan hyviä tuloksia ja tässä on esimerkki siitä. Seth Rollins oli hyvä kehässä, ihan ok-tason lookin hän omasi ja mikissä oli aika vähäiset näytöt. Hypätessään Auktoriteettien kelkkaan oli selkeästi ajatusmalli, "kaikki tai ei mitään". Tuskin kukaan pystyi varmaksi sanomaan, että Rollins tulisi täyttämään paikkansa näin loistavasti mutta niin hän teki. Entä nyt? Mies on kehässä loistava, look on hyvä, mikissä rosterin kovimpia ja esiintyjänä hän on ehdoton.

Triple H sanoi eräässä videossa, että tärkeintä on ymmärtää se, että kameroiden edessä kerrotaan tarinaa. Sitä ei kerrota sanoilla vaan tarina kerrotaan omalla kehollaan. Itse kuulun ryhmään, joka kiinnittää huomiota pieniin asioihin: Ilmeet, eleet, kehonkieli. Pienikin silmän muljautus oikeassa kohdassa voi tehdä esiintymisestä hyvän. Tässä näkisin, että Seth Rollins on ottanut huikean askeleen. Ikävä sanoa, mutta Roman Reings on noin vuosisadan perässä entisiä tovereitaan tässä asiassa. Seth Rollins sekä Dean Ambrose ovat loistavia puhumaan eleillään ja kehollaan.


Kuva

Entä sitten se tulevaisuus? Uskon ja luotan siihen, että tämä tulee olemaan vasta alkuteksti tarinassa, jonka Seth Rollins tulee kirjoittamaan showpainin historiaan. Jos hän hoitaa asiat mallikkaasti, ei mokaile alastonkuvilla ja pysyy terveenä niin voimme vuosien päästä todeta, että saimme todistaa synnyn, joka johti yhteen modernin ajan merkittävimmistä painitarinoista. Sellainen Seth Rollins tulee olemaan: Suurimman ja merkittävimmän painilafkan kulmakivi ja timantti.

Ainut asia, joka voi tuhota Seth Rollinsin, on Seth Rollins.

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8620
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » La 25.04.2015 11:17

Katselin tuossa äsken SinäTuubista erilaisia WWE-promoja, ja eteen pamahti Big Show'n ja Undertakerin promo koskien Unforgivenin matsia vuodelta 2008. Mukana pyöri myös Vickie Guerrero, ja promon yleisilme oli sellainen että Undertakerin pitäisi pyytää Vickieltä anteeksi jotain. Samassa pätkässä tehtiin myös Tombstonea Vickielle ja kaikkea muuta jännää. Muistelisin että vuonna 2008 Teikkeri kävi kiihkeää feudia Edgeä vastaan, joten liittyykä nämä jotenkin siihen?

Mitä helkkaria tuohon aikaan siis tapahtui?
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Jers1
Viestit: 834
Liittynyt: Pe 03.11.2006 15:53
Paikkakunta: Helsinki

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Jers1 » La 25.04.2015 14:18

DeadManWalking kirjoitti:Katselin tuossa äsken SinäTuubista erilaisia WWE-promoja, ja eteen pamahti Big Show'n ja Undertakerin promo koskien Unforgivenin matsia vuodelta 2008. Mukana pyöri myös Vickie Guerrero, ja promon yleisilme oli sellainen että Undertakerin pitäisi pyytää Vickieltä anteeksi jotain. Samassa pätkässä tehtiin myös Tombstonea Vickielle ja kaikkea muuta jännää. Muistelisin että vuonna 2008 Teikkeri kävi kiihkeää feudia Edgeä vastaan, joten liittyykä nämä jotenkin siihen?

Mitä helkkaria tuohon aikaan siis tapahtui?
Edgen ja Undertakerin feudihan taisi loppua siihen Summerslamin Hell in a Cell -matsiin jossa Undertaker lähetti Edgen vähän pidemmälle lomalle. Taustalla oli se Edgen ja Alicia Foxin suhde josta suuttuneena Vickie palkkasi Undertakerin takaisin ja määräsi tämän HIAC-matsin. Summerslamin jälkeen Vickie yritti sitten hieroa rauhaa Undertakerin kanssa. Undertakerhan ei tähän suostunut. Unforgivenissa 'Taker oli sitten jonkin sortin kostopuuhissa ja Big Show oli jotenkin myös mukana tässä, muistaakseni pidättelemässä Vickietä kehässä. Undertakerin astuttua kehään Big Show löikin Undertakeria KO-punchilla ja kääntyi vaihteeksi heeliksi.

TL;DR: Edge-feudin jälkeen Undertaker jatkoi Vickie-feudia josta tuli Big Show-feudi.
We need CM Punk!

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Griffin » Ti 28.04.2015 09:33

Oletko ikinä haaveillut olevasi Vincent Kennedy McMahonin saappaissa? Onko joskus kummastuttanut lafkan toiminta niin, että tekisi mieli ottaa yhteyttä ja haukkujen jälkeen kertoa miten olisi pitänyt toimia? Mitä tekisit, jos sinulla olisi valta ja voima WWE:n suhteen? Nyt saa jakaa mielipiteitä, kertoa omia kantoja ja kommentoida muiden! Itse päätin tuhrustaa muutaman ajatuksen, jotka voisivat mielestäni tuoda tuotteeseen "uutta" särmää. Kyse ei ole siitä, että aikoisin nyt luetella kahdeksan painijaa joita pitäisi pushata, kuusi jotka pitäisi saada firmaan ja seitsemän joille pitäisi antaa kenkää. Enemmänkin pohdiskellaan uudistuksia tai tässä tapauksessa vanhojen asioiden takaisin tuomista.

En aio lytätä showta, sillä tarvetta moiseen en näe. Tykkään tällä hetkellä monista asioista ja piirteistä, painijoista sekä tapahtumista. Tarkoituksena ei ole siis varsinaisesti kritisoida vaan tuoda esiin asioita, jotka saisivat (ainakin minut) tykkäämään tuotteesta vieläkin enemmän. Hattua nostan monista asioista. Network sekä muu "oheistoiminta" kukoistaa ja tämä on mielestäni huikea juttu. Samoin nämä "Ei-PG"-vivahteet tekevät aina tyytyväiseksi mutta lisää "Attitude" sekä "Ruthless aggression" tyylistä meininkiä kaipaisin. Plussaa myös siitä, miten pienempiä vöitä ollaan nostettu enemmän esille. Jo ennen WrestleManiaa IC-vyön bookkaus oli hyvää, paikoitellen loistavaa. US-vyö on nyt puolestaan ollut hyvin esillä ja John Cena on loistava mies sitä kantamaan. Myös tag team divisioona mielestäni on kohottanut kasvojaan siitä, mitä se paikoitellen oli. Cesaro ja Tyson Kidd ovat tuoneet aivan uutta säpinää kuvioihin ja kyseessä on kyllä huikea joukkue. Uudemmat joukkueet Lucha Dragonsien johdolla ovat olleet myös hyviä.

Tilanne on siis hyvä, kun verrataan aikakauteen, jolloin tag team divari oli kuralla, US-titteliä ei puolustettu koskaan ja IC-vyön ympärillä pyörivät kuviot olivat lähinnä tylsiä. Selvää on kuitenkin se, että pyrittäessä hyvään tuotteeseen täytyy kokonaisuuden olla monipuolisesti kiinnostava. Mikäli kaikki panostus lyödään kahteen kuvioon sekä muutamaan hahmoon, jäävät niistä välittämättömät tyhjin käsin. Kun taas showta ja kuvioita bookataan monipuolisesti, löytää varmasti jokainen fani itselleen jotain. Samalla luodaan useampaan hahmoon aina enemmän tartuntapintaa, kun fanin on helppo tykästyä hahmoon mielenkiintoisen kuvion kautta. Omalla kohdallani kokonaisuutena hyvä show sisältää selkeää tarinaa jakson sisällä, mielenkiintoisia kuvioita joita viedään eteenpäin, hyviä otteluja ja pilkahduksen huumoriakin. Kritiikkiä annan sen verran, ettei ole monipuolista mikäli neljästä showsta kolmessa nähdään lähes identtinen main event, joka vielä on tyyliltään 3 vs. 1 ja tällä kuljetetaan vain yhtä kuviota tai vaihtoehtoisesti epäloogisesti kahta.


Kuva

Jakson rakenteesta hypätäänkin aasin sillalla siihen, mitä olen kaivannut: hyvät ottelut – alussa ja lopussa. Välttämättä koko jakson ei täydy olla mitään suvereenia tykitystä, etenkään jos puhutaan jostain reilun kahden tunnin setistä, mutta arvostan aikaa, jolloin selkeästi pyrittiin siihen, että shown ensimmäinen sekä viimeinen ottelu olisivat varsin nautinnollisia. Miksi kuvassa on Rey Mysterio? Osoittamassa sitä, että haluan cruiserweightin oman divisioonan ja mestaruuden takaisin. Jos tehdään aikahyppy ja palataan vaikka 13 vuotta taaksepäin, usein (Smackdownin) openerina (nimenomaan matsina vaikka aloittavan segmentin jälkeen) toimi tämän divisioonan mittelöt. Mysterio, Tajiri, Matt Hardy, Jamie Noble, Paul London sekä kumppanit vetivät energisiä mättöjä, jotka sai heti tietyn latauksen ylle. Ymmärrän täysin, että tämä joskus vietiin pois, sillä yksinkertaisesti se oli kuraa.

Näkisin kuitenkin jälleen potenttiaalia. Edustajia tähän kuppikuntaan kyllä löytyisi, kun tuotaisiin esimerkiksi The Brian Kendrick takaisin päärosteriin. Hän voisi vaikka toimia miehenä, joka vyön palauttaisi. Kalisto, Sin Cara, Neville, Tyson Kidd, Uson veljekset, Matadoorin äijät, Bo Dallas, Kofi Kingston, Xavier Woods, Stardust, R-Truth.. Tälläiset herrat pystyisivät helposti kantamaan tätä jaostoa. Ja missään nimessä sen ei tarvitse tarkoittaa, että pitäisi pysytellä poissa esimerkiksi tag team vöiden kuvioista. Ennen vanhaan oli kyllä kaava, että harvoin cruiserweight mestari nousi enään ns. mihinkään isoon. Äkkiseltään ei tule mieleen, kuin Mysterio, joka toisaalta oli "iso" jo ennen tätä. Tälläisen periaatteen voisi haudata välittömästi. Uskon hartaasti, että tälläisellä voisi saada aikaan oikeasti aika paljon mielenkiintoisia otteluja sekä kuvioita. Luultavasti joku tällä hetkellä miettii, että miksi helkutissa näin pitäisi toimia, kun pienempien vöiden kohtelu on jo paikoitellen ollut varsin väliinpitämätöntä. Niin ei välttämättä tarvitse olla..


Kuva

Aion nyt kaivaa esiin vanhan kunnon roster-splitin. Aloitetaan faktoista; Se ei tule tapahtumaan. Tähän varmasti suurin syy on rahapolitiikka. Raw tulee pysymään pääbrändinä, joka toimii koko firman lippulaivana. Näin ollen Smackdown tulee pysyttelemään selkeänä "merkityksettömänä" kakkosena, kun showt listataan. Lyhyempi Smackdown ja selkeä pidempi Raw on varmasti tosiasiassa toimiva konsepti, sillä tuskin muuten näin olisi jäänyt pysyvästi. Tämä on varmasti toimivin ratkaisu, kun katsotaan päättäjien sekä tietyn fanikunnan kannalta. Negatiivisenä tämän näkisin taas osan fanien sekä osan painijoiden kannalta.

Entä se toteutus? Simppeliä. Rosteri puoliksi ja talentit jakoon. Ei niin, että Raw saa A-luokan supertähdet ja siniseen brändiin lyödään sitten se selkeästi heikompi jaosto vaan nimenomaan 2000-luvun alun malliin palaaminen. Esimerkiksi jos Brock Lesnar, Randy Orton sekä Dean Ambrose tähdittävät punaista leiriä niin sinisessä leirissä voisi olla John Cena, Seth Rollins, Daniel Bryan ja vaikka Roman Reings. Kuitenkin niin, että starpoweria riittää kummassakin brändissä. Kuitenkaan ei pitäisi olla liian tarkka raja sillä, että miten toisen brändin painija esiintyy toisessa. US-titteli voisi olla pääasiassa Smackdownissa, kun taas IC-vyö Rawssa. Päämestaruus sekä joukkuemestaruus puolestaan olisivat ns. yhteisiä. Haluan uskoa, että kunnollisella suunnittelulla tästä saisi toimivan systeemin, joka varmasti mielyttäisi jos ei kaikkia niin ainakin lähes tulkoon.

Lyhyemmällä esitysajalla saisi taatusti shown laadusta intensiivisemmän. Tosin, tässä voisi tulla tv-sopimukset ja niiden tarjoajat väliin. Uskon kuitenkin, että intensiivisempi show voisi ehkäistä pitkästymistä ja silti vähemmän aikaa saaneet painijat saisivat isompaa roolia. Kyse on kuitenkin bisneksestä. Bisnes taas tarkoittaa rahaa. Kannattaako tämä rahallisesti? En usko, sillä eiköhän näin ollen olisi jo toimittu. Piittaamatta nyt kaikista ulkopuolisista tekijöistä, haluaisin fanina nähdän tämän.


Kuva

Olen jo aikaisemmin ilmaissut mielipiteeni koskien näitä erikoistapahtumia. Itseasiassa sain idean tästä, kun kuuntelin Smarkside sivustolta enskan "podcastin". Hell in a Cell oli aikoinaan iso juttu ja matsimuoto, jonne mentiin oikeasti vasta, kun syyt olivat painavat. Häkkihelvetissä nähtiin harvoin huonoja tai edes keskinkertaisia otteluja, koska tuolloin tarina näiden matsien takana oli poikkeuksetta suuri ja mahtava. Ketä tahansa turisteja ei päästetty tuohon helvetilliseen rakennelmaan, jossa asiat ratkaistiin viimeistä tippaa myöden. Matsimuoto toikin jo itsessään niin paljon tapahtumiin, jossa se nähtiin. Välittömästi syntyi ns. suuruuden tuntu, sillä turhaan ei häkkiin asteltu. Näinkin hienon asian WWE onnistui pilaamaan suoranaisella raiskauksella. On ylipäätään typerää luoda PPV jollekkin tietylle matsimuodolle mutta etenkin se ylikäyttö sekä kunnon pohjustusta vailla olevat tarinat otteluiden takaa puistattavat minua. Wrestling maailman yhden upeimmista matsimuodoista merkitys tapettiin täysin.

Samat seikat pätee myös esimerkiksi Elimination Chamberiin. Tuostakin tosimiesten verenhimoisesta temppelistä luotiin vapaamatkustajien turistikohde alta aikayksikön. Ilmeisesti näin pitää tehdä, kun todetaan jonkun matsimuodon olevan toimiva, kiinnostava sekä kiehtova. Kuristetaan mehut tästä hedelmästä vaikka juuri sen uniikki käyttötapa on yksi suurimmista syistä sen kiehtovuuteen. Rakastan erillaisia matsimuotoja, jotka poikkeavat siitä normista mutta kuitenkin ovat järjellä kehitettyjä. Siltikin, mielenkiinto kolhiintuu, kun matsia näkee liian usein. Enskan kanssa olen samalla linjalla siitä, että ehdottomasti pitäisi käyttää tälläisiä turnausmuotoja hyväkseen. Näin ollen "parannusehdotuksena" King of the Ringin paluu.

Tälläinen turnausmuotoinen PPV voisi tuoda paikoitellen tympeän tylsään "alkuvuoteen" mielenkiintoa ja ainakin karsia pois yhden näistä aivan karseista pohjattomista tapahtumista, kuten Battleground tai Payback. Lisäksi näkisin, että tämä mahdollistaisi helposti ja ytimekkäästi uuden feudin pohjustamisen, hahmojen kehittämisen sekä uusien nimien nostamisen korkeammalle. Kaikki nämä siis helposti ja vaivattomasti. Hyötykäyttöjä löytyy siis monia. Turnauksen otteluita pystyisi käymään viikottaisissa, kun taas välierät sekä finaalin voisi säästää itse tapahtumaan. Tämä toisi jo kolme mielenkiintoista ottelua yhteen tapahtumaan. Olen muutenkin tälläisten suuri ystävä, joten ohuesti harmittaa, ettei mahdollisuuksia käytetä hyväksi. Kunnolliset ykköshaastaja tai mestaruusturnaukset toimisivat juuri oikeanlaisena tapana nostattaa esiin näitä "ongelmaisia" nimiä. Cesaron, Wyattin, Rusevin sekä Zigglerin kaltaisia nimiä saisi hetkellisesti nostettua jalustalle, jolloin he saisivat mahdollisuutensa valokeilassa. Mitään hävittävää ei kuitenkaan varsinaisesti ole vaan mikäli rahkeet ei riitä, niin ne eivät riitä.

Oikeastaan muuta en haikaile PPV-tapahtumien osalta, kuin juuri näitä seikkoja. KOTR paluu tai muutoin joku samoin periaattein toimiva turnausmuoto olisi hieno juttu ja sitten taas nämä matsimuodoille omistetut PPV't haluaisin lopettaa. Elimination Chamberin kohdalla näin taidettiin jo toimia mutta seuraavaksi voitaisiin pyrkiä palauttamaan Hell in a Cell ottelun arvoa. Extreme Rules PPV ei minua haittaa, koska teemasta huolimatta otteluja nähdään laidasta laitaan. Samoin Money in the Bank ei haittaa, koska tuolloin kyse on siitä salkusta eikä matsimuotoa raiskata, kun se täytyykin nähdä vuoden välein periaatteen vuoksi.


Kuva

Seuraava aihe koskee ns. muita supertähtiä. Haluan heti alkuun painottaa, etten aio paneutua sopimustilanteisiin tai mahdollisiin riitoihin/muihin ulkopuolisiin seikkoihin. Mainittakoon myös nyt pois alta CM Punk, jonka haluan takaisin vaikkei se olekkaan mahdollista, ainakaan hetkeen. Case-Sting oli asia josta tykkäsin ja toivottavasti näemme herraa vielä muutoinkin, kuin ennen WrestleManiaa. Huhujen mukaan hän tulisi kohtaamaan SummerSlamissä Seth Rollinsin, josta en myöskään laittaisi pahakseni. Tuossa tulisi kuitenkin olemaan aikamoinen old school vs. new school asetelma ja asetelmathan toimivat aina.

WWE'n pitäisi pyrkiä tuomaan lisää tälläisiä hahmoja. Omia vanhoja sankareitaan sekä globaalisti tunnettuja nimiä, joita vielä suurimman firman riveissä ei olla nähty. NXT on loistava ja osittain syy on juuri siinä, kun sinne ollaan saatu indymaailmasta todella kovia nimiä. Nämä kuitenkin kiinnostavat ja kaikki enemmän tai vähemmän tunnetut painijat tuovat kuitenkin lisää katsojia tuotteen ympärille. Uskoisin, että vannoutuneet indyfanitkin kiinnostuvat, kun heidän kovimpia supertähtiä tuodaan tänne mainstream-firmaan ja etenkin, kun nämä vielä ottelevat keskenään NXT:n puolella. Kasvutarinana huikeaa seurattavaa, kun joku pienistä kehistä noussut indyuikkari nousee maailman suurimman wrestling firman ykkösnimien jumalalliseen joukkioon.

Myös "vanhat pienemmät nimet" kiinnostaa. NXT'ssä nähdyt Rhyno sekä Brian Kendrick ovat mielenkiintoisia tapauksia. Tälläisiä haluan juuri nähdä ja myöskin päärosterin puolella. Nostalgiaa herättävät painijat toimivat varmasti myös oikein hyvänä tapana tuoda ihmisiä Networkin ihmeelliseen maailmaan. Vanhat fanit heräävät katsomaan, miltä Brian Kendrick näytti Spankynä ja uudemman sukupolven fanit tutkivat näiden miesten taustoja sekä vanhempaa materiaalia. Lisää vaan tälläisiä vanhoja "ei nii suuria"-supertähtiä!

Innolla odotan mikäli Samoan Joe liittyy WWE'n remmiin. Uskon ja luotan siihen, että miehellä voisi olla paljonkin annettavaa vielä mikäli motivaatio riittää laittaa itsensä kuntoon. Painivuosia ei toki ole hirmuisesti jäljellä – tai ainakin näin voisi olettaa. Silti uskon, että Joe voisi olla todellinen kultakimpale, etenkin NXT-porukkaan. Miten olisi joku Samoalaisten stable? Usot, Reings sekä Joe? Ehkei mutta silti haluan nähdä hänet WWE'n kehässä, tavalla tai toisella.

Sitten mainittakoon vielä herra nimeltä Kurt Angle. Jos tämä tapahtuisi, luultavasti kermaisin housuni. Enkä laske itseäni edes suureksi Anglen faniksi, joten voin vain kuvitella mitä se tekisi osalle meistä. TNA ei kuulu seurauksen kohteekseni, joten en osaa sanoa Anglen nykyisestä kunnosta. Uskon kuitenkin, että tuolla taitotasolla varustettu atleetti on yhä kykeneväinen jopa loistaviin otteluihin. Täälläkin on droppailtu jos jonkinlaista vaihtoehtoa sille, kuka tulisi Anglen kanssa työskentelemään mikäli mahdollisuus iskisi. Toki, Rusev ja Angle voisivat vetää sopivan lyhyen kuvion, toimisi varmasti. Nostalgian puolesta haluaisin nähdä "one more time"-tyyppisesti Anglen ja Lesnarin samassa kehässä. Puhtaasti painillisesti taas haluaisin nähdä, mitä Kurt Angle sekä Daniel Bryan saisivat aikaan. Toivotaan, ettei tämä jää vain ja ainoastaan haaveeksi. Angle olisi valtava kala WWE'n verkkoon, mikäli uransa täällä lopettaisi!


Nämä siis vain omia pohdintojani, mitä fanina haluaisin nähdä ja kokea. Kaikkien seikkojen toimivuudesta en osaa sanoa mutta sitä tuskin tarvitseekaan pohtia, kun kyse oli puhtaasti siitä mitä fanina haluaisin tuotteelta. Toivottavasti tämä polkisi hieman keskustelua käyntiin, sillä olisi loistavaa kuulla mitkä ovat tälläisiä seikkoja muille. Ja missään nimessä en halua, että tästä syntyy negatiivinen ja kritisoiva mielikuva, sillä itse viihdyn tuotteen parissa vaikkakin ajanjakso on "tämä tympeä alkuvuosi".

Spoileri ei liity olennaisesti yllä olevaan tekstiin vaan lähinnä tarkentaan. Samoin se spoilaa (ei kovin merkittäviä) Rawn tapahtumia, joten älä suotta riskeeraa jos Raw on vasta katseluun menossa.
Spoiler: näytä
Fake-Edit: Tämä on kirjoitettu jo aikaisemmin, joten tästä KOTR jutusta ei vielä ollut tietoa. Mieleeni se tupsahti puhtaasti enskan podcastista, jossa herra tälläisestä mainitsi.

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8620
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Ke 29.04.2015 23:55

Triple H Accepts The Undertaker's Challenge

En tiiä teistä, mutta kyllä meikäläinen syttyy tälle meiningille ja saan jopa pieniä kylmiä väreitä tästä. Ei näiden nykypäivien titus o'neilien ja muiden uikkareiden promot sytytä mitenkään, mutta tässä pätkässä on oikeasti sitä jotain.

Shawn was always better than you...

EDIT:

On kyllä muutenkin ihan täydellisesti käsikirjoitettua settiä. Undertaker pääsee ihan täysin HHH:n ihon alle ja tulevan ottelun lopputuloskin oli ihan ilmiselvä tuon jälkeen. Hahaha.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Koopatroopa
Viestit: 494
Liittynyt: Ti 08.05.2007 17:47

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Koopatroopa » To 30.04.2015 17:37

DeadManWalking kirjoitti:Triple H Accepts The Undertaker's Challenge

En tiiä teistä, mutta kyllä meikäläinen syttyy tälle meiningille ja saan jopa pieniä kylmiä väreitä tästä. Ei näiden nykypäivien titus o'neilien ja muiden uikkareiden promot sytytä mitenkään, mutta tässä pätkässä on oikeasti sitä jotain.

Shawn was always better than you...

EDIT:

On kyllä muutenkin ihan täydellisesti käsikirjoitettua settiä. Undertaker pääsee ihan täysin HHH:n ihon alle ja tulevan ottelun lopputuloskin oli ihan ilmiselvä tuon jälkeen. Hahaha.
Samaa mieltä. Itse diggasin tuosta HHH:n ja Takerin 2011-2012 välisestä feudista ihan hemmetisti ja varsinkin tuo WrestleMania 28:n End of an Era -puolisko oli todella kovaa settiä. Molemmat Mania-matsitkin olivat loistavia, varsinkin Hell in a Cell.
Darien Fawks kirjoitti: Etkö ymmärrä, että mielipiteesi on subjektiivinen?

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8620
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » To 07.05.2015 11:40

Tuli tuossa äsken tsekkailtua Undertakerin ja Edgen välinen Hell in a Cell -matsi vuoden 2008 SummerSlamista. Ihan perhanan kova matsi, varmasti yksi Takerin parhaita "viimeisten vuosien" otteluita. Lasken tähän nyt siis kuuluvaksi nuo vuoden 2008 matsitkin, koska käytännössä viimeisen neljän vuoden ajan äijä on paininut matsi per vuosi tahdilla.

Mutta tosi kova matsi. Hienoja spotteja ja brutaalia meininkiä, ja muutenkin näiden miesten feudiin saatiin mukavan henkilökohtainen lopetus. Ottelun jälkeiset tapahtumat liekkeineen ja "helvettiin heittämisineen" olivat kyllä vähän sellaista B-luokan kauhuleffojen meininkiä, mutta toisaalta kyllähän se tähän sopii kuin nyrkki p*****seen.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8620
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » La 09.05.2015 22:08

On nämä n. 10 vuoden takaiset setit kyllä välillä olleet ihan jäätävän kovia. Tuli tuossa ihan sattumalta taas katseltua erilaisia WWE-pätkiä tuosta 2000-luvun puolivälistä, niin eikö sieltä esiin pompannut myös Booker T:n ja Kurt Anglen liki eeppiset mittasuhteet saanut feudi. Anglen motiivit olivat kyllä tiedossa, mutta kyllähän se yksi lause tiputti tälläkin kertaa ihan huolella:

"Booker, I wanna have sex with your wife"

Olisi kyllä hauska tietää että miten monen promillen humalassa nämä jutut on kirjoitettu.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8620
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » La 09.05.2015 22:57

Jatkona edellisiin muisteloihin, vuodelta 2006:

Vince & Shane McMahon vs. Shawn Michaels & God

Ei se Vincekään kyllä ihan järjissään ole ollut vuosiin.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Griffin
Viestit: 1097
Liittynyt: Ti 30.09.2008 17:39

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja Griffin » La 09.05.2015 23:13

Tuo oli kyllä joo pahemman luokan paskaa. :lol:

Jälkeenpäin mietittynä aivan huikeaa!

DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8620
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Yleinen Painiblogi

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » La 09.05.2015 23:38

Griffin kirjoitti:Jälkeenpäin mietittynä aivan huikeaa!
Kaiketi koko kuviolla yritettiin pitkittää sitä DX:n paluuta, joka se kyllä oli jo nähtävissä joskus keväällä kun WrestleManiassa nähtiin ekoja DX-tuuletuksia Triple H:n ja HBK:n toimesta. Yleisesti ottaenhan tuota Michaelsin ja Vincen, ja tämän jälkeen DX:n ja Vincen (ja Shanen) feudia kyllä pitkitettiin aivan saatanasti. Nuohan hieroivat toisiaan vastaan vielä syyskuussa Unforgivenin aikoihin, ja koko homma tosiaan sai alkunsa jo Road to WrestleManian aikoihin kevättalvella.

Koko feudin ehdottomasti hienoin juttu oli kun jonkun Spirit Squadin jäsenen naama työnnettiin päin Triple H:n paljasta p***että. Määrittele hautaaminen.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Vastaa Viestiin